Tästä tulee minulle tukkapöllyä: uutisjuttujen mukaan
opettajat kieltäytyvät antamasta laatimaansa oppimateriaalia verkkoon ja
vetoavat tekijänoikeuteensa. Ongelmaa käsitellään selvänä asiana.
Ilmoitan täten olevani epävarma siitä, mahtavatko opettajat hallita
kaiken oppimateriaalinsa kaikkia oikeuksia. Voi olla, että keskustelua käydään
asian vierestä.
Satunnaisille, hälyttyneille lukijoille mainitsen olleeni
tekijänoikeuslainsäädännön kanssa tekemisissä tuomioistuimissa, professorina,
asiantuntijana jne. kohta 40 vuoden ajan. Silloin tällöin väitetään, etten
tiedä tekijänoikeudesta mitään. Luullakseni tuollainen väite on yhtä absurdi
kuin se, että tietäisin tekijänoikeudesta kaiken oleellisen. Olen esimerkiksi
pahasti pihalla sopimuslisenssijärjestelyjen yksityiskohdista ja samoin
tavallisen ja nettitelevision erityisongelmista.
Mutta työsuhteessa työsuhteen ehtojen täyttämiseksi luodun
teoksen käyttöoikeuden siirtyvät työantajalle tarkoituksen edellyttämässä
laajuudessa. Mainostoimisto saa käyttää työntekijöittensä kirjoituksia ja kuvia
sen tuotteen tai palvelun mainonnassa, jonka yhteydessä ne luotiin, vaikkei
asiasta olisi erikseen sovittu.
Jokin osa koulussa oppitunnilla esitetystä jää teoskynnyksen
alapuolelle eli vaille suojaa. Näin käy matematiikan, fysiikan ja kemian
tehtäville. Sama saattaa koskea yksinkertaisimpia kalvoja ja vastaavasti
slaideja (PowerPoint tai vastaava). Sama ei koske valokuvia.
Niukanoikeuskäytännön ja laajahkon tekijänoikeusneuvoston käytännön mukaan koululuokalle
kelpaavat valokuvat taitavat olla useimmiten suojattuja, vaikka ne olisivat
joutavanpäiväisiä.
Minulla on itselläni tekijänoikeudesta lain rakennetta eli
sääntöjä ja poikkeuksia koskevia graafisia esityksiä vaikka mitkä määrät. Ne
ovat joutavanpäiväisiä, vaikka joissakin on animaation tapaista. En pidä niitä
suojattuina teoksina.
Ilmainen neuvo opettajille. Kun osa aineistosta luultavasti
on suojattua ja ehkä arvokastakin, liittojen kannattaisi pyrkiä
sopimuslisenssiin niin että hyvää aineistoa saataisiin käyttää saman koulun tai
saman kunnan koulujen piirissä. Tästä maksettaisiin opettajille korvaus.
Suojatun ja suojaa vaille jäävän aineiston lajittelu ja luokittelu maksaisi
enemmän kuin korvaukset.
Kokemukseni mukaan kun joku lähtee oikeuteen tämän
tyyppisessä jutussa, juttu on valitettavan usein huono – rajatapaus. Hienosta
oppimateriaalista ks. esimerkiksi sadan vuoden takainen Gray’s Anatomy (www.bartleby.com), josta tämän jutun kuva on
otettu. Noita kuvia on kirjassa satoja, eikä ainakaan anatomia ole tietääkseni tässä
välissä muuttunut.
Kuvan Trapezius eli epäkäslihas on muuten se, joka teillä
tulee kipeäksi, jos kirjoitatte liikaa blogia. Kuvasta melkein arvaa, että
kivistyksen poistava harjoite on hyvin yksinkertainen.
Muistan oikein hyvin sellaisen ajan, kun suuret puolueet
olivat päättäneet siirtää koko oppimateriaalin tuotannon valtiolle. Puhe on
siis oppivelvollisuuskoulusta. Asiasta puhuttiin yksityisissä
kustannusliikkeissä. Oppimateriaalin merkitys niiden taloudelle on perinteisesti
ollut sangen suuri ja etenkin kysyntä vakaata. Mainonnassa näkyvät kauno- ja
tietokirjallisuuden nimet ovat rahallisesti pintakuohua. Seuraavassa mutkassa
se on näkymättömissä, ikuisiksi ajoiksi uponnutta.
Kustantajat ja kirjailijat eivät ole päässeet loistamaan
taidoillaan luoda elinkeinoja välttämättömyydestä. Vielä muutamia vuosia sitten
eräs suuri kustannusliike kuuluu ilmoittaneen, ettei se edes keskustelu
sähköisestä aineistosta eli verkkomateriaalista ei e-kirjoista – tai äänikirjoista.
Niinpä kirjoista sähköisen aineiston myynti on USA:ssa noin
puolet koko myynnistä, mutta Suomessa erään uudehkon tiedon mukaan 5,8
prosenttia kokonaismyynnistä. En tiedä, onko tuo prosentti yleisestä
kirjallisuudesta, vai ovatko oppikirjat mukana.
Syitä lienee tekijänoikeus eli korvaukset ja arvonlisävero.
Hiukan pelkään, että yksi syy on joidenkin alalla toimivien henkinen
takapajuisuus. Kun kohtaan sellaista, en koskaan hämmästy. Kustantamisen kanssa
olen ollut tekemisissä vuodesta 1964.
Tartossa, mun kotikaupunkissa on aika hieno 1700 luvulla rakennettu kaupunkintalo (http://et.wikipedia.org/wiki/Pilt:Tartu_Rathaus.JPG) Sen edessä on aikojen alusta ollut jonkinlainen patsas tai suihkulähde. Vuonna 1998 teki minusta keskinkertainen, mutta jostain syystä valtiolta usein tilaustöita saava kuvanveistäjä Karmin suihkulähteen keskelle patsaan, joka minusta on myös keskinkertainen, mutta monille kuitenkin mielen mukaan. Ja mitä tapahtui sen jälkeen? Ilmeni, että kuvanveistäjä rupesi vaatimaan osaansa jokaisesta postikortista ja muusta asiasta minne sattui jäämään hänen keskinkertainen patsas. Patsas on talolle niin lähellä, että on mahdotonta ottaa siitä kuvaa ilman patsasta. Sellainen tarina siis täältä Tartosta.
VastaaPoistaHieman sivusta seuranneena virtuaaliyliopistoa sekä edelleen jotenkin tuhnuttavaa virtuaaliamk:ta. Kustantajat yleensä vieraina paneeleissa jne, ei business potentiaalia, koska tilaajat edelleen paikallisia? Isompaa yhtä/kahta panosta OKM-Opetushallitus -akselista toivoisin kuin yksittäisiä tukia satoihin paikallisiin hankkeisiin. Liikaa yksittäisten vapaa-ehtoisten harteilla. Hyvää intoa, jota tuntuu olevan, pitäisi tukea keskitetymmin ja monistaa.
VastaaPoistaSuomalaiset opettajat kirjoittavat maailman parhaita ulkomaisista tietoteoksista huonosti kopioituja oppikirjoja! - Kunnia sille, kenelle se kuuluu, kirjoittajille ja kustannusliikkeille runsaasti rahaa.
VastaaPoistaOnhan se vähän kipeää, että niitä pitää vielä joka vuosi hieman muuttaa, aikaisempien painosten muuttamiseksi käyttökelvottomiksi.
Meikäläisten oppikirjojen tekijätietoihin tulisi liittää tekijän kehu: "Minä tiijjän kaiken, kirjjoista oon lukennu!"
Joskus kuullut myös lukuja, mitä OKM maksaa keskitetyistä korvauksista. Ei ihan nappikauppaa, löytyneekö jostain tilastoista. Pieni digimurros - puolin ja toisin - että päästään VHS-ja C-kasetti-ajasta eteenpäin. Netti-tv pahasti paikallisen raastuvan mielenkiinnossa, tosin syystäkin. Kansainväliset toimijat määrittänevät nyt todellisen suunnan.
VastaaPoistaMiten netti-tv on muka syystä raastuvassa? Maksaako Digita mitään korvauksia?
PoistaNe syyt, joista olisi kenties syytäkin oikeudessa vastata, liittyvät käyttäjäkokemukseen ja toimivuuteen.
Kuka nämä kustantajien julkaisemat oppikirjat kirjoittaa - opettajat.
VastaaPoistaOpettajapöydän takaa pari kommenttia:
VastaaPoistaTyösuhteeni puolesta olen historian opettaja. Koen että tekemäni diaesitykset ovat minun omaisuuttani: niiden tekstit ovat omaa tekstiäni, joka perustuu tutkimuskirjallisuuteen. Teoskynnys mielestäni ylittyy selvästi. Mainostoimiston tyyppi on palkattu tekemään mainoksia, mutta minut opettamaan luokkatilanteessa. Olen tehnyt myös oppimateriaalia verkkoon, silloin kun minut siihen työhön palkattiin.
Työsopimuksessani ei ole oppimateriaaleista tekemistä sovittu ja voin valita työmenetelmäni itse. Katsonkin ettei teosteni käyttöoikeus kuulu työnantajalle, vaan minulle. Yhtä hyvin voisin käyttää liitutaulua ja tuhota ”esitykset” joka oppitunnin päätteeksi. Tai voisin olla niitä opettajia jotka vain puhuvat, ja oppilaat tekevät muistiinpanot itsenäisesti.
Nähdäkseni oppimateriaali-keskustelua käydään juuri teoskynnyksen ylittävistä materiaaleista, ei vähäisistä kysymys-vastaus tehtävistä tai diagrammeista.
"Työsuhteeni puolesta olen historian opettaja. Koen että tekemäni diaesitykset ovat minun omaisuuttani: niiden tekstit ovat omaa tekstiäni, joka perustuu tutkimuskirjallisuuteen. Teoskynnys mielestäni ylittyy selvästi."
PoistaTuo on kyllä hyvä kysymys, että missä tilanteessa vaikkapa historianopetuksen kohdalla teoskynnys aivan oikeasti ylittyy. Teoskynnys tarkoittaa sitä, että teoksen pitää olla riittävän itsenäinen ja omaperäinen suhteessa muihin. Oma kokemukseni on se, että oppikirjoihin pohjaavat luentoslidet ovat aika usein keskenään aika samanlaisia. Etenkin sellaisten aiheiden kohdalla, joita on opetettu ja jauhettu kymmeniä, ellei satoja vuosia.
Jos otettaisiin 100 opettajan luentoslidet samaa aihetta käsittelevältä luennolta, monen niistä kohdalla voisi todeta näiden toistavan sisällöllisesti toinen toistaan. Monessa olisi varmaan jopa samoja kuviakin käytettynä. Kaikki slide-esitykset eivät täyttäisi omaperäisyyden kriteeriä, osa voisi täyttääkin.
Hyvien opettajien harjoituksia pitäisi saada nettiin. Tekstissä mainitut matematiikat ja muut ovat kai selviä tapauksia.
VastaaPoistaMutta tulee mieleeni joitakin luennoitsijoita, semmoisia tuntipalkkaisia, joiden anti on ollut hienoa esimerkiksi yliopistossa. Eihän heillä ole kustantajia odottamassa oven takana. Humanistiset tieteet alkavat olla kiven alla kaikkialla. Niillä voisi olla kysyntää.
Yleissivistys alkaa olla aika ohutta, kun siitä ei ole totuttu maksamaan.
Laista en tiedä mitään, mutta taloustieteestä jotain. Minusta näyttää, että kustantajat ja opettajat muodostavat kartellin, joka pitäisi purkaa. Kustantajan hyöty oppimateriaalin keinotekoisesta niukkuudesta (siitä, että matsku ei ole netissä ilmaiseksi tai selvästi halvemmalla kuin kirjoissa tai että vanhoja painoksia ei voi käyttää) on ilmiselvä.
VastaaPoistaMutta mitä hyötyvät opettajat siitä, että pakottavat esimerkiksi lukiolaiset maksamaan tuhansia euroja ja vaatimalla uusimman painoksen käyttämistä? Hehän ovat avainasemassa, koska ilman opettajia ei voi syntyä kartelliakaan. Ainakin opettajia kiinnostaa oppimateriaalilla rahastaminen. Se muuttuisi vähemmän kannattavaksi, jos halvan tai ilmaisen materiaalin määrä lisääntyisi. Päätös kartellin kannattamiseksi on helppo tehdä, koska se ei maksa mitään. Kaikki kustannukset siirtyvät oppilaille tai veronmaksajille.
Niinpä varsinainen asiakas eli oppilas tai oppilaan vanhemmat kärsivät suoraa tai välillisesti, kuten tietysti kartellin luonteeseen kuuluu.
Oppilaan kannalta järkevämpää olisi, jos kaikki oppimateriaali olisi verkossa. Kunta voisi ostaa tietokoneet jokaiselle oppilaalle ja silti säästää miljoonia ja taas miljoonia.
Pudotan mieluummin paperisen pokkarin tai ihan kovakantisenkin kirjan kuin N sataa euroa maksavan lukulaitteen, jonka mukana menee muutkin kirjat.
VastaaPoistaSitä paitsi hyllyn vilkaiseminen on mukavampaa kuin tiedostolistauksen pläräys.
Lukemisesta en tiedä.
Nämä tekijänoikeuteen liittyvät asiat ovat mielenkiintoisia, niistä kun löytyy aina kaikenlaista uutta näkökulmaa. Digitaalisessa materiaalissa kopiointi ei ole 1:1 kopio esim. musiikissa, vaan kopioksi luetaan myös taiteelliselta sisällöltään oleva kopio. Olkoonkin että musiikkikopio on tehty vaikkapa mp3 formaattiin, jolloin se ei ole enää 1:1 kopio.
VastaaPoistaMikä on opettajan työssään tekemässä materiaalissa teoskynnyksen ylittävää? Jos materiaalissa on jotakin uutta ja ennen julkaisematonta, niin asiasta ei liene epäselvyyttä. Mutta entä muiden tekemän materiaalin jalostaminen käyttöön? Eikö tällöin pitäisi ainakin ilmoittaa mikä osa on muualta lainattua, ja mikä on omaa osuutta, jotta sitä voisi edes osittain omaksi teokseksi väittää? Vai voiko toiselta lainata siitä mitenkään ilmoittamatta ja väittää syntynyttä kokonaan omakseen?
Opettajapöydän takaa kommentoi:
PoistaTietääkseni "uusi ja ennen julkaisematon" ei ole edellytys teoskynnyksen ylitykseen. Eri tietojen yhdistelystä syntyy uusi teos, mutta ei niin uutta että esim. keksisin uuden syyn jatkosodan syttymiseen. Ja kuten J.K. huomauttaa: opetutussisällöt eivät ole (vain) opettajan valitsemia.
Mutta V12 kirjoitti viimeisen kappaleen loppupuolella olennaisesta asiasta: viittaukset käytettyyn kirjallisuuteen ja lähteisiin. Itse olen tehnyt imateriaalejani vähitellen useita vuosia ja koko ajan kehittäen, pelkästään omaan tuntikäyttöön.
Jos lähtisin aineistoani julkaisemaan, olisi asianmukaista lisätä kirjallisuusluettelo. Vuosien varrella kerätyn henkisen pääoman listaaminen olisi mahdoton urakka. Toki on paljon aineistoa, jota muistan käyttäneeni - mutta myös paljon aineistoa jonka alkuperää en muista.
Joten jos oppimateriaaleja tekisin verkkoon, niin se materiaali pitäisi tehdä nimenomaan julkista käyttöä varten jotta tällaisetkin tiedot tulisivat oikein merkityiksi.
Summa summarum: jos opettajan tekemiä materiaaleja julkaistaisiin verkossa, ne pitäisi silloin tehdä julkista käyttöä varten. Tällaisesta toiminnasta opettajan pitäisi saada jokin hyöty/korvaus. Ei välttämättä rahallinen, hyöty voi olla myös opetuksellinen - jokin omaa työtä ja oppilaiden oppimista edistävä anti. Mutta valinta on oltava materiaalin tekijällä.
Yksi syy joka jarruttaa sekä avoimia että sähköisiä oppimateriaaleja, on Suomen pieni kielialue. Avoimilla oppimateriaaleilla on vaikea "lyödä rahoiksi" - jos joku keksii tavan niin nostan hattua.
VastaaPoistaIsoille kustantajille on helpointa vain olla tekemättä mitään - oppikirjat ovat kymmenien miljoonien bisnes ja liikevoittoprosentti on kaksinumeroinen.
Markkinoille on tulossa pieniä kustantamoja, esim. e-Oppi ja Edukustannus. Sisällöt eivät ole avoimesti lisensoituja, mutta sähköisiä sentään ovat.
Lisää saippuaa mummun silmiin: - kommentissa viitatjut muunnelma (derivatiivinen teos) ja itsenäinen muunnelma "vapaasti liittyen" tehty teos.
VastaaPoistaTämä on asiallinen lisäys, koska peruskoulussa ja osassa muita opetussisältö määräytynee aika pitkälle muulla tasvoin kuin opettajan toimesta. (Ennen käytettiin termiä "oppiennätys", jolla tarkoitettiin ylioppilaskirjoituksissa osattavia asioita.
http://www.flightforum.fi/forum/index.php/topic,105663.0.html
VastaaPoistaKäsittääkseni koko keskustelu lähti siitä, onko oikein antaa kokonaisia oppikirjoja vapaaseen levitykseen. Minulle on yhdentekevää, antavatko _kaikki_ opettajat materiaaliansa vapaaseen levitykseen. Vapaata materiaalia löytyy joka tapauksessa. Sitä en kuitenkaan katso hyvällä, että niitä opettajia, jotka _valitsevat_ materiaalinsa vapaan levittämisen, katsottaisiin pahalla.
VastaaPoistaMielestäni asenneilmapiiriä pitäisi kehittää siihen suuntaan, että tiedon eli siis käytännössä oppimateriaalin vapaa levittäminen ja valmiiden ilmaisten materiaalien hyödyntäminen nähtäisiin positiivisena asiana. En usko lain tuijottamiseen tilanteessa jossa pelkkä asenteiden muutaminen kantaisi jo pitkälle.
Jos säästää aikaansa käyttämällä toisen laatimaa materiaalia, on velvollinen sen jotenkin kompensoimaan.
VastaaPoista"Jos säästää aikaansa käyttämällä toisen laatimaa materiaalia, on velvollinen sen jotenkin kompensoimaan."
VastaaPoistaMiksi jos sen materiaalin laatija on tehnyt valinnan lisensoida sen materiaalin niin että muuta kompensaatiota kuin tekijän ilmoittaminen ei vaadita? Perin outo ajatus...
Minusta tässä on mennyt kaksi asiaa aivan sekaisin. Voiko opettaja laittaa tekemäänsä oppimateriaalia jakoon verkkoon ja onko häne pakko tehdä niin, kun se kuitenkin on "yhteiskunnan rahalla" aikaansaatua.
VastaaPoistaMinusta vastaukset ovat ilmeiset.
1. Voi laittaa halutessaan.
2. Ei ole pakko eikä ole syytä tehdäkään siitä pakkoa. Siitä seuraisi vain hallitsematon materaalin kaaos nettiin, mikä ei olisi kenenkään etu.
Vai olenko ymmärtänyt jotenkin väärin?
Tästä tulee mieleen tämänpäiväinen Hesari. Siellä taas joku tampio selittää, että "[s]anomattakin on selvää, että laittoman lataamisen haukkaamaa lovea musiikkiteollisuus ei ole onnistunut paikkaamaan".
VastaaPoistaEnsinnäkin, a) vaikka on muka "sanomattakin selvää" piti tuo siltikin sanoa ja b) ei ole lainkaan selvää, koska mitään merkittävää vaikutusta ei ole tutkimuksissa havaittu. Pitäisikin ennemmin puhua peliteollisuuden kasvun haukkaamasta lovesta tai elokuvien haukkaamasta lovesta tai yleisön vieraannuttamisen haukkaamasta lovesta tai lakia käyttäen menneisyyteen palaamisen nykyisen rahastuskontrollin säilyttämiseksi haukkaamasta lovesta.
Kun tämä tekijänoikeusasia jaksaa edelleen kiinnostaa, niin kenellehän kuuluu tämän tuotoksen tekijänoikeudet?
VastaaPoistahttp://www.youtube.com/watch?feature=player_embedded&v=WqE9zIp0Muk
Alkuperäiselle tekijälle pelkästään, vai onko tässä kyse jostakin uuden luomisesta...?