Sivun näyttöjä yhteensä

12. tammikuuta 2013

Kuolinkoteja




Onko paikalla sielu?

Epäilemättä on.

Suomalakisille erityinen paikka oli ”pyhä”. Sana on jäänyt paikannimistöön. Roomalaisilla oli tietysti genius, jonka voi käsittää myös henkiolennoksi. Kotia vartioivat penaatit, niin ikään eräänlaisia menninkäisiä.

Olen viime aikoina päätynyt käymään asiallisista syistä useammassakin kodissa, josta asukkaat ovat lähteneet, ketkä kuoleman, ketkä muun painavan syyn takia.

Koti lakkaa heti olemasta koti. Se muuttuu asunnoksi. Vaikka pöydällä olisi lautanen, veitsi ja haarukka, se on kuin näyttelyä. Vaikka asunto olisi ollut ennenkin esimerkillisen siisti, nyt siisteys tuntuu keinotekoiselta.

Ehkä tämä tunne on tekemisissä hajujen kanssa. Kerrotaan, että olemme aika huonosti selvillä hajuaistimuksistamme. Se väite, että vanhempansa ja läheisensä ihminen tuntee vauvasta alkaen hajusta, on helppo uskoa.

Ennen vanhojen ihmisten kodeissa oli vanhojen hajuja, kuten kissan pissaa, kamferttia, mikstuuraa, ehkä myös vaatteita, jotka olisi sietänyt pestä paremmin.

Laitosten hajuista ei pääse helpolla. Sairaalassa tuoksuu lysoli, kouluissa hiki.

Tällä kirjoituksella yritän selvittää itselleni, milloin koti on keksitty. Se saattaa kyllä jäädä selvittämättä.

Monissa kielissä, kuten latinassa latinassa, ranskassa ja saksassa, ’koti’ ei ole ainakaan keskeinen sana. Latinan esimerkki vaikuttaa. Talo ja asumus ovat sama sana, domus. Siellä hallitsee talon herra, dominus, tai todellisuudessa herran rouva, domina.

Meillä oli ennen kauppias, jota puhuteltiin Herraksi samaan tapaan kuin kauppiaita sanottiin jossain toisaalla porvareiksi – hae porvarista suoloja. Kun kauppias kuoli, rouva piti tiukasti kiinnki nimityksestä ja puhuttelusta. Hän oli ”herranfrouva”. Minulla teki tiukkaa, mikä tämä tällainen herrarouva on. Mutta hänellä oli pahan näköinen keppi ja silmälasit vinossa, joten tuntui viisaalta toimia toivotulla tavalla.

Ranskassa kotona ollaan ”minun luonani” tai ”talossani”. Saksassa kotiin lähtijät menevät ”taloon”.

Olisiko taidemaalari Carl Larsson (Ett hem) yhdessä kilttien tätien ja sitten naistenlehtien kanssa luonut käsitykset siitä, mikä on koti ja kuinka ollaan kotona? Jos olisin tässä oikeilla jäljillä, toinen hyväkäs olisi sitten Topelius, jota juuri Larsson (Edelfeltin ohella) ahkerasti kuvitti. Tosin meillä Topeliuksen kuvittajana rakastetuin kai on koditon Rudolf Koivu (Pietarin pakolainen alkujaan, ja siksi niin suomalainen…)

Välimeren maissa tulee joskus sellainen tunne, että koti on paikka, jossa käydään nukkumassa. Brittien ”kotini on linnani” ei kuulosta työläisväestön mietteeltä. Tosin brittien käsitys kodista ja sen ympäristöstä alueena, jolle poliisit ja muut ikävät ihmiset eivät saa ängetä, on sitten Yhdysvalloissa kasvanut kohdittain kummallisiin mittoihin. Meillä Euroopan mantereella ei ole ”trespass” –säännöstä (luvaton tunkeutuminen), vaan sen sijaan hyvin vanha kotirauha.

Odottaessani kommentteja ja mietiskellessäni esitän arvauksen. Arvaan että”koti” on samoin kuin sana ja käsite ”kansa” suhteellisen uusi. Ehkä sitä on tarvittu kaupungistumisen edistyessä ja ehkä siihen sisältyy jo alkujaankin poliittista propagandaa, vaikka se tuo mieleen biedermeyerin. Kansakunta (natio) on tunnetusti vasta 1600-luvulla nykyiseen merkitykseensä hakeutunut termi. Ennen ”natio” oli suunnilleen sama kuin nykyinen yliopiston osakunta. Ja nationalismi on yksi aikamme taudeista. 

(Kuolinpesä on ruotsiksi kuolinpesä, dödsbo, mutta jos vainaja oli herrasväkeä, ennen käytettiin termiä sterbhus. Kas kun pitää olla fiiniä!)

28 kommenttia:

  1. Advokaattitoimistossa haisee raha, oikeussalissa löyhkää toivottomuus.

    VastaaPoista
  2. Nykyisenä kulttuurisena käsitteenä "koti" (tai länsimurteinen "koto") on kieltämättä uusi, mutta sanana se on vanha. Tähän viittaa lokatiivin (nykyisen essiivin) käyttö ilmauksessa "kotona" - "kodissa" on tarkoitettu erikoistarkoituksiin.

    "Kotona" tarkoitti siis ennen suurinpiirtein "kodassa(mme/ni)". Sitä käytettiin aikoina, jolloin koti ("omakota-talo") kulki mukana, ehkä niihin aikoihin, kun uralilainen kielimuoto rantautui ensi kertoja Itämeren rannalle eli kolmisentuhatta vuotta sitten.

    "Kansa" on muistaakseni germaaninen lainasana, mikä kieltämättä on luonnollista. Esi-isämmehän lainasivat germaaneilta paljon yhteiskuntaan liittyviä asioita. Sanaan liittyy muistaakseni myös suomen sana "kanssa", ehkä alkuperäisemmältä muodoltaan "kansassa". Nykyinen kansa-sanan käyttö lienee peräisin vasta nationalismin alkuajoilta, voisin MuTu-pohjalta arvailla?

    Entäs sitten sana "kansankoti"? Ruotsalaiselta kuulostaa, mutta missä sen sanan alkuperä. Hmm. Jäämme miettimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Nytt on ylkä morsiamensa faanut ia tahto hänen kotiansa wiedhä. Ios hän cuole ennen quin hän tule yliän cotohon, nijn pitä hänen rumihins Isänsä eli perilisten cotohon wietämen, ia caicki mitä hänelle annettin Isänsä kartanost taicka langoistans." (1548)

      http://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/kris/nai2.html#nai12

      Poista
  3. Siisti koti on ankea asua, sanoi kalastaja Pentti Linkola 80-vuotishaastattelussaan.

    Kotinsa - pienen mökin - vieressä on ulkohuussi, jonka katolle on kaatunut pitkä ja hoikka koivu ilmeisesti jo aikaa sitten. On se sinänsä kova juttu, että varttuneessa iässä oleva sälli käy tulipalopakkasilla paskalla lautahökkelin tapaisessa ulkohuussissa.

    Huh huh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. >>varttuneessa iässä oleva sälli käy tulipalopakkasilla paskalla lautahökkelin tapaisessa ulkohuussissa.<<

      Siihähän sopii tuumailla, koska se ilmaston lämpeneminen alkaa vaikuttaa... ns. perstuntumaan. Ja maailma pelastuu?

      Toista se oli ennen kun pikkupoikana, talvi 1967-1968 oli Kainuussa melkoisen kylmä, käytiin -42 asteenkin pakkasilla huusissa. Siellä ei liikoja viivytelty ja avainsana koko toimitukselle oli JOT. Siis juuri ajoissa...


      Poista
  4. Mulle ainoa "koti" on se missä mä olin lapsena. Nyt sitä vaan kuljeskelee paikasta toiseen. (Enkä minä sillä että siinä mitään negatiivista olisi, kuljeskelussa.)

    VastaaPoista
  5. Carl Larssonin koti-idylleissä on lapsia. Olisiko niin, että vain lapsella voi olla koti, aikuisella on vain asunto tai kämppä. Tietenkin aikuinenkin voi pitää yllä illuusiota kodista, paikan sielusta, hajuista, taivaankodista taivaanisästä jne. mutta se vain osoittaa kuinka ainutlaatuinen on lapsuudenkoti. Tavoittelemme samaa olotilaa koko elämämme ja vielä sen jälkeiseksikin ajaksi. Aleksis Kivi on lausunut jotain talosta ilman aitan polulla astelevaa emäntää. Koti on paikka, jossa ihmiset huolehtivat toisistaan ja KOTI oli paikka, jossa minusta huolehdittiin odottamatta vastapalveluksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tästä näkökulmasta. Tässä on ajatusta.

      Poista
    2. Juuri näin ! Olen vain niin surullinen siitä,että kuinka moni nykyihminen rikkoo itsekeskeisyydessään tuon lastensa kodin !On loppunut kodin tekeminen ja sen ylläpitäminen lapsilleen. Ellei oma luomus kodista anna itselle auvoista kodin tunnetta niin se hajotetaan. Lapset ja heidän tunteet ovat sivurooleissa tämän itsekeskeisen ajattelun alttarilla.
      Vielä kerran ja vahvasti - olen samaa mieltä- vain lapsilla on koti!

      Poista
    3. Tässä on ihan riittävä määritelmä!

      Jos pilkkua rupeisi viilamaan niin sanoisi, että koti on asunto tai muu pysyvä paikka, johon ihmiselle tulee sellainen tunneside, että hän pitää sitä kotinaan. Tämän tajuaa kun on nähnyt, miten (kuolleen) vanhan ihmisen koti tyhjennetään (vaihdantakelpoiseksi) asunnoksi perikunnan lukuun. Prosessi on samanlainen, jossa elävä eläin muuttuu lihaksi; tuota prosessia näytetään valitettavan harvalle.

      Poista

  6. Jaa, jag juckar mig på hemma.

    VastaaPoista

  7. Osakeyhtiöitä pidettiin vaarallisina Turun tai Åbon kaltaisissa kulttuuripesissä ,linnan suojissa muurien ympäröiminä, kaupunkipoliisien vahtimina. Tori- ja kauppaoikeudet pikaratkaisivat porvarien väliset kahnaukset paikallisen asiantuntemuksen (=lautamiesten) ja lyypekkiläisperäisen kokemuksen pohjalta.

    Uusimmassa versiossa meille pakotettu elinkeinotoiminnan järjestyssääntö pitää laittomana muuta tarkoitusperää näiltä osakeyhtiöiltä kuin osakkeenomistajien rahallisten hyötyjen maksimointia. Prinsiippiä sovelletaan virastojen toimeenpanemissa kilpailuttamisissa, kotimaispaikallisen suosinnan kriminalisoinnilla, suurrahaisen ulkopuolisen kaappaajan suojelulla -olkootkin että rahamassi tasetehtailtu kirkuvin väärinpelein mitä tulee luottolaitoksen arvolatausperinteeseen.

    Kun koti sijaitsee tällaisessa maisemassa, niin viisainta teljetä ovet ja tukkia akkunat. Sitä ollaaan liivijengeiksi organisoituneiden toimijoiden armoilla. Riehujilla lienee kivaakin kuten raiskausjoukkioilla ainakin. Legitimiteettinsä he ansaitsevat tulvittamalla tavaraa ja hupia yllemme, järjestämällä helppoa ja vaivatonta. Ei aihetta sivulauseisiin.

    Sivuaskeleisiin sitäkin enemmän: Ilmarisella ja Varmalla on Akerskaupan ylihintaisina lainottajina pussit täynnä STX vastuita. He rukoilevat että Ranska pelastaa.

    Tarkemin sanottuina eläkeyhtiömme ostivat jälkimarkkinoilta arvopapereiksi siivutettuja kimppuja pankkilainoista, joilla korealainen osti Rökkekalastajalta. Sen lainarahan ao.pankkisyndikaatti kehräsi itsestään interbank-taivastekona valtiopankkien Fed ja EKP selkien takana ja polvella. Lainasaamiset myydään palkansaajien eläkeyhtiöille, saadaan palkansaajien vakuutusmaksut bankstereitten käsiin.Vastuut eläkeyhtiöihin, AAA reitattuina toki. -- Riidat setvitään taaskin lautamiesten toimesta internationaalisessa välimiesoikeudessa (= futuuripörssi vastaisen diilien varalle).
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  8. Jaakko Heinimäki sanoi kerran radiossa, että elämän tarkoitus on olla kotona. Käsittääkseni ei puhunut niinkään fyysisestä paikasta.

    VastaaPoista
  9. Taivaaseen pääseminen on kotiin pääsemistä ja se koti on lapsuudenkoti, se missä mummola oli lähellä. Muualle voi sopeutua, tottua, muualla voi asua ja pitää kämppää, koti on se yksi. Ja se taivas: siellä on koti ja mummola niin kuin ne lapsuuden aikana olivat, metsät ja suot, niityt ja polut ennallaan, mummolassa tuoksuu marjapuuro, kotona on lauantaisiivot tehty, ja jos sattuu olemaan juhannus, on tuotu juhannuskoivut oven pieleen. On ainakin henkisesti sen näköistä kuin Martta Wendelin piirsi.

    VastaaPoista
  10. Kaksi huomiota:

    1)Ihmisen hajujuoste (tractus olfactorius) on todellakin puutteellisesti tutkittu toimintajoukko, mutta liikkelle on lähdetty. Arvaan, että hyvin mielenkiintoisia asioita tullaan havaitsemaan

    2) Ihmisen näköjuoste (nervus opticus ja kaksi muuta aivohermoa: oftalmicus, oculomotorius) on vähintään yhtä mielenkiintoinen, koska se kulkee chiasman kautta, jossa se kohtaa ihmisen kellogeenit (500 miljoonaa vuotta vanha joukko rytmiä sääteleviä DNA:n muodostamia "tapoja elää" sekunnin murto-osista sukupolviin asti rytmittyen)

    Molemmat ovat hyvin lähellä ihmisen "pintaa" eli nenänselästä sormenleveyden etäisyydellä ja niitä tutkimalla voi havaita yhtä ja toista "maagistakin". Osa mediaosaajista onkin asian jo havainnut ja "katsoo silmiin".

    VastaaPoista
  11. Historia siis selittää eron. Suomensukuisilla on ollut kota tai useampiakin kotia. Kota on siis ollut eri tavalla oma kuin keskieurooppalaisissa kylissä asuneiden asunnot, joko oma linna tai vieraan talo. Kota - oma ja läheinen, etten sanoisi intiimi - ulkopuolella kavala maailma.

    Tämä siis Nykysuomen etymologisen sanakirjan pohjalta, jonka voisi ajatella löytyvän kaikista suomen kielen sanoista kiinnostuneiden hyllystä.

    -.- -.-

    VastaaPoista
  12. "Herran" eli Kustaa Ylitalon ja vaimonsa Sannan eli "Herran Sannan" kauppa oli Kauhavan Lauttamuksessa vanhaa Osuuskauppaa vastapäätä. Puoti ei ollut suuri, joten "herruus" ei johtunut siitä. Kauppias Ylitalo sai lisänimensä mahtipontisesta käyttäytymisestään. Myös Sanna ymmärsi arvonsa ja vaati kaikilta kunnioitusta. Kauppiaspariskunnasta kerrotaan monia hauskoja anekdootteja paikkakunnalla. "Herran" Sanna ei ollut kauneudella pilattu. Eräs kauhavalainen on ottanut hänen kuvansa fb-profiilikuvakseen. Yrmy ilme ja vinot kakkulat saavat kaverit nauramaan ja peukuttamaan. Minusta se on väärin. Sanna ei voi enää puolustaa itseään. "Vastuuttomuus ja inhimillinen erehtyminen ovat kaksi eri asiaa."

    VastaaPoista
  13. Pahimmin koti-sanaa väärinkäyttävät asunnonvälittäjät, eräänkin firman mainosläpyskä on nimeltään "Kodinvaihtosanomat". Koti ei ole kauppatavaraa vaikka asunto onkin.
    Seppo

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyseinen mainos aina oksetuttu niin, että päätin, että tuon yhtiön palveluita en ole vailla!

      Poista
  14. Asutustilakylässä, kun oltiin naapurin lasten kanssa leikimässä, tuli illalla aika jolloin itse kukin tuumasi: "Pittää lähtee pihhaan." Piha oli oman kodin synonyymi, mutta ehkä se maalaisympäristössä onkin luontevaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja Pohjanmaalla sanotahan: "Mä tairankin tästä lähtiä kotia".

      Poista
  15. "Koti" käsitteenä taitaa olla sananakin hyvin vanha kulkusana turkista ja sen itäpuolelta. Me näemme asian lapinkotamme lävitse mutta kuvittelemme, että kun se oli keittokota eikä hirsinen asunto, ei se tarkoittanut "kotia". Koturiukko oli äijä jolla ei ollut kotia vaan kota.

    Tämä on kielemme rikkinäisten silmälasien aiheuttama taittoharha.

    "..En ole minä sijs täsä Koti-Apothekisa ylösluetellut puoliakaan, kuin muisa kirjoisa nimitetään ; ainoastans ne tarpeellisimmat ja tawallisimmat Aptheki öljyt ja lääkityxet ; mutta sitä wastaan usiamman nijstä kuin kotona saada taitaan ja hätätilasa owat hywäxi awuxi.
    Registeristä, joka on kirjan lopulla, löytään Numeroin jälkeen sekä Tautein nimet, että Lääkitysten.
    Frantsilasta s. 28 p. Lokakuusa wuonna 1785. Christfrid Ganander."

    VastaaPoista
  16. Kielillä on konstinsa. Ranskassa on eri sanoja, myös "domicile", kuten vaikka elokuvanimissä Domicile conjugal ja Dernier domicile connu. Koti-ikävää voidaan kuvata eri ilmaisuilla, kuten laulussa "un Canadien errant / banni de ses foyers". Saksassa koti-ikävä on "Heimweh". "Heim"-sanasta tulee myös "heimlich" eli salainen mutta myös negaation kautta kaameaa tarkoittava "unheimlich", joka ei kuitenkaan ole "heimlichin" vastakohta.

    On tosiaan merkillistä, miten koti muuttuu heti sen asukkaan kuoltua. Kuulun niihin, joiden mielestä myös valokuvat muuttuvat niiden esittämän henkilön kuoltua. Niissä huomaa surun, jota niissä ei ollut ennen huomannut. Ja niihin heijastaa oman surunsa, jota niissä ei sinänsä ole.

    Kun asuntoa myydään, asuntovälittäjät vaativat poistamaan valokuvat näkyvistä. Ehkä vainajien valokuvien läsnäolossa on jotakin aavemaista - "unheimlich".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanaa "domicile" käytetään paljon virallisissa yhteyksissä merkityksessä kotipaikka.

      PS. Aikoinaan koulussa käänsin "intuitiolla " sanan "heimlich" merkitsemään "kodikas " ja sain siitä tietysti asiaankuuluvat pyyhkeet.

      Päädyinkin aikuisiällä Ranskaan , Saksan asemesta .

      Poista
    2. Tuosta syystä valokuvat on paras tehdä parhaalla kamralla eli omalla päällä (muistilla). Silloin myös arkistointi hoituu automaattisesti.

      Poista
  17. Larsonin vaikutus koti-ihanteeseen on esillä esimerkiksi tässä tuoreessa väitöskirjassa

    https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/67484/diss2011Larsson-Elina.pdf?sequence=1

    Toinen asia on, että onnettoman lapsuuden itse kokenut taiteilija ei ehkä pystynyt antamaan oikeasti niin hyvää kotia lapsilleen kuin näytti - en tosin tunne väkivaltaepäilyjä lähemmin.

    VastaaPoista
  18. Kuten Antti Alanen jo kommentissaan sivusi, ranskan kielessä käytetään tietyissä yhteyksissä melko runsaastikin sanaa foyer , liesi , merkityksessä kotiliesi, koti,perhe, tyyssija (myös pesäke(!),sekä lämpiö)

    Viime mainittu merkitys on kulkeutunut myös ainakin ruotsin kieleen , ellen aivan väärin muista myös Erottajalta sellainen löytyy.

    PS. Monsieur Alaselle suuret kiitokset elokuvakirjasta !

    VastaaPoista
  19. Koti on turvapaikka. Voidakseen hyvin ihminen on tarvinnut turvallisen paikan voidakseen rentoutua. Luola josta on näkyvyys rinteeseen. Suojaiseen lahteen ankkuroitu vene. Vanhempien turva. Henkivartijoiden turva. Heimolaisten turva.

    VastaaPoista