”Patentti” on alkujaan juuri sama asiakirjan nimitys kuin ”avoin kirje”, jota Suomessakin käytettiin nimitysasioissa. Luulisin että presidentti on nimittänyt minut johonkin virkaa sellaisella, mutta en muistele pahalla.
Käsikirjoissa mainittu ja verkosta nopeasti löytyvä Venetsian patenttilaki 1474 on virheellinen viittaus. Sellainen laki kyllä annettiin, mutta juuri tuota tekstiä, jota arkistosta löydettynä on haluttu juhlia uuden ajan airuena, ei koskaan otettu käyttöön – täytäntöönpanoasetusta ei annettu.
Se ei ollut tarpeenkaan, koska jo 1300-luvulla myönnettiin konsessioita eli hallitsijan (ruhtinaan tai kaupunginhallinnon) yksinoikeuksia. Käytäntö oli kauan hajanaista. Galileo Galileilla oli nimissään aika modernin näköinen patentti.
Patenttien väärinkäyttö osoittautui 1800-luvulla hienoksi ideaksi. Puheet olivat kauniita, mutta järjestelmä oli 1800-luvun kiristyvää protektionismia eli kauppapolitiikkaa osa. Innovaatiot olivat jo silloin äärimmäisen tärkeitä ja usein pienestä kiinni. Ensimmäisillä höyrykoneilla ei tehnyt juuri mitään, mutta parannellut versiot alkoivat näkyä ja tuntua.
Näin on edelleen. Matkapuhelimissa ei ole kovin monta ratkaisevan uutta oivallusta – soluverkko ja reititys oli esitetty kauan ennen kuin teknologia oli olemassa, ja asialla olivat useimmiten Bell Labs tai ATT.
Sanoin eilen, että patentti tai salkullinen patentteja on pääsylippu rahakehiin. Tämä on iso asia standardeja luotaessa. Mobiilistandardi on esimerkiksi GSM. On tuloksetonta nyhertää laitetta, joka ei ole riittävän yleiskäyttöinen.
Kosketusnäytöt olivat kaupallisessa käytössä ainakin 1990-luvulla. Pojat pöllivät työhuoneestani Applen Newtonin mallia 1996 ja tekivät siitä palkintovyön, joka on HIITissä myönnetty kulloisellekin mestarille (viimeksi väitelleelle). Vehje tunnisti kynällä näytölle kirjoitetun aika hyvin. Siitä vain ei tullut menestystä.
Eilisissä kommenteissa kyseltiin Euroopan laajuisista patenteista. Viime vuosina on puuhattu EU-patenttia, jota itsekin pidän turhana. ”Eurooppa-patentti” on ollut olemassa vuosikymmeniä. Euroopan patenttivirasto tutkii Münchenissä etenkin uutuuden esteet kerralla. Taustalla on kansainvälinen sopimus, ja vaikka järjestelmä on kallis, se toimii. Muutoinhan patentti on aina kansallinen.
Kansallisia lakeja saattaa löytää englanniksi maailman henkisen omistusoikeuden järjestön (WIPO) sivuilta (www.wipo.int ). Kehotan malttiin. Esimerkiksi Venäjän ja Kiinan lakiteksteillä ei välttämättä ole yhteyttä todellisuuteen, ja myös EU:n alueella on vuosikymmeniä voimassa olleita lakeja, joiden sisältö ja merkitys ei avaudu vuodessa eikä kahdessa.
Yhteiskuntaa ei voi parantaa lainsäädännöllä. Kehityksen jarruttaminen laeilla on juristien jokapäiväistä puuhaa. Niinpä tunnen alle 10 sellaista kirjaa, joissa olisi selvitetty syvällisesti lakien todellisia (mitattavia, kiistattomia) vaikutuksia. Patenteista ei tiedetä edes sitä, onko järjestelmästä kokonaisuutena apua vai maksaako se enemmän kuin edistää elinkeinoja ja kansantaloutta. Tekijänoikeusjärjestelmän hyödyllisyyttä epäillään yleisesti. Olen itse yksi epäilijöistä.
Vastaan aina jaksaessani kysymykseen, miksi Kemppinen vastustaa tekijänoikeutta. Vastaus on aina sama: en vastusta, enkä omistusoikeutta liioin. Sitä vastoin tiedän sata ongelmaa, jotka liittyvät nykyisiin lakeihin. Tekijän ja keksijän aseman edistäminen ja turvaaminen on tärkeä asia. Miten se tehdään, se taas on vaikea kysymys. Suomessa korkein oikeus antaa vähän ratkaisuja patenttiasioissa. Syy on selvä: ei ole asiantuntemusta. Ei ehkä tarvitse ollakaan, koska patenttiriidat ovat niin usein varjonyrkkeilyä.
Kannattaisin mielivaltaan perustuvaa järjestelmää; hyville innovaatioille olisi annettava suhteellisen paljon rahaa. Päättäjät löytyisivät yliopistoista ja harvalukuisesta ammattilaisten joukosta. Näin toimii jo tekijänoikeus vaikeilla aloilla (nykymusiikki; ooppera, monet muut). Rahat kaivetaan muualta, koska jaettavaa tuottoa ei käytännössä kerry.
Yksityisen patentinhaltijan tarina on kuvattu tyhjentävästi taiderunossa: ”Tii tii tikanpoika kylki tielle nauriin. Tuli paha paimenpoika, söi sen tikan nauriin.”
Itse pyrin kiertämään tekijänoikeuskysymykset lähinnä nerouden keinoin: jos sisältö on oikeasti tasan omassa päässä, sitä ei voi klassisessa mielessä varastaa. Silloin ei tarvitse kulkukortteja eikä SSL:ää.
VastaaPoistaEhkä se sellainen sisältö onkin vielä lisäksi sellaista, jonka toivoisikin leviävän, kun taas markkinasovelluksia voi olla tai olla olematta.
Markkinat nyt vaan ovat sellainen homma, jossa porukka ajattelee, tai oikeammin uskoo, että jos sopivalta määrältä ihmisiä evätään sopivanlainen informaatio, niin kaikki saavat enemmän karkkia. "Naurakaa ja unohtakaa tuska, niin teille annetaan kengät."
Innovaatio tarvitsee tuekseen toimimattomat markkinat, tai ainakin henkilökohtaisen riippumattomuuden toimivista markkinoista. Kun on parempaa tekemistä kuin rahan ansaitseminen - esimerkiksi seksi tai sanaluokkien syväpsykologian pohtiminen - olisi voitava vajota näihin harrastuksiin niistä olosuhteista riippumatta, joilla erinäiset utopistit, esimerkiksi käytännölliset ihmiset, pyrkivät ihmiskuntaa rankaisemaan.
Kuluttaa uskomattoman paljon energiaa palloilla yksityisen sektorin suojatyöpaikassa. Edellä eriteltyjen syiden vuoksi toivoisin perustulon järjestyvän, ja vieläpä sellaisen, jolla voi välttää rumuuteen vajoamisen. Luovuus on pitkällä aikavälillä syömistä tärkeämpää.
/Kihlakunnan Kreivi/
Jo muinaiset kreikkalaiset...
VastaaPoista[Sybaris] minted its own coinage and its innovations include perhaps the world's first primitive yet effective street-lighting system and the concept of intellectual property.[9] The latter notion was developed, according to Athenaeus' "Banquet of the Learned" (Deipnosophistae), to ensure that cooks could exclusively profit from their signature dishes for a whole year.
http://en.wikipedia.org/wiki/Sybaris#History
Meillähän on jo mielivaltaan perustuva järjestelmä: FinnVera tuossa näköjään ätkäs rahaa kaljabaarin perustamiseen.
VastaaPoistaRKP ja Kok. kilpaa vesittävät harmaan talouden ja korruption vastaisia toimia.
Kauppakeskusgryndertit eivät tiedä edes, mitä sana "korruptio" tarkoittaa.
Tarvitaako me vielä lisää jotain "mielivaltaan perustuvaa järjestelmää "?
Ne harvalukuiset, jotka eivät ole rämettyneet, ja jotka todella ymmärtävät laajasti, ja näin muodoin voivat punnita ideoiden kantavuutta, eivät valitettavasti istu päättämässä kuin poikkeustapaukissa.
Entäs nämä lääkepatentit: Otetaan simerkiksi Pfizerin Sildenafil -vaikuttavalle aineelle Viagra-tuotemerkille. . Nyt samaa lääkettä myydään useilla eri nimikkeillä pilkkahintaan apteekeissa verrattuna alkup. Viagran hintaan.
VastaaPoista- Näitä tuotteita on saanut ostaa mm. Intiasta jo vuosia sitten - missä johtavat lääkevalmistamot nykyään sijaitsevat. Esim. Orionin vastaava tuote lähtee bulkkina sieltä ja markkinoidaan Orionin nimellä. Entä Cialis, jonka patentti ei vielä umpeutunut täällä. Tavaraa saa muualta maailmasta 90 rosenttia halvemmalla kuin Suomessa?
patentinhaltijat voisivat luvata löytöpalkkioita loukkauksista. jo alkaisi lainsäädäntö kehittymään.
VastaaPoistaKiitän taiderunosta, joka kiteyttää siis patentinhaltijan tilanteen. Sillä selviää pitemmittä puheitta,kun on tarpeen vähän selittää.
VastaaPoistaTerveisin eräänkin innovaation kohtaloita lähietäisyydeltä seurannut.
Ad Omnia: muistelen että Viagran patentti olisi vanhentunut (max. 20 vuotta). Vaikutttavaan aineeseen sinänsä ei useinkaan saa patenttia.
VastaaPoistaMenee patenttiteemasta ohi, mutta silti:
VastaaPoistaSTT:n dopingjutussa hiljan paljastui, että lääkäri hankki hiihtäjälle epoa Torniosta hintaan 11 000 markkaa ja samanlaisen annoksen Haaparannasta 6 000 markalla. Jotain kusetusta täällä on tapahtunut.
Meillä Amerikassa osataan laakkeiden hinnottelu. Rikkaat maksavat vakuutuksen kautta paljon, mutta low life kay marketissa ostamassa apsiriininsa (500 klp 325 mg, $4.14), ibuprofeeni (200 kpl 200 mg, $7.23) ja sita rataa. Suomessa nuo hinnat kattaisivat 10 kpl painolevyn, jos sitäkaan. Eika varmasti myyda tappiolla kummassakaan maassa. Ja vaikka noita saa ostaa jenkissa sadoittain, niin ei niita syoda kun ranskanpastillereita.
VastaaPoistaEuroopan patenttivirasti EPO tutkii hakemukset kaikkien patentoitavuuden edellytysten, siis myös keksinnöllisyyden, osalta ja myöntää EP-patentit. EPOn myöntämä patentti on toki saatettava voimaan vähintään yhdessä jäsenvaltiossa, tai muuten patentti raukeaa. EPO lienee tutkivana ja myöntävänä patenttiviranomaisena maailman paras alallaan.
VastaaPoistaUutuus ja keksinnöllisyys menevät joskus sekaisin suomalaisessa keskustelussa. Muistelen blogistin kirjoittaneen, kuinka insinöörit ovat joskus naiiveja eivätkä ymmärrä, että keksinnön uutuus tarkoittaa suunnilleen samaa kuin ei aiemmin dokumentoitu ja yllättävä. Mikäli muistikuvani on oikea, joudun valitettavasti toteamaan, että mikäli blogisti lähestyisi patentoitavuutta tällä tavalla European Qualifying Examinationissa, eli EP-asiamieskokeessa, hänen kohtalonaan todennäköisesti olisi, ettei hänen katsota olevan 'fit to practice', koska eron tekeminen uutuuden ja keksinnöllisyyden välillä on hallittava. 'Ei aiemmin dokumentoitu' on uutuustarkastelua. Yllättävyys menee jo keksinnöllisyystarkastelun puolelle.
Yksi oikeudellinen ongelma on vielä patentin ja mahdollisen oikeuskäsittelyn hitaus, viime vuonna pidin kymmenvuotisjuhlat vuosituhannen vaihteessa jätetylle patenttihakemukselle joka oli eri asteisa vuoroin hyväksytty vuoroin hylätty, tänä keväänä KHO sitten lopulta ratkaisi asian lopullisesti. Patentoitu asiakin ehti jo aika pahasti vanhentua käsittelyn kestäessä ja kestäessä.
VastaaPoistaJos Viroon olette matkalla, voi sikäläiset lääkehinnat tarkistaa:
VastaaPoistawww.raviminfo.ee/apthkiri.php
Kirjoita lääkkeen nimi kohtaan: Otsi
Viron apteekeissa käy suomalainen resepti.
Säästöt tuntuvia.
Ad Omnia: - keksinnöllisyys, hiukan outo sana, oli minulla alkeiskurssin hyvin tavallinen tenttikysymys. Inventive step / nonobviousness (Erfindungshöhe)on kuunneltava tarkkaan luennolla, koska sanaa ei ole lakitekstissä. Täydet pisteet edellyttivät kahta pointtia - keksinnön on erottava olennaisesti aikaisemmin tunnetusta ja että tuota olennaista eroa pohdittaessa on tapana arvioida, mitä tekniikan tason tunteva keskiverto alan ammattimies ei olisi hoksannut.
VastaaPoistaTermi on vanha. Suomessa korkein oikeus otti sen virallisesti käyttöön 1970-luvulla, jolloin kaadettiin patentti pelkkään uutuuden ja nimenomaan keksinnöllisyyden puuttumiseen, KKO:1977-II-105. Esittelin jutun.
On yksi vanhempi oikeustapaus, jonka asiakirjoissa on Hakulisen ja Kivimäen oivalliset lausunnot keksinnöllisyydestä (kultivaattori).