Kolmannesarkin kirjekuori on luultavasti paras kauppalistan
tekemiseen. Se on sopivan kankea eikä mene hukkaan, vaikka joutuisi välillä
ostoskoriin tavaroiden sekaan.
Kirjastoon ja kirjakauppaan paras on tavalliselle paperille
kirjoitettu muistilappu. Kirjastoon lähtiessä on erittäin tärkeää panna lapulle
myös himoittujen niteiden kirjastoluokka, ettei joudu laukkaamaan hyllyjen
välissä hullun lailla. Kirjastoluokat ovat joskus hiukan omituisia ja välillä
mahdottomia arvata. Kirjakauppaan mennessä kannattaa nähdä se vaiva, että
kopioi ISBN:n. Myyjänä voi olla joku herttainen hupakko, jolla ei ole
aavistustakaan, miten kirjoitetaan Williams tai Carlos.
On sallittua valmistaa kirjastolista kopioimalla suoraan
Helmetin kotisivuilta niteiden tiedot Wordin paljaalle arkille ja tulostamalla
sitten se. Muistilista on syytä taittaa kahdesti ja panna rintataskuun.
Päähänpistot, esimerkiksi blogissa mainittavat aiheet,
edellyttää laajempia valmisteluja. Paras on mennä nöyrästi kirjakauppaan ja
ostaa vanhanaikainen repäisykalenteri. Sen voi laittaa voimallisella
magneetilla jääkaapin oveen ja opettaa itselleen, että repäisee uuden päivän
aina aamukahvia laittaessaan. Mutta eilispäivän liuska on syytä ottaa talteen.
Sitä voi käyttää ensin kahvikupin alusena aamun sähköpostia tutkiessaan ja
siirtää sitten muistilistaksi.
Repäisykalenterin paperi on huokoista makulatuuria ja liuska
on hiukan oudon mallinen. Niinpä jo kirjoituspöytää lähestyessään näkee, että
tuossahan se on, satunnaisten muistiinpanojen lista. Omassani lukee S.
Alakoski, Svinalängorna. Lukee siinä myös Samsung S27A8507. Mutta
Verkkokauppaan ja Ikeaan lähtiessä on aivan välttämätöntä, että muistilapulla
on tuote- tai tilausnumero. Niiden mukaan ne pelaavat.
Muistikirja, varsinkin Moleskin, on mainio olemassa, mutta
pitäisi olla toinen muistikirja, jossa kerrottaisiin, missä se ensimmäinen on,
ja kolmas, jossa selostettaisiin varsinaisen muistikirjan sisältö. Olen itse
etsinyt kissojen ja koirien kanssa Espoon sosiaalitoimen (kotisairaanhoito)
jonkun edustajan nimeä ja puhelinnumeroa havaitakseni myöhemmin, että se olisi
löytynyt Moleskinistä otsikolla ”tärkeitä puhelinnumeroita”.
Merkinnän tai paperin arvioiminen tärkeäksi ja sijoittaminen
oikeaan paikkaan on tuhon tie. Olen ennenkin maininnut tässä
verkkopäiväkirjassa britti-nobelistista, joka taisi olla fyysikko. Hänellä oli
nerokas arkistointijärjestelmä, joka sisälsi arvostellut ja arvostelemattomat
tenttivastaukset, shekit, epälineaariset differentiaaliyhtälöt ynnä muuta.
Kaikki oli pantu nippuun aikajärjestyksessä, ja kun nipusta oli kasvanut
pinkka, joka alkoi horjua, aloitettiin toinen nippu. Niitä oli hänen
työhuoneessaan seinävieret täynnä, ja työhuone oli tietysti Cambridgessa. Kun
sitten joku tuli käkättämään, että hänen väitöskirjassaan oli sellainen tai
tällainen alaviite 12 vuotta sitten, fyysikko sanoi että vai oli, ja kiskaisi
väitöskirjan käsikirjoituksen esiin tomukerroksen alta. Näin toimii osuuskauppaväki!
Oivallinen muistilappu on käyntikortti. Monet saavat niitä
työpaikoilta mielin määrin. Minulla on lopuksi elämääni HIITin käyntikortteja,
joiden osoitteet ja sen sellaiset eivät ole pitäneet paikkaansa viiteen
vuoteen, ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston vastaavia painotuotteita,
joissa väitetään minun majailevan tietyssä huoneessa jo mainitussa kaupungissa
Skinnarilassa.
Mahtaako monikaan käyttää muuta keinoa tärkeimpiin
pin-koodeihin? Lompakossa olevan käyntikortin kääntöpuolelle kirjoitetaan ”puh.”
ja sitten jokin seksikäs numerosarja, jonka sisään on sekoitettu pin.
Muistikeinoja on monta. Useimmat niistä unohtuvat siinä kuin
nelinumeroinen pin-kodikin. Hyvässä lykyssä voi aikansa kokeiltuaan keksiä
sellaisen, jonka ehkä muistaa automaatilla tai kassalla, hädissään tai pakkasen
jäytämänä. Itse kikka on maailman vanhimpia. Numero = sanan kirjainten
lukumäärä. ’Herra Jukka Kemppinen
Jorvas’ olisi yhtä kuin 5596. ’Kaivokadun silmä lääkäri asema’ olisi 0
(siis 10) 5 7 5., ’Kirjasto klo 9 – 20’ olisi 8 3 9 2.
Tiedän saavani kommenteissa parempia kikkoja. Toivon ettei
kukaan kirjoita pinniä keltaisella liimalapulle. Tietääkseni silloin ei tule
korvausta varastetusta kortistakaan. Tietokoneille kelpaa esimerkiksi
KAUnummi39d 1ai HELespoo26f. Numerot ja kirjain on omasta tai ´läheisen
katuosoitteesta. Itse käytin ennen loppua 11A.
Vain pukumiehillä on rintatasku. Kirjastolista pannaan povitaskuun! Hyvin nuorena miehenä Vaasan Kpt. näyttämömies Lasse Nieminen opetti minulle: "Aikuisella miehellä on tarvittavat tavarat aina samassa paikassa! Ei huku aikaa etsimiseen." Vasemmassa etutaskussa lompakko, nitrot ja muistitikut, oikealla edessä avaimet, piippu ja tulitikut. Oikeassa takataskussa kalenteri ja kampa ja vasemmassa takataskussa (silloin kun takki ei ole päällä) tupakkimassi ja rassit. Kännykkä vyöllä kotelossa. Lähteissä kevyt taputtelu... kaikki mukana, eikä hetkeäkään huku huuteluun: "...soittaisiks mun kännyyn!" ym. Vaimot ja lapset eivät mokomaa kai milloinkaan opi?
VastaaPoistapekka s-to.
Nyt Pekka puhuu asiaa. Nimenomaan tuo kevyt taputtelu lähtiessä on tolkun miehen merkki. Siinähän tekee melkein ristinmerkin - avain, lompakko, kortit, lakki - ja jo kelpaa työntäytyä ulos ärjänteeseen.
PoistaJa lisää asiaa... (katsotaan meneekö läpi?)
PoistaTärkeä taiteellinen tiedote Tampereen tienoon "kemppareille":
Suomen Teatteriopiston jatkolinja esittää maailmankantaesitysnäytelmää "Talvisodan tytöt" Komediateatterin ulkonäyttämöllä, talvi pakkasessa, vielä muutaman kerran. Kävin pilkkihaalareissa katsomassa, mainio juttu! Kymmenen nuorta naista, jotka kokivat Suomen kohtalon käänteet Tipalan pihalla talvella 39-40.
terv. pekka s-to.
Pin-koodien muistamisessa olen käyttänyt apuna Helsingin bussilinjoja. Tosin linjakartta ei ole aivan ajan tasalla mutta mitäs me maailmanmiehet pikkuasioista. Koodi 1486 muistuu mieleen kun miettii Eiran sairaalaa ja Laajasaloa ja niin poispäin.
VastaaPoistaVai oliko se Meilahti tai Mehiläinen vai Herttoniemi? Ja mikä dösa sinne nyt menikään?
PoistaMyös pois heitettävät paperit ym on hyvä arkistoida laittamalla ne poistopäiväjärjestyksessä tarkoitukseen varattuun laatikkoon. Vasta laatikon täyttyessä se tyhjennetään ja taas aletaan kerätä uusia poistettavia. Näin menetellen voi välttyä tilanteelta "voi itku, juuri viikko sitten se oli käsissäni, mutta heitin sen roskiin" ja myös "olenkohan heittänyt sen pois?", jolloin voi tarkistaa, oliko näin. Systeemi on toiminut firmamme ofiisissa mainiosti jo toistakymmentä vuotta.
VastaaPoistaOmalta kohdaltani keskeinen kysymys on ollut pyörtymiskohtaus taisteluharjoituksissa kirjoittajan mainitseman Skinnarilan paikkeilla Saimaan rannalla. Siihen päättyi palvelus ja alkoi monikymmenvuotinen tutkimuskierre.
VastaaPoistaKäynti siellä pysyy mielessä, vaikken itse tajun menemisestä mitään muistakaan.
Sellainen käyntikortti...
"...Itse kikka on maailman vanhimpia. Numero = sanan kirjainten lukumäärä. ’Herra Jukka Kemppinen Jorvas’ olisi yhtä kuin 5596. ’Kaivokadun silmä lääkäri asema’ olisi 0 (siis 10) 5 7 5., ’Kirjasto klo 9 – 20’ olisi 8 3 9 2."
VastaaPoistaVoi jestas!!!....Ei ihme jos jutut joskus sekoo...
Ruokakauppalista tehdään keltaiselle liimalapulle ja liimataan ostoskäryyn käsien väliseen kohtaan. Ostoskärry pitää olla, se toimii samalla rollaattorina. Kädet jäävät vapaaksi ottaamaan tavaraa hyllystä kun lappu on "kojelaudassa".
VastaaPoista1-puoliset tulosteet pannaan leikkurilla neljään jolloin syntyy kätevimpiä muistilappuja. Sekaan mielellään huvin vuoksi eri värisiä papereita. Tarvittaessa myös sipaisu liimaa (pva-liima eri erikeepperi käy hyvin) painon alle pannun pinkan yhteen sivuun ja vot, lehtiö on valmis.
VastaaPoistaYksipuolisia printtejä tai yksipuolisia käyntikortteja on nykyään jo vaikea löytää.
VastaaPoistaItse suosin Evernote-palvelua, koska se toimii niin monella alustalla, että aina on mukana ainakin yksi mobiililaite, jolla se toimii. Aamullahan ei tiedä, josko päivän mittaan jäisikin aikaa piipahtaa kirja-, maito- tai rautakauppaan, mutta siellä on pilvessä kaikki hankintaideat ja eri valaisimista lamppujen kuvat teknisine tietoneen. Moleskinen kanssa niillä on jännä, minusta kyllä outo, integraatio, jonka avulla Moleskinelle kirjoitetum saa nätisti tagättynä puhelimen kameralla Evernoteen.
VastaaPoistaSelkeää ja yksinkertaista.
Salasanojen täytyy olla jo niin kryptisiä
että niitä ei voi muistaa mitenkään.
Siis lapulle ja työpöydän kirjoitusalustan alle
mistä sen muutkin huomaavat tarvitessaan.
Eikä talosta viimeisen poistujankaan
tarvitse jättää oveen lappua
"avain on maton alla"
vaikka niinkin lienee joskus käynyt.
Salasana-algoritmit on mielenkiintoinen alue.
Mahdollisesti joitain kirjoja olemassa ?
Appiukkovainaa taannoin omisti kolmet silmälasit.
VastaaPoista'Miul on yhet likilasit, yhet kaukolasit ja sit kolmannet, mil mie haen niit kaksii muit'
Itselläni on 'toimistossa' ns kaatuvien pinojen järjestelmä.
Tärkeille papereille on paikkansa. Samoin hävitettäville.
Epävarmat pannaan omaan pinoonsa odottamaan väistämätöntä, eli kasvavan kasan kaatumista.
Sen jälkeen lajitellaan taas tärkeät, hävitettävät ja uuden pinon pohja...
-jussi-