Jos joku luulee, että pidän akateemista tutkintoa tai virkaa viisauden merkkinä, voin laatia listan professoreista, jotka ovat niin täydellisiä idiootteja kuin mikään voi olla tässä epätäydellisessä maailmassa. Voin laittaa oman nimeni ensimmäiseksi.
Kommentoija tunnisti heti eilisen kuvani. Jatkan silti Caspar Davif Friedrichillä: Wissower Klinken eli liitukiiviranta Rügenillä. Friedrich yhdisteli maalauksiinsa osia eri maisemista, kuten muuten myös maisemamaalareista suurin, Cézanne. Kuvassa näkyvät piikkikärkiset muodostelmat romahtivat 2005. Niitä ei ole enää olemassa. Kuvassa keskellä oleva hahmo ei ehkä ole karhu eikä koira, vaan maalari itse. Hänen hattunsa näkyy. Mitä hän mönkii, sitä en tiedä. Asiasta on kirjoitettu ainakin yksi kirja.
Esimerkkini Saksan romantiikasta ja nerosta, kuten siellä oli tapana sanoa, on Beethoven. Ei ole tullut vastaan henkilöä, jonka mielestä Beethoven ei olisi ollut merkittävä säveltäjä. Taidan kuunnella useimmin pianosonaatteja, joista suosikkini on ”Waldstein”, ja jousikvartettoja, etenkin B-Duuria (Nro 13). Romantiikan sävyisyyteen taipuvaa siipeä edustaa Schubert.
Kun joku sanoo rakastavansa Beethovenia, siirrän hänet mielessäni hullun kirjoihin. Schubertin rakastaminen voi perustua väärinkäsitykseen, koska hänen musiikkinsa on sekä suurenmoisen hyvää että helposti lähestyttävää.
Edellisistä kirjoituksistani voi saada sen käsityksen, että ihastelisin Saksan romantiikkaa. Näin ei asia ole.
Tuo kulttuurikausi ajoi merkillisen tehokkaasti ihmisiä raskasmielisyyteen ja myös sitä vakavampiin häiriöihin. Yksi ja toinen suljettiin hullujenhuoneeseen, kuten Schumann ja Hölderlin. Usea ampui itseään ohimoon. Goethen ”Nuoren Wertherin” esimerkki houkutteli, vaikka väitetystä itsemurha-aallosta ei liene todisteita.
Aika tyypillinen romantikko oli amerikkalainen Edgar Allan Poe, jonka henkistä tasapainoa voi epäillä vahvoin perustein. Silti tai siksi hän oli vielä suurempi kirjailija kuin tiedetään, samaa tasoa kuin henkisen pirteyden perikuva Mark Twain, jonka tuotannosta tunnetaan yleisesti vain pieni osa.
Romantiikkaa seurannutta kulttuurikautta sanotaan epämääräisesti positivismiksi, joka korosti vertaillun tieteellisen tiedon verratonta merkitystä. Tätä uudemman ajan tiedettä oli sitten eugeniikka eli ihmisrodun jalostus lääkäriammattikunnan toimesta, ja sen jälkeen erittäin paljon radikaaleimmin keinoin.
On aiheellista tunnustaa, että samat saksalaiset, siis vastuullisissa tehtävissä toiminut osa heistä, piti rodun jalostamista ja veren puhdistamista tieteellisesti täysin perusteltuina toimintatapoina. Romantiikan (Schopenhauer) ja positivismin mukana tieteellä ei oikeastaan ole moraalia. Moraali, esimerkiksi sellainen ajatus, että heikompia ihmisiä saa surmata noin vain, ei ole tieteellisesti todistettavissa oleva ajatus, joten tiedemies voi sivuuttaa sen.
Esimerkkinä ei oikeastaan tarvittaisi tuota rotuoppia, koska jo ensimmäinen maailmansota oli yksi länsimaiden historian suurimpia katastrofeja, yhtä paha kuin 30-vuotinen sota. Ja sehän oli 30-vuotinen sota, koska näitä kahta maailmansotaa on vaikea olla näkemättä kokonaisuutena.
Kukaties hulluus on ihmisen biologinen ominaisuus. Kukaties kulttuurien yksi toimintamalli on hillitä tai edistää sitä. Tällä hetkellä yli 10 prosenttia yli 6-vuotiaista amerikkalaisista syö psyyken lääkkeitä. Kun psyykkisiä häiriöitä pidetään aivojen kemiallisina häiriöinä, on tietysti pakko kysyä, ovat ne ilmestyneet vasta muutamia vuosikymmeniä sitten.
Tuon tason muutoksiin menee aikaa. Pituuskasvu korreloi selvimmin ravitsemukseen, ja senkin muutoksiin menee muutama sukupolvi. Miten aivokemia muuttuisi lyhyessä ajassa eli muutamassa tuhannessa vuodessa?
Jolloin kysymys on yksinkertainen ja selkeä: onko hulluus ihmisen normaali olotila ja tavalla tai toisella lajinvalinnassa mukana? Hulluudesta kirjoittaessani ajattelen tässä voiomattomuuteen vaipumista ja hyperaktiivisuutta.
Kuten, Jukkis hyvä, jo Kahlil Gibran sanoitteli läpimurtolaulussaan "Sinuhe, arosusi":
VastaaPoista"Silloin laivat ne villiintyy
ja lapset paikallensa jähmettyy
Ja missä virhe oli ihmiskunnan,
hiekanjyvän kokoinen?
Tiedä en... milloinkaan... "
Tämän kuuleminen saa minut aina yleviin tuntemuksiin. Proosalliselle tuulelle palatakseni otan tällöin hyllystä Twainin jonkun teoksen ja läimin sillä etumustani sen verran, että tunne asettuu, ja voin jälleen istuutua ilman kiusallista pullotusta etumuksessani ja jatkaa keskustelua siitä, mihin se ennen valitettavaa välikohtausta jäi.
Rekommenderas.
Nappien sijasta voisi käyttää muitakin keinoja. Karjalassa yleinen tapa parantaa hulluja oli näiden pelästyttäminen (wikitieto).
VastaaPoistaEnsimmäistä kertaa vuoden 1985 jälkeen, tämän kirjoituksen johdosta, ymmärrän olevani kuitenkin kaikesta huolimatta, normaali ihminen. Kiitos paljon!
VastaaPoistaOlen hullu. Miksi minun pitäisi olla hullumpi? Taidat itse olla. Jos olisin sinä, ampuisin itseäni ilmakiväärillä (Goethen koottujen teosten) läpi pikkuvarpaaseeni. Tähtäisin vähän ohi tietysti... koska en minä halua satuttaa itseäni. Olen sitä paitsi pasifisti.
VastaaPoistaAinakin Schumannin hulluuden syynä oli kuppa. Ajan tapoihin, etenkin paremmissa piireissä, kuului sellainen käyttäytyminen, että kupalta välttyminen olisi ollut ihme. Ja jos itse tauti ei tehnyt hulluksi, lääkkeenä käytetty elohopea viimeistään.
VastaaPoistaTohdin itseäni vanhemman ja viisaamman/hullumman tietokantaa hiukan laajentaa.
VastaaPoistaBritish Journal of Pscyhiatry julkaisi 1994 kirjoituksen "291 World-famous men"
(BJP 165: 22-34, 1994).
Tuossa kirjoituksessa käytiin postuumisti läpi merkittävien valtiomiesten, taiteilijoiden, filosofien ja muiden vaikuttajien - miehiä kaikki - elämänkertatiedot etsien heidän hulluuttaan.
Löydös oli aika merkittävä: henkisesti terveitä ei joukkoon kovin montaa osunut.
Henri-René-Albert-Guy de Maupassant kuitenkin taisi päästä puhtain paperein seulan läpi.
En erityisemmin pidä psykodiagnostisesta alakulttuurista, koska se
a) ei ole totuuden (mikähän se on?) mukainen, validi
b) ei ole toistettavissa (realiaabeli)
c) ei ole millekään asialle siunaukseksi
d) sitä käytetään lähinnä etupäässä vain leimojen läimintään
Ad Omnia: - Maupassantia ihmettelen. Hänhän se vasta hullu oli! Goncourtin veljesten päiväkirjassa on ankaria juttuja hänestä. - En löytänyt äkkiseltään Yliopiston kirjastossa olevaa kirjaa, jonka nimeksi muistaisin "Genia, Wahnsinn und Irrtum". Hauska kirja, varsinkin saksalaisen totisuutensa vuoksi. Arvattava tulos: puhtain paperein ei selviä kukaan esitellyistä, joita taisi olla parisen tuhatta.
VastaaPoistaAd Omnia: (Mustapää:)
VastaaPoista"Hulluuden hämärästä
siis etsi järkeä,
sillä viisauspa turha lie,
vaan hulluus tärkeä."
Homogeeninen ihmisluonne on ehkä nykyisen tasa-arvoistavan kehityksen luoma harha. Kaikenlainen hulluus onkin normaalia vaihtelua. Biologista variointia. Lajia uhkaavissa katastrofeissa saattaa joku näistä valikoitua selviytyjiin agressiivisuutensa ja aktiivisuutensa ansiosta.
VastaaPoistaLuonnonvalinnan estäminen yhtäältä ja erilaisuuden vierastaminen toisaalta panee diagnosoimaan kaiken poikkeavuuden sairaudeksi.
Näin nykyihminen jalostaa itseään...
"Ihminen, joka ei alati elä sovittamattomien ristiriitojen tunnossa, ei voi olla henkisesti terve."
VastaaPoistaPertti Nieminen
ja lukija Laihialta
Tertiäärinen syfilis on hyvän ja pahan tuolla puolen.
VastaaPoistaPuhtain paperein? Mitä se on?
VastaaPoistaSodassa neuroosit katosivat. Tosi tilanteessa tositilanne todistetaan.
Ad Pirkko A: - tuo "sodassa neuroosit katosivat" ei taida pitää paikkaansa. Eikä neuroosi ole vakaaa hulluutta. Tiedossani ei ole vakavasti otettavaa tutkimusta, mutt talvisodassa on arvioitu, että päällystöltä viidesosalla - neljäsosalla "hermot pettiät". Ilmavoimissa elää tieto, että kolmasosa kantahenkilökunnasta jouduttiin "sielullisista syistä" siirtämään pois taistelutehtävistä.
VastaaPoistaSitäkään ei taida kukaan tietää, miten vakavia henkisiä seurauksia sota aiheutti siitä ruumiillisesti selvinneille. Oma käsitykseni - maallikon arvaus - on että sangen suuria ja pitkäkestoisia.
Ainoa koulutettu psykiatri, jonka kanssa olen tätä pohtinut, oli Martti Siirala. Hän oli jatkosodassa lääketieteen kandina etulinjan sidontapaikoilla ja väitti itse nähneensä lopputaistelujen aikana -44 tuhansia henkisistä syistä toistaiseksi taistelukyvyttömiä.
Kaksikin Talissa -44 taistsellutta mainitsi kokonaisista ryhmistä, jotka pakenivat kohti tulittavaa vihollista tai ilmapommitusta ja pitivät sitä riittävänä diagnoosiin. Henkilökohtaisesti olen tuntenut ihmisiä, jotka sodan jälkeen eivät moneen vuoteen vastanneet esim. äitinsä puhutteluun. Joskus tuollaiesn perinpohjaisen järkkymisen seurauksena oli itsemurha, usein alkoholismi.
"Moraali, esimerkiksi sellainen ajatus, että heikompia ihmisiä (ei) saa surmata noin vain, ei ole tieteellisesti todistettavissa oleva ajatus, joten tiedemies voi sivuuttaa sen."
VastaaPoistaYmmärtäisin lauseen asiayhteyden paremmin, jos tuossa olisi tuo yksi ei lisää. Nyt pitää ponnistella.
"Goethen ”Nuoren Wertherin” esimerkki houkutteli, vaikka väitetystä itsemurha-aallosta ei liene todisteita."
VastaaPoistaRomanttinen runous ja death metal musiikki, nuo nuorisomme tuhoajat.
HULLU on kovin vaikea termi. Jossain tapauksissa sattaisi olla kohtuullista kayttaa ilmausta 'hieman hullu'. - Ei kai ketaan toista ihmista saa kutsua hulluksi?
VastaaPoistaVIISAS on helpompi tapaus. Yrjö Kallinen oli sita mielta, etta paljon tietoja omaava henkilo ei ole viisas, mutta se joka tietojen valista
loytaa/rakentaa nakemyksia, on viisas. Sopii kai Jukka Kemppiseen?
SODAN HULLUJA
VastaaPoistaKiestingin suunnalla tapahtui kummia. Itsensa tappoivat/tapattivat korkeat upseerit Turtola, Viikla ja Somersalo. Olivatko he hulluja vaiko Siilasvuo; vaiko kaikki neljä?
"Moraali, esimerkiksi sellainen ajatus, että heikompia ihmisiä saa surmata noin vain, ei ole tieteellisesti todistettavissa oleva ajatus, joten tiedemies voi sivuuttaa sen."
VastaaPoistaEiköhän Immanuel Kant ja osa muistakin saksalaisista filosofeista todistanut sen.
"Hulluuden lajit ovat lukemattomat."(Rabelais)
VastaaPoistaTerv. LN
Jukka K, tarkoitan city-neuroosit. Ne korvautuivat toisilla, kuten neurootikolla usein käy, ympäristöön paremmin sopivilla. Ei, en pidä neurootikkoa hulluna, itse kukin meistä kantaa neuroosin siementä sisällään ja se alkaa itää sopivissa olosuhteissa.
VastaaPoistaSodan hulluuden seuraukset näkyvät erityisesti terveessä ihmisessä, sillä terveen tehtävä on reagoida terveesti oman ja yhteiskunnan puolesta. Mutta kuka on terve? En tiijä.
Uskon, että sodan hirmuiset kokemukset siirtyvät sukupolvelta toiselle, vaikka niitä ei voikaan käsittää kuin se, joka ne on itse kokenut.
Mutta puhuminen / kirjoittaminen auttaa aina.
terv. Pirkko A (tämä nyt taas tuli anonyyminä - en ymmärrä)
Yritän vielä.
VastaaPoistaOn siis TERVETTÄ reagoida kauhulla,järkytyksellä ja kyvyttömyydellä toimia/puhua - kauheuksiin ja järkyttäviin tapahtumiin.
Mutta annettava itsesuojeluvaiston toimia pakkotilanteissa.
Pirkko A
Jorma on hullu (mielisairas)
VastaaPoista'Pappi ampui hulluja sotilaita Vuoksen rantaan'
(järkkyneitä, jarkyttyneia, vaan ei mielisairaita). Autenttinen lainaus JSP:llä Vuoksen rannassa maanneelta kk-mieheltä.
Hullu juttu (hupsu siis)
Hulluutta miettiessä tulee mieleen muutakin kuin diagnoosi tai tuomio.
VastaaPoistaNormaalihan tarkoittaa lähinnä keskimääräistä, ja se mikä on keskimäärän yläpuolella käy yhtä hyvin epänormaalista kuin se mikä on keskimääräisen alapuolella.
Taiteilija on aika venyvä käsite, ja sitä voi venyttää vaikkapa niin, että jakaa taiteilijat kahteen ryhmään (tässä nyt vain näitä maalareita - mutta mihin esimerkiksi se Beethoven pitäisi sijoittaa?), joista toiseen kuuluvat ne joiden näkemistapa on aihetta tärkeämpi - Braque, Matisse, Dufy jne - ja toiseen ne joiden aiheiden valinta haluaa korostaa jonkun tietyn elämäntavan olemassaoloa - Rouault, Chagall, Permeke. Siihen väliin jää sitten porukkaa joka ei selvästi kuulu kumpaankaan ryhmään - Picasso esimerkiksi; eli porukkaa joiden on vaikea ilmaista itseään selvästi kummallakaan tavalla, ja jotka tarvitsevan enemmän innoitusta toisilta ihmisiltä - ja ehkä vain siksi ettei heillä itsellään ole tarpeeksi uskoa taiteen merkitykseen, eikä ehkä edes sen kehitykseen. - Ja jotka sen takia tuntevat kiusausta idealisoida asioita. Saattavat esimerkiksi innostua jostakin sellaisesta kuin kommunismi, tai fasismi. Tai vaikkapa hippiliike.
Edmund Burke kirjoitti 1756; Kaikki se, mikä jotenkin voi herättää ajatuksia kivusta tai vaarasta eli mikä on jollakin tavoin kauheaa tai käsittelee kauheita asioita tai toimii kauhua vastaavalla tavalla, on ylevän lähde. Toisin sanoen se synnyttää vahvimman ihmissielulle mahdollisen tunteen.
Se ei ole kaukana ajatuksesta, että kaunista on se, mikä tuottaa sellaista mielihyvää, joka ei synnytä halua sen miellyttävän asian omistamiseen - tai käyttämiseen.
Romantiikka ei siis terminä tarkoita jotakin tiettyä aikakautta, tai taidesuuntausta, vaan pikemminkin tunteiden ja asenteiden kokonaisuutta ja niiden erityispiirteitä - ja omaperäisyyttä.
Esimerkiksi semanttiset muutokset termissä romantic, romanesque, romantisch. 1600-luvulla romantic oli negatiivisessa mielessä synonyymi sanalle romanzesco (hempeän imelä romanssi), sataa vuotta myöhemmin se merkitsi epätodellista ja pittoreskia ja sitten saksalaiset romantikot laajensivat sen merkitsemään määrittelemättömän ja epämääräisen lisäksi kaikkea kaukaista, taianomaista ja tuntematonta; Sehnsucht - kaipuu kaikkea tuollaista kohtaan. Ja koska kyseistä kaipuuta ei voi sitoa historiaan - kaikki taiteenlajit, jotka ilmaisivat kyseistä kaipuuta, olivat romanttisia, eli koko taide, mikäli se vain paini kyseisen asian kanssa.
Kauneus siis lakkasi olemasta muoto, mikä merkitsi että myös muodottomasta ja kaoottisesta tuli kaunista.
Ehkä juuri tuota vasten on hyvä miettiä sitä mitä Sándor Ferenczi tarkoitti, sanoessaan että usko pelkkään älyyn on hulluutta.
Kemppinen kirjoitti: "Schubertin rakastaminen voi perustua väärinkäsitykseen, koska hänen musiikkinsa on sekä suurenmoisen hyvää että helposti lähestyttävää."
VastaaPoistaHaluaisin kommentoida musiikin kannalta, mutten ehdi. Siis lyhyesti rakkauden kannalta: Miten niin väärinkäsitys. Suurenmoinen hyvyys ja lähestyttävyys on agapeen olemusta. Eros niistä sammuu, siinähän hyvyys vie terän ja helppous ponnen, mutta philian kannalta nuo ovat mitä otollisinta.
Se on tuo Veijo Meri piirtänyt uskottavan kuvan, kuten vain hänen tasoisensa taitava valehtelija osaa, 1950-luvun Suomesta (Hämeenlinna) Jääkiekkoilijan kesässään. Sota ja sen vaikutukset ihmisiin ovat tietenkin läsnä, kuten Merellä kuuluukin olla. Mm. Portinhoikan tuliholvihelvetti saa siinä asianosaiskuvauksen.
VastaaPoistaRekommenderas.
Mutta kauhuun ei saa jäädä makaamaan, siitä on noustava. Ja ellei itse pääse ylös, pitää osata ottaa apu vastaan.
VastaaPoistaSe joka kykenee ottamaan vastuuta ja toimimaan kriisitilanteissa -toistenkin puolesta, ansaitsee kaiken tuen ja arvostuksen.
Pirkko A
New York Review of Booksissa on uutta tietoa siitä kaikille tutusta hulluuden lajista, jota Hitler harjoitti.
VastaaPoistahttp://www.nybooks.com/articles/archives/2011/jun/23/new-approach-holocaust/
Vaikuttaa siltä että hulluuden ja sairauden määritelmä on niin paljon yksinkertainen kuin miten se kerrotaan yhdessä romaanissa. Se on nimeltään Catch 22.
VastaaPoistaJa mikäs oli sen toisen kirjan mukaan maailmankaikkeuden salaisuus? Eikös se ollut 42.
Olen kuullut että yhdenlajin hulluja ovat myös numerologit. Mutta en tiedä niistä mitään.
...tuhansia henkisistä syistä toistaiseksi taistelukyvyttömiä." Sankarivainajat olivat myös varsin taistelukyvyttömiä. Pelkurit olivat sitä hiukan ennakkoon. Ajoitus on tärkeää.
VastaaPoistaRobert ei ollut kypsä
VastaaPoistajoutuessaan lataamoon
vaan vasta ollessaan siellä
ja hänelle selvittyä, että
Clara-äiti ei tule tekemään mitään
hänen hyväkseen.
Nimim. "ensikäden tietoa"