Ilmiötä koskevan kommentin luettuani pohdin sitä ja käsitin,
että täytyy tätä selvittää. Puhe on siis mediailmiöstä. Yhdet ja samat henkilöt
antautuvat haastateltaviksi ja jakelevat lausuntoja, ymmärsivät asiaa tai
eivät.
Olen sopiva henkilö vastaamaan, koska kuulun tai kuuluin
tuohon joukkoon. Ehkä en sittenkään, koska olin ammattikirjoittaja ja eri
medioita nuohonnut vanhastaan.
Ensin: ilmiöstä näkyy julkisuuteen vain osa. ”Taustoittaminen”
on tavallista. Teen sitä itsekin edelleen. Toimittaja soittaa ja kysyy
saadakseen lausunnon tai muuten vain selvittääkseen asiaa. Sangen usein asiaa
sitten selitetään. Sanon usein, ettei nimeä tarvitse mainita tai jopa saa
mainita, mutta en välitä lukea juttua. Lehteen vain.
Omalla nimellä kirjoittaminen on paljon työläämpää.
Erikoisia vaikeuksia aiheuttaa tasapuolisuus. Kysytään käräjäoikeuden
ay-järjestölle määräämästä väliaikaiskiellosta. Ei pidä vastata itse asiaan. On
sanottava, että en ole kuullut aikaisemmin vastaavasti eikä ole liioin tullut
mieleen. Voi lisätä, että lakko-oikeuden kanssa tuomarin on oltava hyvin
tarkkana, koska se kuuluu perusoikeuksiin.
Mutta asiaan ei saa vastata. Asia on kesken. Siellä ovat
toiset ihmiset vastaamassa virkansa puolesta.
Kollega J. Virolaisen tavasta arvostella korkeimman oikeuden
ratkaisuja on vain hyvää sanottavaa. Perinteisesti linja on ollut ”pulinat pois”.
Mielestäni se on tekopyhä ja epärealistinen asenne. Mielenkiintoinen kysymys on
”Praxisänderung” – myös ylimmät oikeusasteet hylkäävät joskus aikaisemman
tulkintalinjansa. On paikallaan, että tuollaisia muutoksia myös ehdotellaan.
Päivystävän dosentin (olen muuten edelleen virallisesti
dosentti) yksi ongelma yleisön kannalta on partisaaniasenne. Meillä on joukko
asiantuntijoita, jotka ovat hyvin halukkaita ottamaan kantaa, koska heillä on
jokin aate tai ideologia. Näitä partisaaniasenteita esiintyy mm. ravintoasioissa
ja yleislääketieteessä. Media saisi olla tarkkana. Ei ole kenkään edun
mukaista, että erikoislaatuinen tulkinta esitellään ”alan” kannanottona. Oma
puolueellisuusalueeni tekijänoikeudessa on lievä karsaus edunvalvontajärjestöjä
kohtaan ja jankuttaminen yleisön eduista, joita ei saisi aivan tallata
tekijöiden edun nimissä.
Median ja lukijoiden tulisi ymmärtää, että
asiantuntijapiireissä vaikuttavat aivan tavalliset ihmissuhteiden konstit ja
metkut. Joku IT-professori esimerkiksi tunnettiin siitä, että Nokiaan liittyvät
asiat olivat hänen mielestään hyvin usein epäilyttäviä, teknisesti takapajuisia
jne. Jotkut tiesivät syynkin tähän johdonmukaiseen kielteisyyteen.
Koulukuntaisuus on ylimääräinen ongelma. Jotkut saivat
rokotuksen vahvan vasemmistolaisuuden vuosina. Asiantuntija saattoi lytätä
erinomaisen kirjailijan siksi, että arveli tämän olevan ”porvarillinen” ja
vastaavasti kiitellä tuhertajaa, jos tämä ”ajatteli oikein”.
Tärkeimmät syyt puolivakinaisten eksperttien käyttämiseen
ovat aivan arkisia. Yksi on tavoitettavuus. Toimittajat puhuttavat sitä, jonka
saavat helposti kiinni. Toinen syy on asiantuntijan kyky muotoilla
sanottavansa. Televisiossa esiintyy jatkuvasti erilaisia sopottajia, joiden
asiantuntemus on rautaa mutta suullinen esitys niin vaikeasti kuunneltavaa,
että asia menee ohi. Televisio on armoton väline. Se saa suosioita, joka katsoo
ystävällisesti kameraa eikä heilu eikä hytky. Asioilla ei ole niin väliä.
Professoreilla ei ole koulutusta opettamiseen. Peruskoulun
opettajilla on. Niinpä osa ammattikunnasta on viheliäisen huonoja luennon tai
esitelmän pitäjinä. Kameran linssi
laukaisee konjunktio- ja sidesanaryöpyn. Asiatkin menevät solmuun.
Minusta näyttää, että olemme luistamassa valeasiantuntijoiden
maailmaan. Toimittajat eivät tiedä eivätkä kollegat ilkeä sanoa. Median
lemmikeissä näyttäisi olevan yhä enemmän ihmisiä, joiden ulosanti on
erinomainen mutta asiantuntemus ei. Lobbarin erottaminen puolueettomaksi
luullusta kuultavasta on vaikeaa. Milloin jää kiinni ensimmäinen dosentti lahjonnasta?
Se ei ehkä ole tässä tapauksessa rangaistavaa vaikka on moitittavaa.
Normaalisti näet näistä tehtävistä ei makseta mitään.
Tänään Savon Sanomien Jaana Hiltunen paljasti, että kaupunginjohtajan tv-uutis-puhe meni ohi korvien koska oli hassu (homssuinen?) tukka. Vierustoverinsa naureskeli ja työpaikalla toveri muistivat vain tuon hassun tukan.
VastaaPoistaMyöskin kuntaministeri Virkkusen sanoma meni ohi koska oli meikannut itsensä poikkeuksellisen paljon.
Tuossa on myös vinkki mitä tehdä jos on pakko antaa paljatuksesta pakkohaastattelu muttei tahdo (nais?)kuulijoidensa muistavan sitä..
Ravintoterveyden asiantuntijana esiintyy mm. eräs Heikkilä mutta lehdet tuntuvat usein kyllä tietävän, ettei ole valtavirtaa. Pahempi on sensijaan mm. MTV3 (jolle Heikkilä rahasampo Studio55:ssä), jonka uutisissa Heikkilä esitellään ikäänkuin valtavirran asiantuntijana kommentoimassa.
MrrKAT
"Televisio on armoton väline. Se saa suosioita, joka katsoo ystävällisesti kameraa eikä heilu eikä hytky. Asioilla ei ole niin väliä."
VastaaPoistamutta myös sympaattinen, tai ainakin sen näköinen.
Eräs kulttuurilehti tässä hiljakkoin yritti painamalla kansikuvaansa ihmisiä, jotka eivät tule toimeen sen enempää itsensä kuin muidenkaan inehmojen kanssa.
Ilmankos jäi ilmestyminen pariin numeroon.
Yksi seikka mediapersoonaksi muuttuneessa ansiantuntijassa vielä on, tämän - ja se siis koskee kaikkia hulunmyllyyn joutuneita - yksilön oma päänkestävyys; tulee mieleen Suomen Antidopingtoimikunnan ADT:n Timo Seppälä sekä varsinainen lausuntoautomaatti: johtaviin rikosoikeuden asiantuntijoihin kuuluva oikeustieteen tohtori Ari-Matti Nuutila.
Molemmilla asiaosaajilla löytyi erinomainen, looginen ulosanti sekä välitön suhde haatattelijaan ja kuulijaan.
Takapiha alkoi elää omaa elämäänsä.
Vaatii briifausta pärjäta perästä tulevan aikaeron kanssa.
Jotkut tietysti saavat nämä eväät koulutuksensa kautta.
Erikoisuus lienee psykiatrian dosentti, vankimielisairaalan ylilääkäri Hannu Lauerma. Siinä laaja-alainen osaaminen ydistyy sujuvasanaisuuteen ja suht katu-uskottavaan habituksen - ilmankos äijä paiskii mediahomia muun ohessa enemmän kuin keskiverto rivitoimittaja.
Valtaojakin on hyvä, vaikkei tuo vielä ole sanonut mitään, mitä emme olisi jo teineinä nuotiokeskusteluissa läpiruotineet.
On näitä, Kari Enqvist, substanssimies, mutta parhaimmillaan pitkissä, taiten syvälle pääsevissä luennoissa.
Salit viimeistä paikkaa ja portaita myöten täynnä, ihmekös.
Lauerma puhuu asiaa täydellisin ja ymmärrettävin lausein, matalalla äänellä. Selkeä ulosanti yhdistyy selkeään ajatteluun. Hän toki myös kirjoittaa hyvin.
PoistaSama on tullut mieleen myös Halla-ahoa kuunnellessa -- vaikka en hänen näkemyksistään perusta, hän vakuuttaa. Jos hän olisi kimeä-ääninen änkyttäjä, olisi voinut jäädä parlamentti saavuttamatta.
Jo vain - kaikkiin kysymyksiin on olemassa yksi ja paras vastaaja- Sofi Oksanen. Hih heh ! Kysy mitä vaan, niin saat viisaan vastauksen.Kuka tässä nyt sitten on se onneton ? Haastattelija,vastaaja vain lukija ?Pinnallisessa elämäntavassa on myös pinnalliset kyselijät, vastaajat ja lukijat.Näillä mennään.
VastaaPoistaOn edelleen vaikeaa erottaa median tulkinta mitä ja miksi tapahtuu siitä mitä ja miksi oikeasti tapahtuu. Tätä se on aina ollut eikä netti ja muu lisääntynyt informaatio ole sitä juuri muuttanut. Ne jotka oikeasti tietävät eivät kerro, ainakaan kaikkea, koska menettäisivät etulyöntiasemansa ja ne jotka luulevat tietävänsä tai haluavat ajaa jotakin etua tai olla vain esillä, ovat liikaakin äänessä. Esimerkiksi mitä Kreikan ja Espanjan tukimiljardit oikeasti ovat? Yhteisvastuukeräys hädänalaisille kansalaisille, euron devalvointiyritys painamalla rahaa vai kansainvälisten sijoitusten korkotuoton turvaamista nelostien odotetuilla perusparannusrahoilla vai ihan jotain muuta?
VastaaPoistaRakentamisen sisäilmaongelmat ovat luku sinänsä. Asianntuntijoina esiintyy kaikenlaista sakkia, tieteellinen näyttö taitaa olla edellenkin minimaalista, ja asia on kaikille herkkä. Viimeksi Hesarissa esiteltiin ihmisiä, jotka asuvat ulkona teltassa kun eivät mielestään voi asua talossa. Eivät tainneet tietää, että kesällä myös ulkoilma on niin täynnä homeitiöitä ja muuta, että jonkinlaisten järkevien tulosten aikaansaamiseksi rakennusten homemittaukset on tehtävä talvipakkasilla.
VastaaPoistaNiin.
VastaaPoistaTalous- ja pankkiasiakommenteissa on myös useimmiten samat ihmiset kommentoimassa. Se lienee suuri meriitti uralle kun usein julkisesti saa sanoa vain oman mielipiteensä.
Mutta minne on kadonnut rouva Näkyvä, ei näy enää?
"myös ylimmät oikeusasteet hylkäävät joskus aikaisemman tulkintalinjansa"
VastaaPoistaTätä tuntuu tekevän myös mm perustuslakivaliokunta. Olen nimittäin koittanut hieman selailla heidän kantaansa siitä, että mikä on merkittävää julkista vallan käyttöä ja mikä "vain" julkista vallan käyttöä. Uusimman näkemyksen mukaan ilmeisesti parkkisakkojen kirjoittaminen on merkittävää julkisen vallan käyttöä, kun taas aikaisemmin on katsottu, että esim vartijan oikeus itsenäiseen voimankäyttön ei ole merkittävää julkisen vallan käyttöä, vaikka toisaalla on määritelty selkeästi moinen sellaiseksi.
Koko dilemma taitaa tulla perustuslain 124 pykälästä, joka määrittelee merkittävän julkisen vallan käytön kuuluvan vain viranomaiselle. Näin vain hieman lainsäädännöstä ymmärtävälle tuntuu oudolta, että eri päättelyketjujen kautta päädytään ristiriitaisilta vaikuttaviin loppupäätelmiin.
Taitaa olla niin, että päivystävät dosentit ja muut asiasta minua paremmin ymmärtävät tahot hiljentyvät tämmöisen edessä miettimään, että kuinka tuollekin nyt selittäisi erittäin laajan asiakokonaisuuden lyhyesti ja ytimekkäästi ja vieläpä niin, että ymmärtäisin asian. Kun tietävät, että minun tapaiset ihmiset tuppaavat vastaamaan seuraavaksi "niin mutta..." :D
Oma suosikkini näiden mielipideautomaattien joukossa on Timo Airaksinen joka pystyy kommentoimaan jokseenkin mitä tahansa, filosofin taustan kun omaa. Aina pilke silmäkulmassa, oli sitten kyse kuinka vakavasta asiasta tahansa. Välillä tulee mieleen käyköhän mies ihan täysillä.
VastaaPoistaSe että välillä tulee mieleen käyköhän mies ihan täysillä on varmin tae siitä että käy.
PoistaOutoa ettei Yle ole vielä löytänyt tekijänoikeuden edunvalvontajärjestöjä karsastavaa dosenttia. Siinähän olisi hyvä mielipiteiden lausuja silloin kun Yle haluaa ajaa omaa asiaansa omilla kanavillaan.
VastaaPoistaMielestani on aivan fiksua muistuttaa, etta kiistakysymyksissa aivan yksiniittisten vastausten sijaan voisi olla parempi funderailla laajemmin (vaikka pro & contra tyylilla), mutta jattaa hengitystilaa vastuussa olevilla paattajillekin.
VastaaPoistaEsko Valtaoja on jotenkin väsähtäneen oloinen nykyään, ei pärjännyt edes piispalle väittelyssä. Onkohan tulossa seniiliksi, tiedä häntä.
VastaaPoistaVäkisinkin tulee mieleen taas Erno Paasilinna joka pyyhki pöytää piispoilla ja dosenteilla puhumattakaan professoreista. Kuka uskalsi astua saman pöydän ääreen väittelemään Ernon kanssa näytti aina jostain syystä tyhmältä? Tätä en koskaan lakkaa ihmettelemästä.
" ... ei edes pärjännyt edes piispalle väittelssä ..." , Kommentoija näyttää ajattelevan, että uskonnolliset ihmiset ovat niin heikkoälyisiä, että Valtaojan pitäisi ne ilman muuta voittaa väittelyssä. Viime vuosisadan tunnetuimpiin matemaatikoihin kuulunut Hardy puolestaan katsoi, että kohtaamiaan fundamentalistijuutalaisia oli mahdoton voittaa uskonnon perusteita koskevassa väittelyssä.
PoistaKuntien johtavien virkailijoiden valintaprosessiin kuuluu usein haastattelu. Sen vuoksi voi helposti käydä niin, että virkaan valitaan sujuvasanainen, mutta tosiasiallisesti virkaan huonompi kuin kankeapuheisempi hakija.
PoistaJospa Valtaojan argumentit vain olivat huonommat?
Poista"Minusta näyttää, että olemme luistamassa valeasiantuntijoiden maailmaan."
VastaaPoistaKun ei ole ymmärrystä asiasta mistä
pitäisi päätöksiä tehdä
valitaan se mikä tuntuu järjelliseltä ja ymmärrettävältä.
Sujuvasti esitetty puppu uppoaa erinomaisesti.
Laitas sitten siihen pesialisti kertomaan todelliset.
Eihän siitä kukaan saa selvää. Useimmiten.
Harmi.
Tässä päivystävä desantti, terve vaan!
VastaaPoistaKohta taitaa Suomi saada sivarin puolustuministeriksi. Koska meillä oli sellainen edellisen kerran, joskus sotien jälkeenkö?
No ainakin rauhanmies tämä Kallinen oli:
http://www.defmin.fi/index.phtml?s=39
"Paradoksit seurasivat toisiaan Yrjö Kallisen elämässä. Toimittuaan rauhanneuvottelijana punaisten ja valkoisten välillä Oulussa vuonna 1918 hän sai neljä kuolemantuomiota – ja kuitenkin eli lähes 90-vuotiaaksi. Kansalaisluottamuksensa menettänyt pasifisti kohosi myöhemmin kansanedustajaksi, kansliaministeriksi ja puolustusministeriksi."
Kallinen, Yrjö
27.3.1946 - 29.7.1948
Kiitos tekstistä; ainakaan tämä kommentoija ei ole "päivystävä" kun ei yllä päiväkohtaisuuteen.
VastaaPoistaSanaleikit kun on pakkomielteeni, olen itse ajatellut päivystävän dosentin käyttöilanteet tällaisiksi:
- Mistä on kysymys? Asiantuntija jakaa tietoa, popularisoi.
- Mikä on kysymys? Tietäjää käytetään systematiilan selvitämiseen tai analysoimaan (tyypillisesti filosofille sopiva aspekti)
- Miksi on kysymys? Toilmittaja käyttää haastattelua taustoittamaan tilannetta, esimerkiksi historian avulla.
- Minusta on kysynys! Asiantuntija/hänen kannanottonsa on uutinen itsessään; voi olla oikea uutinen (uusi läpimurto luonnontieteessä tms) tai poleeminen puheenvuoro (tämä asia on laillinen/laiton vastoin konsensusta).
Kuten kaikki analyysi, tämä ei selitä asiantuntijan tai toimittajan toimintaa, mutta jotenkin avaa sitä seurattavammaksi qinakin itselleni.