Sivun näyttöjä yhteensä

3. huhtikuuta 2011

Me papit nauroimme




”Me papit nauroimme niin”, sanoi kirkonvartija. Olimme hiukan huolestuneita teologisen tiedekunnan tilasta, pappi ja minä, ja muistelin hänelle, että istuin kauan sitten itsekin professori Haikolan jalan juuressa (toinen jalka oli jäänyt Viipurinlahdelle), miettimässä lain kolmatta käyttöä (tertius usus legis).

Ensimmäinen käyttö on se, jonka lakimiehet tuntevat. Se ei johda kovin pitkälle. Tästä ilmiöstä lähetetään uutiskuvaa joka ilta ja muita kuvia pitkin päivää.

Jonkun pitäisi sanoa nuorille ja vanhoille maailmanparantajille, että heidän ajatuksensa on tavattoman hyvä ja tärkeä mutta näyttäisi käytännössä perustuvan virheelliseen päätökseen.

Sellainen maailma, joka voi olla edes hiukan parannettavissa, löytyy ihmisen sisältä. Ei ole parannusta ellei ole kättä, joka parantaa.

Viime vuosisata oli tieteen suurimpien voittojen aika. Sekä saksalaisten enemmistö että Neuvostoliitto ja lukemattomat sen kannattajat omaksuivat tieteellisen maailmankatsomuksen.

Molemmat katsoivat voivansa johtaa vastauksen kysymykseen, mitä täytyy tehdä, selkeistä tieteellisistä periaatteita.

Asiassa kävi tietenkin eri tavalla. Ne periaatteet eivät sitten olleetkaan selkeitä eivätkä tieteellisiä. Myöhemmin kävi ilmi, etteivät ne olleet liioin periaatteita.

Siinä riittää iäksi miettimistä. Miten niin suureen valtaan nousi sellainen poliittinen lääketiede, jonka ainoa oppi oli, että ellet parannu menetät pääsi.

Saksan ”Einsatz”-joukoista, jotka kilpailivat tasaväkisesti Neuvostoliiton NKVD:n kanssa mielettömyydestä, ainakin 80 prosenttia oli nuorten lakimiesten johtamia. Se on se lain ensimmäinen käyttö.

Virallisesti havainnollistetun tiedon hankkiminen ei johda parannuksiin. – Raha ei paranna, kuten moni tietää jo. Tiedon hankkiminen on silti kannatettava asia, vaikka monitietoiset hölmöt eivät pelasta meitä tietämättömyyden kultilta, joka tuntuisi olevan alkaneen vuosisadan suuri menestysohjelma.

Vastaus ”tieteellisen maailmankatsomuksen” ongelmaan on omeletti. Ainakin Trotski, joka oli tietäväinen ihminen, oli pannut merkille, luultavasti keittiössä. Ettei munakasta voi laittaa rikkomatta munia. Tätä ajatusta toisteltiin kilvan, koska se kuulosti niin hyvältä. Munakasta ei kuitenkaan voi liioin laittaa hankkimatta munia. Tyhjästä se ei synny, ja paistinpannu sihisee kärsimättömänä. Outoa etteivät Trotski ja Lenin sanoneet suoraan, että jauhelihapihviä ei voi paistaa teloittamatta isoäitiään ja työntämättä häntä lihamyllyn läpi. Näinhän he tekivät, samoin kuin saksalaiset kilpailijansa.

Moraalinen kannibalismi herätti suurta kunnioitusta jo 1940-luvulla, kun eräät julistajat, esimerkiksi Sartre, sanoivat että ratkaisuja voi tehdä, mutta johdatusta niihin ei saa mistään. Se johdatus olisi juuri tuo lain kolmas käyttö, opiksi ottaminen.

Se ei tarkoita sitoutumista johonkin moraalijärjestelmään, joita on kaupan. Oikeastaan niitä myydään kilvan, ja niitä on jatkuvasti tarjouksessa eri puolilla maata ja maailmaa.

Kun en halua saarnata pidemmälle, annan vihjeen. Hautajaistilaisuus on merkillinen ja monimuotoinen rituaali, jonka tarkoitus ei ole saattaa kuollutta ihmistä pois silmistä. Ei hautausmaa ole mikään Babi Yar.

En liioin osaa nähdä, että näihin rituaaleihin liittyisi välttämättä jokin uskonnollinen jäsenyys, en ainakaan nykyisessä tilanteessa, jossa kirkkoa ja jalkapalloseuraa ei osata erottaa toisistaan. Rituaalin tarkoituksena on kokoontua kiittämään. Kiitoksen kohteena näyttäisi olevan vainaja, mutta oikeastaan se on elämä, josta voi oppia löytämään etsimäänsä. ”Kiitos sinulle, sisar kuolema, jonka syleilyttä ei kukaan täältä pakene.”

24 kommenttia:

  1. Tarkkaan ottaen ne lakimiesten johtamat porukat olivat nimeltään Einzatsgruppen. Sanon ihan vaan siksi, ettei tulisi yhdeksän pisteen virhettä laatublogiin.

    Pitkän saksan lukija

    VastaaPoista
  2. Kummallista miten helppoa meidän on haudata "sisäisen ihmisyytemme ikuinen tarkoitus". Hyvin tämän työn ovat hoitaneet
    materialistinen maailmankäsitys, NKVD tai
    Aatu Hitler, tai järjen ja rahan palvonta.
    Nouseeko esiin kaiken "pahan" tilalle uusi ihmisyyden kaipuun tsunami?

    VastaaPoista
  3. Minusta maailmankatsomus ja elämänkatsomus ovat kaksi eri asiaa. Jälkimmäiseen voi kuulua myös uskonnollisuus.

    VastaaPoista
  4. Ad Lauri Gröhn et alii: - totta. Sanat ovat menneet vain sekaisin jo kauan sitten. "Maailmankatsomus" (Weltanschauung) on kärsinyt filosfianja politiikan kynsissä. "Maailmankuva" taas sisältää, ainakin minun korvissani, tiedollisia sitoumuksia niin että jokin minun mielestäni pseudotieteellinen mahtuu sen alle. Tieteellisyys / tiedollisuus on paha paloitella. Minusta siihen sisältyy valmius tarkistaa faktat ja myös hylätä käsityäksiään. Toisaalta se käsitys on mielestäni lattea, että maailma on kaikki minkä nyt tiedämme.

    VastaaPoista
  5. Rituaaleiksi kutsutut sakramentit ilmentävät minulle läntisen uskonnon kestävää perustaa; sitä mikä on jäljellä absoluuttisen totuuden hajottua tuhkana ilmaan holocaustin myötä.

    Kaste, rippi, avioliitto ja hautajaiset rytmittävät sopivasti maallista vaellustamme. Niissä toteutuu ihmisen mittakaava.

    Pyhimykseksi julistaminen lienee yksi tapa ilmoittaa ihmisjärkeä suuremman ajatuksen löytymisestä. Samaa tarkoitusta eri sanoilla sanottuna pyritään toteuttamaan suojeluksen antamisena jollekin kulttuuritapahtumalle tasavallan presidentin nimissä.

    Muuten on vaikea ymmärtää miksi presidentti Halonen lupasi viime syksynä könttäsuojeluksen kaikille Juhani Ahon juhlavuoden tuleville tapahtumille.

    VastaaPoista
  6. Tavattoman hyvä ja ajattelemaan paneva postaus (?) taas tällä kertaa, Kemppinen! Aivot ovat revetä, kun miettii, miten hyvin voisi ajatuksensa järjestää niin, että ne puikkelehtisivat toistensa yli ja ali ja niin syntyvä kudos olisi hauska ja viisas samalla kertaa. Älä nyt ota tätä pelkkänä kehumisena. Myös asiat, joista puhut, ovat tärkeitä. Kuten tuo: itsestä se on kaiken lähdettävä. Sitä paitsi tuo alku: me papit nauroimme niin, sai melkein hyppäämään tämän blokkauksen yli, mutta melko vaivattomasti sait sen muuttumaan mielenkiintoiseksi, omaksi kokemukseksi.

    Tätä maailmaa voi tosiaan seurata kuin hullunkurista tragediaa, ja sovittaa siihen jotenkin itsensä, mikä ei ole helppoa. Minähän on kaiken keskus. Kaikilla, on kysymyksessä varastomies tai lakimies tai vaikkapa,: hammaslääkäri (joka nuhteli minua: ei noin saa sanoa!, kun kerroin, että minusta tuntuu, että kaikki toiset ovat viisaampia kuin minä - aito toteamus) kaikille on oma itse tärkeä. Siinä minulla on kyllä vielä oppimista, että sen hyväksyisin. Mutta tuo hetki, jolloin ollaan saattamassa jotain tuttua, läheistä, tai puoli vierasta "viimeiselle matkalle", on todella miettimisen arvoinen. Kuinka monta prosenttia surusta on iloa siitä, että on itse elossa, tai siitä, että suree tuon "matkustajan" kohtaloa. Kuinka monta prosenttia on itsesääliä, jos siinä hyvästellään jotain itselle tärkeää henkilöä.

    Kuitenkin kaikkien kohtalo on sama. Kuolema. (Tuntuu synkältä.)
    Varsinkin jos kysymyksessä on vasta elämäänsä aloitteleva.

    Kohtalo? Kävin tätä ennen katsomassa nimimerkki Syrinx'n pitämää blogia, joka on nimeltään Lyhyesti. Sieltä tarttui mukaani lause: "Kohtalo on minut hyljännyt." Vaikuttava lause. Varsinkin, jos alkaa miettiä, mitä se lause sisältää.

    VastaaPoista
  7. Kysymys hänelle, jota se sattuu koskemaan: Keitä olivat 200 vuotta sitten kirkonkirjassa mainitut "Dessutom blefva i Kåskis kyrkogård begrafne elfva man, af Kejserl: Ryska Beeruter, som bekänt sig til den Gräkiska Christna Religionen"?

    Tiedustaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  8. Blogistimme kirjoittaa: "Ei ole parannusta ellei ole kättä, joka parantaa."

    Mielenkiintoinen ilmiö ja sanonta tuo parantava käsi. Sehän tulee varmaankin suoraan Ranskan keskiajan kuninkaiden kyvysta parantaa koskettamalla. "Kuningas sinua koskettaa ja Jumala parantaa", kuten se noin suunnilleen kuuluu.

    Marc Bloch on tehnyt hienon teoksen aiheesta vuonna 1924 eli Les rois thaumaturges.

    VastaaPoista
  9. Tieto ja tiede pyrki ja vieläkin pyrkii yleensä hyvään. Liian voimakas usko tietoon ja tieteeseen pyrkiikin sitten pahaan. Usko ihmisen kykyyn on pohjimmiltaan ujoutta ja pelkoa. Sisällä vellova outo tunne ja nipistely, usko, etsii kohdetta. Koska häpeä ja leimautumisen pelko estää tunnustamasta uskoa Jumalaan, on helpompi tunnustaa usko johonkin muuhun.

    Kummallista että niin monessa muussa maassa ja kulttuurissa, joita useat suomalaisetkin ihailevat, usko Jumalaan ja yliluonnolliseen tunnustetaan tai se on osa normaalia, jokapäiväistä elämää.

    Kansamme on jotenkin säälittävässä suunnassa. Sillä ei ole oikein mitään mihin tarttua. Niinpä kaikkialla on tv tai radio ja ne ovat sen verran kovalla että omia ajatuksia tai kysymyksiä ei pääsisi tulemaan. Ohjelma on ohjeemme. Vaan mikäpä on tuon ohjelman sisältö?

    VastaaPoista
  10. Itse asiassa suurin syntinen tässä tieteellisyydessä taitaa olla monsieur Descartes, joka alkoi ovelasti kysellä "mikä on syynä tähän".Hänen vaikutuksestaan mekin sitten nykyään luemme Tekniikan Maailmaa emmekä Katekismusta sekä halveksimme oppimattomia muslimeja jotka vain luottavat kaikessa jumalaan. Tässä lienee osa minun maailmankatsomustani. Descartesiin vedoten huomautan, että mieleni, joka on siis olemassa, tarkastelee näin aistieni antamaa todistusta maailmasta. Ööö.. onko media aisti?

    VastaaPoista
  11. Yletön ahneus on saanut paljon pahaa aikaan. Nyt Yhdysvalloissa näkemämme kansan kolmijako: rikkaat, köyhät ja väliin jäävät, jotka luulevat olevansa hyvin toimeen tulevia mutteivät kuitenkaan ole, tekee tuloaan muuallekin. Taustalla on ihmisluonteen peruspiirre kerätä itselle mahdollisimman paljon kaikkea, etenkin mammonaa. Jos ihminen ei ole kehittänyt itselleen jarrua, tulee pahaa jälkeä.

    Erilaisten elämänkatsomusten arviointi on mahdotonta. Toisen päähän ei voi katsoa. Ja tunnetusti ulkokultaisuus on helppoa ja yleistä. Tätä ruokkii se, että on aina kivempi näyttää kanssaihmisten keskuudessa paremmalta kuin muut. Huonosti kohdellut on helppo vaientaa leimaamalla heidät vääräuskoisiksi tai syntisiksi.

    Esimerkiksi Jippii-oikeudenkäyntiä seuranneena ei voi kuin ihmetellä sitä, kuinka sokeita jopa asiamiehet ovat suomalaisen oikeudenkäytön epäkohdille. Päivän aiheeseen liittyen voisi todeta, että jos olisi se pikkulapsi, joka huutaisi kaikkien kuullen, että tuomarilla ei olekaan uusia vaatteita vaan että hän on alasti, silmät eivät aukeaisi vaan lapsi tapettaisiin välittömästi, mielipuoli kun raukka ilmeisesti on...

    VastaaPoista
  12. Joskus nuorempana olisi voinut kirkosta erotakin (mutta kun ei ollut juuri tuloja, niin miksi vapautua verostakaan), nyt keski-ikäisenä ei enää viitsi.
    Hyödyllisten siirtymäriittien tarjoamisen ohella kirkko on niitä harvoja tahoja, jotka vielä käyvät keskustelua etiikasta ja sen sellaisesta.
    Kovin vähän on tälle alalle kilpailua tullut? Luomuhautajaiset..?
    Ikävä kuulla, etteivät lakimiehet tiedäkään, mikä on täydellinen maailma. Eikös siihen pian päästäisi, jos kaikki noudattaisivat lakeja?

    VastaaPoista
  13. YLE:n elävässä arkistossa on tarjolla Ilkka Niiniluodon haastattelu, jossa käsitellään maailmankuvaa ja maailmankatsomusta.

    VastaaPoista
  14. Ad Oscar et alii: - hyvä että töit Blochin kirjan esiin. Näyttää olevan myös englanniksi The Royal Touch (1990).

    Sanan "kirurgi" on peräisin kreikan sanasta "khiros" - käsi.

    VastaaPoista
  15. Eero:
    "Ööö.. onko media aisti? "

    Pirkko Mannola katuu lööpissä: "En päästänyt Åkea pukille" (saattoi olla hieman eri sanoilla)
    Media on julkinen purgatorium, ja puhdistuminen on aistihavainto: media on aistiväline.

    Mutta en ymmärrä kirkon rituaaleja - sen taas ymmärrän, tapaturmassa kuoli purjehtija. ystävät poltattivat ruumiin, ja jemmasivat tuhkan, sirotellakseen sen kesäiltana miehen rakkaimmalle sisämaavesien selälle.

    VastaaPoista
  16. Ad Anonyymi: - sisämaaselän - joissakin tapauksissa, kuten eilisissä hautajaisissa rituaali oli täsmälleen sama - hiekkakankaaseen, johon ovat maatuneet monet läheiset ja ytävät.

    En usko että se on sen kummallisempaa. Vaikka emme usko taikoihin, en pitäisi siitä, että joku sirottelisi esimerkiksi puolisonsa tuhkan roskalaatikolle vievälle polulle.

    VastaaPoista
  17. Ei ole "täsmälleen sama", ylipäätään pitäisi olla taulukko, jos puhutaan täsmällisyyksistä. ei ole ensimmäistä eikä viimeistä päivää; mitään ei nouse, eikä sellaista luvata.
    Niin ateistin (ko. vainaja) kuin panteistin orientaatio on kokonaan toinen.
    Paskan puhuminen, se taas vain loukkaa.

    Kirkko pelkää, jos sillä on järkeä jossain puheissaan - joutuu vielä selittämään katu-uskottavia.

    VastaaPoista
  18. Muistan kun lapsena katselin vähän ihmeissäni kirjahyllyssämme olleen Erkki Tantun vitsikirjan "Me papit nauroimme niin" kansikuvaa. Siitä jäi jotenkin lapsen mieleen tajunta, että papeilla voi olla hauskojakin puheenaiheita ja he voivat joskus jopa nauraa. He ovat siis ihan ihmisiä.

    VastaaPoista
  19. Nimimerkki "pikkuliisun" esiin nostama Syrinx'n lause "Kohtalo on minut hyljännyt." iski myös minuun kovalla voimalla. Sen syvämietteisyydessä on kaikuja suuren opettajamme Jeesuksen sanomasta. Kunpa voisimme ajatella useamminkin noin!

    VastaaPoista
  20. Ad Omnia: - Lauttasaaren pappi Voitto Viro kuuluu ensimmäisenä sanoneen saarnassaan, että hyvään puheeseen kuuluu kolme vitsiä, mutta saarnaan riittää kaksi.

    Tämä olisi ollut 50-60-lukua. Viro oli suosittu ja ahkera kirjoittaja. Katselin tässä joskus joitakin hänen teoksistaan. Kyllä ne vähän lapsellisilta tuntuivat.

    VastaaPoista
  21. Onko Kemppinen lukenut Sam Harriksen kirjan The Moral Landscape? Käsittelee ainakin jotakin tästä blogikirjoituksesta ainakin jollakin tavalla.

    VastaaPoista
  22. ".... että papeilla voi olla hauskojakin puheenaiheita ja he voivat joskus jopa nauraa."

    Just sama veronkerääjän ilo.

    (tai sitten: Yle lähetettyään jonnekin maailmalle urheilukisoihin kourallisen eri lajien "asiantuntijoistaan", niitä kansa- ja keskikoulupohjaisia. Se ilo on irti).

    VastaaPoista
  23. "Ei hautausmaa ole mikään Babi Yar."

    No eipä niin.

    Sillä väittävät, että k a h d e n päivän aikana syyskuun lopulla 1941 paikalla lahdattiin 33.771 juutalaista ym. tihulaista ja, että ne sitten kaivettiin maasta, poltettiin ja tuhkatkin hävitettiin.

    Uskomaton juttu mutta uskojia riittää.

    VastaaPoista
  24. Axel Sandemose väitti, että papit ovat varastaneet alkuaan tavallisten maanviljelijöiden käyttämän hautaussiunauksen: maasta olet sinä tullut ja maaksi sinun pitää jälleen tuleman. Jos kokee että vain evankelisluterilainen laitoskirkko voi Suomessa olla sellainen moraalinnen takaus myös hierarkiselle juridiikalle, jota kaikki kunnioitamme, on maailmankuva mielestäni kovin kapea. Se ei myöskään tunnista sitä perusinhimillisyyttä ja arvoa, jota jotkut kirkkojenkin piirissä salaa kunnioittavat enemmän kuin dogmaattista liturgiaansa. Jumalaan uskominen ylittää tietenkin kaiken tieteellisen arvuuttelun. Stalin ja inkvisitio ovat kuitenkin saman puun hedelmiä.

    VastaaPoista