Onko paikalla sielu?
Epäilemättä on.
Suomalakisille erityinen paikka oli ”pyhä”. Sana on jäänyt
paikannimistöön. Roomalaisilla oli tietysti genius, jonka voi käsittää myös
henkiolennoksi. Kotia vartioivat penaatit, niin ikään eräänlaisia menninkäisiä.
Olen viime aikoina päätynyt käymään asiallisista syistä
useammassakin kodissa, josta asukkaat ovat lähteneet, ketkä kuoleman, ketkä
muun painavan syyn takia.
Koti lakkaa heti olemasta koti. Se muuttuu asunnoksi. Vaikka
pöydällä olisi lautanen, veitsi ja haarukka, se on kuin näyttelyä. Vaikka
asunto olisi ollut ennenkin esimerkillisen siisti, nyt siisteys tuntuu
keinotekoiselta.
Ehkä tämä tunne on tekemisissä hajujen kanssa. Kerrotaan,
että olemme aika huonosti selvillä hajuaistimuksistamme. Se väite, että
vanhempansa ja läheisensä ihminen tuntee vauvasta alkaen hajusta, on helppo
uskoa.
Ennen vanhojen ihmisten kodeissa oli vanhojen hajuja, kuten
kissan pissaa, kamferttia, mikstuuraa, ehkä myös vaatteita, jotka olisi sietänyt
pestä paremmin.
Laitosten hajuista ei pääse helpolla. Sairaalassa tuoksuu
lysoli, kouluissa hiki.
Tällä kirjoituksella yritän selvittää itselleni, milloin
koti on keksitty. Se saattaa kyllä jäädä selvittämättä.
Monissa kielissä, kuten latinassa latinassa, ranskassa ja
saksassa, ’koti’ ei ole ainakaan keskeinen sana. Latinan esimerkki vaikuttaa.
Talo ja asumus ovat sama sana, domus. Siellä hallitsee talon herra, dominus,
tai todellisuudessa herran rouva, domina.
Meillä oli ennen kauppias, jota puhuteltiin Herraksi samaan
tapaan kuin kauppiaita sanottiin jossain toisaalla porvareiksi – hae porvarista
suoloja. Kun kauppias kuoli, rouva piti tiukasti kiinnki nimityksestä ja
puhuttelusta. Hän oli ”herranfrouva”. Minulla teki tiukkaa, mikä tämä tällainen
herrarouva on. Mutta hänellä oli pahan näköinen keppi ja silmälasit vinossa,
joten tuntui viisaalta toimia toivotulla tavalla.
Ranskassa kotona ollaan ”minun luonani” tai ”talossani”.
Saksassa kotiin lähtijät menevät ”taloon”.
Olisiko taidemaalari Carl Larsson (Ett hem) yhdessä kilttien
tätien ja sitten naistenlehtien kanssa luonut käsitykset siitä, mikä on koti ja
kuinka ollaan kotona? Jos olisin tässä oikeilla jäljillä, toinen hyväkäs olisi
sitten Topelius, jota juuri Larsson (Edelfeltin ohella) ahkerasti kuvitti.
Tosin meillä Topeliuksen kuvittajana rakastetuin kai on koditon Rudolf Koivu
(Pietarin pakolainen alkujaan, ja siksi niin suomalainen…)
Välimeren maissa tulee joskus sellainen tunne, että koti on
paikka, jossa käydään nukkumassa. Brittien ”kotini on linnani” ei kuulosta
työläisväestön mietteeltä. Tosin brittien käsitys kodista ja sen ympäristöstä
alueena, jolle poliisit ja muut ikävät ihmiset eivät saa ängetä, on sitten
Yhdysvalloissa kasvanut kohdittain kummallisiin mittoihin. Meillä Euroopan
mantereella ei ole ”trespass” –säännöstä (luvaton tunkeutuminen), vaan sen
sijaan hyvin vanha kotirauha.
Odottaessani kommentteja ja mietiskellessäni esitän
arvauksen. Arvaan että”koti” on samoin kuin sana ja käsite ”kansa” suhteellisen
uusi. Ehkä sitä on tarvittu kaupungistumisen edistyessä ja ehkä siihen sisältyy
jo alkujaankin poliittista propagandaa, vaikka se tuo mieleen biedermeyerin.
Kansakunta (natio) on tunnetusti vasta 1600-luvulla nykyiseen merkitykseensä
hakeutunut termi. Ennen ”natio” oli suunnilleen sama kuin nykyinen yliopiston
osakunta. Ja nationalismi on yksi aikamme taudeista.
(Kuolinpesä on ruotsiksi kuolinpesä, dödsbo, mutta jos vainaja oli herrasväkeä, ennen käytettiin termiä sterbhus. Kas kun pitää olla fiiniä!)
Advokaattitoimistossa haisee raha, oikeussalissa löyhkää toivottomuus.
VastaaPoistaNykyisenä kulttuurisena käsitteenä "koti" (tai länsimurteinen "koto") on kieltämättä uusi, mutta sanana se on vanha. Tähän viittaa lokatiivin (nykyisen essiivin) käyttö ilmauksessa "kotona" - "kodissa" on tarkoitettu erikoistarkoituksiin.
VastaaPoista"Kotona" tarkoitti siis ennen suurinpiirtein "kodassa(mme/ni)". Sitä käytettiin aikoina, jolloin koti ("omakota-talo") kulki mukana, ehkä niihin aikoihin, kun uralilainen kielimuoto rantautui ensi kertoja Itämeren rannalle eli kolmisentuhatta vuotta sitten.
"Kansa" on muistaakseni germaaninen lainasana, mikä kieltämättä on luonnollista. Esi-isämmehän lainasivat germaaneilta paljon yhteiskuntaan liittyviä asioita. Sanaan liittyy muistaakseni myös suomen sana "kanssa", ehkä alkuperäisemmältä muodoltaan "kansassa". Nykyinen kansa-sanan käyttö lienee peräisin vasta nationalismin alkuajoilta, voisin MuTu-pohjalta arvailla?
Entäs sitten sana "kansankoti"? Ruotsalaiselta kuulostaa, mutta missä sen sanan alkuperä. Hmm. Jäämme miettimään.
"Nytt on ylkä morsiamensa faanut ia tahto hänen kotiansa wiedhä. Ios hän cuole ennen quin hän tule yliän cotohon, nijn pitä hänen rumihins Isänsä eli perilisten cotohon wietämen, ia caicki mitä hänelle annettin Isänsä kartanost taicka langoistans." (1548)
Poistahttp://agricola.utu.fi/julkaisut/julkaisusarja/kktk/lait/kris/nai2.html#nai12
Siisti koti on ankea asua, sanoi kalastaja Pentti Linkola 80-vuotishaastattelussaan.
VastaaPoistaKotinsa - pienen mökin - vieressä on ulkohuussi, jonka katolle on kaatunut pitkä ja hoikka koivu ilmeisesti jo aikaa sitten. On se sinänsä kova juttu, että varttuneessa iässä oleva sälli käy tulipalopakkasilla paskalla lautahökkelin tapaisessa ulkohuussissa.
Huh huh.
>>varttuneessa iässä oleva sälli käy tulipalopakkasilla paskalla lautahökkelin tapaisessa ulkohuussissa.<<
PoistaSiihähän sopii tuumailla, koska se ilmaston lämpeneminen alkaa vaikuttaa... ns. perstuntumaan. Ja maailma pelastuu?
Toista se oli ennen kun pikkupoikana, talvi 1967-1968 oli Kainuussa melkoisen kylmä, käytiin -42 asteenkin pakkasilla huusissa. Siellä ei liikoja viivytelty ja avainsana koko toimitukselle oli JOT. Siis juuri ajoissa...
Mulle ainoa "koti" on se missä mä olin lapsena. Nyt sitä vaan kuljeskelee paikasta toiseen. (Enkä minä sillä että siinä mitään negatiivista olisi, kuljeskelussa.)
VastaaPoistaCarl Larssonin koti-idylleissä on lapsia. Olisiko niin, että vain lapsella voi olla koti, aikuisella on vain asunto tai kämppä. Tietenkin aikuinenkin voi pitää yllä illuusiota kodista, paikan sielusta, hajuista, taivaankodista taivaanisästä jne. mutta se vain osoittaa kuinka ainutlaatuinen on lapsuudenkoti. Tavoittelemme samaa olotilaa koko elämämme ja vielä sen jälkeiseksikin ajaksi. Aleksis Kivi on lausunut jotain talosta ilman aitan polulla astelevaa emäntää. Koti on paikka, jossa ihmiset huolehtivat toisistaan ja KOTI oli paikka, jossa minusta huolehdittiin odottamatta vastapalveluksia.
VastaaPoistaKiitos tästä näkökulmasta. Tässä on ajatusta.
PoistaJuuri näin ! Olen vain niin surullinen siitä,että kuinka moni nykyihminen rikkoo itsekeskeisyydessään tuon lastensa kodin !On loppunut kodin tekeminen ja sen ylläpitäminen lapsilleen. Ellei oma luomus kodista anna itselle auvoista kodin tunnetta niin se hajotetaan. Lapset ja heidän tunteet ovat sivurooleissa tämän itsekeskeisen ajattelun alttarilla.
PoistaVielä kerran ja vahvasti - olen samaa mieltä- vain lapsilla on koti!
Tässä on ihan riittävä määritelmä!
PoistaJos pilkkua rupeisi viilamaan niin sanoisi, että koti on asunto tai muu pysyvä paikka, johon ihmiselle tulee sellainen tunneside, että hän pitää sitä kotinaan. Tämän tajuaa kun on nähnyt, miten (kuolleen) vanhan ihmisen koti tyhjennetään (vaihdantakelpoiseksi) asunnoksi perikunnan lukuun. Prosessi on samanlainen, jossa elävä eläin muuttuu lihaksi; tuota prosessia näytetään valitettavan harvalle.
VastaaPoistaJaa, jag juckar mig på hemma.
VastaaPoistaOsakeyhtiöitä pidettiin vaarallisina Turun tai Åbon kaltaisissa kulttuuripesissä ,linnan suojissa muurien ympäröiminä, kaupunkipoliisien vahtimina. Tori- ja kauppaoikeudet pikaratkaisivat porvarien väliset kahnaukset paikallisen asiantuntemuksen (=lautamiesten) ja lyypekkiläisperäisen kokemuksen pohjalta.
Uusimmassa versiossa meille pakotettu elinkeinotoiminnan järjestyssääntö pitää laittomana muuta tarkoitusperää näiltä osakeyhtiöiltä kuin osakkeenomistajien rahallisten hyötyjen maksimointia. Prinsiippiä sovelletaan virastojen toimeenpanemissa kilpailuttamisissa, kotimaispaikallisen suosinnan kriminalisoinnilla, suurrahaisen ulkopuolisen kaappaajan suojelulla -olkootkin että rahamassi tasetehtailtu kirkuvin väärinpelein mitä tulee luottolaitoksen arvolatausperinteeseen.
Kun koti sijaitsee tällaisessa maisemassa, niin viisainta teljetä ovet ja tukkia akkunat. Sitä ollaaan liivijengeiksi organisoituneiden toimijoiden armoilla. Riehujilla lienee kivaakin kuten raiskausjoukkioilla ainakin. Legitimiteettinsä he ansaitsevat tulvittamalla tavaraa ja hupia yllemme, järjestämällä helppoa ja vaivatonta. Ei aihetta sivulauseisiin.
Sivuaskeleisiin sitäkin enemmän: Ilmarisella ja Varmalla on Akerskaupan ylihintaisina lainottajina pussit täynnä STX vastuita. He rukoilevat että Ranska pelastaa.
Tarkemin sanottuina eläkeyhtiömme ostivat jälkimarkkinoilta arvopapereiksi siivutettuja kimppuja pankkilainoista, joilla korealainen osti Rökkekalastajalta. Sen lainarahan ao.pankkisyndikaatti kehräsi itsestään interbank-taivastekona valtiopankkien Fed ja EKP selkien takana ja polvella. Lainasaamiset myydään palkansaajien eläkeyhtiöille, saadaan palkansaajien vakuutusmaksut bankstereitten käsiin.Vastuut eläkeyhtiöihin, AAA reitattuina toki. -- Riidat setvitään taaskin lautamiesten toimesta internationaalisessa välimiesoikeudessa (= futuuripörssi vastaisen diilien varalle).
Jukka Sjöstedt
Jaakko Heinimäki sanoi kerran radiossa, että elämän tarkoitus on olla kotona. Käsittääkseni ei puhunut niinkään fyysisestä paikasta.
VastaaPoistaTaivaaseen pääseminen on kotiin pääsemistä ja se koti on lapsuudenkoti, se missä mummola oli lähellä. Muualle voi sopeutua, tottua, muualla voi asua ja pitää kämppää, koti on se yksi. Ja se taivas: siellä on koti ja mummola niin kuin ne lapsuuden aikana olivat, metsät ja suot, niityt ja polut ennallaan, mummolassa tuoksuu marjapuuro, kotona on lauantaisiivot tehty, ja jos sattuu olemaan juhannus, on tuotu juhannuskoivut oven pieleen. On ainakin henkisesti sen näköistä kuin Martta Wendelin piirsi.
VastaaPoistaKaksi huomiota:
VastaaPoista1)Ihmisen hajujuoste (tractus olfactorius) on todellakin puutteellisesti tutkittu toimintajoukko, mutta liikkelle on lähdetty. Arvaan, että hyvin mielenkiintoisia asioita tullaan havaitsemaan
2) Ihmisen näköjuoste (nervus opticus ja kaksi muuta aivohermoa: oftalmicus, oculomotorius) on vähintään yhtä mielenkiintoinen, koska se kulkee chiasman kautta, jossa se kohtaa ihmisen kellogeenit (500 miljoonaa vuotta vanha joukko rytmiä sääteleviä DNA:n muodostamia "tapoja elää" sekunnin murto-osista sukupolviin asti rytmittyen)
Molemmat ovat hyvin lähellä ihmisen "pintaa" eli nenänselästä sormenleveyden etäisyydellä ja niitä tutkimalla voi havaita yhtä ja toista "maagistakin". Osa mediaosaajista onkin asian jo havainnut ja "katsoo silmiin".
Historia siis selittää eron. Suomensukuisilla on ollut kota tai useampiakin kotia. Kota on siis ollut eri tavalla oma kuin keskieurooppalaisissa kylissä asuneiden asunnot, joko oma linna tai vieraan talo. Kota - oma ja läheinen, etten sanoisi intiimi - ulkopuolella kavala maailma.
VastaaPoistaTämä siis Nykysuomen etymologisen sanakirjan pohjalta, jonka voisi ajatella löytyvän kaikista suomen kielen sanoista kiinnostuneiden hyllystä.
-.- -.-
"Herran" eli Kustaa Ylitalon ja vaimonsa Sannan eli "Herran Sannan" kauppa oli Kauhavan Lauttamuksessa vanhaa Osuuskauppaa vastapäätä. Puoti ei ollut suuri, joten "herruus" ei johtunut siitä. Kauppias Ylitalo sai lisänimensä mahtipontisesta käyttäytymisestään. Myös Sanna ymmärsi arvonsa ja vaati kaikilta kunnioitusta. Kauppiaspariskunnasta kerrotaan monia hauskoja anekdootteja paikkakunnalla. "Herran" Sanna ei ollut kauneudella pilattu. Eräs kauhavalainen on ottanut hänen kuvansa fb-profiilikuvakseen. Yrmy ilme ja vinot kakkulat saavat kaverit nauramaan ja peukuttamaan. Minusta se on väärin. Sanna ei voi enää puolustaa itseään. "Vastuuttomuus ja inhimillinen erehtyminen ovat kaksi eri asiaa."
VastaaPoistaPahimmin koti-sanaa väärinkäyttävät asunnonvälittäjät, eräänkin firman mainosläpyskä on nimeltään "Kodinvaihtosanomat". Koti ei ole kauppatavaraa vaikka asunto onkin.
VastaaPoistaSeppo
Kyseinen mainos aina oksetuttu niin, että päätin, että tuon yhtiön palveluita en ole vailla!
PoistaAsutustilakylässä, kun oltiin naapurin lasten kanssa leikimässä, tuli illalla aika jolloin itse kukin tuumasi: "Pittää lähtee pihhaan." Piha oli oman kodin synonyymi, mutta ehkä se maalaisympäristössä onkin luontevaa.
VastaaPoistaJa Pohjanmaalla sanotahan: "Mä tairankin tästä lähtiä kotia".
Poista"Koti" käsitteenä taitaa olla sananakin hyvin vanha kulkusana turkista ja sen itäpuolelta. Me näemme asian lapinkotamme lävitse mutta kuvittelemme, että kun se oli keittokota eikä hirsinen asunto, ei se tarkoittanut "kotia". Koturiukko oli äijä jolla ei ollut kotia vaan kota.
VastaaPoistaTämä on kielemme rikkinäisten silmälasien aiheuttama taittoharha.
"..En ole minä sijs täsä Koti-Apothekisa ylösluetellut puoliakaan, kuin muisa kirjoisa nimitetään ; ainoastans ne tarpeellisimmat ja tawallisimmat Aptheki öljyt ja lääkityxet ; mutta sitä wastaan usiamman nijstä kuin kotona saada taitaan ja hätätilasa owat hywäxi awuxi.
Registeristä, joka on kirjan lopulla, löytään Numeroin jälkeen sekä Tautein nimet, että Lääkitysten.
Frantsilasta s. 28 p. Lokakuusa wuonna 1785. Christfrid Ganander."
Kielillä on konstinsa. Ranskassa on eri sanoja, myös "domicile", kuten vaikka elokuvanimissä Domicile conjugal ja Dernier domicile connu. Koti-ikävää voidaan kuvata eri ilmaisuilla, kuten laulussa "un Canadien errant / banni de ses foyers". Saksassa koti-ikävä on "Heimweh". "Heim"-sanasta tulee myös "heimlich" eli salainen mutta myös negaation kautta kaameaa tarkoittava "unheimlich", joka ei kuitenkaan ole "heimlichin" vastakohta.
VastaaPoistaOn tosiaan merkillistä, miten koti muuttuu heti sen asukkaan kuoltua. Kuulun niihin, joiden mielestä myös valokuvat muuttuvat niiden esittämän henkilön kuoltua. Niissä huomaa surun, jota niissä ei ollut ennen huomannut. Ja niihin heijastaa oman surunsa, jota niissä ei sinänsä ole.
Kun asuntoa myydään, asuntovälittäjät vaativat poistamaan valokuvat näkyvistä. Ehkä vainajien valokuvien läsnäolossa on jotakin aavemaista - "unheimlich".
Sanaa "domicile" käytetään paljon virallisissa yhteyksissä merkityksessä kotipaikka.
PoistaPS. Aikoinaan koulussa käänsin "intuitiolla " sanan "heimlich" merkitsemään "kodikas " ja sain siitä tietysti asiaankuuluvat pyyhkeet.
Päädyinkin aikuisiällä Ranskaan , Saksan asemesta .
Tuosta syystä valokuvat on paras tehdä parhaalla kamralla eli omalla päällä (muistilla). Silloin myös arkistointi hoituu automaattisesti.
PoistaLarsonin vaikutus koti-ihanteeseen on esillä esimerkiksi tässä tuoreessa väitöskirjassa
VastaaPoistahttps://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/67484/diss2011Larsson-Elina.pdf?sequence=1
Toinen asia on, että onnettoman lapsuuden itse kokenut taiteilija ei ehkä pystynyt antamaan oikeasti niin hyvää kotia lapsilleen kuin näytti - en tosin tunne väkivaltaepäilyjä lähemmin.
Kuten Antti Alanen jo kommentissaan sivusi, ranskan kielessä käytetään tietyissä yhteyksissä melko runsaastikin sanaa foyer , liesi , merkityksessä kotiliesi, koti,perhe, tyyssija (myös pesäke(!),sekä lämpiö)
VastaaPoistaViime mainittu merkitys on kulkeutunut myös ainakin ruotsin kieleen , ellen aivan väärin muista myös Erottajalta sellainen löytyy.
PS. Monsieur Alaselle suuret kiitokset elokuvakirjasta !
Koti on turvapaikka. Voidakseen hyvin ihminen on tarvinnut turvallisen paikan voidakseen rentoutua. Luola josta on näkyvyys rinteeseen. Suojaiseen lahteen ankkuroitu vene. Vanhempien turva. Henkivartijoiden turva. Heimolaisten turva.
VastaaPoista