Oli levinnyt tieto, että laitakaupungilla suhteellisen
ehjänä säilyneessä varastorakennuksessa olisi jotain arvokasta.
Brittitarkkailijan mukaan ihmisiä tuli tuhansia. Varaston ryöstely muuttui
hyvin väkivaltaiseksi. Vanha mies hakkasi ja potki maahan kaatunutta naista,
joka oli raskaana. Hän potki mahaan. Myös naisen kasvot olivat veressä. Eikä
hän ollut ainoa.
Sama äskeinen potkija kiirehti paikalta mukanaan sylin täysi
saalista. Varastossa oli säilytetty vetimiä eli kaapin ripoja ja laatikon
nuppeja. Mitään muuta siellä ei ollut.
Hölkättyään hetken sen minkä huonoilta jaloiltaan pääsi mies
katsoi kahvojaan, mietti hetken ja pudotti ne kadulle. Hän jatkoi matkaansa,
jos hän nyt mihinkään oli menossakaan, paljon hitaammin.
Paikka oli Berliini ja ajankohta kesä 1945. Katkelma on yksi tuhannesta samankaltaisesta
Keith Löwen kirjasta ”Savage Continent” (ISBN 978-0-670-91746-4, 2012).
Tarina on helppo lukea ja pysyy mielessä ja on yksi Lowen
kirjan kesyimmistä. Helppous kai johtuu siitä, että puhe on saksalaisista, ja
saksalaisiltahan nyt voi odottaa mitä tahansa.
Itse asiassa vankka kirja, maailmansodan jälkeisten
tapahtumien erään osan tutkimus, on hyvin vakuuttava ja monipuolinen osoitus
siitä, että ihmiseltä ei mene kuin kymmenen sekuntia unohtaa alkeellisimmatkin
myötätunnon rippeet.
”Eläimellinen” olisi tässä yhteydessä loukkaava sana,
loukkaava eläimiä kohtaan. Se että syö toisia, nielee elävältä tai raatelee
pakoon kykenemättömäksi, on käsitettävää toimintaa, jota voisi sanoa
järjelliseksi. Rystysten ja varpaiden takominen turraksi Berliinissä, jossa ei
ollut paljon taloja pystyssä, muutamien vetimien takia, ei nähdäkseni ole
järjellistä.
Hyvin samanlaisia, mutta paljon vastenmielisempiä tarinoita
on koottu Englannista, Norjasta, Kreikasta, Ranskasta… Niin, olkaamme rasisteja
– tarvinneeko Neuvostoliittoa, serbejä ja kroaatteja erikseen mainitakaan?
Löwen kirja on siis koottu asioista, joista emme halua
tietää mitään. Koska asia ei suorastaan koske meitä, olemme lukeneet aika
kattavasti juutalaisten kohtaloista, ja monet tietävät, ettei puolalaisten ja
ukrainalaisten kohtelu saksalaisten saappaan alla ollut erilaista.
Sitä vastoin tämän lähteen mukaan muun muassa Puola kiistää
tänäkin päivänä jyrkästi, että maassa olisi sorruttu minkäänlaisiin
laittomuuksiin vähemmistöjä kohtaan vuonna 1945 ja sen jälkeen.
Mitä merkitsi 11,7 miljoonan saksalaisen naisen, lapsen ja
vanhuksen siirtäminen suurelta osin jalan ja talvella satojen kilometrien
päähän ilman ruokaa, juomaa ja lepoa, sen ainakin minä olen tiennyt kauan mutta
en ole halunnut ajatella sitä.
Resnais’n elokuvasta ("Hiroshima - rakkauteni") alkaen eli puoli vuosisataa olen
tiennyt ”saksalaisheilojen” häpäisemisestä Ranskassa, mutta se Löwen tieto on
minulle uusi, että norjalaiset lakimiehet harkitsivat 1945 vakavissaan mm. norjalaisen
ja saksalaisen suhteesta syntyneiden sylivauvojen karkottamista maasta. Asiasta
julkaistiin komitean mietintö. Käytännössä näitä äitejä ja lapsia tyydyttiin
sulkemaan erilaisiin laitoksiin, koska oikeuspsykiatrikin todisti, että
saksalaisen kanssa suhteeseen ryhtynyt norjalainen nainen ei voi olla
sielullisesti täysin kehittynyt tai ainakaan mieleltään terve.
Löwen kirja opettaa myös muita tarpeellisia tietoja, On
tosiaan paikallaan ymmärtää, että eri puolilla Eurooppaa raivosi 1939-1945 ja
laajasti myöhemminkin useita sisäkkäisiä sotia. Koska tunnetusta syystä eli
kylmän sodan takia järjelliset rangaistustoimet jäivät melkein kaikkialla
sillensä (Norjaa lukuun ottamatta), eikä rähmällään olleisiin asti päästy
koskaan, on selvä, että syntipukkien tarve oli huutava. Yhtä selvää lienee,
että Italiasta Ruotsiin virkamieskunta oli kuolemaan asti uskollinen kenelle
tahansa – kenelle tahansa, jolle kulloinkin kannatti poliittisen realismin nimissä olla
uskollinen. Koko Eurooppa oli Paasikiven linjalla ennen kuin Paaasikivi!
Tämä Paasikiven linja olisi hyvä Kemppisen selvittää vähän laajemmin. Muutenkin kuin, että Paasikivi oli myöntyväisyysmies.
VastaaPoistaSODAT JA SOTIEN LOPETTAMISET
VastaaPoistaKylla nama on hirveita tapahtumia; viittaan vaikka lisaksi Nagingin raiskaukseen jonka teki "kulttuurikansa".
Toinen viittaus on syyta tehda Suomen kapinan 1918 lopettamiseen. Valkoisten vallattua Etela-Suomen punaisten nokkamiehet ja kiihottajat ammuttiin, mikali mahdollista. MUTTA viattomien tappaminen nalkaan ja ampumalla
ei liene muuta, kuin tata bloginpitajan esittelemaa ihmisen ja johtajien heikkoutta.
(Tasta jai pysyva tahra Mannerheimin helmaan, vaikka Kemppinen koetti sita pesta jollain aikalaskelmilla. Huhti-toukokuu 1918 on Mannerheimin piikissa ja niita hirmutekoja han kaiketi lahti pakoon kesakuulla 1918) !!
En usko että Mannerheim oli edes kiinnostunut näistä hirmuteoista.
PoistaKesän 1918 tapahtumat olivat selvää suurvaltapolitiikkaa. Suomessa määräsi yksiselitteisesti Saksa, viime kädessä Saksan yleisesikunta. Paikallisia luottamusmiehiä olivat etenkin Svinhufvud ja Paasikivi.
Oliskohan Mannerheimin voittaneen armeijan komentajana pitanyt olla kiinnostunut?
PoistaEikos Mannerheimia voi moittia kovin huonosta johtamisesta aivan samoin kuin Stalinia tai Hitleria, tai viela enemman jopa.
PoistaToisaalta voi ajatella, etta olisi vaatinut tosi kovaa johtajaa panemaan suojeluskuntien ja seutukuntien tappohaluiset/himoiset
jarjestykseen. Tahan Mannerheimista ei ollut. Tuskin kukaan syyttaa Kallea itse tekemistaan veritoista, mutta vallan ottaneen armeijan huono ja vastuuton johto on toinen juttu.
Mielenkiintoista on ne tutkimukset, missa selvitellaan vuoden 1918 tappajia. Kummallisesti sakista loytyy innokkaita opettajia, kauppiaita, varastomiehia, joilla oli kyltymaton tappamisen halu.
Ei kai ne tappamiset missaan saksalaisten kontrollissa tapahtuneet; tassa Kemppinen uneksuu jotain taysin vaaraa. Suojeluskuntien esikunnat ja liikkuvat kenttaoikeudet (ennen valtiorikosoikeuden pystyttamista) ovat lahimmat vastuulliset naiden tappajien ohessa.
Muuten positiivista, etta keskustelun on nain maltillista tasta kuumasta teemasta! Kiitos siita!
Paasikiven tosiasiat on tunnustettava, eli ihminen on tyhmä eläin. Paasikiven kohdalla tämän voi kerrata tuoreesta Erehtymättömistä, paasikiveläiset pankinjohtajat manipuloivat osakemarkkinoita edukseen pankin rahoituksella.
VastaaPoistaJuu, Eurooppa ja ihmiset ovat aina olleet Paasikiven linjalla eli opportunisterja!?
Vastenmielinen oli myös ilmamarsalkka "Butcher" Harry, joka kehitti Saksan siviileihin kohdistuneet terroripommitukset äärimmilleen (Berliini, Dresden...). Aateloitiin muistaakseni sodan jälkeen.
VastaaPoistaSeppo
Marsalkka oli kyllä lopultakin vain toteuttaja.
PoistaTässä yhteydessä olisi mainittava ensimmäisenä Chruchill.
Myöhäisenä huomautuksena – vain aateloitiin (ja Churchillin vaatimuksesta sai lopulta baronetin arvon, Kemppisen kommentia kompatakseni). Miltei kaikki muut vastaavassa asemassa olevat päätyivät lordeiksi, kuten varakreivi Alanbrooke (loistava nimivalinta), Alameinin varakreivi Montgomery, Burman jaarli Mountbatten, varakreivi Slim, Tunisin jaarli Alexander, ja jopa ilmavoimissa Hungerfordin varakreivi Portal. Harrisin toimintaa pidettiin jo sodan aikana arveluttavana, eikä tilanne myöhemmin suinkaan parantunut.
PoistaEntäs sitten Intian bussiraiskaus pari viikkoa sitten?
VastaaPoistaLuin juuri seikkaperäisen selostuksen paloittelusurmasta. Teos on Kalevala, jossa märkähattu-paimen tekee Lemminkäisestä stroganoffia. Meilläkin on perinteitä mitä noudattaa.
VastaaPoistaUutiset kertoivat äsken kolmen kurdinaisen teloituksesta Pariisissa.
Lännen mailla Kunnaksen Ilkka
Kertoisit mitä NL:n sotilaat teki vaikkapa Berliinissä. Kun Berliinistä tuli puna-armeijan bordelli, niin Iivanat sai palkkansa luonnossa. Naiset sotkivat itsensä ulosteillaan, ettei heitä enempäänsä raiskattaisi ja siitä vihastuneena heitä sitten varmaankin ammuttiin.
VastaaPoistaEräässä taannoin kuulemassani radio- tai TV -ohjelmassa kerrottiin kuinka sukupuolitaudit oli NL:n sotilaiden pahin riesa ja yli puolella Saksassa olleiden miehitysjoukkojen sotilaista oli SP -tauti kotiinviemisinään. Antibiootiti olikin halutuin apu USA:sta, mutta siltikin neukut epäili saksalaisten salajuonta SP-tautien valtavan leviämisen vuoksi. Syypää oli lukuisat raiskaukset moneen kertaan tehtynä eri NL:n sotilaiden taholta ja taudit levisivät nopeasti.
Kun Berliinistä tuli puna-armeijan bordelli niin Iivanat sai palkkansa luonnossa:
Tämäkin kirja on julkaistu jo yli 50 vuotta sitten suomeksi, alkuteos varmaankin jo vuosia aiemmin. Ei siis mitään uutta auringon alla... vanhat jutut vaan kaivetaan aina uudestaan esiin. Olen pannut merkille kuinka yllättävän monet asiat on jo julkaistu kirjoissa melko tuoreeltaan sotien jälkeen. Nyt otetaan uusintapainoksia ja niitä sitten mainostetaan nuo tapahtumat "uutuuksina ja ennenkuulumattomina asioina"...
Nainen Berliinissä - autenttinen päiväkirja Berliinistä 20.4. - 22.6. 1945
Gummerus, 1960, 344 s., 1. painos
Kun Berliinistä tuli puna-armeijan bordelli
http://agricola.utu.fi/julkaisut/kirja-arvostelut/index.php?id=1081
Bordelli on huono kielikuva. Kaikki raiskattiin kymmenvuotiasistea 70 täyttäneisiin, useimmiten joukolla.
PoistaBerliini on väärä paikannimi tässä suhteessa. Puna-armeijan meno alkoi heti silloisen Saksan rajan ylittämisen jälkeen, puoli vuotta ennen Berliiniä.
Tämäkin asia ilmeni hyvin julkisesti ja muillekin kuin historian ammattilaisille mm. Beevorin kirjoista (Berliini), (Toinen maailmansota).
Stalinin kannustava repliikki ("pitäähän poikien huvitella") mainitaan kirjallisuudessa usein.
Aivan sama käytäntö muuten oli eräillä ranskalaisilla joukoilla lounais-Saksassa.
"Löwen tieto on minulle uusi, että norjalaiset lakimiehet harkitsivat 1945 vakavissaan mm. norjalaisen ja saksalaisen suhteesta syntyneiden sylivauvojen karkottamista maasta."
VastaaPoistaNorjalaisia kuulemma erotettiin sodan jälkeen paljon luterilaisesta kirkosta. Koska vapautemme kuitenkin perustuu aika pitkälle sokeille mattopommituksille on menneisyyden viholliset demonisoitava. Itsekin on varmuuden vuoksi tässä sanottava, että pidän natsien ideologiaa oikeasti demonisena ja vääränä.
Mannerheimin "kulttuuriteko"
VastaaPoista-Viikon saimme olla Tampereella puhdistusarmeijassa kunnes Mannerheimin teurastusraivon uhrit saatiin kätketyksi maan multaan, kertoo entinen valkoinen kokemuksistaan valkoisten armeijassa Suomen luokkasota-teoksessa (Työmies Society Print, USA 1928)
Tämän amerikansuomalaisen toimittajan Alex Halosen, karmaisevia kuvauksia ja kuvia "Mannerheimin kulttuuriteosta" sisältävän tiiliskiven (528s.)valkoiset pyrkivät maastamme takavarikoimaan ja hävittämään.
Jokunen kappale sentään yksisilmäisestä mutta hirvittävän dokumentaarisesta teoksesta löytyy antikvariaateista (hinta satoja euroja !) ja on lainattavissakin.
Uusintapainos lienee paikallaan viimeistään viiden vuoden päästä, 2018, kun sisällisodasta, vaiko luokkasodasta, tulee kuluneeksi sata (100) vuotta. Juhlavuonna toivottavasti palataan professori Heikki Ylikankaan vetämän sotasurmaselvityksen hylkimään kysymykseen valkoisista teloittajista ja siitä, miksi oikeuslaitos armahti valkoiset sotarikolliset pikaisesti ?
Ja onko Mannerheim korotettu liian korkealle jalustalle kuin vaikka armenialaisten kansanmurhaa peitellyt Atatürk Turkissa. Ja sitäkin, kostautuvatko isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen, kuten joidenkin pyhänä pitämässä tarukirjassa väitetään ( 2. Moos. 20:5)
Jaakko Paavolaisen tutkimukset (Punainen terrori; Valkoinen terrori; Vankileirit Suomessa) sisältävät keskeisen tiedon.
PoistaPerusasiat valtiorikosoikeuksista ja niiden laillisuudesta sisältää Jukka Kekkosen "Laillisuuden haaksirikko".
Alex Halonen (äidinisäni) ei ollut varsinaisesti amerikansuomalainen, vaan oleskeli siellä joitakin kertoja mm. majesteettirikossyytteitä paossa. Kaikesta tietämästäni ja lukemastani päätellen oli aika omalaatuinen, mahdollisesti myös epäluotettava henkilö. Ihmettelin mainitun teoksen ajankohtaa kun toimittaja vissiin asui silloin Hämeenlinnassa eikä tietääkseni julkaisustaan joutunut mitenkään kärsimään, mutta tieto on ilmeisesti oikea, kun noin se oli Fennicassakin. Takavarikointia epäilen, koska kaipa sitten tekijäkin olisi pantu rautoihin tai muilutettu tms.
PoistaLuulenpa siis olevani veljeni kanssa tuonkin tuotteen oikeudenomistaja. Kirjaa ei ole itsellä, enkä muista sitä olleen myöskään siinä kasassa tekijänkappaleita jne jotka vanhempani joskus antoivat Työväen Arkistoon.
AW
>>professori Heikki Ylikankaan vetämän sotasurmaselvityksen<<
PoistaEiköhän siihenkin projektiin vaihdettu Suomen ruotsalainen "satraappi", Lars Westerlund, ettei "etninen kielenhuolto Suomessa", etenkin vielä Tampereella, korostuisi liikaa Ruotsalaisen Prikadin kontolle.
---
Tämä "Lentävä komendantti" Kemistä suoritti "kielenhuoltoa" ainakin parissa eri kaupungissa!
Marko Tikka: Kenttäoikeudet. Välittömät rankaisutoimet Suomen sisällissodassa 1918. Bibliotheca historica 90. SKS, Helsinki 2004. 471 s
Gustaf Adof Finne "kyseenalaisine urotöineen" mainitaan sivuilla 42, 117-118, 192, 202-204, 209-210, 259, 267.
Finne oli komendanttina ensin Tampereella 3 viikkoa ja sitten Viipurissa 3 viikkoa. (Ja jälki oli mitä oli, lat.huom.) s. 202)
"Finnen rooli sisällissodan rankaisutoimien organisoinnissa on kiistaton ja huomattava..." s. 203
---
Tuompon määritelmä Suomessa olleista vihollisista kerrotaan Uolan kirjassa sivulla 223:
"Jääkärikapteenina Saksasta helmikuussa kotimaahan palannut V. E. Tuompo totesi saman asian yhdestä vihollisesta toisin sanoin. Hänen mukaansa jääkäreitä vastassa oli "ainoastaan yksi vihollinen: -ryssä. Se oli vihollinen, jota vastaan jo ennenkin oltiin ase kädessä taisteltu. Erotus oli vain siinä, että Suomessa taisteltiin ryssiä vastaan, jotka puhuivat suomenkieltä."
Uola Mikko "Seinää vasten vain!" Poliittiset väkivallan motiivit Suomessa 1917-1918
Otava, 1998, 320 s., 1. painos
Voi miten kauheaa...todella hirveetä...
VastaaPoistaVain elämää, ei sen enempää on kaikki tää koeta ymmärtää. Miksi aina kauhistellaan muualla ja menneinä aikoina tapahtuneita hirveyksiä. Eikö täällä ja nyt tapahdu mitään väärää? Jos kehitys jatkuu nykyiseen suuntaan, esim. pakkoruotsin tapaisia ilmiöitä voidaan tosissaan ihmetellä. Voisiko suhtautuminen sotaan muuttua ihan totaalisesti ja maailmanlaajuistesti. Kaipa ihminen aina muuttuu eläimeksi, kun on kysymys elämästä ja kuolemasta, viimeisestä leipäpalasta. Ihminen haluaa kuitenkin elää, se lienee ihan biologiaa. Elämänhaluton ihminen on käsitteellinen mahdottomuus, luonnonvalinta karsii sellaiset äkkiä pois ja on karsinut. Tilapäiset poikkeukset vahvistavat säännön.
VastaaPoistaJollakulla on pokkaa ottaa kaikista asioista juuri pakkoruotsin esille kun puheenaiheena on joukkoraiskausten tapaiset raakuudet?
PoistaKaikki, jotka harrastavat (sota-) historiaa, tietävät, että poikkeusoloissa inhimillisyys on hyvin ohut kerros meissä; voi ihmistä!
VastaaPoistaItse näin ainoana ratkaisuna vakaan pyrkimyksen rauhaan, joskus riittävästä puolustuskyvystä huolehtimalla, sekä rauhanoloissa pitämällä yllä oikeusvaltiota, joka optimaalisella tavalla pitää kiinni meissä jokaisessa sisällä olevan pedon. Myös riittävä ja riittävän aikaisin aloitettu uskonnon tai elämänkatsomustiedon sekä historian HYVÄ opetus voi hiukan paksuntaa tuon pedon kahleketjua.
Saksaa puhuvan väestön siirroista: http://en.wikipedia.org/wiki/Expulsion_of_Germans_after_World_War_II
VastaaPoistaTED talks on war and peace -> Thomas Barnett ("how to win the peace")
VastaaPoista