En ole moneen vuoteen mennyt mihinkään, vaikka on kuinka käsketty. Harjoittamani omaishoitajan ammatti on yksi syy; ellen olisi lähtenyt Lappeenrannasta, piru olisi perinyt peipposet. Pesäpallossa yritettiin ainakin ykköselle nostosta eli karkaamalla.
Nyt sitten kuitenkin ajoittain ilmenee erilaisia ammatillisia asioita. Kun sain harvinaisen tyylikkään kutsukortin, teinkin kummallisen tempun eli menin kirja- ja kulttuuriväen sekä median julkistamistilaisuuteen ja viihdyin.
Juha Vuorisen ”Juoppohullun päiväkirja”, sen jatko-osat sekä muu mittava kirjallisuus jakavat lukijat suunnilleen suhteessa 57 – 43. Niukka enemmistö nauttii, vähemmistö ei käsitä, missä kohtaa pitäisi nauraa ja onko erilaisilla ruokottomuuksilla jokin taiteellinen tarkoitus.
Kuulun enemmistöläisiin. Bukowskista alkaen renttukirjallisuuden ongelma on ollut sama. Asianomainen renttu (en tiedä kauanko Vuorinen on ollut mallikelpoinen kansalainen, mutta luullakseni jo aika kauan, ja tuskin sitä ennenkään aidosti mallikelvoton) suhtautuu itseensä liian juhlallisesti. Vuorinen keskittyy sopimattomaan leikinlaskuun, jonka kohteena on myös hän itse.
Sofi Oksasta ei tässä vaiheessa tarvitse enää esitellä. Hän menee vaikeisiin ja todella vaikeisiin aiheisiin pelottomasti ja tietäen, mistä kirjoittaa.
Lyhyistä kahdenkeskisistä keskustelunpätkistä sain sen kuvan, että molempien kirjoittamisen taustalla on sama ilmiö – ei voi olla kirjoittamatta. Tuolta pohjalta syntyy paljon parempaa tekstiä kuin esimerkiksi taiteellisista pyrkimyksistä.
Mielessäni käy kolmas henkilö, jota itseään en lainkaan tunne. Kirjoitin tässä blogissa aika kauan sitten, etten lainkaan käsittänyt, mitä mielenkiintoista yleisö näkee Aki Kaurismäen elokuvissa. Sitten ”Kauas pilvet karkaavat” aukesi paukahtaen.
Onko lapsekasta sanoa, että tässä meillä on kolme tekijää, jotka toimivat oman päänsä mukaan, ja yleisö vastaa ympäri Eurooppaa, jopa maailmaa. Juha Vuorisen Juoppiksen seikkailuista vierailla kielillä minulla ei ole täsmällisempää tietoa, mutta käännöksiä on. Kysyin, onko yhteiskunnan huipulla fänittäjiä. Kuulemma on. Aleksander Stubbin nimi mainittiin.
Nämä henkilöt ovat herättäneet pahennusta hankkimalla liikumatilaa perinteisten tuottajien ulottumattomista. Oksanen ja Vuorinen ovat nyt samassa juonessa kustantamalla kumpikin omia kirjojaan.
Olen itse nähnyt erinäisiä kymmeniä hyviä ja hienoja hankkeita, jotka ovat käytännössä ajaneet ensimmäiselle karille. Taskukirja on tuote, jonka kanssa juuri kukaan ei ole onnistunut.
Nyt on jotenkin ilmassa kysymys, syntyykö uusi suku. Kysymyksen esitti aikoinaan kirjansa nimellä Pentti Haanpää, jolla oli huomattavia vaikeuksia saada parhaita kirjojaan julkisuuteen.
Halusin Haanpään nimen tähän samaan yhteyteen, johon kuuluisi oikeastaan myös Haavikko. Kirjailijoita, jotka kirjoittavat niin kuin itse parhaaksi harkitsevat, eivät niin kuin kustantajat, arvostelijat ja professorit hyväksi näkevät.
Haanpää on Joel Lehtosen ohella se sotaa edeltänyt prosaisti, jonka teksti elää, vaikka sen kuvaama taloudellinen, poliittinen ja kulttuurinen maailma on kadonnut. Haavikko ei, toisin kuin luullaan, jatkanut modernistien perinnettä tuomalla esimerkiksi Eliotin kielimaailman Suomeen. Hän vain kirjoitti niin kuin tunsi ja löysi lukijoita. Miten tärkein hän teki, se näkyy Saarikosken ja Eeva-Liisa Mannerin runoista 1950-luvun lopulla. ”Tämä matka” ja ”Maailmasta” ovat hienoja nytkin. Joku saisi luvan kaivaa esiin Mannerin runon strontiumista eli ydinsäteilyn tuhoista ihmisessä; se on kirjoitettu noin 50 vuotta sitten.
Juha Vuorisesta tulee mieleeni Veikko Huovinen, joka on niin suosittu, että harva huomaa, miten hyvä hän oli parhaimmillaan. Epäilen että Erno Paasilinnaa harmitti. Huovisella oli taito, jota Vuorinen nyt viljelee, huvittaa raivostuttamalla. Ja niin kauan kuin Sofi herättää myös kylmää raivoa, hänen tiensä on oikea.
Eilisen toinen iso uutinen kertoo Ruotsin menevän modernisoimaan Venäjää. Se voi pitkällä aikavälillä vaikuttaa jopa Sofi Oksasen hankkeisiin!
VastaaPoistaSuomessa on rahaa, mutta ei ideoita. Kymmenen vuotta yritettiin Marski-leffaa väkisin, nyt levitellään historian löyhkää joka kioskin tiskille.
VastaaPoistaHistoriaa aina tarvitaan, vaikka sen kirjoittaminen ja sanoisinko asemoiminen on niin vaikeata. Sveaborgiakin Helsingin edustalla pitivät ensin ruotsalaiset osaksi ranskalaisilla rahoilla, sitten sen ottivat venäläiset, ja sitten sen ristittiin uudelleen, katso: Suomenlinna!
VastaaPoistaPerttilän-Bertelskjöldin suvun lisäksi osallistuivat meidän runollisimpiin sotiimme roikkuvahousuiset maalaismiehet, jotka antoivat monta suomalaispoikaa hyviksi ruotsalaisiksi ja venäläisiksi maailman eri Balkaneille ja Siperiaan, eivätkä näy vieläkään siitä etuoikeudesta eroon päässeen.
Sitä maailmaa tökkivät haarukalla niin Pentti Haanpää, kuin Veikko Huovinenkin, pahensivat ja menestyivät, mutta jotenkin rinnakkaisraiteella. Veikko Huovinen humoristina antoi aikanaan sairaan suositulle keski-eurooppalaiselle mamulle lisänimen Adolf "Ariovistus" Hitler.
Oksasen ja Vuorisen liitosta saattaa syntyä eräänlainen ekosysteemi; ideointi, kehittely, valmistus ja jakelu. Uusi Nokia.
VastaaPoistaOliko G. W. Bushin tie tekoineen sitten oikea, kun tuo herätti ennen muuta kylmää raivoa niinkin kauan ja kantavasti?
VastaaPoistaMinusta juoppohullun päiväkirjat ovat kirjallista roskaa (kuten Vuorinen itsekin pilke silmäkulmassa toteaa), mutta hänen myöhempi tuotantonsa (kolumnit ja vastaavat) on mielenkiintoista ja jopa nautinnollista luettavaa.
VastaaPoistaJa niin kauan kuin Sofi herättää myös kylmää raivoa, hänen tiensä on oikea.
VastaaPoistaTuskin kenenkään raivo herää Oksasen kirjallisista ja yhdentekevistä jätöksistä, vaan tuon venäläisen ämmän päänaukomisista, kuten tänäisestä hesarista saimme lukea jotain Hitler-vertausta.
Tuollainen itsensä markkinointi haukkumalla ja pilkkaamalla muita( esim Mannerheimia) on Suomessakin saavuttanut suuren suosion niin sanottujen taiteilijoiden keskuudessa.
###""###¤4¤%%%%%4¤##¤455%&%&&&%&%¤%¤¤#¤##¤¤%%. Perkele.
trontium on kokonainen osasto kirjassa Orfiset laulut (Tammi 1960) Etsiköön koko osaston joka haluaa. Syytä olisi kyllä. Tässä loppu:
VastaaPoistaTankki on pysähtynyt pellolle
Juoksuhauta kasvaa leinikin
Bunkkerin katolle on puhjennut utuinen heinä
kuin pitsi tyhjyyttä vasten
Rauha.
Ja radioaktiiviset perheet ilmanpaineen kääntämät
huojuvat, tyhjät luut,
paisunut ruumis ui kanavassa
jalat merelle päin,
taistelukala on tuonut kypärään puolison
ja viettää häitä kyljet loistaen
Laiturilla nääntyy sanomalehti
siivet auki
muste haipuen:
Holland ist in Not
Holland gibt's nicht mehr
Ruumis on tullut perille
Maailma varistanut sairautensa
Weltall kohoaa, lepakko ääretön,
kauheat siivet, joita koskaan ei mitata,
poimuissaan armeijat, keihäsmetsä,
maine ja kunnia ja uskonnolliset kulkutaudit.
Welt als Wille und Vorstellung
Sie Welt als Wolle die Welt als Hölle und als
Verstelltheit
Sudennaamainen nisäkäs Mahtava piipittäjä
maistanut kaikki taudit kerännyt kaikki lemut
levittää itsensä
saapuu sulaan magmaan.
Ja ryöstetty tähti, joka arvalla jaettiin
suurten armeijain kuten muinoin jumalten kesken,
varistaa kauneutensa sokean ihmisen vuoksi.
Leikkivät, tanssivat, laulavat eläimet,
kuultavat kalat ja innokkaat linnut
kuolevat.
Autius. Vuorilla sataa lunta. Jokuruoko ei muista.
Tuolla puolen kääntyvät tähdet.
(Bloggeri ensin ilmoitti että ei voi toteuttaa pyyntöäni, mutta niin se tapaa näinä aikoina tehdä.)
Eikö Sofi kirjoita niin kuin kriitikot haluavat? Mitä uutta Sofi sanonut? Siis jotain, mitä IL ja IS eivät ole jo kertoneet?
VastaaPoista"...venäläisen ämmän päänaukomisista..." Venäläinen? Ämmä? Päänaukominen kertoo paljon, vaikka sanoo surullisen vähän.
VastaaPoistaPersujen kulttuuripoliittinen ohjelma nyt vain muistuttaa natsien vastaavaa!
VastaaPoistaEi tämän nyt niin vaikeaa pitäisi olla hoksata! Sohvihan on aivan oikeassa.
Pitäisikö tästä jotenkin vaieta Suomi-brändin nimissä?
Keskinkertaisesta kirjailijasta voi sanoa että "hän kirjoittaa juuri sillä tavalla kuin osaa". Miksei näin hyvästäkin kirjailijasta voi sanoa? Vai kirjoittavatko he paremmin kuin osaavat?
VastaaPoistaJotkut tosin pitävät suunsa kiinni. (Eli sormensa taskuissa.) Ja keskittyvät biljardiin. (Tai laukkaaviin hevosiin/tms.)
JarMom: "...Oksasen kirjallisista ja yhdentekevistä jätöksistä, vaan tuon venäläisen ämmän..."
VastaaPoistaNo mutta Jartsi, miten sinä Sofista venäläisen saat?
Eikö hän ole puhdasverinen itämerensuomalainen?
Natsikortin käytöstä olen samaa mieltä. Niin fiksun ihmisen kuin Oksanen ei sitä pitäisi käyttää. Jättäisi meille tyhmemmille ja ruotsalaisille.
Tässä mahdollinen tulevaisuus, siis kirjallisuutta, politiikkaa vai humpuukia:
VastaaPoistaLaita Google Scribe:n (http://scribe.googlelabs.com/) aloitukseksi Soini, niin saat
Soini Y is a group of people who are not in the same way as the first step in the right direction for the future of the country.
Vaan mikä on Y?
Entä mitä ihmettä tämä Kemppinen tarkoittaa:
Kemppinen M and N are the number of the first and second ends of the earth and the sun is shining and the sky is the limit.
Helsingissä oli tänään perussuomalaisten vastainen mielenosoitus, Kiasman edustalla.
VastaaPoista"Missä Soini, siellä fasismi", oli yksi iskulauseista.
Olipas tosi rumasti sanottu (...venäläinen ämmä...), JarMom! Hyi sinua!
VastaaPoistaVaikka et tykkäisi jostain naisesta tai hän ärsyttäisi sinua, miten voit sanoa noin ilkeästi? Olen pettynyt, koska olen aiemmin pitänyt kärkevästä tyylistäsi.
Ehkä olit tätä kirjoittaessasi kännissä.
Nyymiölle:
VastaaPoistaEn ollut kännissä, vaan hitlermäisen vittuuntunut tuohon itämeren alueelta saapuneeseen kotivirolaiseen, joka varmaan juovuksissa kirjoittelee kummallisia teatterikopiotekeleitään.
Tapsa:
En onneksi sanonut ämmää ryssäläiseksi, joka osaltaan vastannee kääntäen Sofi Oksasen esittämiä muitakin vihapuheita suomalaisista ja erikoisesti suomalaisista miehistä.
Ja kun jäi vaivaamaan eilinen painovoima-omena-teoriasi, niin ilmankos minua aina syksyisin huippaa kun puut täällä pohjolassa tiputtavat lehtensä.
Että prkl. &%¤¤###""##¤¤%%&&&%¤%#¤#" kun pistää vihaksi Sofi Oksanen ja vesisateet.
taiteessa vain yllättävä voi olla oikein hyvää.
VastaaPoistamaalaisliiton puolikkaan vastainen mielenosoitus... 80 % äänesti kuitenkin muita, joten mieltä voi osoittaa ihan äänestämällä eduskunnassa.
VastaaPoistaTuskin olin ehdottanut natsikortin käytön jättämisen meille tyhmille ja ruotsalaisille, kun FST:ssä ruotsalainen professori Dick Harrison Lundista hurmioitui omista vuodatuksistaan suomenruotsalaisen vähemmistön sorrosta Suomessa - vastaavaa tapahtui kuulemma 30-luvulla Saksassa juutalaisille ja romaneille.
VastaaPoistaTosiaankin - iltapäivälehden verkkosivulla oli ensin tuo mainittu plakaatti "Missä Soini, siellä fasismi", jota heilutettiin eduskuntatalon portailla, ja heti seuraavassa otsikossa kysyttiin saako kansanedustaja puhua mitä tahansa?
No, ehkä eduskuntatalon sisällä on eri säännöt kuin sen portailla, puhumattakaan ruotsinkielisestä tv-studiosta.
Harrison sai Bäckmaninkin vaikuttamaan sopuisalta Suomen ystävältä.
Visselille päänaukomisesta,
VastaaPoistajosta tulikin mieleen että onko ämmä niin tyhmä, ettei osaa kaataa kusta pois saappaasta, vaikka hana olisi kärjessä ja käyttöohjeet pohjassa.
Päätä sinä.
Tapsa
VastaaPoistaNo oikeinhan se sitten meni, ruotsalaiset ja sinä saitte molemmat sitten sen, mitä olitte isonneet. Korttia käytettiin, ja päästiin sitä sitten päivittelemään. Pitäisi olla nyt hyvä olo teillä molemmilla kortinystävätahoilla.
Eräs ajatus sai minut mietteliääksi.
VastaaPoistaKun ruotsalainen media, eliitti ja vallanpitäjät kiljuvat suomalaisten sortavan ruotsinkielistä vähemmistöään ja uhkaavan heitä jopa väkivallalla, niin meitä suomalaisia naurattaa ruotsalaisten typeryys.
Mutta jos venäläinen media, eliitti ja vallanpitäjät alkaisivat jonakin päivänä kiljua suomalaisten sortavan venäläistä vähemmistöään ja uhkaavan heitä jopa väkivallalla, meillä taitaisi hymy hyytyä?
Huh... onneksi venäläiset eivät sentään tuollaiseen typeryyteen pieniä naapureitaan kohtaan sorru... Eiväthän?
Kukas Jarmomi-natsin saappaille kusi?
VastaaPoistaSohvi nostattelee näköjään tunteita jopa täällä. Se on hänen tarkoituksensakin. Hän on sataprosenttinen liikenainen, joka puhuu pahaa vaikka papualaisista, jos se edistää myyntiä. Hän on niitä lähimmäisiämme, joka "myisi vaikka isoäitinsä ruumisnesteet, jos joku niistä maksaisi", kuten jossakin vanhassa dekkarissa sanottiin.
VastaaPoistaMutta ottakaapa varsin ja lukekaa perättäin kirjat "Stalinin lehmät" ja sitten "Puhdistus". Saatatte yllättyä. Saattaa olla, että naamanne nousee merkitsevään virneeseen. "Jaaha, vai niin, vai näin se käy...."
Ja äkkiä ymmärrätte kaiken.
Dick Harrisonille annan kaiken sympatiani. Ei varmaan missään maailman maassa sorreta vähemmistöjä niin kuin meillä! Juuri ruotsalaiset saavat tuntea sorron koko paineen. Kuulin juuri järkyttävän tarinan närpiöläisestä viljelijästä, joka oli yrittänyt Kuopiossa ostaa kalakukkoa torilta. Hän pyysi ja suorastaan rukoili em. tuotetta ruotsiksi, mutta hänelle naurettiin päin naamaa! Vasta muutettuaan puheensa englanniksi häntä ymmärrettiin ja palveltiin. Voiko tällaista lukea silmän siitä kostumatta? Vastaan, ei voi!
"Sotakamreeri"
Tuli mieleen kun näitä kommentteja lukee - että Rooman tasavallan aikana sileä leuka oli muotia. esimerkiksi Caesarilla ja Augustuksella ei ollut partaa - se tuli muotiin Hadrianuksen aikoihin - romantiikan mukana - ja silloin kun imperiumi alkoi hajota. Eli ikään kuin roomalaiset olisivat alkaneet tuntea itsensä heikoiksi ja yrittäneet parran avulla vakuuttaa itselleen että vielä stondaa. Jotkut sitten vähän myöhemmin kasvattivat pitkän tukan ja hippiintyivät tms.
VastaaPoistaPerkele. Eräskin nainen sanoi minulle kerran, että vedä jätkä vittu päähäs. Onkos nimimerkillä JarMom partaa? Minulla on sellainen kuin Jere Karalahdella oli yhdessä vaiheessa - kampauskin on sama, tai Paavo Haavikolla, vaikka Haavikolla se oli kyllä leveämpi.
Bukowski mitään ottanut vakavasti - se oli jo vanha kaveri silloin kun tuli tunnetuksi. Ei Suomessa ole koskaan ollut sellaista kirjallisuutta - eikä tule. Puuttuu se sosiaalinen pohja; liian vähän narkkareita, juoppoja, väkivaltaa, erirotuisia, viina liian kallista - lähiöt on kuin Neuvostoliitosta, huoria vain muutamia jne ja ravintolat, nekin joita räkälöiksi kutsutaan - pitkästyttäviä paikkoja.
Sitä paitsi alaluokka tuntee vain Väinö Linnan ja Sofi Oksasen, joista kaiketi vain toisesta siellä päin pidetään.
Koomisuus muuten tunnustaa positiivisen ihanteen, koska sen negatiivinen ilmaus katoaa pois. Esimerkiksi psalmissa sanotaan: Minun sarveni kohotetaan kuin yksisarvisen sarvi. Ps. 91:11
Tosin sillä sarvella viitataan kuulemma Jeesukseen. Kai se oli siihen aikaan ymmärrettävämpää - siis vähemmän kaksimielistä. Esimerkiksi Spenglerin mukaan kulttuurin varhaisaika edusti korkeata ja loppuvaihe alhaista moraalia.
Minua harvemmin kirja ärsyttää - jos koulukirjoja ei lasketa mukaan. Pitkästyttää helpommin, kuten Salama, Solzhenitsyn, Oksanen, Lenin, Joyce - varsinkin se Saarikosken käännös, tämä; BLOOM (Epätoivoisesti.) Odottakaa. Seis. Lokit. Hyvä sydän. Minä näin. Viattomuus. Tyttö apinatalossa. Eläintarhassa. Rivoja simpansseja. (Henki salpautuen.) Takapuoliamme. Hänen teeskentelemätön punastumisensa riisui minut aseista. (Tunnekuohun musertamana.) Minä läksin pois siitä paikasta. (Hän kääntyy yleisöjoukossa näkyvän hahmon puoleen, vetoavasti.) Hynes, saanko sanoa sinulle sanan? Sinä tunnet minut. Että ne kolme shillinkiä sinä voit pitää. Jos tarvitsisit vähän enemmän…
Tuossa kiinnittää huomiota - ainakin omaani - nuo pisteet sulkeiden sisällä. Toi kirja kannattaa lukea nopeasti ja pysähtelemättä miettimään - kolahtaa parhaiten silleen. Mutta kuten sanottu tekniikka on vain eräs keino, joka itsessään ei ole hyvä eikä paha. Siis jos kirjallisuutta ajattelee. Siis kun keskiajalla tiedetään väsätyn erilaisia mekaanisia aparaatteja - elukoiden näköisä useimmiten - niin ne ihmiset silloin ällisteli niiden masiinoiden ulkonäköä - siis kun ne oli "ihan oikean" näköisiä. Se kätketty mekanismi, joka siis sai ne elämään, ei sitä porukkaa juurikaan kiinnostanut.
Mulla on kolmisenkymmentä Bukowskin kirjaa englanniksi ja ne mitä on suomennettu. On mulla kaikki Paul Austeritkin - siis etten mä nyt ihan tyhmä ole, ja ne mulla on vielä lisäksi Austerin ääneen lukemina - ne mitkä on lukenut.
Bukowskilta tykkään esimerkiksi tästä: "Seistiin ovella. Minä koputin. Oven avasi pitkä, hoikka, hienostunut tyyppi joka löyhkäsi taiteellisuutta. Ihan näki että hän oli syntynyt Luomaan, luomaan suuria asioita, täysin esteettömästi, joutumatta koskaan kärsimään sellaisista pikkuseikoista kuin hammassärky, uskon puute, huono onni."
JarMom käveli erästä liikennemerkkiä päin (222/väistämisvelvollisuus kohdattaessa) että plätkistä. Ai, että merkki pitäisi vaihtaa? Miks vituks, eihän siihen tullu kun pieni klommu.
VastaaPoistaAno:"taiteessa vain yllättävä voi olla oikein hyvää."
VastaaPoistaSitten Vuorisen kirja on todennäköisesti hyvää (naurattamisen) taidetta, koska se yllättäen sai minut nauramaan jo alkusivuillaan.
Oksanen ja Vuorinen pilkkaavat juoppoa suomalaista miehisyyttä mikä on vain hyvä asia ;D
MrrKAT
"Sofi Oksasta ei tässä vaiheessa tarvitse enää esitellä. Hän menee vaikeisiin ja todella vaikeisiin aiheisiin pelottomasti ja tietäen, mistä kirjoittaa."
VastaaPoistaÖööh.... Siis onko todella näin? Ehkä onkin, vaikka itse en ole tuollaista suuruutta/rohkeutta Sofisssa nähnyt.
Olen aina luullut, että kirjailijat isolla Koolla, antavat teostensa puhua puolestaan. Minun on äärimmäisen vaikea kuvitella esim. Antti Tuurin räyhäävän julkisuudessa jonkin tärkeäksi näkemänsä ismin tai asian puolesta.
Ja tiétenkin on selvää , ettei vanhan kirjailijan roikkuva naama ja uurteiset kasvot ole oikein mediaseksikästä ja myyvää, kuten näinä jaloina aikoina pitäisi olla.
Toista se on Sohvilla. Värjätty tukka, ihanan täyteläiset huulet (nam!), säännölliset kasvot ja hyvä vartalo kera C-kupin (slurps!) , antaa kirjailijattarellemme sellaisen mainosarvon, notta siinä rumat ja vanhat kalpenevat.
Joskus kylläkin pienelle ajattelevalle ihmisille tulee tunne, että Sohvi on kirjallinen ja kaupallinen tuote, jota myydään samalla tavoin kuin Coca-colaa. Ja kun mainosarvoa on tarpeeksi, niin silloin voi rauhassa lausua löysiä ja puhua pehmeitä Tanskassa, Ranskassa, Italiassa ja totta kai myös Suomessa.
Mutta suodaan Sohville puheensa ja kirjansa. Sydämen kyllyydestä suu puhuu.
Epämääräiset kirjainyhdisteet nimimerkikseen varannut JarMom (JarinÄiti?) voi olla fiksu joissakin kommenteissaan, mutta ei se takaa sitä, etteivätkö hänelle alan ammattilaiset voisi kirjoittaa myös kahtia jakautuneen persoonan papereita. Tätä osoittavat hänen hyvinkin moukkamaiset kommentit jotka itsessään sisältävät vihapuheiden telinereivat vaikka syyttää tällä hetkellä parasta suomalaista kirjailijaa sellaisista? (En ole lukenut Sofi Oksasen kolumnia, joten siihen en voi nyt ottaa kantaa).
VastaaPoistaMenneen ajan kuvauksista pyydän aina mainita aivan ylittämättömän teoksen: Alastalon salissa.
VastaaPoistaVaatimattoman humoristineron Veikko Huovisen vertaaminen Juha Vuoriseen on loukkaus Huovisen muistoa kohtaan.
VastaaPoistaEnemmän kuin Erno Paasilinnaa uskon harmittavan veljeään Artoa Huovinen, jonka ei pitänyt tapanaan keikistellä naistenlehdissä, eikä myöskään käyttää sanoja "Mitä, ettekö te tiedä kuka minä olen?"
Sofi Oksanen sai vaalien jälkeen julkisuutta vertaamalla perussuomalaisten ideologiaa Adolf Hitlerin oppeihin. En oikein tiedä mikä on hänen tiensä, mutta jos se on perussuomalaisten kannatuksen kasvattaminen, niin sitten se epäilemättä on oikea.
Kylmästä raivosta en tiedä, mutta vyön alle lyöminen harvoin herättää myötätuntoa lyöjää kohtaan.
Valto Ensiolle:
VastaaPoistaEn ole epämääräinen äiti. Olen mies, 187 cm, 100 kg,sinisilmäinen ja hieman harmaata ohimoilla. Ajan parran päivittäin pois.
Kahtia olen jakautunut. Reivaan vihapuheitani aina tuulen mukaan, ettei perse jää takilaan kiinni.
Lisäksi moukkamaisesti kirjoitan kommenttini siltä istumalta, lukematta niitä koskaan uudelleen.
Usein minulla on useitakin vakavia mielipiteitä samasta asiasta.
ad parran avulla stondaa...
VastaaPoistapidät siis hepin heiluttamista jotenkin lahjoja vaativana ja siten erityistä kyvykkyyttä osoittavana hommana. käsittääkseni se onnistuu lattanalta ja banaanikärpäseltä ajokoirista puhumattakaan.
Kaurismäen elokuvat, vaikka niiden dialogista ja huumorista aina olen pitänytkin, ovat jossain määrin jollain merkillisellä tavalla herättäneet hämmennystä minussa kunnes äkisti tajusin että nehän ovat parodiaa elokuvasta. Todella ovelaa ja viekasta, sanoisin jopa, Gogolmaista parodiaa. Samaan tapaan kuin Gogolia lukiessa ei ihan tiedä on kirjailia nyt tosissaan vaiko vain tekee pilaa itsestään, siis kertomuksesta ja kertomisesta ja piru ties mistä, niin jokin samanlainen fiilis tulee Akin elokuvista.Ja samalla se naivi humanismi joka niissä on, on sukua Gogolille. Tämän oivalluksen läpi katsoen aloin saada hänen filmestään enemmän. Totta kai Gogol on " suurmestari" ja Aki hänen viittansa laskoksista esiin kömpinyt venäläisen klassikon viimeinen äpärä, jota ei voi verrata täysimittaisesti häneen, mutta siitä huolimatta uskon että huomiossani on totuuden siemen. Harmi etten tunne miestä ja voi kysyä sitä suoraan häneltä. Ps. Tämä viimeinen trilogia: Työttömyys, kauas pilvet karkaa / asunnottomuus eli, mies vailla menneisyyttä / ja yksinäisyys, laita kaupungin valot, on sivumennen sanoen trigolia Toivo, Usko, Rakkaus. Katoppa piruuttas tästä vinkkelistä hänen tekeleitään. Kemppinen.
VastaaPoistaTunnen, henkilökohtaisesti, sekä Gogolin että Akin. (Plus Fellinin ja pari muuta heppua.) Havaintosi oli napakymppi. Jos tikkataulusta voi yhdellä tikalla heittää vain kympin, merkkaisin tulokseksesi 11. (Ihan totta! Havaintosi on tosi tärkeä. Etenkin minulle.)
VastaaPoista