Sivun näyttöjä yhteensä

6. kesäkuuta 2011

Romanttinen tiede




Juuri kukaan ei muista romantiikasta puhuessaan tiedettä. On se sääli.

Tietokirjojen tasolla romantiikka määritellään Euroopassa ja USA:ssa vallinneeksi kulttuurikaudeksi 1800 – 1840. Itse sanoisin 1780-1860 myöntäen rajojen häilyvyyden. Romantiikan, saati Saksan idealismin merkityksestä riidellään. Ainakin se kääntyi valistusaikakautta ja moitti menneisyyttä katteettomasta järjen palvonnasta.

Hyvin monia yhdisti vahvistuva usko, että ihmisen erottaminen luonnosta oli virhe. Nykyajasta asiaa katsoen on ymmärrettävä, että ateistit ja epäilijät olivat silloinkin kiihkeimmin kiinni Raamatussa, jonka mukaan ihminen on jotain kerrassaan erikoista. Aikakauden ajatuksia olivat muutos ja kehitys, mielellään elimellinen ja omaehtoinen kehtiys.

Sana ja käsite ”tiede” ovat Saksan romantiikan keksintöjä, samoin ”tutkimus”. Näitä oli harjoitettu aikaisemmin, mutta järjestelmänä oli kerhomuotoinen toiminta, etenkin Englannin Royal Society ja sen mallin mukaan eri maihin perustetut akatemiat. Romantiikan tieteen kotipesäksi tuli uusi keksintö, yliopisto.

Tässä kohdin Padovan ja Bolognan pojat parahtavat ja kiirehtivät selittämään, että heillä oli yliopistot tuhat vuotta aikaisemmin kuin Berliini, Halle ja Göttingen. Oli toki. Opetettiin ja opiskeltiin teologiaa, filosofiaa ja ohimennen kanonista oikeutta. Oxford ja Cambridge olivat aika uinuvassa tilassa, eikä niit ollut tarkoitettu köyhille.

Romantiikan tieteen lemmikki oli kielitiede, ja tuloksena oli uskomaton läpimurto. Varhainen kantakieli ei ollutkaan heprea eikä liioin Vanha testamentti  ollut hepreaa kauttaaltaan. Champollion avasi Egyptin hieroglyfit 1822, muta todellinen voimannäyte on sanskrit ja sen oivaltaminen tieksi indo-eurooppalaiseen kantakieleen. Juristi Sir William Jones esitti tämän oivalluksen 1786.

Romantiikan tärkeät tieteet olivat kuitenkin biologia ja orgaaninen kemia. Biologian oivallus oli solu (Dutrochet, Schwann jne.) perusyksikkönä ja toiminnoiltaan samanlaisena sekä kasveissa että eläimissä, ilman mitään vitalismia tai muita ihmevoimia. Kemian oivallus oli molekyyli – se on todella olemassa. Liebig, Wöhler ja muut osoittivat, että elävän ja kuollut aine koostuvat samoista aineksista.  Ei väliä, kuka kusee. Ammoniakkia valmistuu aineenvaihdunnassa ja sitä voi valmistaa synteettisesti.

Kuulostaan teoreettiselta mutta ei ole sitä. Aikakauden suurin ongelma oli tehtaiden laajenemisen mukana kasvaneen väestön ruokkiminen, ja uuden kemian ensimmäiset läpimurtotuotteet olivat lannoitteet, fosfaatit ja typen yhdisteet. Euroopassa nämä keksinnöt kaatoivat Ricardon ja Malthusin synkeät näkymät väestönkasvusta ja ravinnon riittävyydestä. Lisää ravintoa vähemmällä työllä.

Romantiikan suurimpia nimiä ei koskaan mainita tässä yhteydessä. Darwin päätyi evoluutioteoriaansa 1830-1840 –luvuilla, vaikka julkaiseminen myöhentyi tunnetuista syistä. Lajinvalinta voisi olla kouluesimerkki romantiikan ajatuksesta, joka on oikea. Muutos – turha puhua kehityksestä – tapahtuu aikakausien kuluessa eliöiden omien mahdollisuuksien rajoissa ja ympäristön paineessa. Jopa Goethe esitti hyvin saman tyyppisiä, tosin virheellisiä ajatuksia. Romantiikan aikakauden suuri matemaatikko Gauss oli suuren muutoksen hännässä kiinni, vaikka hänen monilukuisista oivalluksistaan osa jäi vasta 1898 julkisuuteen tulleisiin muistikirjoihin. Niissä on selviä viitteitä sekä suhteellisuusteorian että kvanttikenttämekaniikan suuntaan (epäeuklidinen geometria).

Toinen romantiikan suuri nimi ja uusien tieteiden innoittaja oli Karl Marx. Hänen materialisminsa, myöhemmin ”tieteellinen materialismi” oli tyypillinen romantiikan ajatus intuitiivisesti aavisteltuine voimineen (pääoma, luokkataistelu, kurjistuminen). Vaikka se on Hegeliä ylösalaisin, se on silti Hegeliä eli käsitys ”historiallisesta välttämättömyydestä” ikään kuin orgaanisena kasvuna.

Nautin ajatuksesta, miten raivoissaan Marx olisi ollut ryhmittämisestä romantikoksi. Sitä hän silti oli, ja hänen ajatuksensa johtivat poliittisiin hirvittävyyksiin mutta myös aivan uusiin yhteiskuntatieteisiin. ”Kommunistinen manifesti” on suurelta osin tottunut. Ja kurjistumisteorian kaatoivat käytännössä saksalaiset ja sitten amerikkalaiset kemistit. Neuvostoliitto tosin kurjistui 1930-luvulla, mutta Lenin ja Stalin eivät olleetkaan käyneet maamieskoulua.

11 kommenttia:

  1. Viisasta puhetta.

    Pitäisiköhän pakkoruotisi korvata lyhyellä oppimäärällä "maanmieskoulua" ? Uusavuttomuus ehkä vähenisi ja ennen kaikkea jonkinlainen yleinen suhteellisuuden taju saattaisi lisääntyä.

    Kirkastuisi kansalle, mistä wingsit ja sipist tulevat. Ja että androidin ja facebookin ohella on muitakin luonnonilmiöitä, joille elämä on alisteinen.

    VastaaPoista
  2. Ennen kuin työväkeen voi asentaa hannavirkkus-mauripekkaris sämpyläpalavereissa oikeiksi todettuja
    tietoja ja taitoja,pitää olla keihin ympätä pisahaarakkeita.

    Colbert yllytti väenlisäykseen armahtamalla veroista
    yli kymmenlapsiset perheet. Colbert vastusti laupeudentöitä,
    kampanjoi kerjäämistä vastaan -ja ylisummaan pani porukat
    ahkeroimaan säntillisesti ylimystön hyväksi. Tietysti homma
    meni pipariksi runsaat sata vuotta myöhemmin 1789.
    Sotilaita piisasi ja marsalkansauvoja reppuihin. Yksi ojentelee
    strippiklubeilla Stockholmissa.

    Yhteiskuntafysiikka, poliittinen aritmetiikka ja mitä muita
    kuvaavia ja käsitettäviä sanoja Newtonin matkimisesta
    lakisuunnittelussa olisikaan viljeltävä ! Joka tapauksessa
    sosiaaliluonnolliseen kajoaminen on matkaansaattanut
    järisyttävän progression. Eilen näin pikästyttävän ja
    puristisen museaalisen elokuvan arkistossa, Truffautin
    Kesytön. Ohjaaja itse näytteli opastaja-valistajaa,havaintojen
    kirjaajaa. Kyse oli dokumenttikonstruktiosta jossa metsäläinen löytölapsi, 10-12 ikäinen pannaan ihmistymiskuriin. 1969 milloinkas muulloin tehty elokuva
    jäi kai koulutusoptimistiseksi ja kesytti poikalapsen.

    Tänään jatkuvissa hallitusneuvotteluissa on uutta. Etlan,
    Palkansaajatutkijoiden ja muun kolutun ja OECD:ltä vinkkinsä
    hakevien viereen ilmaantuu Vatikaaanin Think-thank. Kehoit-
    taisin vilkuilemaan Soinin puhelinnumeroita -ja soitamaan
    samoihin. Se näet aikakausi on kääntymässä ekonomiassa,
    puutteenvoittamisessa.

    Olikin aika erikoista irrottaa politiikka rahasta autonomisoimalla se rahapiirien omaksi kehäksi. Gordon
    Brownin eka ministeritoimi 1997 oli julistaa BofE riippumattomaksi (jottei City taas kerran heti kamppaisi
    Laboria nenälleen. Eikä kampannutkaan.) Lipponen-Ihalainen
    älykköpari Suomessa pani saman toimeksi. Knallista
    kaadetulla ilmarahalla eli taseen puntista (kumilankaa)
    nykimällä löytyi dollarirahaa jolle myydä valtionyhtiöt ja
    muut keskinäisomistetut yhdistykset sirompiin sormiin.
    Kiva kun kelpasimme. Että se siitä valistuksesta.Romantismi vetää aina pisimmän korren mielikuvituskyvyllään luoda ja
    realisoida uutta arkea. Ja sitten taas uutta.
    Jukka Sjöstedt

    VastaaPoista
  3. Tiede ja tutkimus;

    Eikos ne Kopernikukset ja Leonardo da Vincit jne
    harjoittaneet tiedetta ja tutkimusta? Siis ennen Saksan keksimistä?

    VastaaPoista
  4. Miksei teknistä ja tieteellistä kehitystä voi tunnustaa ihmishengen ilmentymäksi ja saavutulkseksi siinä kuin teologiaa ja jälkiviisasteluakin? Mitä puolustetaan silloin, kun 'epäromanttisesti' puolustetaan ja ylistetään oikein puhtaita 'hengen tieteitä'?

    Jaan Kaplinski on analysoinut osuvasti tällaisen dualismin alkuaan iranilaisen uskonnollisuuden tuottamaksi hyvä-paha-ajattelun hedelmäksi. Onkohan dialektiikka aina myös dualismia? Ainakin se tuottaa aksiologiansa dualistiseksi.

    Goethe on kuuluisa yleisemminkin ehkäpä juuri 'epäfilosofisesta' havainnostaan teorian ja vihreän oksan erosta. Siksi tuntuu väärältä, että nyt halutaankin nähdä vihreys siellä, missä sitä ei ollut. Kierkegaard antaa asiasta myös oivan todistuksen.

    Muutenkin jako romantiikkaan ja realismiin tuntuu sekä pragmaattiselsta, joka teke vääryyttä molemmille, että epäpragmaattiselta, jolloin arvostelma ei ymmärrä kohdettaan.

    VastaaPoista
  5. Kuvassa oleva maalaus on siis Caspar David Friedrich'in tekemä vuodelta 1818; Vaeltaja usvaisen meren äärellä - ja se löytyy Hampurin Kunsthallesta.

    http://www.youtube.com/watch?v=9ZOQmNJHn60

    Ehkä tässä yhteydessä voi myös mainita hautausmaarunouden ja ruumishuoneen erotiikan. - Eikö luontoa pidetty 'Historian' vastakohtana - siis hämäränä, mystisenä ja hahmottomana - eihän tuossa blogitekstiin liitetyssä maalauksessakaan kuvata luontoa kauneutena, vaan kokemuksena; paikkana joka merkitsee tuntemusta - melankoliaa.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Sturm_und_Drang

    Hegel (panetteli) sijoitti romantiikan alun Shakespeareen - Hamlet. Eine schöne Seele.

    http://en.wikipedia.org/wiki/Athenaeum_(literary_journal)

    Esitän nyt ajatuksen, joka ei tietääkseni ole vielä tullut kenenkään mieleen: meidän täytyy saada uusi mytologia, mutta se täytyy asettaa ideoiden palvelukseen, siitä täytyy tulla järjen mytologia. - Hegel

    Taidat olla läheisissä väleissä Marxin kanssa, kun herran romanttinen puoli vieläkin jaksaa kiihdyttää. Herääkö samanlaisia tuntemuksia hermeneutiikan oppi-isien tekstejä lukiessa? - Siis jos vaikka lukee jotakin sellaista kuin - moderni ihminen, siis renessanssin jälkeinen ihminen, on valmis haudattavaksi.

    VastaaPoista
  6. Hieman ajoituksesta ja sen tunnustetusta häilyvyydestä. Historiankirjoituksen näkökulmasta ajoituksesi pätee. Mutta, mutta. Kirjallisuudessa - romantiikka siis yhtyneenä sensualismiin - ajoitus on tavallisesti sanomaasi varhaisempi. Alexander Pope (1688–1744) aloittaa linjan, jonka varhaisiin pioneereihin kuuluvat mm. keksimistä ja mielikuvitusta korostava Joseph Warton (rehtori, Winchester College) ja hänen professoriveljensä Thomas Warton Oxfordista. Britannia ensimmäinen romanttinen runoilija on "poet's poet" Thomas Chatterton. Skottirunoilija James Macpherson kehitteli Ossian-kiemuransa jo 1762 - siitähän on suora yhteys Sir Walter Scottiin - tai vaikkapa Suomeen ja Kalevalan mahdollisuuteen.

    Lueskelen juuri Jonathan I. Israelin jättimäistä valistuskirjaa, joten voin häilyä kesän jälkeen eri linjoilla.

    VastaaPoista
  7. Itse aiheesta vielä. Hyllyssä on - valitettavasti lukematta - Richard Holmesin The Age of Wonder: How the Romantic Generation Discovered the Beauty and Terror of Science. Liittyykö suoraan tämänpäiväiseen teemaan? Guardianissa julkaistu arvostelu paljastaa, että siinä mennään erityisesti biologian ja astronomian suuntaan. 1760-luvulta vuoteen 1833 mennään tässä "romantiikan" nimissä.

    VastaaPoista
  8. Ad Omnia: - toivomani kommentti tuli - havainnollisempaa kun joku kysyy.

    Puhe on siis mm. tiede-instituutiosta. Tiede ilmiönä oli pitkälle kehittynyt mm. 1100-luvun Bagdadissa ja 1300-luvun Englannin yliopistoissa.

    Vielä 1860 Saksassa oli kuusi kertaa enemmän korkeakkouluopiskelijoita kuin Englannissa. Ja samoihin aikoihin saksalaiset valtasivat opettajakunnan USA:ssa Yalessa ja Havardissa.

    VastaaPoista
  9. Ad Sedis: - Holmes löytyy.

    Runoudessa, joka oli hurjimien mielestä ylintä tiedettä, Wordsworthin ja Coleridgen suora yhteys Saksan runoilijoihin aloitti perinteen.

    Koko Euroopan puheenaiheeksi Saksan teki madame de Staêl ("De l'Allemagne"). Kivoja sitaatteja: Goethe, omahyväisen näköinen, lihava ukko, jonka puheet tämän Schillerin kanssa räiskyvät oamperäisiä ajatuksia..."

    VastaaPoista
  10. 1969 milloinkas muulloin tehty elokuva
    jäi kai koulutusoptimistiseksi ja kesytti poikalapsen.

    Miten tosi, hyvä.

    VastaaPoista
  11. Mitäs se Neil Hardwick siellä tiirailee.

    VastaaPoista