Toistan vielä kerran perusteluni e-kirjojen puolesta. Vaimo
viihtyy. Parkkiruudusta tai p-hallista löytyy hyväntuulinen odottelija.
Juuri nyt miellyttää puhelimessa, iPhonessa, Balzacin
Kootuista teoksista tämän 94-osaisin Inhimillisen komedian osa César Birotteau.
Pelkään että lukijat saavat pian kärsiä vuodatuksia tästä Proustin esikuvasta,
jolla oli käsittämätön kyky kuvailla mm. kiinteistökeinottelua ja pörssivedätyksiä
yksityiskohtaisesti ja oikein, ja samalla hänellä oli hansikkaassa dramaturgia
tavalla, johon jokin television HBO näyttäisi pyrkivän. Elävät, oikeat ihmiset
tungeksivat hänen teksteissään, ja äänten sorina on suuri.
Vahinko että Balzacia pidetään klassikkona, koska yhtä
yleisen kuin väärän tiedon mukaan klassikkoja ei tarvitse eikä voi lukea.
Balzac on tässä esimerkki proosasta, jossa on kiitettävästi
ristiin viittauksia, kuten henkilöitä, jotka sukeltavat odottamatta esiin ”väärässä”
romaanissa. Kun mainostamani Kindle-sovellus tarjoaa luettavan kirjan tekstin
alle kynnen kopauksen päähän sekä Wikipedian että Wiktionaryn, jo on mieluisaa.
Kohta 200 vuoden takainen Ranska ranskaksi tuo aika taajaan vastaan sanoja ja
käsitteitä, joiden tarkan sisällön katsoo mielellään.
Isot, painavat sanakirjat ovat tietenkin ilo myös silmälle –
mutta kuka niitä enää käyttää. Tunnustan etten itsekään käytä. Jos erehtyisin
suomentamaan vielä jotain, mistä herra minua varjelkoon, saattaisin ostaa OED:n
täyden laitoksen käyttöoikeuden. Siinähän se loppuelämä menisi. Maksaa nyt 215
puntaa vuodessa. Olen toistaiseksi onnistunut kiertämään tuollaiset
perhekalleudet, koska akateemisena tilapäistyöläisenä eli HIITin henkilökuntaan
kuuluvana olen onnistunut pitämään kiinni tämän Aalto-yliopiston tunnareista ja
pystyn kiertämään kirjaston sivuille ja sieltä lähteille, jotka ovat
tietääkseni opinahjoille huokeita.
Muuten – ranskan sanakirjojen portaali on miellyttävät.
Osoitteesta
suositan klikkausta Larousse, jolloin sananselitys aukeaa
otsikolla CNRTL ja siis etymologioin ja tekstinäyttein. Ja aivan riittävä
saksan sanakirjavalikoima löytyy Google-haulla ’Duden’. Ja kaikkein paras ja
vanhin latinasta puhuen on siis ’Perseus’. Siinä on lähteenä kaikki olemassa
oleva klassinen kirjallisuus, joka sana, piru vieköön.
Anoppi lakkaa murehtimasta kirjojen paljautta ja
kiihottamasta mielipiteitä sellaista meininkiä vastaan, kun kirjat ovat
sähköisissä vehkeissä. Olen langennut niin syvälle, että minulla on jotain,
esimerkiksi fyysisinä kirjoina hiukan vaikeasti hallittava Vaasan Jaakkoo
tietokoneessa ja lukulaitteessa skannattuna. Pikkulaitteissa mukava apps on
GoodRead. Mutta pdf:ää syö monikin näppärä sovellus.
Tämän asian yhteydessä on tuotava esiin ja tunnustettava tosiasia.
Mediumi on todella viesti. (MacLuhan ei nähdäkseni tarkoittanut ”mediaa” vaan
informaatiokanavaa.)
Tunsin tuomareita – ehkä olin itsekin sellainen – jotka eivät
pitäneet lakitekstiä täysin uskottavana, elleivät löytäneet sitä (yksityisen
järjestön julkaisemasta) Suomen Laki –teoksesta eli lakikirjasta.
Poikkeustilanteessa he hyväksyivät asetuskokoelman (Suomen Säädöskokoelma –
sähköisenä Finlexissä). Hovioikeudessa minua katsottiin pitkään, kun olin
näperrellyt itselleni ”tuomarin lakikirjan” eli printannut sopivin korostuksen
rikoslain, oikeudenkäymiskaaren ja muuta viatonta. Eihän se voinut olla oikeaa
sanaa…
Vanha taikausko oli hakea Raamatusta ohjausta arjen
ongelmiin avaamalla kirja ja tökkäämällä sormi umpimähkään johonkin. ”Usko on
luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.”
Tätäkin vinkeämpi latinankielinen muoto löytyy koneella kevyesti. Rerum argumentum
non apparentium.
Varmaan tiesitte, etteivät olemassaolo-kysymykset (ontologia)
kiinnosta?
Usko kohdistuu siihen, mitä toivotaan. Usko kohdistuu
siihen, mitä ei voida nähdä eikä ymmärtää. – Näkyvään ja ymmärrettävään voi
kohdistu esimerkiksi tieto.
Ihana riikinkukko!
VastaaPoistaPikku pokkareitakin on.
Huvinsa ne on näemmä blogistillakin!
VastaaPoistaPörssivedätyksistä puheen ollen: Teemalta tuli juuri jälleen kerran BBC:n versio Trollopen romaanista The Way We Live Now. David Suchet oli malnio, mutta kyllä romaani on paljon parempi. Trollope ylipäänsä on hieno, balzacmaisia laveuksia lähestyvä tuotanto, mutta hyvin terävästi ja asiallisesti kirjoitettu. Väitetään ettei Alec Guinnes koskaan matkustanut ilman vähintään yhtä trollopea.
VastaaPoistaPaperikirja pitää täällä residenssissä niin kauan pintansa, kun keksitään särkymätön e-lukulaite. Käsien heikkoudesta ja puristusvoiman vähyydestä sekä sen muutoksista yms. johtuen kirjat tipahtelevat, niitä saatetaan joskus jopa laittaa sivuun (josta ne tipahtavat sängyn taakse tms.). Vai pitäisikö e-kirjalle kehittää jonkunlainen suunnistajan karttakotelo -tyyppinen ratkaisu kaulassa pidettäväksi? Silloin välttyisi myös siltä, että kädessä huoneesta toiseen kuljettaessa ao. vekotti jälleen tipahtaisi jne.
VastaaPoistaAlan miettiä ratkaisua tähän ongelmaan, siihen asti paperi on voitolla!
On myynnissä useita vaihtoehtoja. Minulla on läpällinen, hiukan pehmustettu malli. On tullut pudoteltua sitä lattialle.
PoistaOlen nähnuyt myös suoraan kaulaan ripustettavia mm. Verkkokaupan ja Stockmannin hyllyssä. Simppeli verkkohaku voisi kertoa lisää.
iPhone sen sijaan on kranttu. Omastani on mikrofoni rikki. Kuulemma Taskuomena -niminen paja Merimiehenkadulla korjaisi sen. Laite on käyttökelpoinen nopeiden ja helppojen verkkoyhteyksiensä takia, ja mielestäni taskuun menee kaksi puhelinta siinä kuin yksikin.iPhone on myös puhelimena käytettäessä epämiellyttävä. En liioin tiedä, miten se toimisi tämän päivän kelissä pakkasessa. Epäilen. - Nokian Communicator ei pitänyt lainkaan sateesta, vaikka sitä olisi käyttänyt räystään suojassa.
Kiitos - en ole tullut niin pitkälle edes ajatelleeksi, että olisi jo valmis ratkaisu *häpeää*!
PoistaJukka, ihan asian vieresta. Kyllä ne ison kirkon pojat osaavat: http://anthonylukephotography.blogspot.fi/search/label/%241.9%20million%20USD%20Leica
VastaaPoista