Sivun näyttöjä yhteensä

30. tammikuuta 2013

Tapa





Kansa tietää, ettei rikoslaki saa soveltaa taannehtivasti. Kansa tietää, että maan tapa on otettava huomioon lainkäytössä.

Molemmat käsitykset ovat vääriä.

Edelleenkään en käsittele keskeneräisiä eli vailla lainvoimaa olevia tuomioita. Tämä on vain huomautus, ihan tavallista oikeusteoriaa.

”Maan tapa” mainitaan tuomarin ohjeissa ja itse asiassa sitä koskevia mainintoja esiintyy jo kauan ennen 1500-luvun ohjeita. Kysymys on kuitenkin riita-asioista ja niistäkin vain eräistä. Lakimies häpäisisi itsensä ja tietenkin häviäisi juttunsa vetoamalla suulliseen testamenttiin ”maan tapana”. Asiasta on laki ja se on ollut sama kauan. Vainajan suulliset maininnat ovat oikeudellisesti vaikutuksettomia. Omaisuudesta määrätään kuoleman varalta kirjallisella, todistajien vahvistamalla testamentilla. (Ns. hätätilatestamentti on harvinainen erikoisuus.)

Rikosoikeudessa on hyvin kauan vallinnut laillisuusperiaate, jonka mukaan rangaistustuomion on perustettava lain määräykseen. Sellaisesta ei voi rangaista, mitä laki ei kiellä. Sellaisesta on rangaistava, minkä laki kieltää.

Juutalaisten surmaaminen oli eräässä valtiossa maan tapa noin 70 vuotta sitten. Laki kuitenkin kielsi ihmisen surmaamisen. Sodan jälkeen puolustus ”maan tapa” muuntui muotoon ”käskyn totteleminen”. Tuo puolustus sisältää samaa ajattelua. Ajatelkaapa: olisiko saksalainen sotamies ollut velvollinen tottelemaan käskyä, jos kerrassaan korpraali olisi käskenyt hänen pistäytyä parakissa viiltämässä komppanian päälliköltä kurkun poikki? Miksi ei olisi ollut velvollinen? Myös tuossa tilanteessa tulkintaan olisi astunut maan tapa eli yleiset kulttuuriset, tässä tapauksessa asevoimien sisäiset ajattelutavat. Komppanianpäällikön saa ampua, jos kuuluu teloituskomennuskuntaan ja toimitus tapahtuu hyväksytyn menettelyn jälkeen (pikaoikeus; esimiehen oikeus taistelutilanteessa).

Tässä kohdin moni harhautuu perustelemaan käsitystään niin sanotulla luonnonoikeudella eli yliaikaisilla, lakia korkeammilla säännöillä. Valitettavasti se tie on koluttu ja havaittu käyttökelvottomaksi tai ainakin vaikeakulkuiseksi. Kuka määrittelee tuon luonnonoikeuden. Amerikkalaisella on mielestään ja ehkä jopa lain mukaan oikeus ampua asuntoonsa tunkeutunut henkilö, vaikka hän jälkeenpäin osoittautuisi täysin vaarattomaksi, esimerkiksi pölynimurikauppiaaksi. Euroopassa näin ei ole.

Takautuvan normin säätäminen on kiellettyä. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti perustui lakiin, jollaista ei olisi voinut säätää. Mutta syyksi lukeminen eli teoksen rangaistavuuden arviointi perustuu melkein aina tekohetken käsityksiin. Tuomari ei ole historiantutkija.

Tiedän oikein hyvin, että rahankeräystä koskevien säännösten kiertäminen näennäiskaupoilla oli hyvin tavallista. Kun kerättiin rahaa jääkärien muistopatsaaseen, ihmisille ”myytiin” hyvällä hinnalla huonotasoinen pikkupatsas. Muistelen, että meillä oli pienikokoinen tiili, joita myytiin jonkin korkeakoulun rakennushankkeen rahoittamiseksi. Ja aivan viime vuosina on myyty ovelta ovelle hyvämaineisten järjestöjen adventtikalentereita, vaikka kaupasta saisi paremman halvemmalla. Olen tavannut ostaa partiolaisilta – jotka eivät kai enää jatka tätä menettelyä.

Teko, jonka nimi oli ennen lainmuutoksia ”yleinen epärehellisyys” on muuttunut ihmisten silmissä nopeasti. Tuo lainkohdan mukaan olisi voitu tuomita kaikenlainen kähmiminen – mutta sitä ei käytetty juuri lainkaan. Perustelu oli tavallaan ”maan tapa”, oikeastaan ”cosi fan tutte” eli ”kaikkihan tekevät niin”.

Jos tuon perustelun ottaa vakavasti, sillä tarkoitettiin kai todisteluongelmia. Nyt ollaan sellaisessa tilanteessa, että tuomioistuinten tiukkuus hämmästyttää muitakin kuin tuomittuja. Syy on laajasti ottaen yhteiskunnan muuttuminen, hiukan täsmällisemmin 1990-luvun pankkikriisi. Silloin tuomittiin viattomia ja viallisia sekä maksuvelvollisiksi että rangaistuksiin.  Jälkivaikutuksena syntyi ajatus, että myös yksityisen palveluksessa olevan henkilön on toimittava rehellisesti. Yksityinen tarkoittaa esimerkiksi pankkia.

Ja juuri pankkien suunasta toistellaan tarkoitushakuisesti, että yrityksen tarkoitus on voiton saaminen. Se ei ole totta. Yrityksen tarkoitus on voiton saaminen yhtiöjärjestyksensä, lain ja yleisesti hyväksyttyjen menettelytapojen määräämissä rajoissa. (Voiton saamiseksi Nokian olisi kannattanut siirtää pääkonttorinsa ja toimintansa Pohjois-Koreaan…)

25 kommenttia:

  1. Oli meillä juuri taakse jääneenä jouluna partiolaisten joulukalenteri. Taisi maksaa 6 euroa. Ja olen joka adventiksi halunnut juuri sellaisen kun kaupoista ei saa parempia.

    VastaaPoista
  2. Pidän kuitenkin aika onnekkaana, etä antti kaikkonen sai käräjäoikeusta edes tuollaisen ehdollisen tuomion, jota voi pitää kaikki tekijät huomioon ottaen hyvin lievänä.

    Vaan kalliin isänmaamme tuomioistuimissa tuomiota ei olisi kaiketi tullut lainkaan, jos olisi ollut ministeri tai edes kanisteri!

    Tai edes Matti Vanhanen.

    VastaaPoista
  3. Nokia ja bloggari Pohjois-Koreaan ja Suomi pelastuu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nama taman blogin taloutta koskevat kommentit ovat aina olleet syvalta!

      Poista
  4. Blogistin juttu kuuluu sarjaan "Kevyesti keskellä viikkoa".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei suinkaan, blogi oli rautaista juridiikkaa, mutta yleistajuisesti!

      Poista
    2. Yleistajuista yleishömppää.

      Poista
  5. ykkönen on ykkönentorstaina, 31 tammikuuta, 2013

    Eihän noita eilen tuomittu rangaistukseen, koska ehdollinen tuomio nyt vain ei ole muuta kuin naurettavaa pelleilyä, vietiinkö lisäpelleilynä sotilasarvo? Se mikä syyllisillä tuntuu, on määrätyt rahalliset transaktiot yhteisvastuullisena. Luikuriakin kirpaisee kun omasta taskusta pitää napsia.

    Tuo Pohjois-Korea -juttu on jopa Jukkiksen skaalassa täysin järjetön ja nolo heitto. Ehkä pieni lepo olisi paikallaan.

    VastaaPoista
  6. No ainakaan hyviä tapoja ei tarvitse noudattaa, koska niistä ei ole säädetty rangaistusta. Rikoslain 43. luku hyviä tapoja koskevain määräysten rikkomisesta on olemassa, mutta aivan kaikki sen pykälät on kumottu.

    VastaaPoista
  7. Helvetin iso lautakasa, mitä mies sahaa päivässä!

    Sitten vielä tämä "Matin Talot", paljon tuli "sijaiskärsijöitä" ja itse pääasia piilotettiin.. Näin pitää junailla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itseasiassa Korvolan tarina Matin Taloista taisi olla tämän oikeusjutun alku. Lautakasa oli tarinan lopussa, mutta Korvola haastatteli tarinan puolessavälissä RAY:n edustajaa, jolle näytettiin ilmeisesti ARA:n arkistosta löytynyttä muistiota, jossa Vihriälä, Vanhanen sekä Heikkinen ohjeistavat eduskunnan kabinetissa RAY:n esittelijää eräästä tukipäätöksestä.

      http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/silminnakija_matin_talot_42148.html#media=42163

      Korvola kävi hassuttamassa RAY:n johtajaa Hannu Salokorpea 15.9.2009, seuraavalla viikolla RAY meni Nuorisosäätiön tiloihin tarkistamaan säätiön tilejä...



      Poista
  8. "Tässä kohdin moni harhautuu perustelemaan käsitystään niin sanotulla luonnonoikeudella eli yliaikaisilla, lakia korkeammilla säännöillä. Valitettavasti se tie on koluttu ja havaittu käyttökelvottomaksi tai ainakin vaikeakulkuiseksi. Kuka määrittelee tuon luonnonoikeuden. Amerikkalaisella on mielestään ja ehkä jopa lain mukaan oikeus ampua asuntoonsa tunkeutunut henkilö, vaikka hän jälkeenpäin osoittautuisi täysin vaarattomaksi, esimerkiksi pölynimurikauppiaaksi. Euroopassa näin ei ole."

    Aristoles ja Tuomas Akvinolainenhan sen määrittelevät ;)

    Toisaalta luonnonoikeudella on kyllä enemmän perusteltu nimenomaan tappamisen kieltämistä kuin tappamisen oikeuttamista. Ja eikös ole niin, että USA:n laki ei nimenomaan perustu luonnonoikeuteen vaan sopimusoikeuteen?

    VastaaPoista
  9. Hämmästelen kovasti, miksi pölynimurikauppiaan pitäisi tai hänellä olisi perusteltu syy tunkeutua toisen henkilön asuntoon ja mikäli jostain käsittämättömästä syystä äityy niin tekemään olisi määritelmällisesti ja lähtökohtaisesti vaaraton?

    VastaaPoista
  10. Huvittavaa, että maan tapa kulkee passiivissa, täysin vailla tekijää.

    Näin taannoin Hyvä Veli-lappusen, jossa vuorineuvos P ilmoitti yhtiönsä suorittaneen maan tavan mukaisesti(?) korkean päättäjän A vaalitilille 40.000 markkaa vaalien jälkeen.

    On vakuuttunut muistelmateosten maan tavasta, niitä kirjoitetaan, jotta muistelmien tekijä saa maan tavan mukaisesti mieleisensä historian jälkipolville.

    VastaaPoista
  11. Koko ongelma on tullut siitä, että kaudella 1950-70 lähes jokainen puolue perusti erilaisia säätiöitä, joiden tarkoituksena oli tukea tuon puolueen tai sitä lähellä olevia tahoja. Verovapauden ts yleishyödyllisyyden saamiseksi tuota perustamistarkoitusta ei kirjoitettu näkyviin vaan tarkoitukseksi kirjoitettiin jotain yleishyödyllistä, esim. nuorison tukeminen, yleisivistyksen ylläpitäminen tms. Todellisuudessa nuo säätiöt jakoivat tukea omille "sidosryhmilleen". Raha-automaattiyhdistys jakoi noille säätiöille piilopuoluetukea kun virallinen puoluetuki - demokratian tuki ! - oli kansalle vastenmielistä. Kaikkonen ja kumppanit tekivät niinkuin kaikki edeltäjänsä.

    Sitten arvostukset muuttuivat ja tulos oli Nuorisosäätiön juttu. Käräjäoikeus olisi voinut myös päätyä lopputulokseen, että syytetyiltä puuttui noissa olosuhteissa tahallisuus. Asia olisi voitu hoittaa muuttamalla säätiöiden valvontaa koskevaa käytäntöä taikka sitten sallia ylyishyödylliseksi myös puoleiden toiminnan tukeminen. Kyllä demokratiassa puolueetkin tarvitsevat vaalirahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paras "säätiörakennelma" on tietenkin RKP r.p:llä.

      SLS rek.yhdistyksen sääntöjen mukaan SLS:n hallituksen valitsee SFP/RKP r.p.
      SLS r.y. hallinoi rahastoja, joiden sateenvarjona on rekisteröimätön rahasto SKF.
      Kun puoluerahoitusta tehtiin hieman näkyvämmäksi, niin SLS perusti SKF:n alaisuuteen
      SFP läheisyhteisön, jolle siirrettiin varallisuutta 30.000.000€, jotta RKP:n poliittista toimintaa voidaan
      tukea joka vuosi yli miljoonalla eurolla.

      On tietenkin poliittisesti siistimpää, että tämä raha on rekisteröidyn yhdistyksen rahaston rahastossa, jonka ei
      tarvitse toimittaa omaisuustietoja julkisuuteen, kuin että tämä raha olisi suoraan RKP:n taseessa.


      Poista
  12. "Yrityksen tarkoitus on voiton saaminen yhtiöjärjestyksensä, lain ja yleisesti hyväksyttyjen menettelytapojen määräämissä rajoissa."

    Loistava kiteytys!

    VastaaPoista
  13. Olihan tuomio aika lailla linjassa. Joku Vesa joka kahmi itselleen, sai tietysti enemman. Ammattimiehia myos muistettiin, kun olis pitanyt ymmartaa.
    Kanki sai vain vahaisen muistutuksen, kun ei hanenlaisensa poliitikon voi olettaa ymmartavan asioita.

    MUTTA jotain on pielessa, jos Kanki ei haivy siita puheenjohtajan paikalta.
    Jopa kepulaisten pitaisi ryhdistaytya, mutta vasta kokoomus ja demarit itsensa oikein plaskaavat, jolleivat hoida, etta Kanki lentaa.

    VastaaPoista
  14. Karjalan siirtolaisten kohdalla laadittiin käsittääkseni pykälä, jossa seisoi näin:
    "Ellei ole testamenttia tai kauppakirjaa, kahden todistajan suullinenkin todistus riittää..." (muistinvarainen sitaatti) Alan mies, Kemppi, voisi kai helpoiten tarkistaa pitääkö tämä paikkansa.
    terv. pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitan - muistelen että asiasta olisi määräyksiä maanhankintalaissa. Selitysteoksjetkin ovat 1940-luvulta.

      Ainakin maan saamisen ehtona eri tilanteissa ollut Karjalaan jäänyt kiinteä omaisuus oli erikoislaatuinen tilanne. Osa viranomasitenkin asiakirjoista oli tuhoutunut tai jäänyt rajan taakse.

      Toisaalta - olen joutunut usein ihmettelemään, miten laajasti asiakirjoja kuitenkin saatiin talteen. Joskus muistin, mitkä kirkonkirjat oilivat tuhoutuneet sodassa. Suurin osa on Mikkelissä lakkautettujen seurakuntien keskusarkistossa.

      Olen joskus leikkinyt ajatuksella, miten kaamea työ olisi palauttaa Karjalan kiintestöjä oikeille omistajilleen. Siellä oli aika tavallista, ettei lainhuutoja ollut, ja kiinteistö oli saattanut periytyä murto-osina useassa sukupolvessa.

      Poista
    2. Juuri näin muistan minäkin. Kyseessä ei siis ollut takautuva laki, kuten sotasyyllisyyden kohdalla, vaan maanhankintaki,joka säädettiin kai keväällä -45. Liekkö Vennamon Veikko ja Vironperän Jussi olleet ko. lakia laatimassa?
      terv. pekka s-to.

      Poista
    3. Siinä kävi niin hauskasti, että perustyöt oli tehty 30-luvulla T.M. Kivimäen (siviilioikeuden professori) toimeksiannosta, ja kriisitilanteessa 1940 lain viimeistelivät Kyösti Haataja ja Y.J. Hakulinen. Hyvä tuli. Sama mukautettuna oli käytössä 1945.

      Virolaisen ja Vennamon (ASO) ansiot olivat suuret, niin suuret, etteivät heidän myöhemmät pooliittiset vaiheensa sitä himmennä.

      Pika-asutus oli monelle murhenäytelmä, mutta sanon uudestaan, että Euroopan mittakaavassa se oli fantastinen saavutus.

      Samaan hengenvetoon on ylistettävä sotilasvammalakia. Sotainvelidien kuntoutus ja huolto järjestettiin huikean nopeasti.

      Poista
    4. Mitkä olivat Kivimäen motiivit toimeksiantoon jo 30-luvulla? Milloin Neuvostoliitto alkoi esittää alueluovutuksia? Siinäkö oli syy maanluovutuslain valmisteluun?
      Saisiko pyytää aiheesta kokonaisen bloggauksen?
      pekka s-to.

      Poista
    5. Tuossa olisi blogin aihe, koska tuo on todella vaiettua historiaa. Useimmille on asiasta ainoana mielikuvana Karin piirros (se jossa hallitus lupaa pitä huolta pojistaan ja sodan jälkeen ihmettelee invalideille, että mitä nämä vielä...)

      Poista
  15. Työväellä on Työväen historian ja perinteen tutkimuksen seura, joka saattaa saada rahaa säätiöltä, jonka pesämunana on KOP:n kahteen kertaan maksama kauppahinta STS-pankista. Liekö tuo Jaakko Lassilan maksama summa osa silloista maan tapaa?!

    Ilmeisesti Suomeen pitäisi pikaisesti perustaa maan tavan tutkimusinstituutti!

    Mieluiten aika nopeasti, sillä osa maan tavan toteuttajista on vielä elävien kirjoissa. Holkeri ja Sorsa ovat jo perinnetutkimuksen piiristä poistuneet, mutta ainakin Mauno Koivisto voisi kertoa omista maan tavoista, sekä korjata mahdolliset väärinkäsitykset maan oikeista tavoista....

    VastaaPoista