Sivun näyttöjä yhteensä

14. lokakuuta 2010

Sähläyksestä syntynyt






Kuisman ”Sodasta syntynyt” eli kertomus Suomen itsenäistymisestä 1914-1920 päättyy monumentaalisesti. Viimeinen virke kuuluu: ”Ja niin kuin aina ihmiskunnan historiassa, sattumat Sarajevon laukauksista lähtien, samoin kuin seurauksiltaan joskus traaginen, usein tragikoominen ja lähes aina säälittävä sähläys vaikuttivat näissäkin kehityskuluissa enemmän kuin kauniit aikeet ja tavoitteellinen toiminta.”

Lisäisin omasta puolestani, kaikkeen kollegan esittämään täysin sydämin yhtyen, että Paasikivi oli väärässä. Hänhän toisteli päiväkirjoissaan, että tämä kansa on helvetin tyhmä, ja oli siis tältä osin juuri samaa mieltä kuin Stalin (hidasjärkinen kansa… järkeä on taottava moukarilla sen päähän”).

Nähdäkseni viimeksi kuluneiden puolentoista vuosisadan aikana kansamme on osoittautunut minkä tahansa muun kansan tavoin tyhmäksi mutta sen lisäksi harvinaisella tavalla tolkuttomaksi.

Tuota tolkuttomuutta nimitämme ”Talvisodan hengeksi”, mutta voisi sitä sanoa myös ”Kansalaissodan hengeksi”.

Tarton rauha 1920 tuomittiin maassa yleisesti häpeärauhana, kun ei saatukaan rajaa Vienanlahdesta Laatokkaan eikä tsaarinaikuisia miljoonasaatavia ulosottoon. Kuisma sanoo, että Tarton rauha oli luultavasti edullisin, mitä Suomi on koskaan tehnyt, ja paras, mihin tuossa tilanteessa saattoi päästä.

Tyhmyydeksi sanon tässä sitä itsepintaisuutta, jolla kieltäydymme näkemästä asioiden yhteyksiä. Me olemme eläneet niin intensiivisesti omaa Suomen historiaamme, ettemme esimeriksi vuonna 1918 oikein panneet merkille, että maassa oli venäläistä sotaväkeä, rajan takana vihamielinen bolshevikkihallinto, sitten saksalaista vakinaista armeijaa ja sitten välit poikki kaikkiin, myös Englantiin ja Ranskaan. Koska Ruotsi oli epähuomiossa jäänyt kuuntelulle, sen kanssa katkaistiin puhevälit Ahvenanmaan riidalla.

”Talvisodan hengellä” tarkoitan aivan rauhallisesti, ettei kukaan järkevä ihminen, ei esimerkiksi Mannerheim tai Tanner, nähnyt mitään selviytymisen mahdollisuuksia. Niinpä tolkuttomuudellamme on puolensa. Olemme olemassa.

Kuisma tähdentää, ettei kukaan osannut ajatella, että kaksi suurvaltaa, Venäjä ja Saksa, katoaa vuosiksi kartalta. Ei ollut aihetta olettaa, että Leninin porukka pysyisi vallassa muutamaa kuukautta kauempaa. Toisaalta valkoiset kenraalit eivät luvanneet edes puheissa suomalaisille senkään vertaa kuin punaiset.

Eikä inflaatio ollut käsitettävä ilmiö edes pankkimiehille - vuodesta 1909 vuoteen 1919 rahamme arvo putosi kymmenenteen osaan, ja samoin siis velat mutta ennen kaikkea säästöt.

Kirjan tärkein painotus on tämä: Suomesta ei tullut 1918 kapitalistista maata. Äänestäjien enemmistö eli vasemmiston lisäksi maalaisliitto ja osa keskiluokkaa vihasi korskeaa teollisuus- ja finanssimaailmaa syvästi. Kapitalisteilla ei ollut keinoja pyöritellä poliitikkoja eikä päättäjiä, sillä vaikka heillä oli rahaa, heillä ei ollut armeijaa eikä kannatusta.

Mannerheim edusti virka-aatelia ja oli monin läheisin sukulaissitein kiinnittynyt teollisuuspiireihin. Suurvaltasodan ja suurpolitiikan oikutellessa kävi niin, että Mannerheim hävisi vaalit ja presidentiksi tuli K.J. Ståhlberg, joka oli taitava kamarioppinut, mutta varsin tietämätön ulkopolitiikasta. Pankinjohtaja Paasikivi oli taitava hysteerikko, joka ensin kasteli omat housunsa ja sitten syytti toisia siitä.

Eräs tunnettu kirjoittaja nimesi Suomen 1920 - 1939 Tannerin tasavallaksi. Se ei ole huono nimi. Mutta Tannerin johtama Elanto oli lopultakin kauppaliike, jonka tuotannollinen toiminta oli merkittävää mutta ei suurta.

Mielestäni Kuisman Metsän tasavalta – tai metsänomistajien tasavalta – on vielä osuvampi. Metsän tärkeydestä saa parhaiten kuvan lukemalla Kalle Päätalon romaanit. Suomi oli halpatuotantomaa, jossa työpalkat oli painettu pohjaan ja työolot hirvittävät. Kaikin ajoin rivakan miehen päiväansio ei riittänyt edes huonoon ruokaan. Metsistä omisti puolet valtio, kymmenesosan teollisuus ja lopun ne kuuluisat talonpojat.

26 kommenttia:

  1. Kummalista että kirjan takakannessa mainitaan Tarton rauha ja Neuvostoliitto. Eihän sitä ollut edes olemassa rauhansolmimisen aikaan. No, noin voi käydä oppineellekin, vaikka eihän sillä ole merkitystä, nippelitietoa, ja nykyään saa tehdä ihan omia tulkintoja ja olla sitä mieltä miltä itsestä tuntuu.

    VastaaPoista
  2. Alkiolais-tannerilainen tasavalta:

    Kiitos; hyva annos kulttuuria ja sivistysta erittain luettavassa muodossa.

    Tannerin tasavalta; no joo, mutta... Ehdottaisin
    vuodesta 1918 alkaen ajateltavaksi 'alkiolais-tannerilaista tasavaltaa'. Sehan taklasi jo 1920 luvun alussa upseerikapinan ja kuningasjutut, sitten IKL:n ja Mantsalan kapinan, fasismin, sodat 1939-1944, vaaranvuodet, suomettumisen, lansisuuntauksen (m.l. Nordek>>>EU) jne.

    VastaaPoista
  3. Metsat;

    Loysin kirjakaupasta vv. 1917-1970 esittavan valokuvateoksen Karjalasta ja Vienasta. Samanlaista osaa naytteli metsat vuosisadan alkjupuolella siella, kun valtion varallisuutta piti repia, mista helpommalla irtosi. Ja tyota tehtiin nalkapalkalla! Maanviljelyksen vahva koneistaminen nayttaa siella jaaneen lahes kokeiluksi, varsinkin kun naita perspektiivittomia kylia alettiin tyhjentaa ja Hrustsovin maissin viljely yms. ei lahtenyt onnistumaan Vienan korvissa. Lisaksi tuli Stalinin vainot ja pakkotyo; apuharvennusta siis!

    VastaaPoista
  4. Eikös olemassa oleva valtiorakenne syntynyt kaikilta olennaisilta osin 1809 tietämissä kun kaksi vieraskielistä valtaa tosiasiallisesti jakoi ja palstoitti Suomen omia puolustusintressejään tyydyttävällä tavalla?

    Mutta eivätpä taida EVA:n vuorineuvostoliittolaiset mattiapusineen tästäkään analyysistä hätkähtää. Kiviniemi paiskii töitä niska limassa kunnes pillin vihellys huhtikuussa ilmoittaa työvuoron vaihtumisesta.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: - Venäjän nimestä. Mielestäni olet suorastan väärässä. Virallinen nimi oli joulukuuhun 1922 Venäjän federatiivinen neuvostotasavalta. Moskovan suomalaiset kommunistit vaativat suomennota "soveettitasavalta".

    Sinun tarkkuuttasi noudattaen "Neuvostoliitto" -nimistä valtiota ei ole ollut koskaan olemassa, joten siitä ei saisi kirjoittaa. Oli Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liitto.

    VastaaPoista
  6. Jukkis ei nyt vedä mutkia suoraksi. Suomi ei todellakaan solminut rauhaa Neuvostoliiton kanssa eikä Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton kanssa vaan rauha tehtiin Suomen Tasavallan ja Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan välillä. Se lukee siellä rauhansopimuksen tekstissä.

    mutta kuten todettu, nykyään saa kirjoittaa miltä itsestä tuntuu.

    VastaaPoista
  7. Minäkin ajattelin, että olisi aika esittää omia tulkintoja täydellisen onnistuneesta historiasta (tohtori Päivi Lipponen) mutta sain heti kuulla astuneeni tulkintaoikeuden yksin omaavan professori Henrik Meinanderin varpaille.

    Näin aloitan kirjani:

    1900-luvun alussa kauhea hätä ja hirmuinen pelko oli vallannut mannermaalla läntisen ajattelun suuret sielut. Kommunistiset roskajoukot olivat rynnänneet Venäjällä läntisen sivilisaation kimppuun. Ikuisen onnen paratiisi ei enää kangastellutkaan taivaanrannan tuolla puolen, kuten ihmisille oli aina lupailtu, vaan sitä pantiin täyttä päätä täytäntöön Leninin johdolla.

    Suomalaiset seurasivat maailmanhistorian suurta draamaa näköalapaikalla. Osa kansasta hairahtui seuraamaan Pietarissa vallan kaapanneita idealisteja. Syttyi verinen sisällissota. Miten muuten olisi voinut käydäkään? Olivathan kontaktit Pietariin, suuren valtakunnan rajantakaiseen pääkaupunkiin, olleet sadan vuoden ajan hyvin tiiviit.


    Liian humaania, vai? Maassa, jossa ei armoa tunneta eikä pyydetä.

    VastaaPoista
  8. Suomen teollisuus kasvoi sotien välissä ehkä nopeammin kuin minkään muun eurooppalaisen maan. Noin kahdeksan prosentin vuosikasvulla ei oltu kaukana maailmanennätyksestäkään. Palkkakehityskin oli varsin huimaa -- myös metsätöissä. Kaivostoiminta ja metalliteollisuus kiri selvästi parhaiten, vaikka toki metsäteollisuus määrällisesti ruletti.

    Kannattaisiko kysyä: miksi Suomen talous rynni kuin Nurmi, jos kerran talouspolitiikka oli niin surkeaa?

    VastaaPoista
  9. Ad Totuuden torvi: - siksi että teollisuus keskittyi teollisuuteen ja kokoomus pani oikean ja demarit vasemman laidan kuriin. Sitä kai sanotaan yhteiskuntarauhaksi. Mahtavat tahot löysivät 30-luvulla juristeina taitavia mutta muutoin yksinkertaisia toimihenkilöitä - Hj. Procopé, Kyösti Haataja (asutus), Esko Hakkila, T.M. Kivimäki, Y.J. Hakulinen.

    VastaaPoista
  10. Olen kahden maan kansalainen ja vaikean valinnan edessä.
    Illalla on naisten metsäilta. Kuullaan markkinakatsaus, puukauppa ja metsätalouden kannattavuus. Lopuksi ruokailu.
    Samaan aikaan on Jaakko Löytyn lauluja ja iltahartaus radiossa. Jaakon sanoma kiinnostaa enemmän, StoraEnson mielenkiinnon tiedän. "Ei kaikkia kesämökkiplänttejä hyväksytä verkkopalveluiden piiriin."
    Tulisi illaksi lumimyrsky, mutta ei sähkökatkosta, niin tietäisin missä iltani vietän kahden maan kansalaisena ja StoraEnson himoitsemana metsänomistajana.

    VastaaPoista
  11. Tämä ei perustu mihinkään viralliseen tietoon, vaan tarinoihin joita olen kuullut lapsuuden ystävien vanhemmilta ja isovanhemmilta.

    Vaikka pientilojen perustaminen torpparilailla oli kenties "rauhanpolitiikkaa" se myös hidasti teollistumista kun osa työvoimasta sidottiin turpeeseen ja suurtilojen vakuusarvot laskivat.

    Olen kuullut Turun seudulta useammasta hankkeesta joka jäi kesken, kun rahoitustilanne niitten osalta muuttui, lähinnä vakuuksien vuoksi, jossa oltiin perustamassa uusia tehtaita. Kummassakin tapauksessa oli kyseessä kartanon yhteyteen tulevasta tuotannosta.

    VastaaPoista
  12. Aika paljon nykyistä "kehityskirjallisuutta" (Sachs, DeSoto, Easterlin jne) lukeneena mieleen tulee, että Suomessa oli liki kaikki kehitykset edellytykset muutenkin kunnossa. Oli raaka-aine ja markkinat, toimiva infra ja instituutiot.

    Erityisen tärkeää oli, että Suomessa ei ollut tsaristista hallintokulttuuria toisin kuin amatöörit luulee. Byrokratia oli ennustettava ja omistusoikeus varma.

    Ja kai kansakin oli pääosin talopoikaiset ja protestanttiset hyveet omaksuneita työmuurahaisia. Yksityiskohtana tule mieleen maatalouden karjavaltaisuus. Se tarkoitti, että ei ollut tapana vaipua talvihorrokseen puoleksi vuodeksi.

    Suomesta ei tosiaan tullut kapitalistista maata. Valtiovalta tiesi, että sillä oli varsin poikkeuksellinen työkalu halussaan: valta, jota pystyi käyttämään varsin vapaasti. Jos eduskunta jotain päätti ja hallitus panna toimeen, se myös tapahtui paljon helpommin ja suuremmalla todennäköisyydellä kuin melkeinpä missään muualla jotain Ruotsia ehkä lukuun ottamatta. Lammasmaisuutta? Ehkä, mutta siunauksellista lammasmaisuutta siinä tapauksessa. Ainakaan lopputulos ei ollut ihan paska.

    Vuoteen 1928 metsätyöläiset usein asuivat itse kyhäämissään majoissa ja maakuopissa savotan vieressä. Sitten valtio määräsi yhtiöitä rakentamaan kämpät. Ja niinhän tietysti tapahtui. Päätalo eli jo aika herroiksi edeltäjiinsä verrattuna.

    VastaaPoista
  13. Ad Omnia - kommentoija Torvi tiivistää asian erinomaisesti.

    Säestän nostamalla esiin tärkeän toimijan - Gebhardin ja kumppanien osuustoimintaan johtanut liikehdintä, jonka yhteydessä Suomi ajettiin väkipakolla lantanavetoista järkevämpään karjanhoitoon. 1800-luvun iskulause oli "Niin kauan säilyy nälkä Suomessa kuin on yksikin ruiskuhilas pellolla." - Venäjältä tuotiin ruista alle suomalaisen omakustnanushinnan, eikä Riihimäki - Pietari rautatie ollut pelkästään sotilaallisten näkökohtien määräämä hanke.

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia - Jäppinen on oikeassa. Kuten tavallisesti. Myös Kuisman kirjassa on siteerattu patruunoiden sydäntäsärkeviä vuodatuksia torpparivapautuksesta, jossa muuten torpparit olivat se selvä osa mutta mäkitupalaisten (sematyömies / metsätyömies) sisällyttäminen maan saantiin oikeutettuihin vei mahdollisuuden perustaa Suomeen teollisuusproletariaatti.

    VastaaPoista
  15. Ad Omnia: - Suomen hyvien edellytysten luetteloon on syytä lisätä Ruotsissa aivan toisiin tarkoituksiin kehitetty maanjakolaitos, siis isojako ja uusjako. Aika valtava operaatio, jota ilman torpparivapautus ja asutustoiminta olisi ollut käytännössä mahdoton. Meillä oli 1918 muutamia pohjoisen ja idän kuntia lukuun ottamatta koko maa neliäjalan tarkkuudella mitattu ja juuri isojakokartat - joita löytyy helposti netistä - ovat ilo silmälle - valtavan tarkkaa, taitavaa ja jopa taiteellista työtä (laveeraukset; tekstaus).

    VastaaPoista
  16. Outoa, etten tämän kerran ole kirjoittajan kanssa mistään edes sen vertaa eri mieltä, että voisin väittää vastaan.

    Talvisodan alla oli tosin kahta lajia tolkuttomuutta.

    Isäni, työväen aatteen mies läpi ikänsä, demari, kertoi että vielä 1939 syksyllä hänkin vakuutti kaikille, ettei Työläisten Valtio takuulla halua tuumaakaan vierasta maata, joten huhut hyökkäyksestä ovat herrojen metkuja. Sotaa ei tule.

    Waltarin elämäkerrasta taas selviää, että sodan syttyessä hänen piirinsä oli vakaasti sitä mieltä, että sota voitetaan ja ryssä hakataan kuusnolla mennen tullen. Siksihän se häviö (tai ei-voitto) ja rauhanehdot järkyttivät niin suuresti.

    En osaa oikein päättää, kummat olivat tolkuttomampia.

    Talvisodan opetusta isäni ei ainakaan unohtanut koskaan. Siksi asevelidemarit käänsivät rauhan tultua pistimensä kommunisteja ja heidän myötäilijöitään - hyödyllisiä idiootteja - vastaan.

    Heistä puheen ollen on mukavaa, että hyödylliset idiootit on saatu taas jonoon ja numerojärjstykseen. Edellisestä kerrasta onkin aikaa, viittaan "YYA kyllä, EECei" -julkilausumaan.

    Samoja nimiä siellä on edelleen. Sitä jaksan vain ihmetellä, että mikä hinku taiteilijoilla ja näyttelijöillä on rynniä aina eturintamaan, kun hölmöjö haetaan?

    Samoin sitä, kuinka niin fiksu ja lukenut mies kuin Vuolij... Tuomiojan Eki voi olla läpi elämänsä kaikissa suurissa asioissa väärässä!?

    VastaaPoista
  17. Vakuusarvot eivät suinkaan kadonneet torpparivapautuksen yhteydessä. Ne vain siirtyivät uusille omistajille. Lähtivätpä raivauksen vuoksi jopa nousuun. Ja suomalaiseen tapaan asia oli sillä selvä, mitään epävarmuutta ei jäänyt leijumaan ilmaan siitä kuka omisti ja mitä.

    Vanhat torpparit eli uudet talonpojat saattoivat sitten muuttaa vakuusarvot vaikkapa, lehmiksi, koneksi tai osuusmaksuiksi.

    Nykyisissä kehitysmaissa asiaa ei ole osattu tai pystytty ratkaisemaan yhtä sulavasti. Suurmaanomistus lieveilmiöineen ja omistusoikeuden epävarmuus tai molemmat ovat valtavia ongelmia. Montakohan biljoonaa makaa käyttämättömänä pelkästään vakuusarvojen puuttumisen takia?

    Sitäkin ajattelin varovasti epäillä, että torpparien pientilat hidastivat työvoimapulan muodossa teollistumista. Pinnallisesti maaseutuköyhälistö saattaa näyttää oivalta teollisuuden raaka-aineelta. Käytännössä talonpoika tuottaa terveempiä, koulutetumpia ja muutenkin parempia työläisiä. Ja enemmän.

    VastaaPoista
  18. Omenan opettajalle ojentaa Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  19. Sille Besserwisserinä esiintymään pyrkivälle anonyymille:

    (1)takakansitekstin kirjoittaja on harvemmin itse tekijä.

    (2) Tarton rauha tehtiin tosiaan Venäjän Sosialistisen Federatiivisen Neuvostotasavallan kanssa. Kemppinen veti kyllä mutkan suoraksi ohittamalla "Sosialistisen", mutta itse vedit sen jälkeen raskaasti metsään yrittäessäsi löytää lisää "korjattavaa".

    Neuvostoliitto eli Sosialististen Neuvostotasavaltain Liitto (+ ynnä muut) on solminut rauhansopimuksen (tai vastaavan Suomen (tai Suomen Tasavallan) kanssa vuosina 1940, 1944 ja 1947 sekä Suomen Kansanvaltaisen tasavallan kanssa vuonna 1939.

    Lisäksi Venäjän Federatiivinen Neuvostotasavalta (joka ei silloin ollut "Sosialistinen") solmi sopimuksen Suomen Sosialistisen Työväentasavallan kanssa vuonna 1918.

    VastaaPoista
  20. 'Toisaalta valkoiset kenraalit eivät luvanneet edes puheissa suomalaisille senkään vertaa kuin punaiset.'
    Eipä nuo muillekaan mitään luvanneet, ja sitten itkivät virolaisten ja puolalaisten petollisuutta. Virolaiset riisuivat aseista valkoiset venäläiset, jotka eivät pysyneet rintamalla taistelemassa bolsevikkeja vastaan (kurittomasta venäläisestä sotaväestä oli huonoja kokemuksia) ja Puola kokosi voimia tulevaan Puolan-Venäjän sotaan niin kauan, kunnes Venäjän sisällissota oli selvä.

    VastaaPoista
  21. Tarton rauhansopimus solmittiin tasan 90 vuotta sitten 14.10.1920 Seltsin talossa Tartossa Suomen Tasavallan ja Neuvosto-Venäjän valtuuskuntien välillä.

    Se ei hävetä yhtään. Paitsi sählääjä Paasikivestä alkaen rauhansopimuksen vähättely Suomelle liian edullisena ja sen mukaisten rajojen palauttama jättäminen.

    Mikä kumma se on, kun Suomella ei olisi oikeutta mihinkään ja Suomen etujen ajaminen on vain tolkutonta tyhmyyttä:)

    VastaaPoista
  22. Kemppisen kommentista tulee mieleen, että mikähän oli taksvärkkiä tekevän torpparin "veroprosentti"? Ei varmastikaan enemmän kuin nykyinen noin 50 % BKT:stä.

    VastaaPoista
  23. Kuisma-lainaus kuvaa , kaiken muun hyvän lisäksi , harvinaisen tarkasti myös oman henkilökohtaisen elämänkulkuni määräävät tekijät...
    ...noh, ehkä Sarajevon laukaukset voisi jättää pois...

    Lisäksi minusta vaikuttaa siltä , että en ole tuntemukseni kanssa ollenkaan yksin.

    VastaaPoista
  24. Päätalon teoksia ei ole vieläkään tullut luetuksi, elämä taitaa olla moiseen aivan liian lyhyt. Pentti Haanpää kuvasi mielestäni sotien välistä aikaa ja tuota metsätouhuakin varsin ansiokkaasti vaikkapa Isännät ja isäntien varjot (1935) tai Noitaympyrä (1931/1956) -teoksissaan.
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Pentti_Haanp%C3%A4%C3%A4

    VastaaPoista
  25. Vuoden 1918 tapahtumista eräs ytimekkäimmistä yhden lauseen täysosumista on lähtenyt Timo Vihavaisen kynästä kun hän kirjoitti:

    "Tilaisuus teki punaisista varkaita".

    Niinpä niin. Kun tuon lauseen useaan kertaan lukee ajatuksella läpi ei enää jaksa kuunnella niitä jankutuksia joissa ruumiskasoja mittaamalla kuvitellaan löydettävän vapaussodan (se oli muuten vapaussota) salaisuuden.

    Valkoisten lahtauksen seurauksena Tannerille avautui mahdollisuus viedä SDP vihdoinkin länsimaiselle sosialidemokratian tielle. Sitähän se ei ollut oikein missään vaiheessa ennen vuotta 1919. Seikka jota demarihistoriankirjoittajat karttavat kuin kissa kuumaa puuroa.

    VastaaPoista
  26. Tyhmäksi ja typeräksi leimaaminen ja sosiaalinen eristäminen oli YYA-aikaan Suomessa yleinen käytäntö. Siitä sai tuta vastattain kuollut Georg Ehnrooth.

    Kuinka paljon tässä leimaamisessa sitten on kyse "tosiasioiden ymmärtämättömyydestä" on jo kiistanalaista. Pikemmin Suomen Kekkos-tasavallassa kysymys on ollut silkasta valtapolitiikasta ja sijaistoiminnasta, kun ei pystytä tai haluta parempaan Suomen asioiden (suvereniteetti) puolustamisessa.

    VastaaPoista