Tunnemuisti

Tämän verran voin esittää kysymyksiä muistista, jonka toiminnat ja erikoisuudet kuuluvat ovat omiaan muille, asiantuntijoille.

Jäsennän taiteen näin. Musiikki kuvaa tulevaisuutta. Maalaus- ja kuvanveisto ja valokuvaus muuttavat nykyisyyttä. Kirjallisuus on muistin valtakunta, koska se muokkaa menneisyyttä.

Yhdet hautajaiset vietettiin viikko sitten. En pitäisi kummana, vaikka tulisi lisää ennen kuin vuosi on taittunut. Pöydillä on tavaraa, jonka merkityksiä joutuu välillä miettimään. Se on selvä, että jatkosodan aikana haltuun saatu desantin laskuvarjon silkki on melkein kokonaisena tallella. Lujaa, hienoa ainetta, erinomaisesti säilynyttä. Kirjeitä 30-luvulta. Valokuvia 10-luvulta. Sukuselvityksiä 1700-luvulta asti.

Minulla on omia kokemusta ihmisistä, jotka eivät olleet vielä kuolleita. Yllättävää, että nyt ensin muistan, miten odotin, harmistuin, halusin, pelkäsin, toivoin. Näiden tunteiden syitä en kuitenkaan yleensä muista. En muista juurikaan, mistä oli kulloinkin kysymys.

Mitä ylhäisemmät ihmiset, kuten isovanhemmat lapsen silmin, sitä vahvemmin muistikuvat ovat hajuja tai kuvia, mahdollisesti myös jokin tapa kävellä tai siirtää kättä. Puheääntä en heti varmaan tuntisi, jos sitä olisi jossain nauhalla. Unessa sitä silti välillä kuulee.

Näitten jäljellä olevien vanhojen kanssa heitä itseään polttelevien asioiden selvittäminen ei ole välttämättä helppoa. Vaikka molemmat ovat pelastuneet muistisairaudelta, ei se muisti kuitenkaan toimi sillä tavalla kuin luulisi. On opeteltava. Maallistunut lakimies tietenkin hengähtää syvään, kun eilen selvitetty asia on aloitettava alusta uudelleen, ja tietää, että huomenna se tulee taas puheeksi. Esimerkiksi miksi minä olen kolmatta kertaa naimisissa. Olen jäänyt kerran leskeksi ja avioitunut uudelleen, eli toista kertaa. Ei ole muita suunnitelmiakaan. Mutta en edes osaa arvata, mistä tuo ”kolmas avioliitto” olisi peräisin.

Yksi johtolanka on löytynyt, ja pätevä henkilökunta vahvistaa, että se kuuluu opetukseen, kun harjoitellaan hoitamaan muuten vain vanhoja ja lisäksi dementikkoja.

Ihminen muistaa nimittäin tunteitaan, mutta saattaa kiinnittää ne vääriin ihmisiin ja virheellisiin yhteyksiin. Yksi päivä kun olin tapaamassa kuumeilevaa lähiomaistani, hän ei ollut oikein tavoitettavissa, koska hän oli Kivennavan Joutselässä kalassa enonsa kanssa. Lahnaa kuului nousevan. Niistä asioista, jotka olivat nyt muistin pinnalla, on kulunut noin 80 vuotta. Mutta äidillä oli velli valmiina, ja kevättä teki.

Kun istuskeli kokeeksi konttorituolissani ison, tummaksi petsatun kirjoituspöytäni ääressä ja auoin sen laatikoita, huolestuin heti jostain konkurssivalvonnasta ja mietin, missä Fundus O.Y.:n asiakirjat ovat – sitä lainhuutoa oli väkerretty aivan liian pitkään. Seinän takana paukkuivat kirjoituskoneet, joista toinen oli Olivetiksi erikoisesti sininen. Rouva Niemiselle oli hankittu Remington-näppäinasettelun mukainen laite, kun hän oli sellaiseen tottunut jo 20-luvulla (vasemmalla siinä missä meillä on a oli x, ja eräitä muita pieniä eroja).

En ole vielä hoidon tarpeessa, mutta tuosta ympäristöstä ja työpaikasta on yli 40 vuotta. Muistelin ketä olin tavannut ”eilen” raastuvan alakerrassa seitsemännen osaston odotushuoneessa, jossa oli naulakon päällä pahvikytti ”varokaa varkaita”. Muistin heti 20 asianajajaa ja viisi asioitsijaa, nimet ja kaikki ja muutamien puhelinnumerot. K.K. Kankaanranta. Reino Räsänen. Kalle Uola. Alexander Kaspi tuli juosten, kuten aina. Vuosista en ole varma, mutta muistan jaostoja ja puheenjohtajia juuri tunteista, koska Nisse Rein ei yleensä viitsinyt kuunnella, Rothe oli äkäinen, Rossi-Tiihonen oli topakka mutta osaava ja Candolin sekoitti asiakirjoja kuin korttipakkaa.

Ajattelin että jos asia sujuu hyvin, voisin ehkä tuhlata ja mennä syömään Chez Mariukseen, mutta ellei, Kolme Mikkoa ja pyttipannu on valintani. Sieltä rasva käry ja tupakansavu kantautuivat kadulle asti ja sekoittuivat mielenkiintoiseen yhdistelmään hien löyhkää ja vielä käytössä olleen hiusvoiteen (Brylcreme) makeaa tuoksua.

Toistaiseksi en ole tullut kadulla itseäni vastaan. Tuskin tuntisinkaan. Vanhan tarinan mukaan sellainen enteilisi pahaa. Sairaalan osastolla luulen vaistonneeni, että siellä vaeltaa näitä menneisyyden versioita, kaksoisolentoja, Doppelgängereitä, joille potilaat puhuvat.