Sivun näyttöjä yhteensä

27. kesäkuuta 2012

Uskonto takaisin


Tämä liittyy eiliseen. Sitä ei ole vaikea arvata. Asiayhteys oli: uskontoa on vaikea, ellei mahdoton opettaa niin kuin taitoja. Sitä vastoin uskonto on hyvä ja koeteltu keino ihmisten villitsemiseen. Ei saa unohtaa, että fundamentalismi hyökkää ja menestyy – ja saako vieraan uskonnon tunnustajan käsittämään, että meillä uskonnon opetus ei ole tunnustuksellista?

Tämän päivän huomautus on tällainen: kristinusko perustuu ihmisten ehdottoman tasa-arvon ajatukseen, ja tuosta tasa-arvosta johtuu ankara henkilökohtainen vastuu. Ajatus koskee myös maallisia asioita.

Lähteenä ovat evankeliumit. Evankeliumit eivät ole aitoa sanaa eivätkä edes aikalaistodistuksia, vaan jossain määrin toimitettuja muistiinpanoja, mitä vuosikymmeniä sitten olisi tapahtunut. Näyttää siltä, että tuona aikana eli noin kaksi tuhatta vuotta sitten, myös kirjallisissa korkeakulttuureissa pantiin merkille poikkeuksellisen radikaali uskonnollinen lahko, jonka tiedettiin pesivät Välimeren itäisessä pohjukassa.

Köyhyys ei tee ihmisestä huonoa eikä rikkaus hyvää. Huono onni ja kova kohtalo ei ole merkki, jonka voisi tulkita rangaistukseksi. Menestys maailmassa ei takaa menestystä oikeissa asioissa.

On sääli, ettei kouluissa eikä paljon muuallakaan opeteta ateismia. Melkein kaikki kytkevät oman uskonnottomuutensa varmuuteen, ettei mitään jumalaa ole olemassa. Tuolloin he käyttävät sanoja ”on olemassa” samalla tavalla kuin primitiiviset fyysikot. Edistyneemmässä tieteessä olemme nyt taas aika epävarmoja siitä, mitä ”on olemassa” ja mitä ei. Usko kohtaloihin sekaantuvaan taivaalliseen pörssivälittäjään on onneksi hiipunut.

Tuo radikaali tasa-arvo tuntuu joka tapauksessa tärkeämmältä kun joidenkin hyväksymä ajattelutapa, että kun jumalaa ei ole olemassa, myös arvot ovat makuasioita. Se mitä esimerkiksi laki ei satu kieltämään olisikin sitten kaikin puolin luvallista, esimerkiksi nykyisten ja tulevien ihmisten (joita ei siis ole vielä olemassa) elinehtojen tärveleminen.

Tämä tarkoittamani profeetta, jonka erikoisia ajatuksia on Vuorisaarnassa, sanoi myös, että taivasten valtakunta on tullut lähelle. Mitä hän taivaalla tarkoitti, jääköön arvailtavaksi; luultavasti hän ainakin korosti itse julistamiaan arvoja.

Tuo ”tullut lähelle” ajatellaan kai aikana. Ainakin varhaiset kristityt odottivat, että pian paukahtaa, ja sen suuntaisia puheita on evankeliumeissakin. Entä jos sen ymmärtäisi etäisyytenä? Entä jos aika ja etäisyys ovatkin toisistaan riippuvaisia ulottuvuuksia? Tullut lähelle, ei on lähellä.

Tällainen tulkinta tarkoittaisi, että olisi ojennuttava heti. Ja se tarkoittaisi täyttä vastuuta eletystä elämästä.

Näin etäältä hae perustelut, kun luen ”porvarillisten arvojen” katoamisesta tässä epätoivon rahataloudessa. Tuo sana ”porvarillinen” tuntuu tässä yhteydessä asiattomalta. Ajatushan on, että ihminen on vastuussa sekä itsestään että toisista, näistä joita nimitetään lähimmäisiksi, vaikka he voivat olla myös kauimmaisia. Porvarin voisi arvella tarkoittavan kauppiasta.

Se puolestaan johtaa suoraan ajattelemaan, että rahallisen voiton maksimointi ei ole hyväksyttävä ainoana toiminnan päämääränä. Ja tämä puolestaan antaa aiheen huomauttaa, että osakeyhtiö ja useat muut korporaatiot on muun ohella keino vastuun hajauttamiseen. Osakkeenomistajilla on oikeus odottaa rahatuloja sijoituksistaan, mutta ei vastuuta. Muistuttaa primitiivistä uskontoa. Oikeudellisesti heillä ei ole vastuuta. He voivat vain menettää sijoituksensa.

Järjestelmä on periaatteessa toimiva, mutta uskonnollisen kielenkäytön tarkoittaman omantunnon korvaaminen pörssikursseilla ei oikein tunnu pohtivan eikä arkisen ymmärryksen mukaiselta. Ovat ne niin eri asioita. Raha on kyllä sopiva jumala. Sitä passaa palvoa, ja kyllä sitä palvotaankin. Kapitalismin ja sosialismin kootut seikkailut ovat kuitenkin jo todistaneet, ettei mikään käsityskanta omistusoikeudesta eli tuotantovälineiden hallitsemisesta ole erikoisen tosi.

Se on ikään kuin puhetta pelkistä kappaleista, voimat unohtaen. Ja silti jo Newton ajatteli, että on kappaleita, jotka pysyvät paikallaan, ellei niitä mikään liikuta. On myös ihmisiä, joita ei mikään liikuta. En neuvoisi ottamaan heistä esimerkkiä.

39 kommenttia:

  1. Ateismi on myös uskonto siinä missä muutkin. Mitäpä jos uskoisimme itseemme ja ihmiskunnan valoisaan tulevaisuuteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja postimerkkien keräilemättömyys on harrastus.

      Poista
    2. Tässä "uskonto" määritellään erikoisella tavalla. Vaikken olekaan ateisti, niin minusta tällainen yleinen "ateistitkin uskovat" -väittämä on omituinen, leimaava ja perää vailla.

      Miten voi väittää "uskonnoksi" sellaista, että vitut välittää uskonnoista ja jumalista ja/tai pitää niitä osoituksena alkeellisesta taikauskosta?

      Poista
    3. Ateisti uskoo ateismiin ja kokoomuslainen kokoomukseen jne...

      Poista
    4. Ateisti vastustaa sellaista, jota se ei usko olevan olemassakaan.

      Poista
    5. Miten se voi vastustaa sellaista johon ei usko? Miksi täällä ei voi olla vain olemassa uskomatta että jotain uskottavaa olisi? Kuin räkätti nurmella sateen jälkeen matoa etsiessään; varmana siitä, että kyllä se sieltä löytyy; aamiainen. Ja jos ei löydy, nälkäkuolema perii ja sillä siisti.

      Poista
    6. "Miten se voi vastustaa sellaista johon ei usko?"

      Kuinka hölmö voi ihminen oikein olla?

      Minä en usko epätasa-arvoon. Miten voin vastustaa sitä?

      Poista
    7. Pirkko - aforismisi olisi näppärä, jos ateismi olisi jumalan vastustamista.

      Poista
    8. Yksi parhaista jumaljutuista olen lukenut Arto Paasilinnan Ukkosenjumalan poika-kirjasta.

      Olisimmepa lajina pysyneetkin perättömien tarinoiden tasolla näissä asioissa niin monet uskonsodat ja lähetyssaarnaajainvaasiot takaisin alkukotiimme olisivat jääneet tekemättä.

      Olisivat iltasatujen rutjaronkaisia kaikki uskonnot. Ja me vain nauraisimme niille, emme osoittelisi valtavien armeijoiden voimin pyssyillä toisiamme hokien, että tämä on oikea ja ainoa jumala, sitä sinun kuuluu uskoa ja totella!

      Poista
    9. Anonyymille: vaikea olisi sitä vastustaa (epätasa-arvoa), jos sitä ei olisi olemassa. Ennaltaehkäiseminen on toinen juttu.
      Muuten, tasa-arvoakin voi vastustaa. Minä välillä vastustan, sillä sitä on olemassa.

      Tapsa, minä käsitän ateismin jumalattomuutena. Mutta pitäähän sitä perustella jumalallisille.

      Poista
    10. Muuten..... en minäkään usko epätasa-arvoon ja siksi vastustan sitä.
      Tää on hauskaa.
      Tapsa, vaihda suodatinpussi kahvinkeittimeesi, tulee parempaa kahvia!

      Poista
  2. Kemppinen tarjoaa oopiumia kansalle.

    VastaaPoista
  3. Mitä uskonto arjessa merkitsee?
    Vastaan itse. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä nyky-yhteiskunnassa ainakin suomalaisien linssien läpi katsellessa.
    Arabialaisten tai indonesialaisten Muhammed-linssien läpi näkyy toisenlainen maailma.
    Suur-uskonto buddhismi ei ole varsinainen uskonto, se on elämäntapa ainakin Thaimaassa.
    Ns. jumala on varmaan rakentanut useanlaisia helvettejä vääräuskoisille sekä jumalankieltäjille.
    Jossain niistä varmaan tapaamme.

    Kemppinen teki pikkumokan. Tämä juttutusarja olisi pitänyt julkaista vasta kesälomasesongin päätyttyä koulujen aukeamisen aikaan. Ei heti pidä laakasta, naatitaan.
    Mutta jos on mieli heti kirjoittaa aivoituksensa, niin mikäs siinä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Mitä uskonto arjessa merkitsee?
      Vastaan itse. Sillä ei ole mitään käytännön merkitystä nyky-yhteiskunnassa ainakin suomalaisien linssien läpi katsellessa.
      Arabialaisten tai indonesialaisten Muhammed-linssien läpi näkyy toisenlainen maailma."

      Tällainen mielipide osoittaa vain, ettet huomaa asioirta, joita pidät itsestäänselvyyksinä, koska käsityksesi uskonnosta on varsin kapea.

      Ehkä pitäisikin uskonnon sijasta puhua perusolettamuksista. Niitä on jokaisella ihmisellä ja yhteiskunnalla.

      Asiaa selventää vaikkapa Pohjoimaiden ja Yhdysvaltojen vertailu. Näin perustuvat erilaiset perusoletukset, jotka ovat suurelta osin uskonnollisia silloinkin, kun tätä ei tiedosteta.

      Poista
  4. Olisin voinut kommentoida jo eilistä juttua, koskaa minä olen ollut jo jonkin aikaa sitä mieltä, että uskonnon opetus voisi tapahtua yhdessä ryhmässä. Tällöin uskontotiede ja etiikka oppimäärässä voitaisiin käydä läpi eri uskonnot, eettiset suunnat, ja etiikkaa ja filosofiaa.
    Tätä perustelen sillä, että usealla opettajalla varsinkin ala-asteella ei ole ehkä halua tai syvällistä osaamista opettaa ns. tunnustuksellista uskontoa. Itse kuulun ev-lut kirkkoon ja aikuiset lapseni ovat aikanaan käyneet rippikoulut ja seurakunnan kerhot.
    Tämä on myös resurssikysymys koulussa, ja mitä enemmän ryhmiä, sitä enemmän kustannuksia. Lisäksi lukiossa ja yläkoulussa käsitellään muitakin uskontoja ja eettisiä kysymyksiä jo nyt.
    Asian hoitamisessa olisi olemassa vielä vaihtoehtoja, esim. vähentää tunnustuksellisten kurssien määrää ja lisätä puhtaan etiikan ja uskontotieteen määrää.
    Koska tilanne ei ole "tabula rasa", jokainen muutosesitys saa aikaan voimakasta vastustusta, opettajien työllisyys, kaikki samassa ryhmässä, mitä sitten opetetaan jne... opetussuunnitelmatyö pitäisi tehdä kunnolla ja oppikirja valita hyvin, ja opetus voi olla hankalaa yhteisryhmässä.
    Meinasin itse joskus postata asiasta, ja päädyin lopputulokseen, ehkä olisi hyvä pysyä vanhassa (enkä postannutkaan), mutta parempi systeemi voisi olla osa tunnustuksellista, osa yhteisiä.

    Kiitos hyvästä keskustelun avauksesta :)

    VastaaPoista
  5. Tosta rahasta,sori. Eilisiltana Merkel vannoi "ei eurobondeja minun elinaikanani". Paikalla olleet hurrasivat ja toivottivat pitkää ikää. Tämä vuoto on Telegraphista ja tilaisuus yksityinen tapaaminen pienemmän hallitusosapuolen vapaiden demokraattien kanssa.

    Ihan näppärästi kriisi hoituisi jos pankkien velkoja (siis talletuspuolella tasetta) muutettaisiin osakkeiksi. Huonot saamiset (taseen vastapuolella) voitaisiin alentaa oikeisiin arvoihin, ja tappio kuitata tätä osakepääomalisäystä vastaan ! Tässä on pulmansa. Peruselävyys asiassa olisi, että näin toimien saneeraus tehtäisiin velkojien eli rikkaiden kustannuksella. Kreditoreiden eikä velkaisten,debtoreiden. Tähän saakkahan kriisissä on edetty toisin ja yritetty puristaa velallisilta korkoja (sakkosellaistakin) ja varata valtioiden budjeteista muita menoja karsien tilaa velkojen hoitoon.

    Armahtamista voisi perustella sitenkin että omistajien/velanantajien saamiset ovat varsin synteettisiä ja osinkoja yms. jo kärrätty kotia kukkurakaupalla. Mutta ristiinrastiin kytkennät ovat arvaamattomia ja velkomus/saamisjokien jäätyminen kaatuisi sekin hallana kadunmiehen päälle. Mutta pikkunäppäryys ja rikkaiden lahjominen uusilla rahapläjäyksillä ei sekään tunnu palauttavan normaalitilaa. Sitäpaitsi koko uuden rahan aikausi keskeisesti tarkoittaa palkita superrikkauksilla uuden globaalin organisoijat, joten paha olisi heiltä ottaa.

    Mitä Jutta Urpilaiseen tulee niin Suomesta ei todentotta euroakaan lähde. Ei edes noista osavastaamistamme mekanismeistakaan. Nekin onnettomat vain kirjoittavat bondinsa. Eivät myy niitä rahapiireille,vaan antavat suoraan tarvitseville. Omissa maissaan niiden pankit yhä voivat antaa näitä vastaan rahaa valtioilleen, kun pankit vievät velkakirjat "repo" järjestelynä EKP:hen. Tämän Saksa ja Maastricht sallii -keskuspankki on "pankkien pankki" otsikon alla.

    Nyt vain tämäkin pännii saksalaista. Sen haarakonttori Bundesbank jää -logiikkapakosta- koko ajan tilinpidossa velanantajaksi entisen päälle. Että vaikeata on. Mistä sitten "velanantajien" tahtilaulu.Kuka puikoissa ? Kun korko on 6,84 % tms.? Se vilkkuu näyttöpäätteellä kaiken aikaa. Näitä valtioiden velkakirjoja käytetään vakuuksina kun synteettinen pankkisysteemi ammentaa eläke- ja säästörahastoista normaalia toimintarahoitustaan. (Omat ylijäämät,voitot, on siirretty osinkoina ja voittobonuksina ulkopuolelle.) Jos fiilistellään että normaalia rahavirtaa rahvaan kassoista ei voi antaa Espanjan bondi vakuutena ihan sen bondin nimellisarvosta,niin sitä arvoa leikataan ja rahoitus täällä ns. varjopankissa jatkuu, mutta nimellisarvoisesti 100 vakuusmateriaali on nyt huononnettu -katumellakoiden tms.takia arvoon 84. Toisin päin laskettuna korko on noussut 6,84 prosentiksi. Ja on aika pitää huippukokousta huomisesta alkaen.

    Tosiasioiden tunnustaminen voisi olla viisauden alku näissäkin melskeissä. En kyllä epäilisikö etteikö niitä oltaisi tunnistettu. Kertoa ei voine koska moni haluaisi ne -asiantilat- kumota. Sananparsikin menee uusiksi Harvard Yale MBA Hanken uus+ex ylimystön toimesta: Nälkä- ja paleltumisköyhät lakkasivat uusiutumasta, mutta Rikkaat palasivat keskuuteemme. Sosiaalidemokraattisen aikakauden koko tase ? Ei kelvoton ?
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  6. Miten uskonnottumuus voi olla uskomista?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Silloin uskotaan uskonnottomuuteen.

      Poista
  7. "Tuo radikaali tasa-arvo tuntuu joka tapauksessa tärkeämmältä kun joidenkin hyväksymä ajattelutapa, että kun jumalaa ei ole olemassa, myös arvot ovat makuasioita." - OK, Kemppinen ei kirjoita tätä ikään kuin omana väitteenään. Toivottavasti niin, mainittu ajattelutapa on nimittäin täydellisen naurettava. Se että haluaa toimia eettisesti ja fiksusti ei ole millään lailla kiinni siitä, uskooko esim. jumaliin tai muihin kummituksiin.

    VastaaPoista
  8. "Järjestelmä on periaatteessa toimiva"

    Järjestelmä toimii hyvin pienessä mittakaavassa, jolloin sekä omistajilla että johtajilla on oikeasti käsitys siitä, mitä tapahtuu ja mitä pitäisi tapahtua. Lisäksi he yleensä tuntevat työntekijöitä jne. johtuen siitä, ettei pienen yrityksen omistusosuuksia ja johtamista tuntematon henkilö edes halua.

    Suuressa mittakaavassa yrityksellä on paljon valtaa, mutta omistajilla ei ole vastuuta, hallituksessa istuvat ammattilaiset (eli virkamiehet "vain tekemässä työtään") ja johtajat piiloutuvat sekä hallituksen että alemman johdon selän taa.

    VastaaPoista
  9. Jo vain sopisi opettajallemme arvonimeksi rovasti h.c.!
    Penkissä hiljentynyt Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  10. Kiinnostavaa pohdintaa Suomi-pyörässä joka uhkaa kaatua, jos ei sitä koko ajan poljeta kohti huippua (Rio, Yk:n turvaneuvosto), mutta onneksi naiset ovat hulluina Italiaan.

    VastaaPoista
  11. Ateismi on uskonto siinä missä rauha on jonkinlainen sodankäynnin muoto. Ryöstin tämän näppäryyden jostain...

    Asiaan. Kemppinen nyt harhautuu apologistien argumentteihin väittäessään että ateismi mahdollistaa arvottomuuden. Tämä ei pidä paikkaansa. Eivät nuo kristityt tai muslimit, puhumattakaan muista tuhansista uskonnoista, nosta arkisia arvojaan uskonnostaan vaan yhteiskunnasta joka ympäröi heitä. Olemme olleet sosiaalisia eläimiä jo huomattavasti kauemmin kuin järjestäytynyt uskonto on ollut vaivanamme.

    Jumalan olemmassa olosta ei ole todisteita. Tämä ei anna meille välineitä todistaa etteikö Jumalaa/ia olisi olemassa, mutta se ei anna meille myöskään minkäänlaista syytä olettaa että yliluonnollisia voimia olisi olemassa. Käsittääkseni näin tieteessä toimitaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anssi - oletko sinä olemassa jos niin miksi ja mistä ?Jos tietää,että jotain ei ole niin täytyyhän silloin tietää miksi joku on olemassa!

      Poista
    2. "Kemppinen nyt harhautuu apologistien argumentteihin väittäessään että ateismi mahdollistaa arvottomuuden."

      Eihän Kemppinen noin sanonut vaan näin:

      "joidenkin hyväksymä ajattelutapa, että kun jumalaa ei ole olemassa, myös arvot ovat makuasioita."

      Sinänsä ilmaus "ateismi mahdollistaa arvottomuuden" on ihan oikea. Kas "mahdollistaa" ei ole sama kuin "siitä välttämättä seuraa".

      Yksi mahdollinen seuraus se historian valossa on. Toinen tietysti on, että arvot voi/saa itse valita. Joskin jostakinhan ne silloinkin tulevat.

      Tämä(kin) osoittaa, että niin kuin uskonnosta, myös ateismista voi seurata hyvää ja pahaa.

      Poista
  12. Sellainenkin näkökulma voisi olla olemassa, että uskonnon kulloistakin sisältöä tärkeämpi syy sen säilyttämiseen kouluopetuksessa on se kulttuurinen perusta, joka meillä on ja joka perustuu vahvasti kristilliseen traditioon ja sen ilmenemiin.
    On kovin hankala ymmärtää monia asioita, joista puhutaan, joita on tapahtunut tai tapahtuu tai jopa taideteoksia, joita näkee, ellei tunne sitä traditiota, jonka pohjalta tai vastaavasti antiteesinä tällaisia ajatuksia, tekoja ja teoksia on syntynyt. Riippumatta siitä, mitä mieltä sinällään on uskonnosta ylipäänsä ja kristillisestä uskosta erityisesti, sen kulttuurista vaikutusta jokapäiväiseen elämään ei voi kiistää tai väheksyä. Tai tietysti voi, mutta kovin rehellinen silloin ei ole.
    Itsekin olen milloin agnostikko, milloin skeptikko tai jotain vastaavaa, mutta esimerkiksi Missa Solemniksen kuuntelu tuottaa valtavaa mielihyvää, musiikki on tietysti ylittämättömän loistavaa, mutta kulttuuriseen traditioon liittyminen edellettää jotain ajatusta Euroopan yhteisestä kristillisestä perinnöstä. Jotain sellaista, mitä historian opinnoista ei saa.

    VastaaPoista
  13. .. kun luen ”porvarillisten arvojen” katoamisesta tässä epätoivon rahataloudessa. Tuo sana ”porvarillinen” tuntuu tässä yhteydessä asiattomalta.

    Niin tuntuukin koska sieluttomat neokonservatiivit esiintyvät tietoisesti noissakin konnotaatioiltaan sentään inhimillisyydeltä kalskahtavissa lainavaatteista. Se on heidän bluffitaktiikkansa, josta vars. USA:ssa konservatiivit sauhuavat.

    VastaaPoista
  14. Eilisessä Kultakuumeessa oli keskustelu aiheesta. Sen kuulee Areenasta vielä.

    Minun mielessäni tuntui siltä että uskonnosta vapaata plänttiä ei Suomi-nimisessä valtiossa vieläkään ole. On tuntunut jo kauan. Uskossa on se hankala puoli, että se tavattoman usein tekee sokeaksi.

    Historiankirjoissa todetaan että roomalaiset eivät oikein käsittäneet mitä ihmelahkolaisia siellä Juudean maalla oli. Sitten ne ottivat ja levisivät Roomaan. Voisi kai uskoa että se erämaassa vaeltava heimo mielellään uskoi ihmeisiin, eli jotain kansanvillitsemistä oli tapahtunut.

    Mutta kansanvillintä on esimerkiksi sosiaalipsykologiassa aika hyvin tutkittu juttu. Ks.esim. Wilhelm Reich: Fasismin massapsykologia, niitä varhaisia yrityksiä se, mutta aika hyvä.

    VastaaPoista
  15. Vuosisatoja on opetettu, että kristinusko on tehostettua ateismia. Uskomalla Jeesuksen opetuksiin poissulkee mahdollisuudenkin itseltään uskoa, että joku näkymätön tonttu-ukko rankaisee tai palkitsee kun vähän palvoo, ottaa osaa rituaaleihin tai tekee hyvää tai pahaa.

    Käytännössä uskonnollisuus on kuitenkin useimmille uskovaisille kaikissa uskonnoissa lähinnä toivomusmagiaa ja konformismia. Halutaan kuulua porukkaan ja toivotaan, että vaikka tauti tai masennus paranisi siinä sivussa.

    On jotenkin äärimmäisen outoa, että sosiaalista käyttäytymistä, joka on selvästi ja mitattavasti täyttä taikauskoa, puolustellaan hienoilla teologioilla, joista nämä lapsenuskovat tuskin ovat koskaan kuulleetkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä sinun kannattaisi mennä kesäyliopistoon uskontotieteen peruskurssille, niin magian ja uskonnon ero selviäisi. Magia tarkoittaa, että ihminen (yrittää) vaikuttaa taoilla ym. saadakseen tapahtumaan haluamansa, uskonto taas on nimenomaan päinvastaista.

      Jälkimmäinen, kuten kaikki, voi olla hyvä tai huono asia. Jälkimmäiset jutut tunnetaan, edellisestä voi ottaa esimerkiksi sen, että ihminen lakkaa kantamasta kaunaa, jolla on myrkyttänyt elämänsä, tai alkaa tehdä aktiivisesti hyvää, pientä tai suurta.

      Mitä konformismiin tulee, niin siitäkin tunnetaan huonot asiat, joten otan esimerkiksi hyvät: ihminen tarvitsee pienyhteisöjä (oikeastaan sitä enemmän, mitä globaalimmaksi maailma muuttuu) ja koko yhteiskunta ainakin joitakin yhteisiä arvoja.

      Poista
  16. Hesarin kullttuurisivulla oli tänään 27.6.2012 harvinaisen typerä Janne Salomaan kirjoitus "Lopettaako Jeesus kiusaamisen?" Erityisesti hän näyttää paheksuvan sitä, opetuksessa "Raamattu on yhä keskiössä" ja että peräti opetetetaan, mistä risti kirkon katolla muistuttaa.

    Kuitenkin vieressä olevassa Suvi Aholan kommentissa "uskontoa vai kulttuurihistoriaa?" Kaari Utrio esittää, että uskonnon sijasta pitäisi opettaa kristillisyyden kulttuurihistoriaa, jotta ei syntyisi tilannetta, jossa "ihmiset eivät tiedä, mitä tarkoitetaan sillä, että Eeva söi omenan." (Ei se muuten ollut omena.)

    Jatkossa Ahola itse toteaa: "Jos haluaa saada Aleksis Kivestä mahdollisimman paljon irti, on tiedettävä ainakin keskeiset Raamatun tarinat Tuhlaajapojasta, Kainista ja Abelista sekä Jeesuksen ihmeteoista."

    Kuinkä ihmeessä tämä olisi mahdollista ilman Raamattua? Lisäksi nämä kertomukset ovat jotain aivan toista kuin sormella osoitteleva "kiusaamisesta tulee paha mieli".

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin nämä Hesarista, hyvää selitystä, ei kukaan voi tuohon mitään lisätä tai siitä poistaa. Paitsi että ydin tässä tuhotaan, uskontojen ydin.

      Poista
  17. Ensinnäkin. Historiallinen Jeesus (Jeshu) oli puhtaasti opetuksiltaan juutalainen, ei "kristitty". Vasta Paavali (Sha'ul) käsikirjoitti kristillisyyden ja henkilökohtaisesti uskon hänen keksineen siihen yhtä sun toista addendaa saman ajan muista uskonnoista. Kuolldeen meren kääröjen tutkijalla, juutalaisuuteen kääntyneellä Geza Vermesillä on kaksi hyvin suositeltavaa kirjaa;

    The Authentic Gospel of Jesus, London, Penguin 2004 ISBN 0-14-100360-X

    Jesus the Jew: A Historian's Reading of the Gospels, Minneapolis, Fortress Press 1973 ISBN 0-8006-1443-7

    Näissä on historiallinen, ei uskonnollinen näkökulma. Jos sellaista nyt ylipäätään voi määritellä.

    Toiseksi. Ihmistä, joka sanoo ettei usko jumalaan tai jumaliin voi pitää elämänsä yksinkertaistajana. Se saattaa olla hyve mutta itsestäni se tuntuu luontaisen uteliaisuuden tukahduttamiselta suunnassa, jossa on eniten valkoisia läikkiä. Tästä syystä olen vaihtanut keski-ikäni ateismin eräänlaiseen omatekoiseen uskoon, jossa on tuntemattomia voimia (joista osa saattaa olla omaa pimeää tai valoisaa puoltani). Pääasia tässä uskossani on että emme todellakaan tiedä kuin vähän siitä, mitä kaikkea on, ja että hyvin voi olla olemassa elävia kuolleita tai näkymätöntä "elämää". Itse olen pari kertaa nähnyt himmeästi, kuin kuvastimessa, tulevaisuuteen; elämäni tuleviin merkittäviin hetkiin. Ne jotka uskovat fysiikkaan kuin raamattuun eivät pidä tätä mahdollisena. Minä tiedän ja olen dokumentoinut asian aikanaan. Mutta minä en tiedä miksi näin tapahtuu.

    En usko jumalaan tai jumaliin. Uskon maailman tavattomaan monimuotoisuuteen ja tuntemattomuuteen sekä mahdollisesti Stephen Hawkingiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin - Eero.Hyvin sanoit ja tiivistit. Kumpa tietäisimme miksi olemme olemassa tai miksi yleensä on jotain maailmankaikkeutta niin voisimme suurella rintaäänellä julistaa jotain , mutta mutta kun lopulta emme tiedä mitään-ei yhtään mitään.Arvailuja kaikki !Viisaampi taitaa puhua pienemmällä suulla oli sitten pappi tai pakana.

      Poista
  18. Jos kristilliset arvot ja niiden kouluopetus on niin hyödyllistä kuin väitetään, niin miksi pitää Lähi-idän beduiinijumalan yhä kummitella taustalla? on kai epäolennaista halutaanko yleisinhimillistä moraalia ja etiikkaa nimittää kristilliseksi.
    Tässä on sama ilmiö kuin entiset kommunistit -ideologiansa ontologisesti romahdettua- selittivät toimineensa rauhan ,tasaarvon,oikeudenmukaisuuden y.m. yleisinhimillisten arvojen puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oletat suoraa päätä, että nykyään ollaan korkeammalla tasolla kuin "lähi-idän beduniinijumalan" aikoihin?

      Toki se pitää paikkansa vaikka suhtaumisessa orjuuteen, naisen asemaan tai homoihin.

      Toisaalta asioiden ottaminen kirjaimellisesti ollaan perässä vaikka VT:n profeettoja, jotka myös hylkäsivät sen "beduiinijumalan".

      Suosittelen Karen Armstrongin teosta The great transformation. The world in the time of Buddha, Socrates. Confucius and Jeremiah.

      Etiikka ei tosiaan ole "kristillistä", mutta toinen ja kiistetlty kysymys on, onko se yleisinhimillistä.

      Poista
  19. Minulla oli onni saada kaksi erinomaista uskonnon opettajaa. Ensimmäisen, pitäjän kirkkoherran, esittäytyminen oli mieleenpainuva. Hän sanoi tietävänsä, että uskontoa pidetään "kuivana" aineena ja epäili osaavansa tehdä siitä sen "märjempää". Puuduttavaa apostolien matkojen ja tekojen selvittely yleensä olikin, mutta saimme oppia lukemaan Raamattua, kuvakieltä ja taivaallisia vertauskuvia. Hyvin se oppi auttoi maallisen kirjallisuudenkin lukemisessa.

    Lukion uskonnonopettajani henki elämänviisautta ja eettistä lujuutta. Hänen salkussaan kulki eetos ja logos sekä piimäpullo, jolla hän kyyditti kouluruokaa yhteisillä luokka-aterioilla. Hän viritti kestävän kiinnostuksen kulttuurihistoriaan ja opetti filosofian alkeita, vaikka tuosta työstä palkka meni toiselle henkilölle.

    Persoona ratkaisee, vähät oppiaineen nimestä ja tuntimäärästä. Että olen kiitollinen näiden teologien opetuksesta ja vaikutuksesta. Terveiset tuonpuoleiseen ja jonnekin Espoon suuntaan.

    VastaaPoista
  20. Janne Salomaa jatkaa Hesarissa 28.6.2012 ("Elämänkatsomustieto kaikille koululaisille"):

    Hän katsoo että "uskonnonopetus vaappuu yhä tunnustuksellisuuden rajoilla: veisataan virsiä ja käydään jumalanpalveluksissa".

    Ilmeisesti ihminen voi käydä synagoogassa tai moskeijassa pelkän mielenkiinnon takia, mutta kirkossa käyminen on jotenkin vaarallista. Virsiinkään ei saisi tutustua, vaikka niissä on mm. Runebergin ja Topeliuksen kirjoittamia ja kalassisia sävellyksiä. Ehkä taidehistoriastakin pitäisi poistaa "vaaralliset" madonnankuvat.

    Tarpeettomana tietoaineksena Salomaa pitää "luostarilaitoksen tarkkaa historiaa, jota ilman koululainen pärjännee". Mitenkähän se olikaan eurooppalaisuuden laita, johon asia olennaisesti kuuluu?

    Sen sijaan Salomaa katsoo tärkeiksi aiheiksi opettaa "kannattaako pikavippiä ottaa? "ja miten täytän veroilmoutuksen?" No, veroilmoitustahan ei nykyisin täytetä, ja edellisen kysymykseen voi opettaa minuutissa, mutta ei se silti tehoa, jos tarvetta on.

    Epäilen muutenkin, kannattaako opettaa sellaista nippelitietoa, joka on kuitenkin muuttunut, kun sitä tarvitsee. Periaatteet esim. oman talouden suunnittelusta ja esim. työ- ja avioliittolainsäädännöstä olisivat sinänsä tärkeitä, mutta valitettavasti ne ehtivät unohtua, klun aihe on ajankohtainen.

    Ehkä tiedonhaun opetus olisi parasta? Tosin pohjatietoja täytyy olla, jotta osaa tietoa arvioida kriittisesti.

    VastaaPoista
  21. Kemppinen ei ole vielä päättänyt keskustelua, joten kommentoidaan vielä :)

    Tuntijakoesityksen mukaan peruskoulun uskonnon opetuksen määrää vähennetään. Yläkoulussa sitä on tietojeni mukaan nykyisin vain 1 h/vko, joten vähennys tapahtunee ala-asteella.

    Lehtitietojen mukaan lisätään historian ja yhteiskuntatiedon opetusta, joka sekin puoltaa paikkaansa.

    Jokainen kansa kuitenkin näkee historian omien silmälasien läpi, ja jokainen aika luo oman yhteiskunnan, joten mitä opetetaan lisää yhteiskuntaopissa: taloustietoa, poliittista historiaa, sosiaalipsykologiaa, valtio-oppia, taloustietoa, tiedotusoppia, median toimintaa, sosiaalipolitiikkaa, vai opetetaanko enemmän tukijärjestelmiä, perusoikeuksia, poliittista vaikuttamista, vai EU-lainsäädäntöä???

    Käydäänkö historian opetuksessa läpi enemmän lähdekritiikkiä, historian tutkimusta vai mikä on tarkoitus?

    VastaaPoista