Sivun näyttöjä yhteensä

22. huhtikuuta 2011

Mortal Combat I




Huomatkaa, että otsikko on väärin kirjoitettu. Kirjoittaja on Michael Burleigh ja kirja on ISBN 978-0-00-719577-0. Kävin läpi myös alaviittaukset ja kirjallisuusluettelon.

Kirjoittaja ei ole uutta luova historioitsija eli sellainen kuin esimerkiksi Zara Steiner (The Triumph of the Dark), joka yhdistä uudella tavalla arkistolähteitä ja johon on löydetty ja saatu aikaisemmin tuntematonta aineistoa.

Sotien välisen ajan historia on huonosti tunnettu, ja kirjallisuudessa se esitetään tasapainottomasti. Ongelma on samaa sukua kuin Suomen historia – ei ole ongelmatonta osoittaa teosta, jota voisi suositella hyvällä omallatunnolla.

Arkistot ovat osittain kiinni, ja etenkin Japanissa onnistuttiin tuhoamaan yli puolet kirjallisista lähteistä sen kahden viikon aikana, joka kului antautumisesta amerikkalaisten tuloon.

Kielitaidon puute on häirinnyt perinteisesti kirjoittajia. Venäjän- tai puolankielinen lähde englanninkielisessä teoksessa on yllätys. Vastaani ei ole vielä tullut sellaista teosta, jossa olisi onnistuttu dokumentoimaan Viron, Latvian tai Liettuan tapahtumia ottaen huomioon alkukielinen aineisto.

Sama koskee tietysti Suomea. Lähes poikkeuksetta huomaa heti, mitä niistä noin neljästä englanninkielisestä Suomi sodassa –tutkimusta käsillä oleva kirjoittaja on käyttänyt. Ne muuten eivät ole kaikki uskottavia.

Mielenkiintoinen poikkeus on saksalainen Gerd Ueberschär, joka on jopa julkaissut 70-luvulla tutkimuksen Hitlerin suhteesta Suomeen 1939-1941. Myöhemmin hän on erikoistunut Neuvostoliiton sotarikoksiin ja Neuvostoliiton toteuttamaan saksalaisten sotarikollisten tuomitsemiseen.

Alkuperäislähteestä en ole varma, mutta Burleigh mainitsee, että Leningradissa pidetyissä oikeudenkäynneissä seitsemän saksalaisten upseeria, kenraaleja, tuomittiin Katynin metsän murhista ja teloitettiin. Tämä puolalaisten upseerien surmaaminenhan on yksi niitä harvoja asioita, jonka sekä Jeltsin että Putin ovat myöntäneet nimenomaan Neuvostoliiton tekemäksi. – Sitä he eivät mainitse, että näin oli tarkoitus raivata tilaa suomalaisille upseereille ja suojeluskuntalaisille, jotka oli määrä likvidoida seuraavaksi.

Jos keskustelee vakavissaan toisen maailmansodan joukkomurhista, siis kehitysvammaisista, juutalaisista, puolalaisista ja venäläisistä sotavangeista, lukemattomista siviileistä, Englannin ja Yhdysvaltain aluepommitusten uhreista, Hampuri ja Dresden mukaan luettuna, Tokion palopommituksesta, ja Hiroshimasta ja Nagasakista, Burleighin kirjan sivuuttaminen on anteeksiantamatonta.

Kirja on nimittäin hyvin tasapainoinen ja, jos sellainen nyt on lainkaan mahdollista tällaisessa asiassa, puolueeton. Sivalluksia löytyy – kuten maininta saksalaisista moraalifilosofeista, joista kirjoittajan mukaan yksikään ainoa ei pannut tikkua ristiin ensimmäisenkään vainotun tai murhatun hyväksi.

Burleigh toteaa täysin perustellusti, että Saksan siviilien väitetty tietämättömyys hirmutöistä ei ole siteeksikään totta ja että tavallisen armeijan (Wehrmachtin) ja SS:n erottelu joukkoteloituksissa on Kylmän sodan takia liikkeelle laskettu vale – Wehrmacht kun oli todella erittäin syyllinen – Saksassa luonnollisesti oli toisin ajatelleita, ja heistä on todisteita, kuten autenttisia kirjeitä ja päiväkirjamerkintöjä. Oli myös ihmisiä, sellainen kuin todella olemassa ollut Oscar Schindler, jotka pelastivat juutalaisia – mutta kukaan heistä ei ollut filosofi. Sitä vastoin kaikkien suurinta raakuutta vaatineet murhat toteuttaneiden joukkojen johtajat olivat melkein poikkeuksetta nuoria oikeustieteen tai teologian tohtoreita. – Saksan luterilaisen kirkon valtaosahan onnistui olemaan Hitlerin puolella ja ummistamaan silmänsä ja korvansa. Sitä vastoin katolisen kirkon ja Paavin väitetty osasyyllisyys on sangen pitkälle DDR:n ja vallankumouksellisen vasemmistolaisen tietoisuuden tavoittaneiden läntisten kirjoittajien keksintöä, tähdentää Burleigh, väitteensä perustellen.

Kirja ei voisi olla epäajankohtaisempi. Siinä tavoitellaan tosiasioita ja haetaan ihmisen ja jopa poliitikon ja sotilaan vastuuta. Teos raivostuttaa monia, esimerkiksi niitä, joille Suomen tuomitseminen Hitlerin liittolaismaana 1941-1944 on ongelmatonta ja yhteensä noin kymmenen juutalaisen luovuttaminen Gestapolle on uutinen. Myöskään monet juutalaiset eivät pidä tällaisista kirjoista, joissa selvitetään raaoiksi raiskaajiksi tiedettyjen venäläisten sotavankien kohtaloita sodan aikana ja sen jälkeen. Ainakin puolalaisten hirvittävä kohtalo unohtuu jatkuvasti holokaustin takia. Eikä kirja miellytä myöskään joukkotuhonnan kieltäjiä eikä epäilijöitä, joita tämänkin blogin kommentoijissa esiintyy. Tätä nykyä etenkin tuhoamisleireissä surmatuista juutalaisista tiedetään nimet, kotipaikat, kuolinpäivät ja tietenkin yhteismäärä. [Jatkuu...]

35 kommenttia:

  1. Hampurin puelinluettelosta vv. 1926-1944 selviää kyllä, että yhtään juutalaista ei viety mihinkään leirille eikä hiuskarvojakaan heidän päistään katkaistu.

    VastaaPoista
  2. IKL:n arkistot syyskuussa v. 1944 hävitettiin isoon polttopesään vain muutamassa tunnissa, raportoivat tekijät.

    VastaaPoista
  3. Historian kertaus on paikallaan ettei pääse unohtumaan kuka meillä on selän takana. Valtakunnan lehti panee astetta paremmaksi. Taitaa syttyä sota Ruotsin edestä?
    Voi persut mitä menitte tekemään!

    VastaaPoista
  4. Kun suojautuu ja suojautuu voi olla, että oikeamielisyys kääntyy eräänlaiseksi harhaksi sillä ongelmien tyyppi tulee nousemaan sellaisesta, josta ei sittenkään ole mitään kokemusta. Näin lasikattoa madalletaan tai liian pieni kenkä mahdutetaan jalkaan kuten naisilla ennenvanhaa Kiinassa.
    Historiassa on siis täysin oikeita asioita mutta uusi ns. uhka ei olekaan sitä, että saisi palautumaan menneet vaan näkemään mistä nyt taas on kyse. Tämä asia pitää nähdä siinä valossa, että myös muualla on populistipuolueiden nousu; ei vain meillä. Kyse on siitä, että Aasia, joka on suurempi merkkiteoreettisesti (syövät yhteen merkkiin enemmän merkityksiä kuin meillä kokonaisessa lauseessa) näkevät meidän "yli" eli voivat helposti johdattaa asioita ihan minne vaan. Aasia ei ole kaukainen ystävä vaan ihan samanlainen ns. vaara kuin joku muu vaara koska se ei ole tunnettu. Heidän tapa nyökätä ja hymyillä on aina ensin mutta se ei tarkoita sitä mitä hymyt ja nyökkäykset meille. Nyt Suomessa raiskataan naisia siksi, että kuvitellaan ,että joku on väärssä leirissä ja klaani ei siedeä: ihan kuten Pakistanissa mutta tekijät eivät edes huomaa omaa virhettäään koska heille se on ollut pelkkää huvia ja vedonlyöntiä.
    Suomi on pian Pakistanin tilanteessa ellei huomaa missä on ryhmäolio ja missä on yksilöolio: ryhmäoliot ovat kivasti yhdessä folkhemissä mutta se tarkoittaa jotain muuta kun uhka tulee todella kaukaa. Se ei enää tarkoita samaa kuin silloin kun uhka oli Neuvostoliitto tai vastaava. Lintukoto ei ole enää olemassa ja samalla pidän lintukotoa tavoitteena jos voisi. Ei voi toimia tyhmästi siksi, että arviointi nojaa väärään historian ihannointiin tai oikean historian ihannointiin: se on itse ihannointi joka teettää laput silmille. Mutta jos miehellä on minunlainen kyky he ovat yleensä korkeilla posteilla valmiina sotimaan mutta kun naiselle on annettu tilaisuus opiskella ja olla kriittinen näinkin kauan (koko elämäni) niin ulos tulee sama kompetenssi mutta se käytetäänkin rauhaan (eikä saa audinenssia niide luo, jotka ottavat koko asian omiin käsiin ja toisaalta se on ihan ok. Let them. Kuten persut: let them. Silti pitää ymmärtää, että taustalla on aina joku vielä suurempi.
    Miksi asiat sellaisenaan (noema) on valunut niin poliittiseksi en voi käsittää. Eikö enää voi puhua vessapaperistakaan ilman, että pitää ottaa kantaa kumman valmistajan osamisesta seuraa mikäkin poliittinen kasvu?
    Raskaaksi menee elämä ja lapset parat. Naiset parat. Tulevaisuus parka.
    HAUSKAA PÄÄSIÄISTÄ
    Chris

    VastaaPoista
  5. Ad JarMom Clone/Nyymio: - väärä tieto. Katso: Die Geschichte des Telefonbuches. Die historische Entwicklung des Multimediums.

    Ei liioin ole olemassa "Hampurin puhelinluetteloa 1926-1944". Sotavuosina puhelinluetteloita ei painettu. Viimeisin lienee Berliini 1941, jossa on pakkoetunimin (Israle, Sara) varustettuja juutalaisia vielä 500).

    Hampurin kaupungin historian mukaan juutalaisilta vietiin puhelimet 1939.

    VastaaPoista
  6. Järkyttävän moni yhä luulee että "arbeit macht frei" oli tarkoitettu vangille eikä vartijoille hengen korjaukseksi. Kyllä he itsekin tajusivat että kyse oli likaisesta työstä joka oli vain tehtävä matkalla uuteen yhdyskuntaan.

    VastaaPoista
  7. Hampurin puhelinluettelosta vv 1926-1944, mikä nyt käsittääkseni tarkoittaa Hampurin puhelinluetteloa noina vuosina. Ei kukaan ole väittänyt että olisi yksi monoliittinen puhelinluettelo 18 vuoden ajan. Tarkkuutta.

    En ole sama anonyymi, enkä ota asiaan kantaa, mutta sitä ihmettelen että Kemppinen ei huomannut tuota vv.:tä mikä on melko vanha tapa ilmaista ajanjaksoa, joka kattaa useamman vuoden.

    VastaaPoista
  8. Mitä me tästäkään opimme? Todennäköisesti emme.

    VastaaPoista
  9. JK: "Teos raivostuttaa monia, esimerkiksi niitä, joille Suomen tuomitseminen Hitlerin liittolaismaana 1941-1944 on ongelmatonta..."

    Luin kolmesti ennen kuin ymmärsin, että kirja taitaakin olla hyvä.

    VastaaPoista
  10. Pistipä silmääni tuo Burleigh'n näkemys katolisen kirkon toiminnasta natsisaksassa, sillä oma käsitykseni asiasta on ilmeisesti vasemmistolaisten historioitsijoiden keksintöä. Täytynee lukea kirja, että uskaltaisi kommentoida asiaa tarkemmin, mutta sen verran googlailin asian tiimoilta että ei taida Burleigh itsekään olla aivan objektiivinen tarkastelija. Tästä jutusta saa jonkunlaisen näkemyksen Burleigh'n maailmankuvasta: http://www.insidethevatican.com/newsflash/2006/newsflash-apr08-06.htm.

    Tämä kohta oli mielestäni paljon puhuva:

    Despite the recent scandals in the Church, and what he calls a "pathological anti-Catholicism" attempting to exploit them, the time is right for the Church of Rome to act: "No other religious body has the strength, the respect and the authority to influence the world for the better.

    Palatakseni asiaan, niin natsien järjestämiin karkeloihin ottivat osaa sekä katoliset, protestantit että jumalattomatkin, jonkin uskonnollisen kattojärjestön toimien puolustelu tai toisen vastaavan demonisointi ei asiaa miksikään muuta. Ihmiselle joko on kasvanut moraalinen selkäranka tai ei, yleensä siihen tarvitaan omaa fundeeraamista, ei ulkopuolelta annettua moraalikoodistoa.

    Juha H. Ahuj

    VastaaPoista
  11. JarMom Clone/Nyymiö kirjoitti...

    Rämähdin nauruun ja sain persepierun. Hyvä teksti.
    -------------------------------------------

    Jos Moral Combat on yhtä hyvä ja ajatuksia herättävä kuin aiempi "Kolmas Valtakunta", niin odotettavissa on mukavia lukuhetkiä. Lähti tilaukseen yöllä.


    Arkistot ovat osittain kiinni, ja etenkin Japanissa onnistuttiin tuhoamaan yli puolet kirjallisista lähteistä sen kahden viikon aikana, joka kului antautumisesta amerikkalaisten tuloon.

    Arkistoja ei ole "laajemmalti" edes kunnolla tutkittu. Muutama vuosi sitten näin USA:ssa 6 kirjahyllykilometriä saksalaisten sota-ajan kansioita ja pusseja, joihin ei ole sodan jälkeen kajottu.

    mutta Burleigh mainitsee, että Leningradissa pidetyissä oikeudenkäynneissä seitsemän saksalaisten upseeria, kenraaleja, tuomittiin Katynin metsän murhista ja teloitettiin.

    Varmaankin tästäkin tapauksesta tehtiin "luotettavat" pöytäkirjat, todistajalausuntoineen ja ehkä valokuvineen.
    Kysymys kuuluukin, kuinka paljon luottamusta voimme asettaa venäläisten toimittamiin asiakirjoihin, valokuviin ja muihin dokumentteihin sodan jälkeiseltä ajalta joukkotuhonnasta ja vastaavista asioista ?

    Missä ovat IBM:n reikäkortit? Miksi niitä ei tutkita? Saksalaisten reikäkorttikoneet olivat vielä 60-luvulla käytössä.

    Käsitteleekö Burleigh kirjassaan partisaanisotaa, joka oli erinomaisen raaka puolin ja toisin?

    Kuinka paljon Wehrmachtin sotilaat osallistuivat partisaanien ja tukijoidensa teloituksiin? Teloitukset olivat ymmärtääkseni oikeutettuja ja laillisia.
    Ymmärtääkseni useat partisaanijoukot koostuivat paljolti pääosin juutalaisista. Ovatko nämä partisaaniteloitukset laskettaviksi juutalaisten tuhoamiseksi, vai normaaliksi partisaanien teloituksiksi?

    VastaaPoista
  12. Pitkänäperjantaina onkin soveliasta miettiä hyvää ja pahaa. Kiinnostavin on kuitenkin se harmaa alue välissä.
    Göring itse järjesteli ennen sotaa juutalaisten "maastamuuttoja" mm. ruotsalaisen kälynsä painostuksesta. Ei se silti hänestä pyhimystä tee..?
    Merkillinen mies oli myös Martin Niemöller, joka oli I maailmansodan menestynein sukellusveneen komentaja. Sittemmin saarnastuolista suomi natsien uskontopolitiikkaa niin, että päätyi keskitysleireille - mistä selvisi.
    Täytyypä lukaista - sanaleikkihän tuo nimi on.
    Hyvää pääsiäistä!

    VastaaPoista
  13. Tätä nykyä etenkin tuhoamisleireissä surmatuista juutalaisista tiedetään nimet, kotipaikat, kuolinpäivät ja tietenkin yhteismäärä.

    Tämähän on maailmanlaajuinen sensaatio. Koskaan aiemmin näin tarkkaa tietoa ole ollut.
    Mitä ihmettä? Media pysyy asiasta hiljaa? Israel ei ole reagoinut. Miksi?
    Huh, huh...

    VastaaPoista
  14. Ilmaus "Hampurin puhelinluettelo 1926-1944" onkin luonteeltaan lähinnä metaforinen trooppi, niin sanoaksemme.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - armeijan eli Wehrmachtin yhteydessä ei ole kysymyms partisaaneista, jotka myöskään eivät olleet voittopuolisesti juutalaisista koostuvia.

    Suuria joukkomurhia pantiin toimeen valloitetuissa kaupungeissa, kuten Kiovassa, Minskissä, Harkovissa, Odessassa jne. Eräissä määräykset allekirjoittivat todella tunnetut nimet, Wehrmachtin huippumiehet kuten Mannstein.

    Merkittävä dokumentti armeijan puolelta on kenraali Heinricin päiväkirja ja kirjeenvaihto.

    VastaaPoista
  16. Wehrmachtin "tavalliset" sotilaat osallistuivat luonnollisesti kymmenien tuhansien partisaanien ja heidän avustajiensa teloituksiin. Juutalaisista koostuvia partisaaniryhmiä oli kymmeniä, satoja, joissa suurimmissa toistatuhatta juutalaista.
    Olikos asiasta Guido Knoppin: Wehrmacht – Hitlerin armeija-kirjassa. En muista kun en ole kotosalla.

    Jos kuopan reunalla laitetaan 300 juutalaispartisaania, on asiasta varmaan kirjoitettu kotiin ja merkitty päiväkirjoihin. Mutta tällaisia teloituksia, tai muitakaan vastaavia partisaaniteloituksia, ei voida lukea juutalaisten tai kansanryhmän tuhoamiseksi.
    Se oli aivan laillista ja normaalia sodankäyntiä.

    VastaaPoista
  17. Sota on julmaa ja ratsuväki (yhä) raakaa, kuten Armadillon taistelukohtauksesta käy ilmi:
    Armadillo, Wikipedia, Armadillo, the movie

    VastaaPoista
  18. von Mansteinista on näköjään tullut ulos 2 uutta kirjaa viime vuonna.
    Tosin vaikuttavin on vuonna 1951 julkaistu "Manstein His Campaigns And His Trial", Paget, Lord Hankey.

    Syytteet von Mansteinia kohtaan perustunevat Neuvostoliittolaisiin lähteisiin? (vrt. saksalaisten kenraalien syyllisyys - Katyn)
    Yksittäistapauksissa von Manstein oli tiukka. Tuomitsi sotilaitaan kuolemaan siviilien ja juutalaisten murhista. Kuitenkin olisi samaan aikaan murhauttanut siviilejä ja juutalaisia !laittomasti! Ukrainassa 1943-1944?

    VastaaPoista
  19. Ad Omnia: - armeijan eli Wehrmachtin yhteydessä ei ole kysymyms partisaaneista, jotka myöskään eivät olleet voittopuolisesti juutalaisista koostuvia.

    Suuria joukkomurhia pantiin toimeen valloitetuissa kaupungeissa, kuten Kiovassa, Minskissä, Harkovissa, Odessassa jne. Eräissä määräykset allekirjoittivat todella tunnetut nimet, Wehrmachtin huippumiehet kuten Mannstein.

    Merkittävä dokumentti armeijan puolelta on kenraali Heinricin päiväkirja ja kirjeenvaihto.

    VastaaPoista
  20. Ad JarMom: - missä olet ollut? Hae "Holocaust victims ja pääset useisiin eri tietokantoihin, joissa ovat nimet, henkilötiedot, muita tietoja, perustiedot leireistä, vartijoista jne.

    Oletko vakavissasi? Et tunne siis näitä?

    Maksajia ovat etenkin Saksa, USA ja Israel. Ehkä epäilet viimeksi mainittua, mutta katso nyt kuitenkin
    http://www.yadvashem.org/wps/portal/IY_HON_Welcome

    VastaaPoista
  21. Ad Omnia: - von Manstein tuomittiin Nürnbergissä Saksan armeijan asiakirjojen perusteella amerikkalaisen syyttäjän syytteestä.

    Hänen oma muistelmateoksensa - jonka satun tuntemaan - on valaiseva mutta 1950-luvulla ilmestyneenä faktoiltaan epäluotettava.

    Tätä sodanjohtajana Saksan merkittävimpiin kuulunutta kenraalisotamarsalkkaa koskevaa kirjallisuutta on hyvin runsaasti.

    VastaaPoista
  22. Kemppinen.

    Kyllä tunnen.
    En vain pysty tarkastelemaan esimerkiksi Unkarin juutalaisten kohtaloa A:n keskitysleirillä ja siitä eteenpäin.
    Olisin tarkastellut kaikki Unkarin juutalaisista A:ssa kuolleet tiettyinä päivinä ja näin päässyt seuraamaan kuinka moni siirrettiin esimerkiksi Stutthofin keskitysleirille, joissa heitä oli yli 14.000, ja joista ei kuitenkaan esim. Wikipediassa mainita mitään.

    Ja pienenä esimerkkinä haluaisin tietää missä vaiheessa Unkarin juutalaiset rekisteröitiin A:n keskitysleirillä, kun kerran kuolinpäiväkin on selvillä. Tähän ei kelpaa junakuljetusrekisterit, koska asia on laajempi.

    Tässä pari pientä esimerkkiä joihin mainitsemasi tiedot eivät anna vastausta.

    VastaaPoista
  23. Olen lukenut Pagetin (v. Mansteinin puolustusasianajaja, englantilainen) kirjan suht tarkkaan ja muistan ainakin, että Paget hyvin taitavasti kumosi Nürnbergissä venäläisten väitteet M:n syyllisyydestä monelta osin.
    Amerikkalaisethan olivat saaneet pääosan aineistostaan venäläisiltä.
    Hyvin mahdollista että uusimmat tutkimukset ovat asiaa monelta osin selventäneet.

    VastaaPoista
  24. Haluaisin täsmentää, että Wehrmacht käsittää seuraavat aselajit: Heer eli maavoimat, Luftwaffe eli ilma-ase ja Kriegsmarine eli laivasto. Kun puhutaan erilaisista sotarikoksista itärintamalla, niin kaksi jälkimmäistä voidaan kai laskea pois.

    VastaaPoista
  25. Selvennetään yksi asia.
    Uskon että natsi-Saksan tarkoituksena oli tuhota juutalaiset, homot, vammaiset, venäläiset sotavangit ja vastaavat. Heitä murhattiin miljoonia. Tavalla tai toisella. Vaikka sodan lopulla olivat valmiit vaihtamaan 400.000 Unkarin juutalaista 10.000 kuorma-autoon.

    Epäilen kuitenkin vakavasti useitakin nykyisin faktaksi mainittuja asioita liittyen näihin tappamisiin.

    Otetaan esimerkki josta epäilykseni nuorena alkoivat.
    Wannseen konfrenssi, jossa faktojen mukaan suunniteltiin ensimmäisen kerran juutalaisten fyysinen tuhoaminen.
    Kyseessä ehkä maailmanhistorian hirvittävin kokous ja tapahtuma.
    Mutta kuinka kävi tämän hirvittävän ajatuksen suunnittelijoille sodan jälkeen. Kuinka moni sai syytteen tästä hirvittävästä rikoksesta ja suunnitelmasta?

    Katsotaan eloonjääneet:

    Wilhelm Stuckart, kuoli rauhallisesti auto-onnettomuudessa 1953.

    Georg Leibbrandt, kuoli rauhallisesti 1983

    Gerhard Klopfer, kuoli rauhallisesti 1987.

    Erich Neumann, kuoli rauhallisesti 1951.

    Friedrich Wilhelm Kritzinger, kuoli rauhallisesti 1947.

    Kaiken lisäksi kuolivat arvostettuina ihmisinä.
    Mitä ihmettä. Ei syytettä joukkotuhon suunnittelusta? Eivätkö hälytyskellot soi?
    Minulla soi tuolloin niin vimmatusti.
    Sitten luin Hössin muistelmat. Sitten... Sitten.... Sitten... Sitten... Sitten...
    huomasin että rehellisyys ja faktat ovat kaikonneet kauas näistä asioista...

    VastaaPoista
  26. Näin viime syksynä Berliinissä entistetyssä Die Hackesche Höfen -kaupunginosassa juutalaisessa kirja- ja leikkikalukaupassa vanhan kuluneen puhelinluettelon, joka oli siellä esillä.

    Se oli sota-ajan Berliinistä, käsittääkseni nimenomaan Berliinin juutalaisten puhelinluettelo. Järkytyin niin kovasti, etten pystynyt sitä tarkemmin tutkimaan. Puhelinluettelon kuluneisuus kertoi, että monet olivat etsineet siitä sukulaistensa nimiä. Täältä se löytyy, jos joku haluaa käydä katsomassa:

    http://www.flickr.com/photos/amnellanna/5213469357/in/set-72157625483590062

    VastaaPoista
  27. JarMom, kerro toki hälytyskellon soiton jälkeiset päätelmäsi. Ihmiset tekevät monesti eri päätelmiä samoista faktoista.

    VastaaPoista
  28. Toukalle:

    Päätelmän finaali:

    www.amazon.com/Perfidy-Ben-Hecht/dp/0964688638

    Mielestäni erittäin tärkeä kirja totuuden tai sen osien kannalta. Kannattaa googlata lisää...

    VastaaPoista
  29. Varmaan itse kukin
    pysähtyi Guido Knoppin: Wehrmacht kirjassa
    kohtaan, missä kerrotaan sotilaspassista.

    Etulehdelle oli liimattu
    "Sotilaan kyymmenen käskyä",
    otteita kansainvälisestä oikeudesta.

    Kuinka toimia vankien ja omaisuuden suhteen,
    raiskaaminen - kielletty.

    Se että ko sivu poistettiin ennen hyökkäystä itään
    ei jättänyt ketään epäseväksi
    mikä on jatkossa pelin henki
    ja miltä taholta valtuudet annettiin.


    Vähän myöhemmin käsitellään
    ns. komissaari-käskyä.
    So, ilmat pihalle ilman ehtoja.


    Joku sotamies kommentoi, että
    ryhmänjohtaja luki ko määräyksen heille,
    vain siksi, että hänen täytyi.
    Ja pyysi itse kunkin toimivan asian suhteen
    omantuntonsa mukaan.

    VastaaPoista
  30. JarMom, vihjailu on siitä hankala ja uuvuttava tyylilaji, että sen kuulija ei voi tietää, onko vihjeitten seuraaminen mielekästä. "Viekö tämä tie Sienaan vai Firenzeen? - Enpä kerro, mutta tämän sanon: jos näet jonkun ratsastavan ohi valkealla orhilla, mieti, tapahtuiko se sattumalta." Kuka sellaista viitsii.

    Vihjailu johtuu yleensä joko ylimielisyydestä, huomionkipeydestä, salailuntarpeesta tai siitä, että ajettavana oleva asia on heikohkoissa kantimissa. Muitakin syitä saattaa olla, mutta ei juuri nyt tule mieleen. Passaan tämän kierroksen.

    VastaaPoista
  31. Toukalle:

    Olen elämässäni oppinut esittämään oudoissa asioissa yhden kysymyksen - kuka hyötyy.

    Omat johtopäätökseni.
    Sodan aikana ja hieman sen jälkeen oli vaikeuksia ymmärtää ihmisjärjellä keskitys- ja tuhoamisleirien todellisuutta. Tästä syystä esim. venäläisten propaganda meni liiallisuuksiin. Keksittiin juttuja atomipommilla, sähköllä, höyryllä tapahtuneista teloituksista jne. Tämä on tavallaan ymmärrettävää. Jokainen leirit kokenut sai äänensä kuuluviin, olipa tarinansa totta tai valhetta kostonhimossaan. Kaikki kauheudet kelpasivat voittajille. Tämäkin on ymmärrettävää.
    Rautaesirippu sulkeutui. Faktat jäivät rajan taa.

    Juuri näihin epäselvyyksiin nykyiset revisionistit ovat osanneet iskeä.

    Saksalaisia demonisoitiin vielä vuosia sodan jälkeen. Toisaalta liittoutuneet tarvitsivat natseja palvelukseensa Saksassa että muualla, samoin venäläiset.

    Toisaalta liittoutuneiden ja myös palestiinalaisten juutalaisten huono omatunto alkoi kasvaa. Miksi ei autettu, vaikka kaikki tiedettiin, jos ei ihan etukäteen, niin ainakin reaaliajassa.

    Palestiinassa Chaim Weitzman oli sanonut:
    ”Euroopan juutalaisten ainoa toivo on maastamuutto. Minulta kysyttiin: Voitko sinä muuttaa kuusi miljoonaa juutalaista Palestiinaan? Vastasin siihen: en voi. Tämän tragedian syövereistä haluan pelastaa – nuoret ihmiset. Vanhat ihmiset sivuutetaan. He ovat tomua, taloudellista ja moraalista tomua julmassa maailmassa. Vain nuorten verso säilyy hengissä. Heidän on hyväksyttävä tämä.”

    Ariel Sharon sanoi ennen valitsemistaan pääministeriksi:
    "”Jos Zev Jabotinsky olisi ollut Jewish Agencyn johtajaja David Ben-Gurionin sijasta, miljoonia juutalaisia olisi voitu säästää holokaustilta”.

    Ben-Gurion ei hallunnut Palestiinaan esimerkiksi Puolan juutalaisia, koska he olivat liian uskonnollisia ja liian vanhoja.

    Liittoutuneet olisivat voineet pelastaa miljoonia juutalaisia tuholta ennen sotaa ja sodan aikana. Eichmann olisi hallunnut vaihtaa miljoona juutalaista kuoma-autoihin, teehen ja kahviin.

    Nämä siis Ben Hechtin mukaan kirjassaan, jossa syyttää holokaustista Israelin ja Jewish Agencyn silloista korkeinta johtoa, eli David Ben-Gurionia, Moshe Sharettia ja Chaim Weizmannia.

    Eli valheiden verkko oli ja on vielä niin suurta että voittajien oli pakko pysyä heti sodan jälkeen luoduissa kannoissaan.
    Kukaan ei hallunnut syyllistää liittoutuneita eikä varsinkaan tulevan Israelin johtajia.

    Epäselvyydet jäivät. A:n tuhoamisleirissä tapettiin 4 miljoonaa juutalaista, Hössin mukaan 2,5 miljoonaa, nykyisen tiedon mukaan hieman yli 1 miljoonaa. Tämä vain yhtenä pienenä esimerkkinä lukuisista.

    Kuka siis hyötyi saksalaisten demonisoinnista ja kannasta että vaikka mitä tosiasioita tulee esiin, pysymme kannassamme, emmekä anna tuumaakaan periksi. Liittoutuneet ja nykyinen Israel hyötyivät ja hyötyvät.

    Ehkäpä kahden sukupolven kuluttua faktatietoa on kertynyt niin paljon, että tapahtumat voidaan ja jopa halutaan käsitellä rehellisesti.
    Nyt koko holokausti on täynnä salailua, vääristelyä, propagandaa.

    Tällä en siis väitä etteivätkö saksalaiset olisi tuhonneet miljoonia ihmisiä holokaustissa.

    VastaaPoista
  32. Toukalle:

    Entä sitten nämä revisionistit. heitä on moneen junaan. Esimerkkeinä suomalaiset Laurio ja Moranen blogeineen. Suurin osa teksteistä käännettynä muilta ulkolaisilta sivustoilta. Pääosa teksteistä on sävyä - juutalaisperkeleet.

    On myös sivistyneitä ja osaavia "revisionisteja". Joku kommentoijana tässäkin blogissa syytti erään Kemppisen esittelemän kirjan johtopäätöksiä virallisen totuuden vastaisiksi.

    Jotain esimerkkejä rauhallisemmista revisionisteista. Joitain vuosia sitten virallisilla holokaustisivustoilla kerrottiin murhattujen juutalaisten lukumäärän perustuvan osin Hössin kertomiin lukuihin. Nyt tämä tieto on hiljalleen poistettu virallisista kirjoituksista.

    Ristiriitoja löytyy. Wikipediassa R. Hössin kerrotaan toimineen A:n komendanttina 5.1.1940 - 1.12.1943 välisenä aikana.
    Holocaustinfo.org sivuston mukaan Höss toimi komendanttina 5.1.1940 - 12.1.1943 välisenä aikana. Kumpi on oikein? Nimittäin sillä on ratkaiseva merkitys.
    No, englanninkielisellä Wikin sivustolla "4 May 1940 to November 1943"
    Löysin 7 erilaista tietoa asiasta.

    Miksi A:n keskitysleiriä on uudelleenrakennettu (esim kattoluukut, josta Zyklon B:tä tiputettiin, savupiput) sodan jälkeen, vastaamaan silloista totuutta?
    Todellisia ristiriitoja on sadoittain.

    Kuka rehellinen ja totuutta etsivä tutkija uskaltaa tutkia totuutta holokaustista? Tuskin kukaan. Maineen menetys, syytökset uhkana.

    VastaaPoista
  33. Unohtui.

    Ihmettelen miksi Israelissa voidaan käsitellä laajasti ja oppineesti holokaustiin ja muihin hirvittäviin tapahtumiin liittyviä asioita ilman seuraamuksia.

    Kuinka moni on kuullut Ringworm-lapsista?
    Israelin televisio on esittänyt asiasta ohjelma ja media, kuten Jerusalem Post on asiasta kertonut. Myös asiasta kertova elokuva esitettiin Tel Avivissa huhtikuussa 2004.

    http://thebarrychamishwebsite.com/media.htm

    Ja mistä on kysymys?
    Vuosina 1948 - 53 Israeliin tuli sefardi-juutalaisia pääasiassa arabimaista.
    100.000 lasta eroteltiin joukosta ja heidät alistettiin säteilykokeisiin ringwormia vastaan joissa heidät alistettiin 35.000 normaalia suurempiin säteilyannostuksiin. Suurin osa lapsista vammautui ja suuri osa kuoli.
    Yhdysvallat maksoi Israelille kokeista 50 miljoonaa nykydollaria.
    Lapsille eikä heidän vanhemmilleen kerrottu asiasta mitään. lapsille kerrottiin heidät vietävän kiertoajelulle.

    http://www.youtube.com/watch?v=cpA6Zioq57w

    100.000 lasta altistettiin kuolemalle.
    Millä oikeudella yhdenkään maan päättäjät saavat määrätä tällaisia tapahtumia?
    Paljonko meiltä on vastaavia salattu, varsinkin länsimaissa.

    VastaaPoista
  34. Joku minut tunteva laittoi sähköpostilla kiroillen, ettei linkki toimi. Toimi vielä aiemmin.

    Wikipedistä löytyy ihan kunnon linkityksin:

    http://en.wikipedia.org/wiki/Ringworm_affair

    VastaaPoista