Olisi ehkä otettava käyttöön kirjoituksen julkaistavaksi
kuvaukseksi ”dementikko höpisee” tai sitten ”vanhan kansan muistihirmu”.
Mieleeni tuli hitusen virheellisestä kommentista
periaatteessa vaikea kysymys koulutustasosta ja sosiaalisesta asemasta. Siihen ei
ole tietääkseni mitään selvää vastausta. Vanha karkea jaottelu, jossa
ylioppilastutkinto merkitsee paljon ja akateeminen tutkinto niin ikään, ei
taida nykymaailmassa toimia.
Eräässä SKS:n kirjassa jäin tuijottamaan pitkään kuvailuja
ja etenkin kiitoksia Risto Jarvan elokuvasta ”Työmiehen päiväkirja” (1967).
Itse elokuva on mielikuvissani aika kuiva ja hiukan teoreettinen. Sen aihe on ”epäsäätyinen
avioliitto”, kun mies on työmies mutta vaimo konttoristi.
Ällistelin tätä aikani, mutta en päässyt mihinkään
tulokseen. Omissa silmissäni ja kokemuksissani työmies (tehtaantyömies) ja
konttoristi ovat samalla viivalla, vaikka muistan kyllä, että 1960-luvulla
jälkimmäisissä oli paljonkin taustaltaan oikeistoisänmaallisia
ylioppilastyttöjä.
Tässä kenellä tahansa on tilaisuus osoittaa, että elämme
edelleen syrjinnän värittämässä luokkayhteiskunnassa. Sen tiedän, että ilman
varsinaista koulutusta ja ainuttakaan kunnon työpaikkaa tämän hetken alle
25-vuotias on hirvittävässä tilanteessa. Sen tiedän myös omista piireistäni,
että poliisin ja lähihoitajan lapsiperhe on pääkaupunkiseudulla erittäin
kovilla.
Silti kuvittelen, että Suomi poikkeaa paljon perinteisistä
luokkayhteiskunnista, joita ovat Englanti ja Ranska ja vastoin kiihkeää
kiistämistään Ruotsi.
Tutkinto ja titteli eivät enää takaa mitään. Entisen
teknillisen korkeakoulun oppilaista aikamoinen osa saa etsiä työpaikkaa
tosissaan. Jopa nuoret juristit, jotka ovat monessa suhteessa kukkulan
kuninkaita, joutuvat tilastojen mukaan haeskelemaan työtä kuukausia, jotkut
vuodenkin.
Monia vuosikymmeniä – minun aikanani yliopistossa suoritettu
tutkinto merkitsi varmaa työpaikkaa.
Kun tulin työelämään (1964), ylitittelit olivat vielä
käytössä. Viittasin siihen eilisessä kirjoituksessani. Filosofian ylioppilasta
puhuteltiin mielellään maisteriksi, vaikka opinnot olisivat olleet
alkuvaiheessa. Itse sain riittävästi varoituksia ”tuomarin” tittelin
käyttämisestä. Kun olin suorittanut tutkinnon, ihan virastoissa ja muistaakseni
jopa tuomioistuimissa alettiin puhutelle tuomariksi.
Tässä mielessä varatuomarin titteli – joka edelleen
edellyttää noin vuoden ajoittain raskasta kansliatyötä ja tuomarin tehtävien
hoitamista muodossa tai toisessa – oli suuri helpotus. Sitä sai käyttää itse
itsestään ja merkitä vaikka puhelinluetteloon. Minulla se saattaa oilla
puhelinluettelossa edelleen. Muu kaikki vaihtuu, mutta tuota nimikettä ei voi
menettää.
Tapa taitaa olla ruotsalainen. Siellä ylioppilasta
puhuteltiin ennen kandidaatiksi. Suomessa vielä minä eli siis sotien jälkeinen
lapsi oppi käyttämään puhuttelua ”mestari” asioidessaan suutarilla tai
räätälillä.
Valitettavasti tietoni mestarinkirjoista ovat hyvin
puutteelliset. Äidinisäni oli muiden ansioittensa ohella kelloseppämestari.
Mestarinkirja oli liikkeessä seinällä, ja sen oli antanut Suomen Kelloseppien
liitto. Alan koulutus alkoi vasta kauan myöhemmin. Yhdellä enoistani oli ”optikon
oikeudet”, mutta tietääkseni hän ei ollut käynyt alan kouluja eikä ainakaan
suorittanut tutkintoa. Luultavasti silmälasien määrääminen ja niiden
valikoiminen ja sovittaminen vain vakiintuneen käytännön varassa. Luullakseni
kaksi enoistani merkitsi ammatikseen ”asentaja” ja sedistäni yksi oli sorvari,
kukaties ”metallimies” veroilmoitusta
laatiessaan.
Kun titteli piti olla, ”johtaja” oli turvallinen.
Erottajalla ennen seissyt puliukko pyysi aina sievästi: ”Voisko johtaja jeesaa
markalla, kun pitäis päästä junalla Jakomäkeen.”
Itse oikein ylpistynyt, kun kaupan kassa huutaa perääni: ”Herra
– pankkikortti jäi.” Että oikein herra! Ei olisi pienenä luulenu.
Tää on tätä.
VastaaPoista...Hyviä luettavia.
"...poliisin ja lähihoitajan lapsiperhe on pääkaupunkiseudulla erittäin kovilla."
VastaaPoista"
Tama taitaa kertoa perheen kyvysta jarjestaa kulunsa?
Erittain kovilla?? Paljonkohan sellaisia mahtavampia mainesanoja olisi varastossa, jotka osoittavat todella hankalaa tilannetta, kun tallainen keskiverto ja hyvin tyollistetty set-up saa jo arvon "ërittain kovilla"?
KOULUTUS ON ESILEIKKI...
VastaaPoistaKoulutus on vain tallainen esileikki, mutta sitten kun itse elama alkaa koulujen ja tutkintojen jalkee, sitten ei enaa ole kayttokelpoisia arvoja, muuta kuin armeijassa.
MUTTA onhan sekin kovaa kun napit ja kissat kauluksessa huutaa aina ja kaikkialla miten on menestynyt ja jaksanut kiipia. Jollekin elakkeellejaanyt majuri tai everstiluutnantti on iso herra ja varmaan suuria aikaansaanut. Toiselle majuri evp on tietyn sakin alinta kastia; todellista paariais luokkaa.
Kun titteleistä aletaan puhua, vedän esiin neljä komeintani:
VastaaPoista1. Pienviljelijän poika alle 7 hehtaaria (Veroilmoituksessa)
2. Ylimäärääräinen ammusmies (KaiPr)
3. Telttavarastonhoitajan apulainen (RUK)
4. Vanhempi operaattori (Helsingin Osakepankki)
Yleensä porukka vaihtaa nopeasti puheenaihetta
Urbaania legendaa???
VastaaPoistaTaannoin Turun puhelinluettelossa oli eräänkin Matti Meikäläisen tittelinä 'lääkärin veli'
Aijjuu...
Ensimmäisessä omassa veroilmoituksessa arvokseni tai ammatikseni oli esitäytetty 'maanviljelijän poika'
-maajussi-
Olin joskus kansainvalisessa arbitraatiossa, jossa oli kome arbitraatoria; yksi suomalainen korkeimman oikeuden jasen, varmaan tohtorismies ja sosiaalisesti korkealta. Kylla havetti olla suomalainen, kun
VastaaPoistakatseli ja kuunteli paivakausia kahta hommansa osaavaa arbitraatoria ja tutkaili sitten tata surkeaa suomalaista, joka ei ilmeisesti ymmartanyt asioista kovin paljon.
Tallaisesta ihmisesta kai kaytetaan mielllaan oppi- ja virka-arvoja, vaikka tavallisen kansan keskuudessa on hanelle omia arvonimia; esimerkiksi "NUIJA".
---
Hyva vastakkainen esimerkki on historiantutkimuksen alalta vaikkapa Mauno Jokipii, josta kai harvoin kaytettiin titteleita, mutta "kaikki" tiesivat hanen arvonsa. Tama perustui hanen tutkimustyonsa tuloksiin ja julkaisuihinsa.
Hyvin kirjoittaa herra taas. Olen miettinyt tykönäni, että kuinkahan tulevaisuudessa käy. Että kun maisterit notkuvat pätkätöissä jos niissäkään, mutta muurareista ja putkimiehistä on huutava pula ja palkkakin hakkaa akateemiset mennen tullen, niin muuttuukohan arvostus aviomarkkinoilla. Olisi niin kuin hyväkin onni, jos neiti kasvatustieteen maisteri saisi napattua reippaan kirvesmiehen.
VastaaPoistaouti a
Hyvä kuva. Hieno rajaus ja värit. Voisi olla maalaus.
VastaaPoista
VastaaPoistaOstaisitko käytettyä valtiota tältä mieheltä ? Nimittäin Kim Jong-il:iltä, Pohjois-Koreaa. Asiaa kysytään Milken instituutin lehden kansikuvassa pulleaposkisen hyvinvoivan päämiehen kuvan alla. Mike Milken tyrkkäsi edistystä eteenpäin 1980-luvulla junk bond markkinan laajentajana. Hän alkoi teollisuuslogiikan sijasta tarjota fuusioita lähtien rahainstituutioiden kehityspiirteistä. Hän löysi eläkerahastot ja niiden sijoitusahdingon. Rupesi auttamaan. Istui linnatuomiot, ansaitsi gurun auransa, viimeistään 2000-luvulla varjopankkimaailman arkipäiväistyessä kiinanviemisiksi (= suomeksi : tellit ja kymmenet korkorahastot, ulkomaisia mutta nimet suomennettu, duunari/säästäjärahoineen parempien ihmisten huoleksi).
Hammurabin Babyloniassa Milken ei olisi pitkälle päässyt, sopimukset ollakseen täytäntökelpoisia piti kirjottaa ylös, niinhän ne Suomessakin kaupanvahvistaa, julkisia notaareja oli. Venetsiassa ja Lontoossa oli lakimieskirjurit niin päteviä ja kiltakulttuuri kunniassa, että osapuolten omat kirjanpidot alkoivat käydä tositteista, Kuopiota myöten. Vaikkakin Minna Canth nostatti kiukua miesten keskuudessa kun vaati käteistä, mikä jarrutti Kuopion kauppiaskunnan keskinäistä luotonlaajennusta (= rahan lisäämistä). Sitten Gustav Ranin (ent. Kustaa Raninen) hommasi paikkakunnalle Suomen Pankin haarakonttorin. --Minna kyllä suoriutui Kuopion tilirahakriiseistä ja konkurssidominoaalloista miehiä paremmin.
Eikä leskeä ja julkkista voitu karkoittaa -enää.
Ranin pani tyttärensä Alman naisten hienostokouluun Eurooppaan ja myöhemmin tämä kantoi vastuuta ihmismäisestä lähimmäisyydestä suhteessa palkollisiin ja kauppatapoihin. Noissa hovikouluissa tuntijako oli vieraskielisiä kirjoja, etikettiä ja kotisoittoa ja säätyläisnäyttämöä, ja tanssiaisjuhlia ja laskiaisrekiretkiä.
Kirjeittensä laatijan valppaudesta ulkoiseen jos kohta omiinkin mielenliikkeisiinsä jalostui kulttuuri-ihmisen itseymmärrys. Kuinka paljon helpommalla nykyaika päästääkäään. No näitä naisten ilotöitä kehittämässä ja sitten soveltamassa liikkuivat myös Hackmannin tyttäret pitsin ja silkin ilmapiirissä. Pojat jäivät Bremenin satamaan kauppatutuille ja sukulaisille, ensin nostelemaan säkkejä varastoon sitten haistelemaan tuoreutta,sitten kirjoituspulpettiin -ja vihdoin kotona kantamaan koko Viipurin/Suomen taakkaa lopuksi elämäänsä.
Näytti eilissä blogissa Aili Palmenkin menneen samaa sivistystietä sisäoppilaitosten kautta. Viimeiseksi meillä kai oli Porvoon naisopisto. Sen ylioppilasluokka oli vuotta pidempi, jotta käsitöitä ja kattamisdekoraatiota ei laiminlyötäisi. Poikien ei ollut niin väliä, ressujen.
Nyt kun valtio toisensa jälkeen -Burma kenraalisuvuille ja munkit tyrmiinsä- liittetään Rahan maailmanvaltaan eikä vastaanpanijoita ilmaannu kuin Saharan suolakaivosten ja Timbuktun kultahiekan tienoilta, niin hyvä on kirjoitella ja meilata värkillä, jonka keskeisesti rahoittivat -tekivät- Walmart Citigroup ja muu amerikkalaisuus.
Voisi olla kivakin tuollainen varjopankki. Ottaa vaan päähän kun itse ja kaverit tulemme pimitetyiksi, syrjäytetyiksi valmiiseen pöytään. Kirjoistakaan ei ole apuneuvoksi. Minäkin luin ja uskoin kuinka ennen erästä naispuolista eläinlääkäriä ei kukaan nainen ollut mitään saanut oppia.
Sitten tulivat amerikanuutiset, kuin vuoden 1918 alla amerikankirjeet, ja tällaiset Mike Milkenit alkoivat kirkastua suuruudessaan. Yksi ihme on Hank Paulson,kristitty GS:n toimitusjohtaja ja US valtiovarainministeri joka pelasti maailman yhdessä GE:n Jeffrey Immeltin kanssa. He petaavat meille ja letkuttavat ravintohivenaineita -ja ylpeydeksemme omilla Ilmarisen/Varman rahoilla. STX:ään ei niitä sovi tärvätä.
Jukka Sjöstedt
Armeijassa kun yliluutnanttia puhutteli "herra everstiluutnantti" niin ei se siitä ollut yhtään mielissään. Tuskinpa toisinkaan päin. Eli jos olisi everstiluutnanttia puhutellut "herra yliluutnantiksi". - On ne ronkeleita.
VastaaPoistaIsoisäni suostui ottamaan vastaan kauppaneuvoksen tittelin, kun isoäiti niin ankarasti siitä puhui. Kun kirjeet tuolta ajalta ovat tallessa, niistä kyllä näkee että fru komsrådinna oli ylen tyytyväinen!
VastaaPoistajuu mutta juttuhan on sillei, että koulutus oli aikoinaan valtiota varten. Ja nythän asia on sillai, ettei valtio enää tarvitse uusia työntekijöitä. Valtio on tavalaan rakennettu niin valmiiksi, ettei ketään enää tarvita hommiin.
VastaaPoistaKyllähän Suomessakin on parempia ihmisiä. Voisi jopa sanoa korkealuokkaisia. Näille on yksi tekijä jopa 1800-luvulta saakka periytyvä jakamaton kuolinpesä. Eivät nuo vain tahdo millään olla julkisuudessa kuten ei "vanha raha" yleensäkään.
VastaaPoistaSuuri salaisuus menestykselle on tietysti se, että "tehdään kuten ennenkin" ja ei mennä mukaan mihinkään uuteen talouteen tai mielikuvitusrahan maailmaan. Aina välillä nuori polvi yrittää, mutta tuloksena on yleensä nolo konkurssi tms., kun se into ei korvaa kokemusta ja tietoa koskaan.
Toisenlaistakin porukkaa on. Erään suvun "kantaisä" totesi että: empä mie lapsena osannut kuvitetella, että minusta isona tulee puliukko. Kovin lyhyt sukuhistoria tiedossa.
Vieläkö puhelinluetteloita on? Ne olivatkin kyllä tärkeitä matrikkeleita.
VastaaPoistaKonttoristi ja tehtaan työmies - suuressa metsäyhtiössä vielä 1970-luvulla ero oli kyllä lapsen silminkin suuri: edellinen oli esimerkiksi Rouva Kettunen, joka kävi kampaamossa kuten äiti, puhui kulttuurista kuin ala-asteen opettaja ja jota aikuisetkin teitittelivät. Moilanen kulki pyörällä tehtaalle, näytti haisi likaiselta. Naapurin miehet häntä sinuttelivat ja rouvat eivät puhutelleet.
VastaaPoista"Sen tiedän, että ilman varsinaista koulutusta ja ainuttakaan kunnon työpaikkaa tämän hetken alle 25-vuotias on hirvittävässä tilanteessa."
VastaaPoista"Alle"? Kokeile "yli".
Mestari on myös rakennusmestari ja ilman koulutustakin olevaa etumiestä kutsuttiin usein mestariksi. Samoin verstaissa työnjohtajat olivat mestareita.
VastaaPoistaOikein ilahduin, kun olin juuri eräässä perinteisessä teollisuuslaitoksessa käymässä ja sain isännältäni käteeni käyntikortin, jossa luki "päivämestari". Vuorossa olevat olivat vuoromestareita. Ilahduin perinteiden kunnioituksesta sekä siitä, että isäntäni oli nainen.
Esimerkit säätykierrosta tulevat niin helposti mieleen, että sitä kuvittelee paljon todellista yleisemmäksi. Varsinkin yritysmaailmassa on vieläkin pitkälti "kenen poikia?"-mentaliteettia. Ne koulutovereistani jotka ovat edenneet johtaviin asemiin olivat kyllä valinneet vanhemmikseen "neuvoksia" tai professoreita.
VastaaPoistaJefreitterin pojanpoika
Hyvä kirjoitus. Kyllähän se vuonna 1949 syntyneelle isälleni oli yllätys ellei peräti järkytys, ettei hänen oikeustieteen kandidaatiksi valmistunut lapsensa saanutkaan heti työpaikkaa vaan joutui olemaan puolisen vuotta kortistossa. Itse oli kuulemma oman työpaikkansa saanut, kun oli armeijasta päästyään kävellyt tehtaan ohi, ja porttivahti oli kysellyt, että kiinnostaisiko tulla töihin. Siellä työpaikassa sitten oltiinkin eläkeikään saakka.
VastaaPoistaOlihan se tietysti noinkin, jos sattui asumaan tehdaspaikkakunnalla. No, onneksi minäkin satuin.
PoistaMutta toisaalta se oli niinkin, että 69/70, jolloin isäsi oli nuori mies, Suomesta muutti työn perässä satatuhatta nuorta miestä ja naista Ruotsiin, kaiken kaikkiaan isäsi sukupolvesta puolisen miljoonaa. Minä yhtenä heistä ja kivaa oli.
Niinkin se oli, että 1975 runnoi Kekkonen kasaan hätätilahallituksen, koska työttömyys kohosi hurjiin lukemiin. Olisiko ollut parisataa tuhatta työtöntä, en muista enää tarkasti. Itse satuin pääsemään opiskelemaan.
Isäsi ikäluokalle korkeakoulutus ei ihan automaattisesti tuonut työpaikkaa, mutta helpotti kovasti pääsyä uraputkeen. Minäkin hain valmistuttani vauhtia Ruotsista ennen kuin putki avautui ja samassa putkessa olen yhä, toki työpaikkoja vaihdellen.
Asiat eivät ole siis ihan niin yksiselitteisiä, vaikka iso kuva toki onkin oikea. Olisiko suurin ero siinä, että silloin todella uskottiin, oltiin siis ihan varmoja, että kouluttautuminen ja työnteko kannattaa. Muuta vaihtoehtoa ei osattu kuvitellakaan.
Hyviä huomioita. Yksittäistapauksesta ei voi vetää kovin kattavaa yleistystä. Lähellä se kengänkuva käsittääkseni isälläkin on ollut.
VastaaPoistaRuotsiinhan haettiin oikein linjureilla Suomesta, Kreikasta, Italiasta ja ent. Jugoslaviasta ihmisiä töihin kaikenlaiseen tuotantoon. Sillai se vauras Ruotsi rakennettiin ja suomalaiset olivat yhtenä siinä hommassa mukana ja Kekkonen sai huokasta, et "päästiin niistäkin eroon".
VastaaPoistaTosta mestarin tittelistä; sehän on vanha käsityöläisperinne; vielä voimassa ainakin Saksassa oppipojista kisällien kautta mestariks. Minäkin sain mestarin tittelin kutomisessa Saksan aikoinani, mutta eihän sillä ole mitään arvoa Ruotsissa eikä Suomessakaan.
Muistan ite nuoruudestani kun hain Finlaysonilta töitä eli jotenkin näin sano työhönottaja: alotakko heti vai huomenna? Senkin ison firman sai pankit kumoon.
Ja nuorisotyöttömyydestä ja koulutuksesta. Pitää opiskella ees tulevaisuutta ajatellen sanovat. Mutta kyllä on nuorilla surkeeta tämän päivän Eu:ssa, jossa ne vanhat äijät pitää kiinni tuoleistaan ja nostaa karmeita palkkoja suunnitellen tavallisen ihmisen elämän tuhoamista pankkitukien kustannuksella.
Mikä on Espanjan nuorisotyöttömyys? 45prosenttia? Italian on jo 30%. Kreikan, Portugalin?
Naapurissani eleli vanha pariskunta. Oli mielenkiintoista kuulla, mitä titteliä
VastaaPoistapariskunnan naispuolinen käytti äidistään. Se kuului että: "Asemapäällikön äiti"
Naisen veli oli tuollainen päällikkö
"Muistan ite nuoruudestani kun hain Finlaysonilta töitä eli jotenkin näin sano työhönottaja: alotakko heti vai huomenna? Senkin ison firman sai pankit kumoon"
VastaaPoistaKyllä talous on vaikeaa. Tässä on niin monipolvinen tarina, että siitä voi olla vaikeaa sanoa mitään täysin väärää. Yksi vaihe jäi erityisesti mieleen: Askon hankittua Finlaysonin risti silloin voimissaan ollut taloustoimittaja Esko Seppänen yhdistelmän Fiaskoksi.
Mestarin tutkintoon pitää suorittaa mestarinnäyte, jonka vertaiset arvostelevat.
VastaaPoistaSiihen kuuluu tietyt teoreettiset tiedot ja käytännön koe, jossa pitää näyttää että osaaminen arvioidaan.
Minä olen himppua vajaa mestari; jouduin jättämään tutkinnon kesken keuhkokuumeen vuoksi.
Saattan vielä sen joskus tehdä.
I genuіnely hope you can eѕtablish to just take an seem for youгself.
VastaaPoistaChеcκ out my blog; buy trilastin
hello theгe anԁ thank you foг yоur informatiοn – I've definitely picked up anything new from right here. I did however expertise a few technical points using this site, since I experienced to reload the site many times previous to I could get it to load properly. I had been wondering if your web host is OK? Not that I am complaining, but slow loading instances times will sometimes affect your placement in google and could damage your quality score if ads and marketing with Adwords. Anyway I am adding this RSS to my email and can look out for much more of your respective interesting content. Make sure you update this again soon.
VastaaPoistaMy web blog nomcminnquarry.blogspot.com
What's up to all, how is the whole thing, I think every one is getting more from this web site, and your views are fastidious for new people.
VastaaPoistaAlso visit my web site - click through the next website