Mainitsin eilen eläkkeelle siirtyneiden kurssittamisesta.
Olisi siis annettava viitteitä ja virikkeitä, miten eläkkeellä voi olla.
Joku sanoi, ettei kuolemiseenkaan kurssiteta, vaan se on
kohdattava yksin. Tässä kommentoija unohti erään ilmiön. Useimmat uskonnot ovat
kuolemisen kursseja. Suomessa kurssitoimintaa harjoitetaan kirkoissa
sunnuntaisin alkaen kello kymmenen.
Ajatuksia hyvästä ja oikeasta elämästä kutsutaan usein
etiikaksi.
Siitä on toivoakseni ollut puhetta näissä kirjoituksessa
vähän väliä, että ”nuoriso” keksittiin vasta 1950-luvulla. Seuraavalla
vuosikymmenellä keksintä tuli käyttöön myös Suomessa.
Etenkin ranskalaiset tutkijat ovat esittäneet perusteluja
ajatukselle, että myös lapsuus on myöhäinen keksintö. Se joukko, jota me
nimitämme lapsiksi, käsitettiin taitamattomiksi ja alamittaisiksi aikuisiksi.
Perustelu ei ole kovin vakuuttava, mutta lasten pukeutuminen
alkoi eriytyä aikuisten kuosista vasta porvariston nousun mukana.
Nyt on tapahtunut samanlainen muutos. On syntynyt uusi
ihmisryhmä, vanhukset eli eläkeläiset tai amerikkalaisittain ”kolmas ikä”.
Varmuuden vuoksi: itseni luen näihin vanhuksiin.
Korkea ikä oli vielä lapsuuteni maaseudulla sosiaalinen
saavutus, jota ihailtiin. Kun vanhus alkoi muuttua vaivalloiseksi ja haista,
arvonanto kyllä rapisikin.
Nyt kirjoitteluni saa aika paljon sävyjä siitä, että
joulukuun alun muistokonserttia järjestellessäni olin yhteydessä useaan sataan
ihmiseen, jotka olivat olleet paljon tekemisissä isäni kanssa. Pösilöille en
soitellut, ja se onkin käytännön ongelma. On keksittävä oikeat sukulaiset tai
tuttavat ja tapa kysyä heiltä kautta rantain, että onkohan se N.N. vielä
liikenteessä. Nämä noin 400 75 – 98-vuotiasta olivat kyllä todella
mielenkiintoinen joukko.
Kun ottaa huomioon että – toisin kuin kommentissa väitettiin
– suurten ikäluokkien pakkoeläköityminen on vasta alkanut yhteiskunna ylemmissä
kerroksissa, kysymyksessä on aika vahva painostusryhmä. Lääkäri tai tuomari ja
suuri osa niistä, joita ennen nimitettiin virkamiehiksi, lentää lepääkeihäänä
täytettyään 67. Ja eläkkeelle siirtyminen halun tai tarpeen vuoksi on
nähdäkseni eri asia kuin eläkkeelle joutuminen. Tuttavapiirissäni on koko joukko
ihmisiä, jotka on kannettu tikun nokassa käytävään käkättämään ja otettu turhat
avaimet pois. Jotkut sanovat aivan suoraan, että olisivat kyllä mielellään
jatkaneetkin.
Itse en jaksaisi 7,5 tunnin työpäiviä, viittä päivää viikossa
– en edes professorin 1800 tuntia vuodessa. Luultavasti teen kyllä ”töitä” tuon
verran, mutta ero on hyvin suuri, kun ei ole hallintoa eikä siis vastuuta
toisten asioista.
Tämä uusi luokka on nyt viimeksi mullistanut
kirjapainotaidon. Hymyilyttää, kun hyvät asiantuntijat pohtivat nuorison outoja
tapoja, nämä kun eivät tilaa lehtiä eivätkä ihmeemmin taida edes ostaa kirjoja.
Itse näen asian aivan toisin. Yhdistelmä iPad ja eläkeläiset
on tappava. Siinä heiluvat Sanomat ja Ylet. Applen nerokkuus on niissä
piirteissä, joista sitä kierotaan – suljettu järjestelmä. Mutta mitä tekee
eläkeläinen, joka on tottunut juoksuttaman IT-tukea aina kun masiina kaatuilee?
Siirtyy tablettiin. Ainakin iPad on aivan täysi tietokone, jos ymmärtää hankkia
(Applen oman) erillisen näppäimistön. Tiedonsiirron tukkeiden kiertoon tarjoaa
Apple itse monia vaivattomia keinoja, jotka tosin edellyttävät, että
käytettävissä on tietokone ja siinä iTunes.
Ajattelen, että Helsingin Sanomat teki suuren virheen
tablettikokoisella lehdellä. Niin suuri osa maksavista asiakkaista on väkeä,
joka on tottunut vuosikymmenien ajan vastustamaan edistystä, varsinkin jos se
on hyödyllistä. Ei meitä vanhuksia saa siirtymään kaupunkioloissa
kuivakäymälään. Sielumme on tapetoitu sanomalehdillä kuten entisajan ullakkokamarit.
Emme halua ennakkoluuloja. Haluamme vahvistusta jo
omaksumillemme ennakkoluuloille. ”Työkansan Sanomat” tai ”Vapaa Sana” olisi
kiireesti elvytettävä, broadsheet-kokoisina. – Uusi Suomihan teki tämän virheen
eli alkoi sorkkia lehden formaattia ja asua, ja siinä kävi hyvin huonosti.
Tulipa äkeitä ja makeita iskuja.
VastaaPoistaYhdistelmä eläkeläinen ja iPad saattaa olla tappava. Muitakin vaarallisia yhdistelmiä on. Muistan itseäni leipätyöt lopettaessani varoitetun avaamasta päivällä viinipulloa ja televisiota, ellei halua sanan "Pois meni merehen päivä" tulevan todeksi.
"Sielumme on tapetoitu sanomalehdillä", sanoi runoilija. Sitäkö se kuiva rahina...
VastaaPoistaTyökansa läksi Uuteen maailmaan hallintoaristokratiansa elättämisen alta. Brittein saarilta suorastaan ajettiin, ja mantereelta isänniltä paettiin. Merkantilistisen kurikomennon löystyttyä ihmistsunami vyöryi Vapaudenpatsaan tuolle puolen. Paremmat jäivät tallelle ja Suomessakin loivat uuden Suomen valtion ja sitä nyt hallinnoivat milloin radonvaroituksin, pissan kierrätyskäsittelysuoja investoinnein ja milloin desingnpelkistetyn elämättömyyden pakkoliturgia ylistyksin. Se taidepuoli,siis.
Työkansa kuulostaa ihanalta ja mitäpä muuta täällä ajassa tekisi kuin työtä. Kun kaikki maallinen on täytetty, kaatopaikkoja myöten, niin sielunsa voimien, uinuvien tahi kerskuvien, kehittely ja niistä iloitseminen jää. USA:ssa aikovat käytännön ihmisiä varten, työkansaa sanan alkumerkityksessä, pitää rahakraanat ääriasennoissa kunnes työttömyys laskee 6,5 prosenttiin. Vasta sitten ruvetaan pohtimaan liian elvytyksen sivuvaikutuksia. Eli pääasia ensin. Mikä se sellainen yhteiskunta muka on , jossa ei työhaluisille perheenrakentajille ole säällistä työtä, palkaa ja oman pesän sijaa ?
Ambrose Evans-Pritchard (Telegraph) pääsee taas ääneen kun Kemppinen sijaa tarjoaa. Tänään hän kysyy missä joukoissa Jose Manuel Barroso heiluisi jos olisi neljäkymmentä vuotta nuorempi. Kysymyksen asetelmaa rakennetaan välimerisen Euron työttömyysluvuilla ja Barroson mieskohtaisella maolaistaistelijan eetoksella ja upealla menneisyydellä neilikkavastarinnassa, työkansan lakatessa palvelemasta miekkaesivaltaansa (vai mikä tikari se poliisin hihamerkissä sojottaa ?). --Kyllä kävivät komeita lakkoja. Ilo oli päästä mukaan joulunihmeeseen Veneh´ojan kylillä ja Viaporissa, Arvid Järnefelt kyyditsi, kun ristin sanoma kajahti joutoduuneista irrottautumisen päivinä. Pelastustie avautui ponnistella itsekunnioituksen ja ihmisarvon suunnissa -edes jouluvapaalla. Työkansan juhlaa,työ. Viis rahoista, mutta kun kierrättävät töistäkin viihteelle, hyvännäköiset Untamon emännät.
Jukka Sjöstedt
Seurakuntanuorten lehti vaihtoi kuosia säilyttäen ajatustensa ytimet jotka ovat syntyneet sodissa.
VastaaPoistaLääkäri lähtee virasta täyttäessään 68v.
VastaaPoistaTyöstään suuri osa ei lähde vaan jatkaa usein yli 70v ent virkapaikallaan (vrt TP).
HS/tabloidista olen Kemppisen kanssa samaa mieltä erityisesti, kun TV-ohjelmat laitettiin samaa C-osaan lehteä kuin Kulttuuri ja Sää: se osa on aina sen käytössä, joka kulloinkin lukee lehden vessassa.
Muut eivät tässä iässä vessaan päässeelle pärjää.
Paljonko Apple sponssaa Kemppisen jatkuvaa suitsutusta "omenan ihanuudesta"?
VastaaPoistaPaljonko vuosikymmenet jatkunut piipunpoltto vie, tai on jo vienyt, voimia?
Applen ylistäminen ja Nokian mollaaminen ovat uusinta nuorisomuotia
Poista"Tässä kommentoija unohti erään ilmiön. Useimmat uskonnot ovat kuolemisen kursseja..."
VastaaPoistaTouché
Toettakoon kuitenkin lisäksi, että kommentin tarkoitus oli hieman hammastella sellaiselle kurssitushömpälle, jossa - usein rahastustarkoituksessa - pyritään kurssittamaan kohtamaan vaikeita kokemuksia. Komentoija lähtee siitä, että kurssittaa eli kouluttaa voidaan tietoja kun taas vaikeita kokemuksia voidaan auttaa tarvittaessa terapialla tai useimmiten ihan tavallisella ystävyydellä. Ei kirjallisuuskaan huono ole - esim. eläköitymisen osalta Senecan Vanhuudesta (Kun en nuorena surrut sitä, ettei minulla ole härän voimia miksi nyt surisin voimien vähentymistä).
PoistaKommentti Hesarin tabloidiuudistuksesta taas kerran osui ja upposi!
VastaaPoistaOn se ihmeellistä, että hylätään uskolliset vuositilaajat tavoiteltaessa niitä uuslukutaidottomia, joille joka tapauksessa netti riittää "henkiseksi" ravinnoksi. Samoin on unohdettu, että sanomalehden vahvuus ei ole nopeudessa vaan informaation syyvyydessä (ts perusteellisessä taustoittamisessa ja analyysissä).
Oikeassahan olet hyvä ystävä,mutta kun meitä " syväluotaajia" on niin vähän !
PoistaEi ole unohdettu, vaan todettu se tosiasia,että vain pinnallisuus myy ja sillä eletään.
"kurssitoimintaa harjoitetaan kirkoissa sunnuntaisin alkaen kello kymmenen."
VastaaPoistaNiin, ja ei ihme että alalle on siksi tullut kilpailua - mitä suurempi on kysymys, sitä suurempi haaste muodostuu kestäville ja katu-uskottaviksi punnituille vastauksille.
Jos joku tosissaan yrittää niillä eväillä, millä kustiin silmään Euroopan keskiaikaista ihmistä, on turha itkeä uloskävelevän jengin perään.
Olen kuullut tarinoita, että eläkeläiset kirjoittavat muistelmia.
VastaaPoistaTässä oppikirja eläköityville seniorikansalaisille eli ikääntyville miksei myös ikääntyneille, ei kuitenkaan vanhuksille, jotka jo ovat väsyneitä eivätkä jaksa lukea uusia ajatuksia: The Power of Habit: Why We Do What We Do in Life and Business by Charles Duhigg. Neljä ja puoli tähteä Amzonilla (ei viittaa Brasilian yötaivaaseen).
VastaaPoistaEläköityessä karistetaan rutiinit ja tavat harteilta mutta tuleeko niiden tilalle uusia ja jos tule minkälaisia? Syytä olisi tulla ja mielellään muuta kuin pullo punkkua aamulla.
Ostin, muuten, Amazonilta jouluksi kymmenisen kirjaa Kindlenä. Tuli tehtyä hintavertailuja. Huomasin, että kirjat olivat ehkä parikymmentä prossaa halvempia Saksan ja Englannin Amazoneilta. Eikun tilaamaan - mikä ei tietenkään onnistunut. Suomesta kun tilaa, on pakko ostaa USA:n amazon.comista. Ja todennäköisesti korotettuun hintaan. En nimittäin usko, että myyvät saksalaiselle asiakkaalle selvästi halvemmalla kuin jenkille. Sanonpa vaan, että olisi ollut parempi, jos e-kirjojen formaatti olisi ollut joku muu kuin Kindle näin suomalaisen kannalta. No, seuraavalla kerralla huijaan Saksan Amazonia luulemaan, että olen tilailen Saksasta. Tai yritän ainakin. Turkin on laitonta huijata palvelinta?
Miksi työuria pitää pidentää alusta, keskeltä ja lopusta? Lopetin työt vanhuuseläkkeeseen 60-vuotiaana, enkä ajatellut palaamista.
VastaaPoistaJoillekin tuo vanhuus tulee jo noin varhain.
PoistaTuohon kysymykseen Kindlestä palaan. Taustalla on tietysti kaupankäynti, mutta nähdäkseni tämä ja samoin Amazonin politiikka rajoittaa tietyt ääni- ja kuvalevyt itse määräämiinsä vastaanottajamaihin on esimerkki kilpailuoikeudellisesti kielletystä menetelystä.
VastaaPoistaSamalla se on esimerkki isosta ongelmasta: Amazonia tämä ei kiinnosta. Se on yrityksenä EU-kilpailuoikeuden ulottumattomissa.
Suomessa samaa haaraa on ongelma e-kirjojen lainaamisesta. Ansiokkaasti se tuotiin esiin tänään televisiouutisissa. Siinäkin kysymys on nähdäkseni täysin asiallisesti kaupankäynnistä mutta laajemmin taas kerran yleisön ja tekijänoikeuden haltijoiden eduista.
Näihin asioihin ei ole helppoja ratkaisuja.
Niin ennen kärsimme nää tietys tuskat, kuin käymme uusiin, joit emme tunne
VastaaPoistaSaako käyttää tilaisuutta ja kysyä mitä Petja Jäppinen piti Berliozin Les Troyens -oopperasta? Wagnerin ja Verdin juhlavuosi alkoi ainakin itselleni erkoisesti kun Finnkinon Met HD Live -esityksesä (vielä ehtii ensi la encoreen) paljastui uskomattoman hieno teos, jota en lainkaan tuntenut kuin maineeltaan. Esitys oli noin ysin arvoinen minusta, Colin Davisin LSO-levytystä parhaillaan ihastelem.
PoistaSuomalaisen taloushistorian käsittämättömimmässä korkeasuhdanteessa 1989 intouduin rahoittamaan opiskelujani jakamalla Helsingin Sanomia kantakaupungin viheliäimpiin hissittömiin jugend-taloihin, joissa vielä oli jäljellä palvelusväen rappu ja huoneistojen (vai pitäisikö tässä yhteydessä sanoa huoneustojen)ovissa kirjeluukku. Aivan, kirjeluukku, joka ei ole nykypäivien postiluukun veroinen aukko vaan rakopahanen varustettuna tiukalla jousella ja sormet repivällä kuparikannella, jossa luki koristeellisin kirjaimin: Bref.
VastaaPoistaNäihin reikiin yritin sovittaa Hesarin nurkkaa siten, että lehti pysyisi siinä törröttämässä vielä asukkaiden herätessä, eikä olisi pudonnut aukeamat leviten alas kaartuvia jugend-rappusia. Sanoma Oy maksoi jakajilleen palkan lehden painon mukaan ja voin vakuuttaa, että vieläkin ihmettelen eläkekarttumaani tuolta vuodelta. Minulla on joku hämärä muistikuva, että Hesarissa olisi ollut 136 sivua eikä mitään tabloidikokoa vaan ehtaa brooodsiittiä. Silloin totisesti tuli olo, että tilausmaksulle ehkä tuli vastinetta vaikka suuri osa lehdestä taisi olla asuntoilmoituksia tai kaiken maailman pörssimeklareiden värväysilmoituksia.
Kun otin tiistaina käteeni uuden Hesarin, en voinut kuin ihmetellä, miten arvottoman tuntuiseksi olivat onnistuneet tuotteistamaan tämän Sanoma-konsernin vaurauden perustan. Onneksi Aatos Erkko on kuollut eikä joutunut tätä näkemään.
On mielenkiintoista havaita, että vain harvoin havaitaan se hetki, milloin suuret ja mahtavat ikuisilta tuntuvat konsernit kääntyvät suunnassaan kohti oman toimintansa mahdottomutta ja vääjämätöntä kuolemaa. Taitaa tuo hetki olla aivan samanlainen niin firmoille, valtioille kuin ihmisillekin. Juuri silloin kaikki näyttää vahvalta ja voimakkaalta jopa määrätietoiselta. Myöhemmin voidaan vain todeta, ettei olisi voinut uskoa, kuinka äkkiä kaikki muuttui. Muistaako joku vielä AEG:n, joka itselleni merkitsi absoluuttista laatua. Oman perheemme AEG Lavamat oli palvellut moitteettomasti 50 vuotta, kunnes joku onneton huoltomies väitti, että ei löydy enää uutta luukuntiivistettä mutta uusi pesukone maksaa vain 200 euroa. Auta armias, se kone kesti kokonaisen kuukauden. Valmistusmaa Kiina.
Uusi Hesari on kuin 200 euron pesukone. Periaatteessa toimii mutta ei viitsi käyttää. Onneton pakkaus.