Tämä tapahtui siihen aikaan, kun tein uhkaretkiä tuntemattomaan eli siis todellisuuteen. Olin mikä lienen ollut, korkeimmassa tai hovioikeudessa, ja suhteita käyttäen järjestin itseni joskus yöksi poliisiautoon, joskus Töölön sairaalaan lääkintävahtimestariksi.
Kaisaniemessä minua alkoi pelottaa, kun piikkipaikalle nousseita nuoria velloi sata tai sataviisikymmentä puiston aukiolla. Olisin huutanut poliisia, ellei heitä olisi ollut samassa autossa.
Kun nyrkit heiluivat ja putkenpätkät jysähtelivät, se isompi poliisi nousi Saabista, kohensi housujaan ja käveli hyvin hitaasti sähisevän joukon keskelle. Hän tuli kohta takaisin taluttaen kaveria, joka oli ollut joukkion ytimessä. Tilanne näet alkoi heti purkautua ja nuoret keksivät kukin tahoillaan muuta tekemistä. Mannerheimintiellä museon kohdalla tämä kiinni otettu, joka oli minusta näyttänyt paatuneelta pomminheittäjältä ja vaaralta itselleen ja muille, alkoi nyyhkyttää. Kisahallia lähestyttäessä hän itki.
Kun poliisit olivat myönnelleet, että mitäpä tästä ilmoituksia tekemään, kiinniotettu päästettiin Laakson sairaalan tienoilla kyydistä ja hän lähti lunkimaan kämpille. Poliisit vastasivat minulle, että tavallisesti näillä levottomuutta lietsovilla on vesipisaran kokoinen psyyke, ja järjestyksen valvoja tekee virheen jos alkaa järjestää epäjärjestystä.
Kotiseudulla sattui joskus tansseissa sen verran pahoja tappeluita, että ”lentävät” hakivat Hakolan poliisin apuun. Tämä köpitteli penkillä lamppuja katosta huitovan luokse sanomaan, että äites ihmettelee, ettei sulle ole vain mitään sattunut. Ei ollut, vielä, eikä sitten sattunut. Hetken kuluttua haitarinsoittajakin aloitti uudestaan.
Sairaalassa taas, toisena yönä, äiti halusi nähdä aikuisen tyttärensä, jota olin ollut hetkeä aikaisemmin kärräämässä sairaalan ruumishuoneeseen. Ihminen voi olla ehjän näköinen, vaikka rekka-auton paripyörät ovat kulkeneet yli. Muistin lento-onnettomuuksista kuulemani, että aivan ehjän näköinen vainaja voi olla vaikea nostettava, koska maahansyöksyn takia luut voivat olla ihon alla sentin pätkinä.
Pudistin päätäni mutta päivystävä lääkäri uskoi äitiä, kun tämä vetosi ja sanoi pesseensäkin ruumiita. Minulle hän antoi ruiskun, jossa oli vahva liemi rauhoittavaa.
Kuollut oli suhteellisen siisti. Äiti katseli varmaan minuutin. Säikähdin kun huomasin, ettei hän itkenyt eikä ilmeillyt. Sitten tämä lapsensa menettänyt nainen käännähti minuun päin ja sanoi: ”Te olette kaikki kommunisteja. Mutta minä olen Espanjan kuningas.”
Ei hän tietenkään reagoinut, kun tyhjensin injektioruiskun suoraan kankaan läpi pakaraan, ja muutaman minuutin kuluttua lähdettiin takaisin. Lääkäri kuunteli raporttini. Soitin käskystä taas yhden ambulanssin, joka vei hänet sen lyhyen matkan Hesperiaan.
Tuollainen posttraumaattinen voi kuulemma mennä ohi viikossa, kahdessa, etenkin jos henkinen rakenne siellä taustalla on terve. Tarvitaan kuitenkin paikka, jossa on toisia järkkyneitä, ja kiireistä henkilökuntaa. Yksinäisyys olisi myrkkyä.
Puhuin näistä asioista useidenkin sotaäijien kanssa. Nyt he ovat jo kaikki kuolleet, myös se myöhempi professori, joka oli ollut kandina joukkosidontapaikan lääkärinä jossain Viipurin ja Lappeenrannan välillä juhannuksen jälkeen samana vuonna kun synnyin.
Hän kiitteli jääkärieverstiluutnanttia, joka tiesi, ettei kaksi päivää pakoon juosseita miehiä – nuoria poikia oikeastaan, eräät kengittä, jotkut päällyshousuitta – ainakaan aseella pitänyt uhkailla.
Lääkäri määräsi kullekin pakillisen hernekeittoa, ja sitten telttaan nukkumaan. Kertojani määritteli kranaattikauhun sanomalla, että kun mies juoksee pakoon ampuvaa konekivääriä kohti, silloin ei auta ohjesääntö. Sellaiseen auttaa vain hernekeitto. Hän arveli, näitä äkillisiä tilanteita ajatellen, että myös ihmisiä koskee kimmo- ja lujuusoppi. On raja-arvot, joiden ylittäminen merkitsee murtumista, taipumista tai lommahtamista. Joka luulee olevansa näiden arvojen ulkopuolella, on hoidon tarpeessa.
Joskus 80-luvulla isäukko meni kovassa hammassäryssä samanikäisen lääkärikaverinsa pöytään kapakassa puolenyön maissa ja pyysi, että tämä vetäisi häneltä hampaan pois. Lääkäri ensin kieltäytyi, mutta isä muistutti, että olithan sä jsp:n lääkärinä vuosikausia. Parin konjakin jälkeen kaverukset kävelivät korttelin päähän vastaanottohuoneeseen, jossa ei ollut operaatioon tarvittavia puudutusvehkeitä. Jonkinlaiset pihdit kuitenkin löytyivät, operaatio tehtiin ja kaksikko palasi kapakkaan.
VastaaPoistaJotain sääntöjä kai rikottiin, mutta sodankäyneet äijät ei olleet turhan tarkkoja.
Teurastamo 5 ---tai jotain.. en muista tarkemmin juuri nyt.
VastaaPoistaOnko jokin muuttunut; kommentointi onnistuu vain anonyyminä.
http://kulttuurihistorianyt.blogspot.com/
Kiitos! Siinahan se nimineuvos vaeltelee. Uusi Gogol on syntynyt!
VastaaPoista... Espanjaan taisi olla yllättävän lyhyt ajomatka, ja sikäläiset hovitavat kovin outoja...
VastaaPoistaJos Kemppisen lukijoissa sattuu olemaan Salli Saari tai rva Poijula, hyvä on.
VastaaPoistaPTSD (trauman jälkeinen henkinen muutos) on kuvattu jääkäri-everstiluutnantin sitaattina oikein eikä sitä aiheuta köyhdytetty uraani (niinkuin Gulf War I:n jälkeen 1990-luvun alussa arveltiin).
Hoitokin on "sinne päin". Mieluummin Saludoa ja rasvamunkkia kuin Lattea ja Sacher-torttua.
(kts myös http://anttiliikkanen.blogs.fi, pidättekö S:sta)
Valitettavasti on ollut jääkäri-everstiluutnantteja, jotka ajattelivat, että ukko-mauserkin opettaa.
Ei se opeta. Se lopettaa.
Katselin opiskeluvuosina 70-luvulla Turussa hovioikeudentaloa vastapäätä asuessani ikkunasta ulos, kun nuorehko nainen kiirehti Akatemiakadun suojatietä pitkin. Tuomiokirkon suuntaan kääntyvä leipomoauto ajoi hänen ylitseen; nainen kuoli välittömästi. Kamala näky, mutta ihmeekseni se ei
VastaaPoistatullut myöhemmin edes uniin.
Kansakoululaisena löysimme veljeni kanssa hirttäytyneen oppikoululaisen kotimme läheisyydestä. Näimme hänet edellisenä päivänä ilmeisesti etsimässä tekopaikkaa. Tämä tapaus on vaivannut minua myöhemmin mm painajaisunina.
Nyt vanhempieni ja hänen hautansa ovat vierekkäin. Isäni joutui katkaisemaan köyden vainajan kaulasta linkkarillaan, koska poliiseilla ei ollut veistä. Tapaus muistui usein mieleen, kun isä kuori omenaa samaisella linkkarilla.
siksi psykopaatti on oikea mies tappajaksi - sodassa sotilaaksi ja rauhassa toimitusjohtaja-saneeraajaksi.
VastaaPoistaEI UHKAUS EI TABUT EIKA HYSSYTTELY
VastaaPoistaKemppinen hallitsee taman jarkkyneiden hoidon(kin)! Aivan oikeesti hallitsee- kunnioitettavaa. Mies pitaisi saada johtamaan terveysministeriota.
Suurperheessani oli paljon lapsia. Yhden pojan mieli tahtoi jarkkya ( vain yhden! ). Hyssyttelya kokeiltiin, mutta vasta kun hyvat naapurit ottivat pojan vaatimattomiin hommiinsa, alkoi elama maittaa. Samainen poika oli yrittamassa
Uhtualle (JR 11), oli joukon jatkona Kivennavalla katkaisemssa lapimurtoarmeijakunnan (KaAK30) ajelun pitkin Viipurin valtatieta, ja
edelleen
Tukkimassa Noksuan kannaksella kahden sovietin Armeijakunnan menon Antrean kautta Sisa-Suomeen ja viimeksi viela Vuosalmella tukkimassa vihollisen Taljalaan menoa, kaatui Vuosalmen viimeisena kovana paivana. SellIsta elama
on.
Tuota "taistelureaktion" hoitoa on Suomessa opetettu 1970-luvulta alkaen. Ilmeisesti israelilaiset saivat asiasta hovikelpoisen. Ohje on suunnilleen:
VastaaPoista*joukkueenjohtaja ottaa romahtaneen erilleen, lähettää JSP:lle.
*JSP:llä otetaan vastaan, annetaan ruokaa ja pistetään telttaan nukkumaan
*seuraavana päivänä 90% taistelureaktion saaneista on häpeissään ja halukkaita palaamaan etulinjaan
*asiasta ei puhuta tämän enempää. Terminä käytetään "taistelureaktio" tai "väsymys", ei mitään henkiseen romahdukseen liittyvää.
Kemppinen satuilee jälleen kerran. Muka lääkintävahtimestarina olisi pistellyt rauhoittavia piikkejä vaatteiden läpi kuolleen omaisen pakaraan. Tällaista ei kukaan asioista perillä oleva usko. Eikö Kemppisen kokemusmaailmasta löydy aitoja kokemuksia kerrottavaksi? Unelmoiko Kemppinen yhä Kierkegardin svääreissä?
VastaaPoistaKun runoilija puhuu psykiatrista niin onko kyse rukoilevasta psykiatriasta? Siitä, että ihmislapsen ainutkertaista yksilöllisyyttä tärkeämpänä pidetään hänen syntyperäistä ryhmäsidettään?
VastaaPoistaKauheus voi tehdä kriittiseksi, mikä on totta. Näin kävi minulle.
VastaaPoistaJouduin aamuruuhkassa näkemään miehen narun jatkeena sillankaiteessa (en halua tässä käyttää sitä oikeata sanaa, inhottaa).
Se oli nopea näky, liikenteen virta vei eteenpäin, ei ollut aikaa, ei halua, ei mahdollisuutta jäädä pysähtymään. Sinne sai jäädä, totinen näky, mennyt näky.
Kun vastaava näkymä on tullut vastaan uutisissa, tiedän mikä on totta.
Kun sama näkyy filmeissä ja näytelmissä, näen ettei ole totta.
Totuus näkyy nilkkojen asennosta. Ei ole hyvää katseltavaa.
Tapahtui joitakin vuosikymmeniä sitten.
VastaaPoistaKuulen tuttavan olevan
hoidossa isossa sairaalassa.
Menemme katsomaan.
Ilosia ihmisiä joka puolella, maisista murheista
tietämättöminä, kuka rallatellen, kuka mitenkin.
Kohta rämähtää lasinen sisäovi.
Pari porrasta lattiatasosta alaspäin ovi.
Siihen rähmälleen pää edellä mies.
Vähintääkin järkyttyneet vierailijat katsovat
käytävää suuntaan ja toiseen.
Missä henkilökunta.
Ei ketään.
Vierailuajan loppupuolella heitä alkaa
ilmaantua läheisen oven takaa.
Kahvitunti menossa. Ei kait sitä silloin…
Myöhemmin keskustelen tilanteesta henkilön
kanssa joka on ollut töissä ko laitoksessa.
Piikkiä, rauhoittavia… Kyllä se siitä..
Mitä me muuta..
Löytyy yhteinen tuttavakin, ent luokkatoverini.
Joo, se. Se on ainoa joka jaksaa yrittää..
Loistavaa. Hieno homma.
Iltarukoukseni lyheni hiven:
Herra, auta meitä heiltä.
Espanjan kruunun aarteet ovat vieläkin kadoksissa Napoleonin selkkausten jälkeen. Aarteet kätkettiin Espanjan kuninkaanlinnan huoneeseen seinän sisään ja huoneesta otettiin tapettipala huoneen tunnistamiseksi.
VastaaPoistaRanskalaisten poistuttua huomattiin että sadat huoneet oli tapetoitu uudestaan, eikä "aarrehuonetta" vieläkään ole löydetty. Kuninkaanlinnassa on yli 2800 huonetta.
Usein tuli juteltua edesmenneen Heimo-setäni kanssa, joka oli näitä suomalaisia SS-miehiä. Sodan jälkeen oli Kauttuan tehtailla pomona ja sai jatkuvalla syötöllä ottaa vastaan tappeluita ja raakaa kiusausta roskaväen (työläisten) taholta. Ihmisenä hän oli ystävällinen, kiltti, rauhallinen humanisti.
Hänen mielestään vain ja ainoastaan sota-aikana siviilien ja sotilaiden tuntema pelko, huoli, kärsimys ja kyyneleet auttoivat selviämään rauhanajasta. Ne jotka oppivat lopullisesti tukahduttamaan tunteensa sota-aikana, eivät henkisesti rauhanajasta selvinneet. Heille sisäinen kärsimys, huolet ja kyyneleet, viina ja hernekeitto saapuivat rauhan tullessa, siirtyen huomaamatta ja hitaasti jälkipolvilleen.
Isäni, raavas mies, kertoi rukoilleensa elämänsä aikana vain kerran. Se tapahtui Jelettijärvellä vapun aikoihin 1942, kun hän makasi rämeellä ja vihollinen latasi tulemaan kranaattia ja muuta ammusta niin saatanasti.
VastaaPoistaHän kertoi, että vaikka aina siellä pelotti, niin silloin iski outo kuolemanpelko, joka sai isonkin miehen hätääntymään.
"Mutta en minä muuten olisi rukoillut", hän selitti", "mutta kun Lahti-Saloranta ei suostunut toimimaan, vaikka uraaa-huuto kaikui jo ihan lähellä... Meinasi pakokauhu iskeä."
Rukoilu varmaan tepsi, sillä pikakivääri alkoi toimia.
Onkohan Hesperian puhelinnumerolla 4711 jotain tekemistä kolina-tuotemerkin kanssa (Eau de Cologne 4711)? Jos juo kolinaa niin ennen pitkää joutuu deliriumtilaan.
VastaaPoistaAd Omnia: - tämä tarina on kaikin kohdin tosi.
VastaaPoistaAd omnia: - 4711 oli jo on edelleen HYKSin - HUSin phelinvaihteen numero. 4711:n olen käynyt valokuvaamassa. Se on Kölnin Hohe Strassen talon numero, jossa edelleen myydään Kölnnvettä elli Kolinaa eli Eau de Colognea (Cologen = Köln). Suupuheen mukaan Napoleonin valloitusjoukot panivat talojen numeroinnin toimeen Reininmaalla.
VastaaPoistaLontoossa kiinnityy väiisinkin huoio brittläiseen kansanluonteeseen. Siellä talojen numerointi saattaa alkaa kesken kaiken ja muuten vain uudelleen.
Tokion järjestelmää en oikeastaan tunne - olen vain kuullut siitä toinen toistaan hurjenmpia kuvuaksia. Väittävät, ettei kaduilla ole välttämättä nimiä eikä taloilla numeroita mutta ainakin taksinkuljettajilla on käsitys kortteleista.
Oi miten hauska kirjoitus. Minä voisin tulla tuohon diskurssiin mukaan ja kertoa miten Espanjan Kuninkaan kunigatar kerran oli leikkimielellä ja päätti olla hulvaton eli hassu (nuoruudessaan; ikää vähän yli kaksikymmentä ja mieliala korkealla) ja kun linja-auto pysähteli Lahnajärvellä kuningatar osti ranskalaisia perunoita ja kiipesi niiden kanssa autoon vaikka tarrassa, joka oli auton ovella oli selvä kielto syödä bussissa.
VastaaPoistaKoska kuningatar oli lapsensa kanssa siellä he hihittelivät ja söivät innostuneina perunansuikaleita mutta joiden tuoksu pian levisi linja-autoon. Autonkuljettaja katsoi hieman vihaisena mutta ei sanonut mitään.
Koska Kungingatar ei ole tästä vielä kertonut häntä ei olla vielä tämän suhteen testattu vaikka muut "episodit" jonka elämäniloinen tai empaattinen ihminen tekee vain siksi, että on hauskaa olla ns. hullu. Nyt tämä kirjoitus on verkossa ja odotamme Lahnajärveltä jonkun, joka sitten aikanaan tulee ja testaa, että vieläkö syödään linja-autoissa ja onko naamataulu kenties järkevän näköinen vai ei. Testit ovat tärkeitä ja kontrolliin sairastunut yhteiskunta pyrkii millimetripaperien avulla ylläpitämään omaa uskomustaan sillä kontrolli on aina kontrolli. Kukaan ei puhu miten hypoteesit vääjäämättä vievät halun löytää asioiden yhteen kuuluvutta. Siihen ei ollut komptenssia edes tilastotieteen opettajalla. Kunhan saivat millimetripaperin käteen niin saivat muutkin asiat stemmaamaan. Näin tehdäänkin siksi stemmatutkimukset: tarkasti, tarkasti. Kukaan ei voi sanoa, ettei olisi tarkasti!
Raportti menee sitten paikalliseen sairaalaan heidän traumaosastolle sillä pedofiliset psykologit istuvat siellä punakynä kädessään ja kaikki raportoidut episodit tarkistetaan muutaman vuoden väliin jospa Kuningatar vielä syö linja-autoissa, kaataa oluet (leikillisesti) häriköiden päähän ja kutsuu itseään Lapinlahden Lahnattareksi!
Tämä kertomus on tietysti kaikin järkevin sanoin sellainen, että se on tarkistettava ja kirjattava useaan kertaan, mikäli perunantuoksuinen rouva vielä aikoo olla uskottava. Kiitos asian suhteen menee harvinaisen kaksinaamaiselle ystävättärelle, joka päätti antaa vanhat sillit kuraveden kanssa takaisin, joita hän oli keitellyt vuosikymmeniä.
Tarina tällä kertaa sopi vallan hyvin Lahnajärven poliiseille, joille työ oli ollut uhattuna sillä kahvila lopetti toimintansa. Poliiseille annettiin hyvästä tarkkuudesta mitalit ja saivat maajoukkueen valmentajan paikka koska Interpolin kirjeenvaihtaja ei halunnut vaikuttaa tyhmältä koska oli sekoittanut kylähullun ja kyländerin. Asia hiljennettiin ja aluueen kaikille sairaaloille annettiin neuvo pitämään silmät auki. Koska se oli vaikeaa he käyttivät siihen ylimääräistä aikaa ja rupesivat seuraamaan sillä nyt oli niin monen huono moraali tai huono maku kyseessä. Oli helpompi löytää evidenssejä kun oli koko päivä aikaa ja koska oli toivottu, että niitä sitten kanssa löydetään työhön ryhdyttiin suurella innolla. Näin millimetripaperein työtään jatkavat poliisit saavat nyt traumaterapeutin lisäkoulutuksen jonka maksaa veronmaksajat ja palmuöljytuottajat. Laakson sairaala vastaanottaa suurimmat evidenssiyhteydet, toimittaa ne supolle jossa päätökset tehdään mitä asioiden suhteen pitäisi tehdä. Se, että Kuningatar saa paskahalvauksen ei lasketa; se on vain siinä tapauksessa lisää evidenssiä pedofilikleptomaniasta jonka syitä ei tunneta. Kuka nyt sellaisista kuvitelmista ei saisi - mutta ei Suomessa: täällä asiat syödään päiväjärjestyksessä joka kestää ihmisen elinajan ja sammuttaa luovan mielen ja halut elää. Sillekään ei voi mitään tehdä ja jos aikoo valittaa koko proseduuri alkaa alusta jälleen. Perunoita (!) ei syödä autossa, onko selvä?
"Onkohan Hesperian puhelinnumerolla 4711 jotain tekemistä kolina-tuotemerkin kanssa (Eau de Cologne 4711)?"
VastaaPoistaVanha Stadin sanonta: " Jos juot 4711 soita 4711"
(Myrkystystietokeskus löytyi joskus tuon saman HYKS:in keskuksen kautta)
ad Antti Liikanen
VastaaPoistaTunnetaanko joku tapaus, jossa ylempi upseeri olisi kayttanyt ukko-Mauseria? Mitahan ne tapaukset ovat? Kiinnostaa kovasti!
ad Erastotenes et alii
VastaaPoistaKuvaamasi taistelureaktio-juttu:
Ei Valkeasaaressa ollut joukkueenjohtajaa eika sita JSP:n telttaa, siis silloin kun sielta lahdettiin. Taman vuoksi jouduttiin kaiketi turvautumaan jaakarieverstiluutnantin hernekeittoon kahden paivan vaelluksen jalkeen.
Taistelureaktio selvitys sopii niihin kesan 1944 tilanteisiin, joissa yksikko hajosi ja koottiin takamaastossa 1 tai 2 km paassa. Naita jossain vaiheessa hajonneita yksikoita oli Ihantalassa ja Vuosalmella monia. Jaakaripataljoonat hajosivat yksi toisensa jalkeen siella ja koottiin takamaastossa, samoin JR 12 ja JR 13 ym. -- Noita JR 10 ja URR/HRR yksikoita (siis Valkeassari ja Vammelsuu) ei tosiaan joukkueenjohtajat koonneet takana odottavaan JSP:n telttaan!
"Viipurin ja Lappeenrannan välillä juhannuksen jälkeen samana vuonna kun synnyin."
VastaaPoistaIsäni vietti 18-vuotispäivänsä e.m. savotassa jossain Viipurinlahdella. Viimeisiksi reserveiksi sinne haalittiin kaikki alaikäiset it:n lataajatkin. Ei asiasta juuri puhunut, muualta kuulin. Tullut mieleen, että pitäisi aiheesta kirjoittaa joskus. Edes taustatutkittua fiktiota.
Onko tuota sotilaspoika-järjestelmääkään kukaan tutkinut?
En usko enää ihmisjakoon: vahvat ja heikot.
VastaaPoistaKaikki ovat sekä että ja kaikki tunteet koskevat kaikkia. Kun tarpeeksi pahaan paikkaan joutuu, jokainen meistä romahtaa, se näkyy ulospäin vain eri tavalla. Vahvuuskin näyttäytyy monenlaisessa muodossa, myös valeasussa.
"Heikkoja" on helppo puolustaa ja "vahvaa/kovaa" helppo tuomita. Se, miltä näyttää on vain se miltä näyttää.
Ad Jojje: - minulta oli siellä yksi setä. Asevelvollisuus alkoi 17-vuotiaastsa, ja siellä Viipurinlahdella oli tuon ikäisiä alokkaita. Sotilaspoika tarkoitti suojeluskunnan poikaosastoa. Heitä käytettiin taistelutehtävien yhteydessä mm. Helsingin pommituksissa helmikuussa 1944. Muistelmissaan asiasta kertoo Lasse Pöysti, joka oili juuri täyttänyt 17 Käpylän Taivaskallion IT:ssä.
VastaaPoistaAd Pirkko A: - oma käsitykseni on täysin sama.
VastaaPoistaHall-Of-Famer! Sanomalehtimiesten taso on Suomessa romahtanut, joten ilolla huomioin Teidän huikeat kolumninne! Maa tarvitsee Teitä, Kemppinen! Naapurin poika Junnu (R.I.P) riimitti aikoinaan, että kyvyttömät johtaa tätä maata/niiden älyä ei voi taata! Sama meno näyttää jatkuvan? Puita petromaksiin, Kemppinen!
VastaaPoistaPirkko A:lle
VastaaPoistaMielestäni jako heikkoihin ja vahvoihin voidaan erinomaisesti todentaa.
Ei tarvitse kuin lukea keskitysleirielämän muistelmia, rangaistussiirtoloiden muistelmia, Solzenitshinin teoksia, kuunnella omia isoäitejäni... ymmärtää selvästi millainen "ihmisryhmä" selvisi romahtamatta.
Eivät henkisesti vahvat romahtaneet. Heikot ja vahvat/kovat romahtivat, mutteivät ne vahvimmat. Se ei ole "miltä näyttää" vaan miltä itsestään tuntuu ja minkä muut huomaavat.
Tositarinoita. Blogikirjoituksia. Tänään kaunokirjallisuutta.
VastaaPoistaHall-Of-Famer! Sanomalehtimiesten taso on meillä romahtanut 1960-luvun ajoista! Onneksi meillä on Teidät - oletteko, köh, ajatellut sanomalehtimiehen uraa? Maa tarvitsee Teitä Kemppinen! Kyvyttömät johtaa tätä maata/niiden järjenjuoksua ei voi taata, riimitti jo naapurin pikkupoika Junnu (R.I.P). Kirjoitatte yhtä iskevästi!
VastaaPoistaMuistelen vuosikymmeniä sitten lukeneeni uutisen, jonka mukaan kölninvesiyhtiö voitti oikeusjutun kondominvalmistajaa vastaan, joka oli nimennyt tuotteensa 4712:ksi. Taisi olla Saksassa tai Ranskassa. Jotain tekemistä sillä oli tekijänoikeuden kanssa (?).
VastaaPoistaJarMom, en usko että yksikään ihminen selviää elämässä romahtamatta enemmän tai vähemmän. Se vain ei välttämättä näy ulospäin.
VastaaPoistaSe, miltä itsestä tuntuu saattaa olla ihan eri asia kuin se, miltä se näyttää ulkopuolisen silmin. Me näemme niin helposti sen, minkä "haluamme" nähdä. Ja "näkökykyyn" vaikuttaa niin personallisuus, henk.koht.historia kuin elämäntilanne ja k.o. ihmissuhde.
Kiitos samoin, myös Kertesz on tehnyt minuun vaikutuksen (syvän). Samoin sinun vastuuntuntosi ja -kantamisesi.
Anonyymille
VastaaPoistaMihin tuossa puita laitetaan ?
http://fi.wikipedia.org/wiki/Voimavalolyhty
Pirkko A:lle
VastaaPoistaKiitos taas vinkistä. Pitääkin lukea Kerteszin loput teokset.
Opitaan lisää.... jatkoja sinne.
mauserimiehiä oli ainahhiin
VastaaPoistahttp://fi.wikipedia.org/wiki/Verner_Viikla