Sivun näyttöjä yhteensä

22. tammikuuta 2013

Keskeinen kysymys






Kolmannesarkin kirjekuori on luultavasti paras kauppalistan tekemiseen. Se on sopivan kankea eikä mene hukkaan, vaikka joutuisi välillä ostoskoriin tavaroiden sekaan.

Kirjastoon ja kirjakauppaan paras on tavalliselle paperille kirjoitettu muistilappu. Kirjastoon lähtiessä on erittäin tärkeää panna lapulle myös himoittujen niteiden kirjastoluokka, ettei joudu laukkaamaan hyllyjen välissä hullun lailla. Kirjastoluokat ovat joskus hiukan omituisia ja välillä mahdottomia arvata. Kirjakauppaan mennessä kannattaa nähdä se vaiva, että kopioi ISBN:n. Myyjänä voi olla joku herttainen hupakko, jolla ei ole aavistustakaan, miten kirjoitetaan Williams tai Carlos.

On sallittua valmistaa kirjastolista kopioimalla suoraan Helmetin kotisivuilta niteiden tiedot Wordin paljaalle arkille ja tulostamalla sitten se. Muistilista on syytä taittaa kahdesti ja panna rintataskuun.

Päähänpistot, esimerkiksi blogissa mainittavat aiheet, edellyttää laajempia valmisteluja. Paras on mennä nöyrästi kirjakauppaan ja ostaa vanhanaikainen repäisykalenteri. Sen voi laittaa voimallisella magneetilla jääkaapin oveen ja opettaa itselleen, että repäisee uuden päivän aina aamukahvia laittaessaan. Mutta eilispäivän liuska on syytä ottaa talteen. Sitä voi käyttää ensin kahvikupin alusena aamun sähköpostia tutkiessaan ja siirtää sitten muistilistaksi.

Repäisykalenterin paperi on huokoista makulatuuria ja liuska on hiukan oudon mallinen. Niinpä jo kirjoituspöytää lähestyessään näkee, että tuossahan se on, satunnaisten muistiinpanojen lista. Omassani lukee S. Alakoski, Svinalängorna. Lukee siinä myös Samsung S27A8507. Mutta Verkkokauppaan ja Ikeaan lähtiessä on aivan välttämätöntä, että muistilapulla on tuote- tai tilausnumero. Niiden mukaan ne pelaavat.

Muistikirja, varsinkin Moleskin, on mainio olemassa, mutta pitäisi olla toinen muistikirja, jossa kerrottaisiin, missä se ensimmäinen on, ja kolmas, jossa selostettaisiin varsinaisen muistikirjan sisältö. Olen itse etsinyt kissojen ja koirien kanssa Espoon sosiaalitoimen (kotisairaanhoito) jonkun edustajan nimeä ja puhelinnumeroa havaitakseni myöhemmin, että se olisi löytynyt Moleskinistä otsikolla ”tärkeitä puhelinnumeroita”.

Merkinnän tai paperin arvioiminen tärkeäksi ja sijoittaminen oikeaan paikkaan on tuhon tie. Olen ennenkin maininnut tässä verkkopäiväkirjassa britti-nobelistista, joka taisi olla fyysikko. Hänellä oli nerokas arkistointijärjestelmä, joka sisälsi arvostellut ja arvostelemattomat tenttivastaukset, shekit, epälineaariset differentiaaliyhtälöt ynnä muuta. Kaikki oli pantu nippuun aikajärjestyksessä, ja kun nipusta oli kasvanut pinkka, joka alkoi horjua, aloitettiin toinen nippu. Niitä oli hänen työhuoneessaan seinävieret täynnä, ja työhuone oli tietysti Cambridgessa. Kun sitten joku tuli käkättämään, että hänen väitöskirjassaan oli sellainen tai tällainen alaviite 12 vuotta sitten, fyysikko sanoi että vai oli, ja kiskaisi väitöskirjan käsikirjoituksen esiin tomukerroksen alta. Näin toimii osuuskauppaväki!

Oivallinen muistilappu on käyntikortti. Monet saavat niitä työpaikoilta mielin määrin. Minulla on lopuksi elämääni HIITin käyntikortteja, joiden osoitteet ja sen sellaiset eivät ole pitäneet paikkaansa viiteen vuoteen, ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston vastaavia painotuotteita, joissa väitetään minun majailevan tietyssä huoneessa jo mainitussa kaupungissa Skinnarilassa.

Mahtaako monikaan käyttää muuta keinoa tärkeimpiin pin-koodeihin? Lompakossa olevan käyntikortin kääntöpuolelle kirjoitetaan ”puh.” ja sitten jokin seksikäs numerosarja, jonka sisään on sekoitettu pin.

Muistikeinoja on monta. Useimmat niistä unohtuvat siinä kuin nelinumeroinen pin-kodikin. Hyvässä lykyssä voi aikansa kokeiltuaan keksiä sellaisen, jonka ehkä muistaa automaatilla tai kassalla, hädissään tai pakkasen jäytämänä. Itse kikka on maailman vanhimpia. Numero = sanan kirjainten lukumäärä. ’Herra Jukka Kemppinen Jorvas’ olisi yhtä kuin 5596. ’Kaivokadun silmä lääkäri asema’ olisi 0 (siis 10) 5 7 5., ’Kirjasto klo 9 – 20’ olisi 8 3 9 2.

Tiedän saavani kommenteissa parempia kikkoja. Toivon ettei kukaan kirjoita pinniä keltaisella liimalapulle. Tietääkseni silloin ei tule korvausta varastetusta kortistakaan. Tietokoneille kelpaa esimerkiksi KAUnummi39d 1ai HELespoo26f. Numerot ja kirjain on omasta tai ´läheisen katuosoitteesta. Itse käytin ennen loppua 11A.

14 kommenttia:

  1. Vain pukumiehillä on rintatasku. Kirjastolista pannaan povitaskuun! Hyvin nuorena miehenä Vaasan Kpt. näyttämömies Lasse Nieminen opetti minulle: "Aikuisella miehellä on tarvittavat tavarat aina samassa paikassa! Ei huku aikaa etsimiseen." Vasemmassa etutaskussa lompakko, nitrot ja muistitikut, oikealla edessä avaimet, piippu ja tulitikut. Oikeassa takataskussa kalenteri ja kampa ja vasemmassa takataskussa (silloin kun takki ei ole päällä) tupakkimassi ja rassit. Kännykkä vyöllä kotelossa. Lähteissä kevyt taputtelu... kaikki mukana, eikä hetkeäkään huku huuteluun: "...soittaisiks mun kännyyn!" ym. Vaimot ja lapset eivät mokomaa kai milloinkaan opi?
    pekka s-to.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt Pekka puhuu asiaa. Nimenomaan tuo kevyt taputtelu lähtiessä on tolkun miehen merkki. Siinähän tekee melkein ristinmerkin - avain, lompakko, kortit, lakki - ja jo kelpaa työntäytyä ulos ärjänteeseen.

      Poista
    2. Ja lisää asiaa... (katsotaan meneekö läpi?)
      Tärkeä taiteellinen tiedote Tampereen tienoon "kemppareille":
      Suomen Teatteriopiston jatkolinja esittää maailmankantaesitysnäytelmää "Talvisodan tytöt" Komediateatterin ulkonäyttämöllä, talvi pakkasessa, vielä muutaman kerran. Kävin pilkkihaalareissa katsomassa, mainio juttu! Kymmenen nuorta naista, jotka kokivat Suomen kohtalon käänteet Tipalan pihalla talvella 39-40.
      terv. pekka s-to.

      Poista
  2. Pin-koodien muistamisessa olen käyttänyt apuna Helsingin bussilinjoja. Tosin linjakartta ei ole aivan ajan tasalla mutta mitäs me maailmanmiehet pikkuasioista. Koodi 1486 muistuu mieleen kun miettii Eiran sairaalaa ja Laajasaloa ja niin poispäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai oliko se Meilahti tai Mehiläinen vai Herttoniemi? Ja mikä dösa sinne nyt menikään?

      Poista
  3. Myös pois heitettävät paperit ym on hyvä arkistoida laittamalla ne poistopäiväjärjestyksessä tarkoitukseen varattuun laatikkoon. Vasta laatikon täyttyessä se tyhjennetään ja taas aletaan kerätä uusia poistettavia. Näin menetellen voi välttyä tilanteelta "voi itku, juuri viikko sitten se oli käsissäni, mutta heitin sen roskiin" ja myös "olenkohan heittänyt sen pois?", jolloin voi tarkistaa, oliko näin. Systeemi on toiminut firmamme ofiisissa mainiosti jo toistakymmentä vuotta.

    VastaaPoista
  4. http://xkcd.com/936/

    VastaaPoista
  5. Omalta kohdaltani keskeinen kysymys on ollut pyörtymiskohtaus taisteluharjoituksissa kirjoittajan mainitseman Skinnarilan paikkeilla Saimaan rannalla. Siihen päättyi palvelus ja alkoi monikymmenvuotinen tutkimuskierre.
    Käynti siellä pysyy mielessä, vaikken itse tajun menemisestä mitään muistakaan.
    Sellainen käyntikortti...

    VastaaPoista
  6. "...Itse kikka on maailman vanhimpia. Numero = sanan kirjainten lukumäärä. ’Herra Jukka Kemppinen Jorvas’ olisi yhtä kuin 5596. ’Kaivokadun silmä lääkäri asema’ olisi 0 (siis 10) 5 7 5., ’Kirjasto klo 9 – 20’ olisi 8 3 9 2."

    Voi jestas!!!....Ei ihme jos jutut joskus sekoo...


    VastaaPoista
  7. Ruokakauppalista tehdään keltaiselle liimalapulle ja liimataan ostoskäryyn käsien väliseen kohtaan. Ostoskärry pitää olla, se toimii samalla rollaattorina. Kädet jäävät vapaaksi ottaamaan tavaraa hyllystä kun lappu on "kojelaudassa".

    VastaaPoista
  8. 1-puoliset tulosteet pannaan leikkurilla neljään jolloin syntyy kätevimpiä muistilappuja. Sekaan mielellään huvin vuoksi eri värisiä papereita. Tarvittaessa myös sipaisu liimaa (pva-liima eri erikeepperi käy hyvin) painon alle pannun pinkan yhteen sivuun ja vot, lehtiö on valmis.

    VastaaPoista
  9. Yksipuolisia printtejä tai yksipuolisia käyntikortteja on nykyään jo vaikea löytää.

    Itse suosin Evernote-palvelua, koska se toimii niin monella alustalla, että aina on mukana ainakin yksi mobiililaite, jolla se toimii. Aamullahan ei tiedä, josko päivän mittaan jäisikin aikaa piipahtaa kirja-, maito- tai rautakauppaan, mutta siellä on pilvessä kaikki hankintaideat ja eri valaisimista lamppujen kuvat teknisine tietoneen. Moleskinen kanssa niillä on jännä, minusta kyllä outo, integraatio, jonka avulla Moleskinelle kirjoitetum saa nätisti tagättynä puhelimen kameralla Evernoteen.

    VastaaPoista

  10. Selkeää ja yksinkertaista.

    Salasanojen täytyy olla jo niin kryptisiä
    että niitä ei voi muistaa mitenkään.
    Siis lapulle ja työpöydän kirjoitusalustan alle
    mistä sen muutkin huomaavat tarvitessaan.

    Eikä talosta viimeisen poistujankaan
    tarvitse jättää oveen lappua
    "avain on maton alla"
    vaikka niinkin lienee joskus käynyt.


    Salasana-algoritmit on mielenkiintoinen alue.
    Mahdollisesti joitain kirjoja olemassa ?

    VastaaPoista
  11. Appiukkovainaa taannoin omisti kolmet silmälasit.
    'Miul on yhet likilasit, yhet kaukolasit ja sit kolmannet, mil mie haen niit kaksii muit'

    Itselläni on 'toimistossa' ns kaatuvien pinojen järjestelmä.
    Tärkeille papereille on paikkansa. Samoin hävitettäville.
    Epävarmat pannaan omaan pinoonsa odottamaan väistämätöntä, eli kasvavan kasan kaatumista.
    Sen jälkeen lajitellaan taas tärkeät, hävitettävät ja uuden pinon pohja...

    -jussi-

    VastaaPoista