Sivun näyttöjä yhteensä

3. kesäkuuta 2011

Selitys




Suomessa on käsitetty, ihmisen määrittelee kansa ja kansan määrittelee kieli. Tätä nykyä tahdomme olla erikoislaatuisen suomalaisempia, suorastaan suomalaisempia kuin kukaan muu.

Ei ole ollut asiasta puhetta, mutta olen edelleen kulttuurihistorian dosentti. Jos ottaisin luennoidakseni, aihe olisi  kulttuurinen vaikutusvirta ei Suomessa eikä maailmalta, vaan Saksasta.

Eräistä hienoista tutkimuksista  huolimatta joskus tuntuu, että Saksan ja saksan kielen huono maine ovat muuranneet silmät umpeen.

Minusta Goethellä on yhtä vähän tekemistä natsismin kanssa kuin Aleksis Kivellä talvisodan.

Pääkaupunkimme keskusta on puhtainta Berliiniä, tosin sellaista, jota ei ole enää olemassa. Uusklassinen tyyli, jota täällä nimitetään aiheellisesti empireksi, oli Engelin opettajien kehittämä, ja taustalla oli Winckelmannin mullistava ja vaikutuksiltaan valtava Kreikan taiteen uudelleen löytäminen.

Pian keskustan valmistumisen jälkeen Herderin ja Fichten villiintyminen kansankielestä ja arvelu, että eeppinen runous on kaiken kulttuurin lähtökohta, toteutui täällä Kalevalassa. En erityisemmin uskon Lönnrotin vilpittömyyteen Kalevalan kokoamisessa. Kysymyksessä oli Lönnrotin teos, rakenteeltaan valitettavasti hiukan sekava.

Saksassa opiskellut Snellman sai odottaa 16 vuotta ennen kuin pääsi dosentista professoriksi saksalaistyyliseen taloon, jossa hän alkoi opettaa saksalaisen Hegelin oivalluksiin perustuneita oppejaan.

Ylioppilaat lauloivat saksalaisen Paciuksen säveltämää Maamme-laulua. Tilaustyö oli tehty ammattitaitoisesti – piti säveltää veisu, jonka tahdissa ei taatusti voi marssia.

”Laululiike” ei ole virolainen keksintö eikä suomalaisten stalinistien yksinoikeus. Saksassa ei käytännössä ollut kokoontumisvapautta, joten perustettiin laulukuoroja ja pidettiin laulu- ja musiikkijuhlia. Tämä alkoi 1800-luvun alussa.

Kuorolaulua kiitettiin jo silloin erikoisen sopivana harrasteena, koska se kehittää sekä sielua että keuhkoja ja opettaa tottelevaisuutta ja itsehallintaa. Tottelevaisuus ei merkinnyt yletöntä nöyryyttä esivallan edessä, vaan usein mainitun omantunnon äänen kuuntelemista. Omatunto antoi äänen (440 Hz).

Meillä on tätä nykyä jokin määrä suomalaisia, joita raskauttaa Ruotsi ja ruotsin kieli. Heiltä on jäänyt ymmärtämättä, että tuo ruotsalaisuus on jokseenkin alusta loppuun Ruotsin kautta maahan kulkeutunutta saksalaisvaikutusta. Vuotta 1808 vanhemmasta ajasta ei ole paljon muistoja. Jopa ”ikivanhaan perinteseen” tukeutunut vuoden 1734 laki oli käytännössä ruotsinmaalaisen Tarton hovioikeuden jäsenten kirjoittama, parasta saksalaista perinnettä noudatellen.

Taiteemme kultaiset kaupungit olivat Berliini ja Wien, enemmän kuin Ranska, joka tuli varsinaisesti muotiin vasta I maailmansodan jälkeen. Gallenit ja Sibeliukset kulkivat samoja jälkiä.  Ensin mainittu lienee tapellut Berliinissä Edward Munchin kanssa.

Meillä on saksalainen perinne siinäkin, että kaiken taustalla on pietismi. Herännäisyys on suomenruotsiksi ”pietism”, ja tuo omaa vastuuta korostanut uskonnollinen suuntaus on Saksasta.

Pietismiä on sekin, valitettavasti saksalainen piirre, että yksi ja sama yksilöllisen kutsumuksen piire johti, kuten Pohjanmaalla, ylettömään jumalisuuteen tai kapinaa lähenevään esivallan vastustamiseen, joka merkittiin paremman puutteessa tilastoihin väkivaltarikollisuutena. Puhe on siis puukkojunkkareista ja väite että se oli ja on körttiläisyyden kääntöpuoli. Myös vuoden 1918 talonpoikaiskapina oli kuin saksalainen traaginen ooppera.

Tunnen molemmat. Sekä ilmiönä että omissa luissani. ”Tule siksi mikä olet”, sanoi entinen poika.

22 kommenttia:

  1. Analyysinne on perusteltua. Siispä pakkosaksa kouluihin! terveisin Make Kurvista

    VastaaPoista
  2. Luther taitaa olla niin itsestään selvä, että ei ole listalla.
    Suomi on todella saksalaisen kulttuurin tuote. Ruotsalaisuus on käki, joka on tänne muninut.
    Saksa ja ruotsi kieliniä pitäisi saada kouluopetuksessa samalle viivalle.

    VastaaPoista
  3. Kiitos, hieno kirjoitus ja ajatusrakennelma taas kerran. - jain miettimaan tuota vuoden 1918 talonpoikaiskapinaa. Jotenkin teksti viittaa Suomeen, mutta
    eikos meilla ollut punakapina eika mitaan talonpoikaiskapinaa. Muissa maissa kylla oli vuonna 1918 talonpoikaiskapinoita?

    VastaaPoista
  4. Omantunnon ääni sen kuin kohoaa. Bachin aikoihin E oli kuulemma 425 hertsiä.

    VastaaPoista
  5. Muissakin Euroopan maissa on tätä Saksa-sokeutta. TV:ssä oli jokin aika sitten ohjelma, jossa selostettiin Rembrandtin maalausten aitoutta ja tunnistamista. Rembrandtin signeeraamia maalauksia on liikkeellä hyvin paljon, mutta Rembrandtin itsensä maalaamia on vain osa niistä, loput on oppilaiden tekemiä.

    Berliinin Gemäldegallerian ylpeys on ollut Kultakypäräinen mies. Sitä pidettiin kokoelman arvokkaimpana työnä. Sitten se lähetettiin Hollantiin Rembrandt-asiantuntijan arvioitavaksi. Tämä sanoi itse TV-haastattelussa, että heti kun hän näki (!) hänelle tuodun maalauksen, hän tajusi, että se ei ole Rembrandtin tekemä.

    Hämmästyttävintä tässä on se, että tuo hollantilainen Rembrandt-asiantuntija ei ole matkustanut vain muutamaa sataa kilometriä Hollannista Berliiniin katsomaan tuota maalausta jo aikaisemmin. Henkinen este on ollut suunnaton. Ovatko Berliinin muutkin suunnattoman arvokkaat taideaarteet jääänet häneltä näkemättä?

    VastaaPoista
  6. Kiehtovia nämä kulttuurivirtaukset, mutta kiehtovaa on myös kulttuurinen inertia.

    On tehty tällainen tutkimus, missä verrattiin viiden itäeurooppalaisen valtion aikoinaan Habsburgien valtakuntaan kuuluneita alueita niihin alueisiin, jotka jäivät rajan ulkopuolelle.

    http://voxeu.org/index.php?q=node/6596

    Havainto on, että Habsburgien alueella korruptio on tänä päivänäkin vähäisempää ja luottamus tuomioistuimiin ja poliisiin vahvempaa. Väite on, että Habsburgeilla oli niin paljon parempi paikallishallinto kuin ottomaaneilla.

    Asian kanssa tällä on sen verran tekemistä, että onhan se kumma, kun maa ei kaikesta huolimatta ole sen venäläisempi kuin on. Vanhassa Suomessakaan. Mitenköhän olisi saksalainen kulttuuri tarttunut, jos instituutiot olisi venäläistetty?

    VastaaPoista
  7. Saksalaisuuden vaikutuksen huomaa parhaiten sopiessaan tapaamisen kenen tahansa suomalaisen kanssa. Jos palaveri on sovittu kello kahdeksi toinen on paikalla tasan kello kaksi tai minuuttia ennen ja palaveri siis alkaa täsmällisesti. Jos juna myöhästyy muutaman minuutin siitä valitetaan.
    Myös n-ukkojen syyttely laiskottelusta on saksalais-suomalaisuutta: Joka ei työtä tee, ei sen pidä myöskään Helsingin asemalla yhteiskunnan kustannuksella notkuman.
    Anglo-amerikkalaisen virtauksen nyötä olimme vähällä kadottaa osan saksalaisuudestamme. Perussuomalaiset ovat tuomassa sitä takaisin. Ja kansa tykkää.
    Sodan jälkeen Saksa ja Suomi sijoittivat omat sotapakolaisensa nopeasti ja tehokkaasti asumaan ja elämään. Palestiinalaiset asuvat vieläkin pakolaisleireissä vaikka II maailmansodasta on jo melko tavalla aikaa. Ja EU:n pitää maksaa korruptoituneen palestiinalaishallinnon kaikki kulut. Jotain rajaa hei!

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  8. Jään innolla odottamaan selittääkö blogisti aikansa terroristit, junkkarit, jonkin sortin sankareiksi. Esivallan vastustamisen ymmärrän asenteena, mutta ei tuo selitä toisten pihoihin riehumaan menemistä tahi hevosvarkauksia.

    VastaaPoista
  9. Osaa meistä raskauttavat pakkoruotsinkieliset, heidän toimintansa ja vaatimuksensa ryhmänä.
    Pakkoruotsin kieli ja pakkoruotsin kulttuuri ärsyttävät. Näitä meille suomalaisille pakolla ja rangaistuksen uhalla opetetaan.
    Onneksi Kemppinenkin nyt totesi pakkoruotsin kulttuurin olevan mitätöntä, vai ymmärsinkö oikein:

    "että tuo ruotsalaisuus on jokseenkin alusta loppuun Ruotsin kautta maahan kulkeutunutta saksalaisvaikutusta. Vuotta 1808 vanhemmasta ajasta ei ole paljon muistoja."

    Saa nähdä luemmeko yllä mainitusta huomenna pakkoruotsinkielisten pää-äänenkannattajasta Swinhufvudstadsbladetista kitkerää palautetta pakkoruotsalaisilta kulttuurivaikuttajilta.

    Vuoden 1918 talonpoikaiskapina? No, olen usein miettinyt millaista tuolloin olisi ollut, jos pääuskontomme olisi ollut katolilaisuus.

    VastaaPoista
  10. Jukka hyvä, tuo saksalaisuus on hyvin vanhaa perua, ainakin täällä Hämeen seuduilla. On Hämeenlinnan ympäristössä todella runsaslukuinen ja vankka saksalaisten nimien rykelmä. Esimerkiksi prof. Jouko vahtola on asista kirjoittanut ja sellainen Hämettä koskeva yhteenveto löytyy Häme-Wikistä.

    Eli http://hamewiki.fi/wiki/Paikannimi_(Kanta-Häme)

    VastaaPoista
  11. Silmiini sattui kerran kuva Potsdamista. Ensivaikutelmani oli, että tämä kuvahan on otettu Helsingistä. Ilmeisesti Engel & al. ovat käyttäneet sen aikaisia kopiopalveluita tehokkaasti.

    VastaaPoista
  12. Uskon tuon Saksa-taustan. Sitä vasten tulee ymmärrettäväksi suomalaisuuden eriskummallisuudet: herrapelko ja -viha. Saksalainen täsmällisyys ja herroittelu oli vierasta metsäkansalle jonka juuret ovat Uralilla, eivät Euroopassa.

    Arjalainen valloittajamentaliteetti ahdisti ja alisti pohjoisen rauhanomaisen metsä- ja kalakansan. Tuloksena kateutta, pelkoa, vihaa, alemmmuudentunnetta jne.

    Valtava kansalliskiihko joka valtaa mielen jääpallopeleissä osoittaa vapautumisen tarvetta etelän vaikutteista.

    VastaaPoista
  13. Tästäpä saankin oivan keskustelunaiheen, kun parin viikon päästä käyn saksalaisten kanssa vanhassa Valamossa. Entisen Suomen saksalaisperäistä kulttuuria :)

    VastaaPoista
  14. Toisaalta Hitlerillä lienee ollut aie yhtenäistää koko maailma saksankieliseksi.
    Hanke epäonnistui, koska saksalaiset meikäpoikatasolla eivät ole luonteeltaan maailmanvalloittajia. Vertaa espanjalaisiin.
    (Blogivaeltaja)

    VastaaPoista
  15. "metsäkansalle jonka juuret ovat Uralilla, eivät Euroopassa."

    Ural on kyllä rajatapaus Euroopasta.

    VastaaPoista
  16. Oletko tosissaan sitä mieltä, että Helsingin keskusta on saksalainen? Minä olen aina tottunut pitämään Helsinkiä vanhana venäläisenä kaupunkina.

    VastaaPoista
  17. Minä olen aina sanonutkin, että ruotsi on vain huolimattomasti puhuttua saksaa.

    VastaaPoista
  18. Ad Jari: Senaatintori on saksalaista uusklassista arkkitehtuuria, joka sovellettiin Pietarin tarpeisiin. Engelin kollegat ja opettajat olivat aikoinan hyvinkin kuuluisaa väkeä. Ratkaisut haettiin suoraan Kreikasta tai Italian renessanssin välitäminä.

    Pommitusten vuoksi Berliinissä on sangen vähän saman aikakauden rakennuksia. Kuvia riittää.

    Siis venäläinen raha, saksalaiset toteuttajat. Niin oli monessa asiassa.

    VastaaPoista
  19. Eurooppa loppuu Tallinnaan ja Köpikseen. Oslo, Tukholma, Helsinki, Pietari jne. eivät ole Eurooppaa. Kannattaa katsella maita ja mantuja, ei sanomalehtiä.

    VastaaPoista
  20. Jelsinki, vanha venäläinen varuskuntakaupunki, jonka saksalainen suunnitteli.

    Valtioneuvoston linna Tallinnassa.

    http://www.tallinnblog.org/former-residence-of-reinhold-von-kaulbars/

    VastaaPoista
  21. Nyt en ymmärrä Mika Lakoa.
    -Pitääkö hän Tallinnaa "vanhana venäläisenä varuskuntakaupunkina"?
    - Missä Helsingissä ("Елсинки"?!?) on ollut vanha venäläinen varuskunta? Sellainen, jota varten kaupunki jotenkin olisi olemassa.

    VastaaPoista
  22. JK: "En erityisemmin usko Lönnrotin vilpittömyyteen Kalevalan kokoamisessa. Kysymyksessä oli Lönnrotin teos..."

    En ihan päässyt kärryille, että mihin et usko, kun et usko Eliaksen vilpittömyyteen?

    Lönnrot taisi sen jo 1849 arvatakin: "Sovittamisessa on kuitenki paljo mielivaltaa ollu, sillä paremmiltaki laulajoilta ei ole kvin monta runoa yhteen jaksoon saatu..."

    Ynnä tämä: "Arvattavasti eihän siis lieneekään järestyttämisen työ niin luonnistunut, että taitaisi olla kaikille mielen mukainen, ja ettei aina yhtä ja toista jäisi muistuttamista."

    Lönnrotin vilpittömyyttä en epäilisi, mutta seuraajista en ole niin varma.

    VastaaPoista