Sivun näyttöjä yhteensä

24. lokakuuta 2010

Tutkimus suomalaisista unista




Valitettavasti Freud ja Jung sotkivat koko asian metsästämällä unista merkityksiä aivan kuin ne olisivat jotain salakirjoitusta, edellinen yksityisiä, jälkimmäinen yhteisiä tunnusmerkkejä.

Ei kukaan oikein jaksa lukea romaaneistakaan kenenkään unia. Ne ovat yhtä joutavia kuin useimmat luonnonkuvaukset eli omiaan hypättäviksi yli.

Valokuvaamisesta en ymmärrä mitään. Tätä on moni sanonutkin. Siksipä sanon tyhmän vakaumuksella, että valokuvaajan suuri kiusaus on esittävyys.

Eivät unetkaan esitä mitään. Valokuvat ovat unia, ja jos ne ovat harvinaisia eli hyviä, ne notkahtelevat omasta painostaan.

Tässäkin tekniikka on tehnyt tepposet. Kun kuvaaminen oli muuttunut hiukan helpommaksi, vain muutamat poikkeuksellisen nerokkaat henkilöt kuten Cartier-Bresson ja Capa jaksoivat pitää kiinni siitä, minkä olivat oppineet kuvataiteilijoilta: ei saa esittää tai: miksi kilpailla todellisuuden kanssa.

Kalle Kultala nimitti muistelmateoksessaan ”Kuvien palvelija” itseään lehtikuvaajaksi ja kertoi hyvin mielenkiintoisia asioita tuon ammatin kehityksestä. Sen rappiosta hän vaikeni. Kultala itse julkaisi sekä kuvituksia että kuvia, ja parhaat hänen valokuvistaan tuovatkin mieleen ikonit. Hän myös sattui elämään kuvareportaasin loistokauden yhdessä mm. äskettäin näyttelyn järjestäneen Caj Bremerin kanssa. Näiden herrojen kalustoa olivat Leica ja sitten Canonit tai Nikonit ja moottoriperät.

Signe Brander on ylittämätön. Mieleeni tulee aina hänen ikätoverinsa ja kohtalotoverinsa paljossa, Helene Schjerfbeck. Paljon kiitetyn I.K. Inhan arkkitehtimäisen graafisuuden ja autiuden tilalla hänen kuvissaan on elämän unenomaisuutta. Kuolleet katsovat meitä tietävin silmin. Uusimman kaupunginmuseon julkaiseman kirjan vuonna 1907 otetuissa kuvissa ei ole ainuttakaan ihmistä, joka eläisi enää, ja kaikki maisemat ovat tuhoutuneet.

Tässä oleva kuva on narinkka (na-rynka eli ”torilla”), se paikka, johon tullaan Helsingin nykyisen linja-autoaseman ovesta ja joka on saanut kaupunkilaisten hämmennykseksi nimen Narinkkatori. Kuvan keskellä, takana, olisi Eduskuntatalo, jos olisi. Sana, käytettyjen vaatteiden kaupustelupaikka, ehti välillä unohtua, vaikka muistelisin sitä käytetyn Simonkadun seudusta vielä 60-luvulla.

Saakohan tuolle torille viedä myyntirattaita. Voisin ruveta myymään siellä käytettyjä unia, vaikka en ole edes juutalainen. Niissä toistuu syvä historia. Ensin historiantutkijat ja sitten lääkärit huomasivat, että psykoottisten ihmisten harhat ovat muunnelmia aikakauden tapahtumista. Ennen toista maailmansotaa hallinneet myrkyttymisen pelot vaihtuivat atomipommin jälkeen ”säteilyyn”. Monet poliisit ja asianajajina toimineet ovat joutuneet  tekemisiin näiden kanssa. Muuan selitti minulle, että töpseleistä nousee näkymätöntä savua ja keskeinen vainoaja on WSOY:n johtaja ”Y. Antti Jäntti”, joka olisi haastettava edesvastuuseen.

Sitten vihreät aatteet saapuivat harhojen maailmaan. Rachel Carsonin ”Hiljainen kevät” (Silent Spring, 1962) oli herätyshuuto ja vuosisadan tärkeimpiä kirjoja. Sen pääasioita olivat tuholaismyrkyt, etenkin DDT, ja kirja johti raivostuneisiin hyökkäyksiin tietysti kemian teollisuuden taholta, mutta nopeasti myös päättäväisiin muutoksiin.

Valtavan tärkeästä asiasta huolimatta ajatuksessa oli myös jotain, mikä miellytti haurastuneita mieliä. Näkymätön myrkky, jota linnut kantavat mukanaan, joka surmaa linnut kesken lentonsa – se oli toista kuin riehuvat koneihmiset, Frankensteinin hirviön perilliset.

Muistan lapsuuteni unia, emaljoidun vihreäksi muuttuvia polvia, nahkapintaisen peltisen pallon, rekkitangon joka osoittautui hiirenloukuksi, itkevän hevosen. Mutta muutamien unien yhteys Rudolf Koivun sadunkuvituksiin on kovin selvä, ja nyt tarkoitan piirroksia. En ole antanut puille kutsumanimiä, mutta en tietenkään unohda kahta kuusta, jotka olivat Tuulitukka ja Pilviparta. Oudon samanaikaisesti ilmestyneet romaanit vanhasta Topeliuksesta (Mazzarella) ja Runebergistä (Wahlström) muistavat unet, ja oivalluksen takana on tietenkin Peter Høegin kirja. Lieneekö myös H.C. Anderson ollut näitä kuuluisia unennäkijöitä?

34 kommenttia:

  1. Claes Andersson määritteli unet ja runot sisaruksiksi tai ainakin serkuksiksi sekä tiivisti osuvasti unen kaikkien ikäkausien olotilaksi (Jokainen sydämeni lyönti. WSOY 2009).

    Molemmat voi tuhota selittämällä, niin houkuttelevaa kuin se onkin.

    VastaaPoista
  2. Valokuvauksen keksijänä, tai sen eidoksen eräänä varhaisena ääneenlausujana, pidetään kai yleisesti Pedro Calderón de la Barcaa, ja hänen oppilaanaan Humphrey Bogartia, joka "Maltan haukan" loppukevennyksessä tuli määritelleeksi valokuvauksen melko tyhjentävästi.

    Myöhempi alan historia on sitten tekniikkaa.

    VastaaPoista
  3. vanhoista asioista... muistijälkihän voi siirtyä biokemiallisestikin kai. ainakin muistelen kirjoista, että kun sähköllä säikytetyt lattanat hienonnettiin ja syötettiin viattomalle sukupolvelle, niin ne kääntyivät t-pukessa luonnostaan sähköttömään haaraan. Että näkyyköhän se hietaniemen matopopulaatioissa mitenkään

    VastaaPoista
  4. Unet? Mitkä 'ihmeen' unet? Todellisuus ON unta. Vai tarvittiinko tähänkin juristi selvittämään, kenen uni on todempi? [uck-you].

    VastaaPoista
  5. Valokuvauksesta.
    Kun insinöörit ovat kehittäneet valokuvaustekniikkaa niin että kuka tahansa saa onnistuneita kuvia mistä tahansa, hyvän kuvan tekemiseen tarvitaan enää "vain" kykyä nähdä, havaita ja löytää.
    Ja tilannetajuun kykyä nähdä ennakoivasti.

    VastaaPoista
  6. Valokuvaamisessa asioiden huomaaminen ja viitsiminen on kaiken perusta. I.K Inhan kuvat 1800 luvun lopulta ovat helmiä, toisia ei ole näkynyt. Kun ottaa huomioon sen aikaisen tekniikan, tulos on huikea. Kamerat olivat rohmuja, levyt painavia, lasia. Emulsio oli hidasta ja se vaati hyvän valaistuksen ja sekunttien valotuksen. Kuvaus oli silloin puhdasta raadantaa,tuskaa,ja sydämmenkylläistä riemua!
    Kyllä nykypäivän värkeillä samaan tulokseen pääse kunhan on vain viitsimistä. Katsele, nauti näkemästä, eikä kaikkea tarvi taltioida. Kuvaa vähemmän ja valinta on helpompaa.

    VastaaPoista
  7. "Taidevalokuvaus" jossa kuvataan lavastettuja asioita, omaa napaa tai jotain josta ei saa selvää mitä se esittää, tuntuu joka tapauksessa vanhenevan, toisin kuin Branderin tapa toimia, tai jopa "ateljeekuvaus" joista molempien tuloksista, kuten Ahon lastuista, voi myöhemmin yrittää hahmottaa kadonnutta maailmaa.

    AW

    VastaaPoista
  8. Valokuvauksesta tämäkin.

    Kuka tahansa saa onnistuneita kuvia, mutta kuka tahansa ei muista datata niitä, saati merkitä muita tietoja takapuolelle tai muuhun löydettävään paikkaan. Äskettäin joku, ettei vaan ollutkin Opettaja, patisti siihen.

    Tietokoneet kaatuilevat, ja mikä on pahinta, perikunnat aikanaan eivät kaikkea ymmärrä ja osaa säilyttää.
    .

    VastaaPoista
  9. Osaan ottaa kuvan, kuten nykyvälineillä jokainen, mutta en osaa rajata. Olen ajatellut, että vika ei minulla niinkään ole otetun kuvan rajauksessa, eli vastaamisessa, vaan kuvattavan kohteen valitsemisessa, siis kysymisessä.

    VastaaPoista
  10. Tuli katsottua unimaailmasta kertova elokuva Inception.

    www.imdb.com/title/tt1375666/

    Ja elokuvasta pääsi suoraan yhteyteen Erasmus Rotterdamilaiseen, kirjasatiirin Julius Exclusus kautta.

    www.history.ucsb.edu/faculty/lansing/classes/hist4b/materials/Week7.pdf

    Uskonpuhdistus III on alkanut, koska suurin osa uskonnoista perustuu uniin ja ennenäkyihin, ilman että näkijän mielenterveyttä olisi tutkittu.

    VastaaPoista
  11. Palasin tähän kirjoitukseen (yö)unieni jälkeen. Jokin siitä oli jäänyt mieleen, ei vain palautunut. Löysin heti lauseen: Kuolleet katsovat meitä tietävin silmin.
    Olen usein yrittänyt tulkita unessa minua katsomassa käväisseitä kuolleita osaamatta verbaalistaa sitä katsetta. Tässä se nyt tuli: kiitos!

    VastaaPoista
  12. Elämä on kuten sen kuvittelee. (sanoi eräs satavuotias)

    VastaaPoista
  13. JK: "Sana, käytettyjen vaatteiden kaupustelupaikka, ehti välillä unohtua..."

    Unohtua? Narikkahan elää ja on elänyt koko muistini ajan vaatesäilytyksen nimenä ravintoloista tanssilavoihin.

    Unen merkitys on siinä, ettei se valehtele. Kaikessa muussa ihminen voi, osaa ja haluaa pettää itseään, muttei unessa. Sieltä totuus lävähtää päin naamaa ja siksi se meitä vavisuttaa.

    Valveunissa voi alitajuntaansa yrittää edes hieman hallita, mutta vaikeaa se on silti.

    Rasanen on oikeassa, tavallaan. Elämä on unta, sanoi jo Yrjö Kallinen (tai oikeastaan väitti meidän elävän unessa, mikä ei tarkkaan ottaen ole ihan sama asia, mutta kun tiedämme Kallisen zenin ja muiden idän ihmeiden pioneeriksi Suomessa, niin tulkinta on puolustettavissa.)

    VastaaPoista
  14. "torilla"

    on muuten

    на рынке

    Siis e:llä. Etymologia sen sijaan on kylläkin oikea.

    VastaaPoista
  15. Ad Tapsa: - Arvelisin että olet aivan oikeassa. Mietin sitä ja huvituin pienestä erosta, jonka varmaan muutkin aistivat, narikka ja narinka (tai narinkka).

    Tulin kysyneeksi taksinkuljetalta, vieläkö joku puhuu "vosikasta". Ei ole kuulemma tavatonta. Siis vosika, issikka ja isvosikka ja kai ruotsin droschka oliat pika-ajurin nimityksiä. Itse käytän mieluummin sanaa "pirssi", jossa on kai takana sama sana kuin "pörssi" (bursa eli kukkaro).

    VastaaPoista
  16. Meillä päin sanottiin kyllä vossikka ja issikka - mutta vain hupimielessä, synonyymina mittariautolle ja kumijalalle. Pappani sen sijaan tilasi aina "Sulikan pirssin".

    VastaaPoista
  17. Kehotan aloittamaan Buffy the Vampire Slayerin katsonnan. Neloskauden päätösjakso "Restless" on elävien kuvien historian onnistunein yritys toisintaa unia.

    VastaaPoista
  18. Pirssi oli aikoinaan paikka, jossa taksiautoilijat istuivat kopissaan korttia lyömässä ja tupakoimassa. Vaarini väitti, että jo isvossikoiden aikaan hevosajoneuvojen kuljettajat kokoontuivat pirssissä. Pirssiksi sanottiin ennen myös Saimaan rantojen halkovarastoja. Proomuihin siis lastattiin puutavaraa pirsseistä.
    Alun perin taksi oli pirssiauto ja lyheni sttemmin pirssiksi. Itsekin tilaan pirssin, kun on tullut otettua. Vanha kelpo sana, joka sietää pitää käytössä.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  19. Kävin vielä googlailemassa ja Kielikello-lehti sanoo näin: "Aikaisemmin pirssi on tarkoittanut auto- tai ajuriasemaa ja kansankielessä myös vajaa, katosta, puutavaran välivarastoa tai lautatarhaa. Pirssi on todenäköisesti saatu hollannista beurs tai saksasta nykysaksassa Börse."
    Vaarini ei siis ollut aivan väärässä puhuessaan hevosmiesten pirssistä.

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  20. "Ei kukaan jaksa romaaneistakaan lukea kenenkään unia.." paitsi Kummun Patruunan jatusteluja mm. toteutunutta enneunta kapearaiteisen junan ja saksalaisen vankileirin tulosta Isokumpuun. Tapsan kanssa tästä jo kerran sanailtiin.

    VastaaPoista
  21. ensinnäkin. valokuvan suurin vika on sen liiallinen tarkkuus, joka hävittää monelta katsojalta kuvan detaljeja suuremmat asiat, kuten vaikkapa hahmottelun, massat, valon ja varjon suhteet sekä kokonaissommittelun ja tärkeimpänä symboliikan.

    toiseksikin. yllämainitusta syystä katsojan oma mielikuvitus ei lähde käyntiin. alaston naisvartalo ei ole yhtä kiinnostava kuin sopivasti verhottu. kuvassa on tärkeintä se mikä ei siinä näy.

    kolmanneksi. valitettavasti hyvän valokuvan kriteeriksi on jämähtänyt tekninen laatu eli piirtotarkkuus. kuvan taiteellinen taso on niin vaikea määriteltävä, että se jätetään aina valokuvakeskusteluiden ulkopuolelle. "valokuvan" osaa jokainen ottaa, on tämän ajattelun credo.

    neljänneksi. mun kriteerini hyvälle valokuvalle on taianomaisuus, tunnelma sekä jotakin joka on sukua zeniläiselle hiekkapuutarhalle. en koskaan rajaa kuviani jälkikäteen; hetken viehätyksen pitää kaikella tavalla näkyä.

    VastaaPoista
  22. esimerkki: http://www.flickr.com/photos/eero_raunio/3972479643/

    ja http://www.flickr.com/photos/eero_raunio/141057381/

    detaljeja poistettu jotta näkisi tarkemmin

    VastaaPoista
  23. Il professoor taisi katsoa Blade Runner:in.

    Kaipa se yksisarvinen sittenkin viittaa Nexus 7:aan eli Rachaeliin. Kauan jaksoin uskoa toisin.

    VastaaPoista
  24. Ad Omnia: - kyseenalaista huumoria - Pekarinpuron varressa Ihantalan kirkonkylässä (se oli itsenäinen kunta) oli lopulta ns. panssaripirssi. Lähteistä ei saa varmaa tietoa, mutta isämme eli valkobandiitit olivat tuhonneet siihen 35 tai 37 hyvää neuvostoliittolaista panssarivaunuja, joissa oli amerikkalaisella GM:n lisenssillä varustettu moottori. Olen joskus keskustellut muutaman tällaisen tihulaisen kanssa.

    Väitti jonkun Kainuun miehen (JR 12) tokaisseen, että täällähän on vaunua kuin Helsingin aseman pirssissä.

    VastaaPoista
  25. GM:n lisenssi;
    Missas masiinassa oli GM:n mottorit? T-34 oli tunnettu siita, etta siina oli venalaisten kehittama alumiinimoottori. Oli siis kevyt.
    Kai siella panssaripirssiussa oli muutama
    T-34:kin?

    VastaaPoista
  26. Ad Anonyymi: - tietysti. T 34:n allankumouksellinen diesel on Parolan panssarimuseossa.

    Muutoin asia on kohtuullisen monimutkainen ja alustavasti selvitetty Wikipedian artikkelissa "Tanks in Soviet Union". Luullakseni suorat kopiot olivat tavallisempia lentokoneissa, mutta saldo on selvä: Neuvostoliitto kehitti sotakoneisiin suuren määrän erinomaisia moottoreita ja aseita. Tietenkin oli myös epäonnistumisia, kuten Talvisodan T 24 ja "Postijuna".

    VastaaPoista
  27. Kiitos Jukka Kemppiselle ällistyttävän hyvästä blogista. Unien tulkinnasta sen verran, että se on ikivanha asia, josta Raamatussa kiehtoo Danielin kirja. Freudin ihanteena olivat suuret moniosaiset arabialaiset kirjat unien tulkinnasta. Freudin Unien tulkintaa on harva lukenut, harvempi ymmärtänyt. Voi unissa salakirjoitustakin olla, mutta oleellisempaa on, että uni voi tarjota pääsyn tiedostamattomiin toiveisiin ja muistoihin. Uni voi tarjota langanpään, jonka avulla tärkeä tiedostamaton, vaivaava asia voidaan vetää tietoisuuteen.

    VastaaPoista
  28. Kemppisen venäjän kielen ja historian tietämys on heikkoa googlettamista ja kuulopuhetta.

    Olisi joskus käynyt ryssälässä niin tietäisi torit ja tankit.

    Silti vaan tekstiä tulee kuin generaattorista.

    VastaaPoista
  29. Totta haastat, Patruunan anonyymi ystävä. Siinä onkin loistava esimerkki, miten unet pitää kertoa, jotta ne kiinnostavat ja vievät tarinaa eteenpäin. Senkin Päätalo osasi. Enpä ole ennen tullut ajatelleeksikaan.

    Joosefin selittämät faaraon unet on toinen esimerkki hyvistä unikuvauksista. Nykykirjojen unikuvat ovat höttöä.

    VastaaPoista
  30. Onko tämä valokuvaaja Eero Raunio se Eero Raunio, joka kertoi joskus, miten lipputanko saadaan nätisti kumoon köysikapalolla?
    Utelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  31. Otsikkokuvan ottajasta Signe Branderista, joka on täältä päin lähtöisin, tuosta naapuripitäjästä, on sanottu että hän oli viimeinen nälkään kuollut taiteilija Suomessa.
    Kun kaikilla ei ole Kansallisbiografiaa käsillä tai ihan helposti saatavilla, sallittaneen lyhyt katkelma Riitta Konttisen asiantuntevasta nimiartiikelista:
    Signe Branderin terveys alkoi 1930-luvulla horjua: oikea silmä sokeutui ja myös vasen huononi. Vuonna 1941 hän joutui Kivelän sairaalaan, josta potilaat Helsingin pommitusten takia siirrettiin Nikkilään. Koska Nikkilä oli mielisairaala, Branderin sairauden on joskus arveltu olleen psyykkistä laatua, mitä se ei kuitenkaan ollut. Nikkilässä kuoli 1942 toistasataa potilasta nälkään. Ilmeisesti myös Brander menehtyi aliravitsemukseen ja vitamiinien puutteeseen ja haudattiin sairaalan hautausmaalle. Hänen hautakumpunsa on hautausmaan pohjoispuolelta katsoen viidennellä rivillä, hauta numero 312.

    Veikko-setä

    VastaaPoista
  32. T-34:n suomalainen kutsumanimi "sotka" on vähän virheellinen. Se pitäisi olla "telkkä", jota se sivuprofiililtaan muistuttaa. Joka ei usko niin katsokoon kuvista. Selitys tähän sekaannukseen on yksinkertainen: Sotka on telkän alkuperäinen ja murteissa esiintyvä nimi ja viroksikin telkkä on sotkas.

    Muuten olen sitä mieltä, että monet unohtavat autuaasti seikan, että fysiikan lait, materiaali- ja lujuusoppi ovat universaaleja ja slobojen on myös hallittava kyseiset taidot. Kopiointi ei ole yleensä mikään oikotie onneen, koska laskelmat on silti tehtävä ja vsalmistusvaiheessa työpiirustukset ja erilaiset työkalut.

    VastaaPoista
  33. > Kemppisen venäjän kielen ja historian tietämys on heikkoa googlettamista ja kuulopuhetta.
    >
    > Olisi joskus käynyt ryssälässä niin tietäisi torit ja tankit.
    >
    > Silti vaan tekstiä tulee kuin generaattorista.

    Olet aika lailla väärässä. Kemppinen ei pahemmin puutu Vänätän asioihin muuten kuin Suomeen (ja siis myös Inkeriin, ja Karjalaan [tarkoittaen karjalaa, ei suomea, puhuvien ihmisten alueisiin]) rajoittuviin alueisiin, ja niihinkin aika lailla lähteisiin ja suvun + Suomen historian yleisiin suuntaviivoihin vedoten. Itse huomautin tuosta

    на рынке

    asiasta. Kemppinen on itse sanonut, ettei osaa vänättä yhtään, joten vouhkaaminen tästä ei ole paikallaan. Milloin Kemppinen on yksityiskohtaisesti kirjoittanut vaikkapa Smolenskin historiasta? Kyllä ne Ryssälän torit ja tankit on aika huonossa kunnossa ihan yleissivistyksellä vetäistynä, kiitos vaan.

    VastaaPoista
  34. Ad Sotkas: - toinen tarina liittää lempinimen "Sotka" erään, tyypillisesti nimettömäksi jääneen, panssarimiehen vertaukseen "meiän Sotkaan", joka lienee ollut pikku hinaaja Saimaalla ja Saimaan kanavassa.

    VastaaPoista