Sivun näyttöjä yhteensä

2. lokakuuta 2010

Narkissos seikkailee yhä




Narsismin nimen takana on siis antiikin myytti kauniista nuorukaisesta, joka rakastui omaan kuvajaiseensa. Huonosti siinä kävi.

Siitä on kieltämättä vuosikymmeniä, mutta muistan hyvin tämän hienona miehenä tunnetun hovioikeudenneuvoksen, josta kotiapulainen todisti avioerojutun yhteydessä, että hänellä oli tapana yleensä perjantaisin piestä vaimonsa Hoover-merkkisen pesukoneen sinisellä letkulla. Avioero myönnettiin, vaikka aviomies, tämä hovioikeudenneuvos, oli pyrkinyt torjumaan kanneperusteen selittämällä, ettei kysymyksessä ollut avioliittolain tarkoittama väkivaltaisuus, vaan rikoslaissa (itse asiassa rikoslailla 1889 kumotussa rikoskaaressa) tarkoitettu ”kohtuullinen kotikuri”, husaga.

En ole oikein halukas käyttämään filosofisten pohdintojeni esimerkkeinä yliopiston kollegoja, koska osa niistä norsuista on vielä täydessä touhussa niissä posliinikaupoissa, siis tälläkin hetkellä.

Tuomioistuimissa oli säännönmukaisesti tuomareina muutamia vaarallisia mielipuolia. Lisäksi oli koko joukko erikoisen hankalia henkilöitä. Ennen minun aikaani meillä hovissa vaikutti neuvos, joka oli muuten samanlainen kuin Jyrki Virolainen ja minä, paitsi että hän piti blogia eli kirjoitti yleisön osastoon virassa ollessaan, tuomarina toimiessaan. Hänen lempinimensä, joka ei ollut tarkoitettu lempeäksi, oli ”Pyhä Paavo”. Hän oli syvästi vakuuttunut siitä, että nuorisorikollisuus johtui sarjakuvista, sellaisista kuin Aku Ankka. Voi olla, että hän oli myös kuullut puhuttava sukupuolikuria ja säädyllisyyttä loukkaavista painotuotteista, joiden vaikutus rikollisuuteen oli muka ilmeinen.

Omana virassaolon aikanani luonnevikaiset tuomarit kukoistivat heikkojen presidenttien aikana. Kun Kalle Ståhlberg lähti eläkkeelle, hovioikeuden kahvilajaosto otti vallan etenkin nimityskysymyksissä. Olen muistavinani, että myös tuon kahvilajaoston puheenjohtaja oli käynyt läpi myrskyisän ja erittäin epämiellyttävän avioeroprosessin. Tämä porukka päätti, kuka nimitetään ja ketä ehdotetaan virkoihin, ja koska joukossa oli ainakin muutama patologinen narsisti, uusi presidentti, tunnettu nimellä Palikka, ja tyhmimmät jäsenet alkoivat välittömästi uskoa ”hyvää tarkoittaviin” neuvoihin, joilla joukkio pönkitti omaa asemaansa.

Narsismiin liittyy aggressiivisuus. Varon huolellisesti mainitsemasta nimiä, mutta en pitänyt asianmukaisena, että tämä kukoksi tunkiolle kiivennyt henkilö oli pikkujouluissa ja muissa tilaisuuksissa, ns. virvokkeita nautittuaan, hyvinkin halukas ruuvaamaan kurkusta vähäpätöisiksi arvioimiaan virkaveljiä.

Korkeimmassa oikeudessa muistan eräänkin hengenlahjoiltaan keskinkertaisen neuvoksen, joka puhui aina palkoista ja palkkaluokista. Tokihan sellaista kuunneltiin – että saadaan liian vähän palkkaa. Lainkäyttöasioissa edes esittelijä ei tarvinnut aurinkolaseja häikäistymisen pelossa.

Siinä organisaatiossa pääsi pitkälle virkaikäjärjestyksen ansiosta. En kehdannut mainita tätä asiaa väitöskirjassani. Nimittäin virkaiässä vanhimmat toimivat jaostojen puheenjohtajina. Ja osaisin suoralta kädeltä mainita joukon jaoston puheenjohtajia, jotka olivat aivan erinomaisia tuomareita, mutta joiden elämänkokemusta voi huoleti luonnehtia rajoittuneeksi. Jotkut olivat tulleet suoraan sotasairaalasta esittelijöiksi vuonna 1944, ja istuivat minun aikanani, noin 1980 puheenjohtajina. Tietääkseni he eivät olleet tehneet tuona väliaikana mitään muuta kuin virka-asioita.

Muuan kysyi, kummalla puolella henkilöautossa onkaan ohjauspyörä, vasemmalla vai oikealla. Toinen ihmetteli ja arveli sopimattomaksi sanaa ”grynderi”, mutta kunniallisena ihmisenä perääntyi, kun mainitsin, että tuo perustajaurakoitsijaa tarkoittava sana esiintyi yhden väitöskirjan ja useiden oikeustieteellisten kirjoitusten otsikoissa.

Ongelma oli – enkä mene vannomaan ettei olisi edelleen – että määrätietoisen narsistin oli erittäin helppo saada hyvän miehen tai naisen maine tällaisen hitusen naivin ja umpeen liimautuneen tuomarin silmissä. Tarkoitan siis, etteivät nämä tuomarit olleet tarvinneet ihmissuhdetaitoja ainakaan sotavuosien jälkeen eivätkä monet silloinkaan. Elän siinä uskossa, että esimerkiksi sotaylioikeuden syyttäjältä ei sellaisia valmiuksia edellytetty.

Tämän vuoksi en kannata innostuneesti sitä ajatusta, että korkeimpiin virkoihin nimitettäisiin parhaita ja nuhteettomimpia ihmisiä. Olen muistavinani, ettei kukaan ymmärtänyt, kun väitin kerran, että paras tuomari, kardinaali tai tasavallan presidentti tulee ihmisestä, joka on istunut kerran hullujenhuoneessa mutta päässyt pois ja sairastanut kahdesti kupan mutta parantunut. Sellainen ihminen näet osaa pitää mielistelijät kurissa. Kuka tahansa pärjää vihollisten kanssa, mutta ”ystävät” ne ovat vaarallisia.

20 kommenttia:

  1. Noita tunkiokukkoilijoita on kyllä perinteisesti saanut vetää ns. pataan pikkujouluissa. Ne ovat tilaisuuksia, missä voi vapaasti panna toisten muijia, keskustella kärkevästi esimiehen kanssa eli suomeksi vittuilla ja lopuksi pamauttaa hieman järkeä puupäähän. Ei noista yleensä ole tullut mitään seurauksia. Nyttemmin kun kaiken maailman homostelijat ja naiset ovat päässeet johtoasemiin, niin hyvät perinteet katkeavat. Vaikutus on negatiivinen kunnon tuloksentekijöihin. Ne hakeutuvat paikkoihin, missä voi kerran vuodessa edes rentoutua.

    VastaaPoista
  2. Moni yrittäjä on elämänkaarensa aikana tehnyt taloudellisen, ja osa myös henkisen konkurssin.
    "Nuhteettomat" jees-virkamiehet, varsinkin tuomarit, ovat tietävinään elämästä kaiken.

    VastaaPoista
  3. Aina välillä nousee tukka pystyyn näistä Kemppisen kirjoituksista.

    Tätä olen epäillytkin, että elävästä elämästä vieraantuneet henkilöt ovat ratkaisemassa ihmisten elämänkohtaloihin vaikuttavia asioita kuitenkaan ymmärtämättä mitä oikein tekevät.

    VastaaPoista
  4. Sanotaan, että tuomioistuinten pitää olla itsenäisiä. Mutta miten ne sitten voidaan puhdistaa esimerkiksi korruptiosta, narsismista muusta mädännäisyydestä, jos sellainen ottaa oikeuksissa ylivallan?

    VastaaPoista
  5. narsismi ja Jyrki Virolainen sopivat kyllä todella hyvin samaan blogikirjoitukseen

    VastaaPoista
  6. Itse kerkesin olla nuorena miehenä Hgin HO:n palveluksessa vajaat kaksi vuotta 1970-luvun alussa. Tuolloin hovioikeus toimi Eliel Saarisen piirtämässä Marmoripalatsissa Kaivopuistossa. Monet erikoiset tuomaripersoonallisuudet jäivät mieliin, mm. legendaarinen pres. Y.J.Hakulinen, joka inhosi KKO:ta syvästi. Kemppisen mainitsema "Pyhä Paavo" oli tuolloin täydessä teräkunnossa.

    Kemppiseen mainitsemaan kahvilajaoston puheenjohtajaan tutustuin paremmin 1970 -luvun puolivälissä KKO:ssa, jossa tyyppi oli vanhempana oikeussihteerinä ja meikäläinen hoiti nuoremman oikeussihteerin virkaa. Jouduin esittelemään KKO:ssa tuon vanhemman myrskyisän asumusero- ja lapsen huoltojutun. Raastuvassa jutussa oli kuultu 20-30 todistajaa siitä, kumpi oli syypää riitaisuuksien ja välien rikkoutumiseen ja kummalle lapsen huolto olisi syytä uskoa.

    Tehtäväni oli epäkiitollinen, ja kun sitten KKO (ään. 4-1, eri mieltä oli oikeusneuvos VM) päätti pysyttää alempien oikeuksien päätökset, joilla lapsen huolto oli määrätty äidille, sain tietysti kuulla pitkän aikaa huutelua siitä, että olin esitellyt asian väärin. KKO:n pikkujouluihin en tuolloin uskaltanut mennä!

    Asumuserotuomion jälkeen vanhemman kollegan asiassa seurasi toinen kierros KKO:een asti, nyt avioeron ja lapsen huolloin merkeissä. Onneksi olin tuolloin siirtynyt KKO:sta muihin hommiin. Vielä useita vuosia myöhemmin olin vähällä joutua nokkapokkaan tuon vanhemman kanssa syynä juuri tuo asumuseroasian esittely KKO:ssa. Sittemmin tilanne rauhoittui. Nyt tuo HO:n laamanniksi urallaan edennyt tuomari on ollut eläkkeellä jo useita vuosia enkä ole tavannut häntä kymmeneen vuoteen.

    VastaaPoista
  7. Vielä pahempia ovat ne, jotka tietävät mitä tekevät. Järjestelmällisellä ja jatkuvalla työpaikka- tai järjestökiusaamisella häikäilemättömät henkilöt työntävät syrjään ystävälliset ja kiltit ihmiset, jotka he kokevat kilpailijoikseen. Kirjailijoiden keskuudessa tätä pudotuspeliä tapahtuu koko ajan. Naisten joukossa kiusataan toisia myös huvin vuoksi, aivan niin kuin ilkeät lapset tekevät koulun pihalla. Koulukiusaajia muistuttavat nykyään myös monet toimittajat ja poliitikot "paljastuksissaan".

    VastaaPoista
  8. Meikäläisenkin työmaalla vaikuttaa yksi Kemppisen kuvailun mukainen Narkissos, joka yleensä pikkujouluissa ja vastaavissa joutuu muiden kanssa vähintään suukopuun ja usein myös nyrkkitappeluun. Kyseinen epeli kirjoittelee silloin tällöin tällekin kommenttipalstalle.

    VastaaPoista
  9. Tärkein kysymys on:

    Mitä voitaisiin tehdä tilanteen korjaamiseksi? Establishmentti varjelee omaa olemassa olooaan. Ongelmien todellisuutta ei haluta myöntää. Totuuden paljastajat nujerretaan, vaiennetaan tai asetetaan naurunalaisiksi.

    VastaaPoista
  10. Kokemuksesta voin sanoa, että totta joka sana.

    VastaaPoista
  11. Markku Salon kirja "Varo narsistia" kertoo taasen siitä, mitä millaisia asiakkaita asianajajien eteen voi uransa aikana sattua.

    VastaaPoista
  12. Eräs tunnetusti hankala HON oli sittemmin pitkään arvostetun eteläsuomalaisen alioikeuden päällikkötuomari. Hänen myöhemmät viranhakunsa 1990-luvulta alkaen tyssäsivät juuri po. tunnettuun hankaluuteen, vaikka virkaikä ym. sellaiset olivat huippuluokkaa. Hän korosti virkaikäjärjestelmän (Hakulisen mukaanhan esittelyjäksi nimitetystä koivuhalostakin tulisi neuvos ajallaan) etua: jaoston puheenjohtajaksi edenneitä ressukoitakin aktiivisesti tuettiin, kun ymmärrettiin, että kukin vuoronsa, ei edellytystensä mukaan.

    Tuo kuulostaisi sympaattiselta, jos kyse olisi bridgekerhon virkakierrosta; muutoin se on symptomaattista ja pelottavaa.

    VastaaPoista
  13. Konformistisesta ja täysin nuhteettomasta elämästä on vain haittaa tehtäessä päätöksiä toisten ihmisten elämään liittyvissä asioissa.

    "Been there done that" -havainnot antavat aina hyödyllistä perspektiiviä päätöksentekijälle tavalla, joka viime kädessä palvelee kaikkien osapuolten etua.

    VastaaPoista
  14. Ad. Kemppinen & ad Laamanni: Niin totta, niin totta... Miksiköhän kalliit kallonkutistajat eivät näitä narsuja löydä testatessaan päällikkövirkaan hakevia .... ?? Onneksi meilläkin aika hoiti asian pois päiväjärjestyksestä ja narsu saateltiin hymyssäsuin eläkepäivien viettoon :)
    Citizen Jane

    VastaaPoista
  15. ...oliko se sama, joka antoi paperit lattian kautta jollekin asiamiehelle...

    VastaaPoista
  16. :D Kiitos tästä!
    'Täydellinen' on vasta kun on 'epätäydellinen'.

    VastaaPoista
  17. Oletteko törmänneet Hiltuseen?

    Hänen väitöskirjansa hylättiin kaiketi plagioinnin takia.

    VastaaPoista
  18. Ad Anonyymi: - saatan joskus kertoa tuon hylätyn väitöskirjan tarinan. Siitä on puoli vuosisataa, ja todellisuudessa kertomus on surullinen. Pieni vilppi, huolimaton ennakkotarkastus, ilkeä opponentti ja pahat vaikutukset. Mutta ymmärtääkseen tilannetta pitäisi tietää ihmisistä. Esimerkiksi rikosoikeuden professori Salmiala oli merkillinen tapaus - kiihkeä äärioikeistolainen ja IKL:n kannattaja, mutta tutkijana ajan mittapuun mukaan hyvä ja kaiken kukkuraksi henkilökohtaiselta moraaliltaan nuhteeton. Hän oli yksi niistä, joka uhmasi Paasikiveä ja kieltäytyi jättämästä professuuriaan 1944. Hän oli keskeisessä roolissa tuossa väitöksessä. Ja professori Honkasalo käveli päivittäin Meilahdesta yliopistolle säästääkseen raitiovaunurahat. Pahat kielet väittävät, että hän käytti säästöt ostaakseen vaimoltaan salaa tupakkaa. Vielä pahemmat kielet mainitsevat laajasta tuotannosta lisäten, että jos tarvitsee hyväksyttävän syyn pysytellä kaukana kotoa, sitä saattaa ikävissään vaikka kirjoittaa oppikirjoja...

    Lukijat ymmärtänevät, että tämä on epäluotettavaa lakimiesperimää, jota minulle on kertynyt muistiin, koska pienilläkin padoilla on korvat.

    VastaaPoista
  19. Kyllä oli kamalaa luettavaa. Tuollaisia narsistisia öykkäreitä on tuomarikunnassamme.

    Onneksi tuomarikunnan pimeyden keskeltä välkähtää valojakin;
    sosiaalisia ja humaaneja tyyppejä, joilla on sydäntä ja korvaa myös tavallisen kaduntallaajan ongelmille.

    Sellaisia äärimmäisen vaatimattomia juristeja ja blogisteja kuten Kemppinen ja Virolainen.

    Kiitos Herra siitä.

    VastaaPoista
  20. Eipä tuo voi mitään perimää olla, lakimies- tai muutakaan. Perimä on yleisesti virheellisesti käytetty sana kun halutaan käyttää perintöä kuvaavaa asiaa. Perimä, perinne ja perintö kuuluvat ryhmään väärät ystävät.

    Näin se vaan on.

    VastaaPoista