Sivun näyttöjä yhteensä

13. lokakuuta 2010

Hallintoneuvosto





Niin merkittävät henkilöt kuin etevä liikkeenjohtaja Jukka Hienonen ja vanha auskultointikaverini Lauri Tarasti esittävät perusteluiltaan riittämättömiä suosituksia kysymyksessä valtionyhtiöiden hallintoneuvostoista.

Luultavasti kukaan ei ole huomannut, että hallintoneuvostot ja Matti Vanhasen esteellisyysjuttu liittyvät toisiinsa.

Selitys alkaa kesäkuusta 1918. Keisarillinen Saksa tunsi kohtalaista mielenkiintoa Suomen metsiä ja hiljan löydettyä kuparia kohtaan. Englanti oli totutellut ostamaan painopaperia Suomen suuriruhtinaanmaasta.

Senaatti päätti asiantuntijanaan professori A.K. Cajander ostaa norjalaisten uhkaaman Gutzeitin valtiolle. A Osw. Kairamo ja J.K. Paasikivi muuttivat viikossa mielensä eivätkä yhtäkkiä nähneetkään mitään outoa valtion tunkeutumisessa liike-elämään. Kauppa oli jättiläismäisen kallis ja kun obligaatiolaina oli kuoletettu 1926, veronmaksajat olivat laihtuneet, mutta mm. lainojen markkinoinnista tuntuvaa korvausta vastaan huolehtineet Kairamo ja Paasikivi olivat rikastuneet suuresti.

Raitisjärkiset talousmiehet, etenkin Risto Ryti, pitivät tätä, Imatran Voiman perustamista ja Jokioisten kartanon eli Suomen suurimman maatilan ostamista anteeksiantamattomana typeryytenä ja kevytmielisyytenä. Kaupat osoittautuivat erittäin kannattaviksi ja niistä on ollut iloa ja tuloa näihin päiviin asti.

Mutta Suomesta tuli sosialistinen maa, tosin hiukan toisin kuin punakaarti ja Lenin ajattelivat. Gutzeitin kaupan jälkeen valtio omisti lähes puolet koko maan kasvullisesta metsästä ja alkoi tarmokkaasti valmistaa selluloosaa. Veitsiluodon saha käsitteli Oulussa pohjoisen mahtavat tukkipuut.

Jo 1918 sanottiin mahdollisimman selkeästi, että tarkoitus on keventää veronmaksajien taakkaa hankkimalla valtiolle merkittäviä tuloja, ja että olisi typeryyttä tyytyä hintaan kannolla eli myydä metsää pystyyn. Oli nostettava tehtaita. Vihreän kullan kyljessä seurasi valkoinen kulta, koskivoima.

Tähän nojaa maalaisliitto. Oloissamme valtava valtion harjoittama teollisuus – mainittuihin lisättäköön Rikkihappo Oy (Kemira) ja siis lannoitetuotanto - muodosti hyvin epäpyhän allianssin teollisuuden kanssa, ja sivutuotteena maahan tuli myös suomalaisnimisiä selluloosapatruunoita, kuten Gutzeitin Kotilainen.

Valtion ei voi juurikaan puuttua lainsäädännöllä yksityiseen yritystoimintaan. Tullin kautta voitiin silti tehdä paljon ja pankkien toiminta oli säännelty. Valtio voi tietysti säätää veroja, etenkin kilpailijoilleen.

Valtionyhtiöihin tarvittiin toimiva johto, jonka tehtävä oli ennen kaikkea edustaa yhtiötä, ja hallintoneuvosto, jonka tehtävä oli ennen kaikkea toimia valtio-omistajan puolesta. Siten oli luonnollista, että jäsenet hankittiin eduskunnasta ja heille maksettiin niin hyvin, ettei hevin itkettänyt. Samoilla apajilla liikkuneesta pankinjohtaja Paasikivestä oli tullut yksi Suomen rikkaimmista miehistä ja KOP:n suurin yksityishenkilö-osakkeenomistaja.

Avainsana on itsekontrahointi. On kiellettyä ottaa myyjältä valtakirja ja myydä sen turvin kiinteistö itselleen. Asianomainen on esteellinen. Hallintoneuvoston jäsenenä toimiva kansanedustaja tai ministeri ei ollut esteellinen ajamaan läpi määrärahoja tai lakeja valtionyhtiön tai metsänomistajien hyväksi. Ellei hallintoneuvostoa ollut, päätökset teki valtioneuvosto (tai ministeriö).

Kun Tarastikaan ei tunne valtion liiketoiminnan historiaa, Esko Rekola taisi sitten olla viimeinen asiaan syvällisesti perehtynyt juristi. Itse olen joutunut selvittämään, millainen valtion laitos on yliopisto…

Valtionyhtiöiden perustaminen ei siis johtunut pääoman puutteesta eikä turvan tarpeesta poikkeusaikoina. Kysymyksessä oli taloudellisen voiton tavoittelu. En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta myös demareiden, kepun ja kokoomuksen rahoitus järjestyi kerralla vuosikymmeniksi. Matti Vanhanen ei noudattanut maan tapaa vaan Suomen lakia, joka tosin oli osittain EU:n takia kumottu, mutta edes asiantuntijat eivät vieläkään osaa analysoida asiaa oikein. Nykyinen osakeyhtiölaki on muuten vuodelta 2006, jolla kumottiin laki vuodelta 1978, jolla kumottiin laki vuodelta 1895.

22 kommenttia:

  1. Eräs on melko kireässä hirressä ennen kuin esitutkintaa on päätetty edes aloittaa. Jonkun mielestä "olisi syytä" esitutkia. Valiokunta pohtii vaalien alla olisiko sittenkään syytä tutkia. Jos esitutkitaan, niin sen jälkeen joku toinen päättää, onko "todennäköisiä syitä" syyttää ja kolmas taho, jääkö "järkevää epäilystä" syyllisyyttä vastaan. Vielä ei olla edes esitutkintavaiheessa... ja kuinkahan julkista valiokuntakäsittely oikein on.

    VastaaPoista
  2. Vanhasen valityksellä Keskusta laittaa vaaliraha"hatun" kiertämään Suomen perheyritysten liitossa.

    "RL 5:8,1:n mukaan yhteisön, säätiön tai muun oikeushenkilön lakimääräisen toimielimen tai johdon jäsen sekä oikeushenkilössä tosiasiallista päätösvaltaa käyttävä taikka sen puolesta työ- tai virkasuhteessa tai toimeksiannon perusteella muutoin toimiva henkilö voidaan tuomita oikeushenkilön toiminnassa tehdystä rikoksesta rangaistukseen siitä huolimatta, ettei hän täytä rikoksen tunnusmerkistössä tekijälle asetettuja erityisehtoja, jos oikeushenkilö nuo ehdot täyttää."

    JR50

    VastaaPoista
  3. Ylen aamussa päätoimittajien trio pohti vielä, että "tuskimpa se syytekynnys ylittyy", vaikka heidän pitäisi pohtia journalisteina kokonaisuutta. Tässä näytelmässä on politiikka&juridiikka ja media keskenään naimisissa!

    VastaaPoista
  4. Näin sivunmennen haluaisin huomauttaa, ettei Veitsiluodon saha ole sijainnut Oulussa. Veitsiluoto on saari Kemin edustalla. Nykyään siellä on paperitehdas. Vieressä on Rytikarin kaupunginosa, tehtaan työväen asuinalue, nyttemmin kuoleva lähiö.

    Nykyään Veitsiluodon tehdas ja Rytikari ovat saaneet valtakunnallista ympäristöpoliittista merkitystä, sillä ne sijaitsevat alle viiden kilometrin päässä Simon Karsikkoniemeen suunnitellusta ydinvoimalasta.

    Toisena huomautuksena esittäisin, että hallintoneuvostoja oli 1900-luvun alussa myös yksityisissä suuryrityksissä. Esimerkiksi Gutzeitissa oli hallintoneuvosto jo ennen kuin se ostettiin valtiolle. Tällöin hallintoneuvoston tehtävänä oli yleensä valvoa omistajasuvun etuja.

    VastaaPoista
  5. Ad Omnia: - kommenttia täydentäen - hallintoneuvostoja käytettiin hyvin yleisesti osakeyhtiöissä viime vuosikymmeniin asti. Joissakin tapauksissa hallituksen valinta oli hallintoneuvoston tehtävä. Ehkä tyypillisimmin toimiva eli operatiivinen johto istui hallituksessa ja näitä valvoi hallintoneuvosto.

    Järjestelmä on saksalainen. Hallintoneuvosto on Afusichtsrat eli "valvontaneuvosto". Tätä dualismi vastoin USA:ssa tuo on poikkeuksellista.

    Järjestelmä heijastuu luonnollisesti yhtiökokouksen tehtäviin ja myös tunnelmiin.

    Olen ollut perustamassa ja lopettamassa aika monia hallintoneuvostoja pienissä ja suurissa yhtiöissä. Muistan myös hyvin, että liikepankkien hallintoneuvosto puheenjohtajat olivat tyypillisesti juristeja, esimerkiksi hovioikeuden presidenttejä tai professoreita.

    VastaaPoista
  6. Ad JK.
    "En viitsi mennä yksityiskohtiin, mutta myös demareiden, kepun ja kokoomuksen rahoitus järjestyi kerralla vuosikymmeniksi."

    Niin, kyllä siellä herrojen nimiä vilisee kuin misuja vilkkilässä mutta tuon viitsimättömyyden takia vain koko jutun clue näyttäisi, että se jää ilmaan.

    VastaaPoista
  7. Olikohan se naitten hallintoneuvostojen isojarkisten puheenjohtajien ansiota, etta Suomen liikepankeille kavi kuten kavi?

    Onko Nallella hallintoneuvostoa?

    VastaaPoista
  8. KMS junaili rahoitusta eduskuntaan pyrkiville. Aina ei tärpännyt, kun ehdokas saattoi jäädäkin rannalle. Kun otetaan valmiiksi läpimennyt henkilö hallintoneuvostoon ja annetaan tälle eurot kouraan, saadaan vastaava hyöty, mutta ei tarvitse rahoittaa rannallejääneitä.

    VastaaPoista
  9. Onko kuva Himoksen juurelta?

    VastaaPoista
  10. Valtionyhtiöitä tarvittiin sementoimaan valkoisen Suomen voittoa, rekrytoimaan voitokasta henkilökuntaa.

    Samanhenkinen talvisodan kihlaus (EK-SAK) uusiutui ministeri Lauri Ihalaisen tultua kutsutuksi mm. VR:n hallituksen jäseneksi.

    Todettakoon että Santeri Alkio vaati valtion myöntämien titteleiden ja arvonimien (Hyvä Veli)lopettamista, kuten itse asiassa kaikkialla länsimaissa onkin tapahtunut, Ruotsissa ne hävitettiin Olof Palmen aikana kateuden symboleina.

    Jotkin perinneyhdistykset sellaisia yhä myöntävät mm. Ranskassa suomalaisille.

    VastaaPoista
  11. Petja Jäppinen kirjoitti...
    " Olisiko syytä siirtää keskusta puoluerekisteristä rikosrekisteriin" ?

    Ei tietenkään, kaikkien vainoharhaisten mielenhoureiden pillin mukaan voi koko yhteiskunta tanssia. Eihän siellä ole edes ääriryhmiä, saati tavallisia pulliaisia puolueineen.

    VastaaPoista
  12. Hyvä, että Kemppinen tarkensi - one-tier ja two-tier governance on olennainen ero huomata. Johtoryhmä on usein korvannut sisäisen hallituksen, jolloin hallitus on uskottavammin voinut ottaa sille jo 1978 säädetyn (1980 voimaan tulleen) osakeyhtiölain aikana olleen kahtalaisen roolin tekijänä ja valvojana. Hallinoneuvostot olivat mm. liikepankeissa pakollisia (siksihän hallintoneuvostojen arkkivastustaja Ahti Hirvonen junaili Unitas-rakenteen). Ns. pienissä yhtiöissä (rajana viimeksi 80.000 euron osakepääoma) hallintoneuvostoa ei voinut olla kunnes 1.9.2006 alkaen.

    Hallintoneuvoston idea on hyvä, mutta toteutus ilmeisesti vain harvon. Uskottava valvonta edellyttäisi perusteellista tietoa ja sen asiantuntemusta sen käsittelyyn. Sellaista on vaikea saada paikkaan, jossa ei saa lainkaan valtaa, esimerkiksi ei liikkeenjohdolista roolia tai informaatiota, jota saisi hyödyntää muualla tai edes lörpötellä.

    En kyllä osaa nähdä Vanhasen tapauksessa mitään yhteyttä Kemppisen päivän teemaan. Nuorisosäätiöhän ei käsittääkseni tuota taloudellista lisäarvoa esimerkiksi veronmaksajille.

    Esimerkkejä melko arvostetuista nykyhallintoneuvostoista ovat SOK:n ja Metsäliiton ao. elimet.

    VastaaPoista
  13. Ad Rienzi: eräässä vaiheessa KOP:ssa oli miehityksenä Paasaikivi hallituksen puheenjohtajana ja hallintoneuvoston puheenjohtajana Svinhufvud.

    Aihe ei mahdu blogiin, mutta KOP:n - SYP:n (Merita) murhenäytelmä kulminoitui tunnetusti toimitusjohtajien taisteluksi. Lassila ja Tiivola.

    Ei liioin mahdu blogiin fundeeraus osuuskunnista vanhan lain mukaan ja nyt.

    VastaaPoista
  14. Ad Omnia: - joku valittaa, ettei ymmärtänyt jutun avainta. Tässä rautalankamalli: osakeyhtiötä edusti lain mukaan hallitus sen mukaan miten toiminimen kirjoittamisesta oli päätetty. Hallintoneuvosto ei edustanut osakeyhtiötä, joten sen jäsenyys ei tehnyt esteelliseksi.

    VastaaPoista
  15. Vika varmaan on minussa, kun uudelleen hitaasti lukemassani postauksessa mainituista merkittävistä henkilöistä olen tässä asiassa viime aikoina lukenut vain Kemppistä, ja muuten tullut tukeutuneeksi vain lakeihin ja liike-elämän nykytodellisuuteen. Se ei ole niin outo yhdistelmä kuin ilmeisesti luullaan, mikä kertoo kokemuksen nopeasta happanemisesta.

    Tietysti hallitus edustaa yhtiötä, sehän on sen lakimääräinen edustaja, ja voi sattua, että yksittäisillä hallituksen jäsenillä yksin tai yhdessä muiden kanssa on oikeus edustaa yhtiötä (toiminimen kirjoittaminen on vanhentunut termi, jos pikkumaisuus rautalankakeskustelussa sallitaan). Ja yhtä selvää on, että (tosin vasta nykyisessä) osakeyhtiölaissa nimenomaan kielletään hallintoneuvostoa edustamasta osakeyhtiötä.

    Esteellisyys on kuitenkin ilmiönä moniulotteisempi; korkeimman oikeuden mielestä hallituksen varajäsen on ollut esteellinen todistajaksi ja säästöpankin isännistön jäseninä olevien lautamiesten jääviyden osalta on tunnettu epävarmuutta. Hallintoneuvoston ja hallituksen jäsenet ovat sitä paitsi sillä tavalla veljiä keskenään, että molempia koskee lojaliteettivelvoite yhtiötä kohtaan; voi siinä henki alkaa haista, jos toimii yhtiön asioissa muussa ympäristössä, vaikka se ei sitten olisi kuin valtiolla. Historiaa meillä on kaikenlaisesta, kuuluisa lohkaisu talouttamme kuvaavasta pseude-smithiläisestä "invisible handshakesta" on epäilemättä totta, mikä ei tee siitä oikeaa. Silti aivan hurjia puhutaan, jos ajatellaan, että joku edustaisi hallintoneuvostossa muita kuin itseään ja kykyjään; omistajia kuuluu edustaa yhtiökokokouksessa, ei muualla. Se, että heitä palvellaan on eri asia.

    Osuuskunnista sopii toistaa jo sanomani, eli sinne hallintoneuvosto voi sopia. Tämä tosin kertoo enemmän osuuskunnista kuin hallintoneuvostoista. Nykytehoisesta yrityshallinnosta väitän vielä senkin, että Tiivolan ja Lassilan hevosteluja ei voisi ajatellakaan nykyisissä kuvioissa, joissa ulkopuolinen hallitus ja sen erityisen riippumaton tarkastusvaliokunta tikkaavat. Hallintoneuvostojen aikana sellaista voitiin paitsi ajatella, myös tehdä.

    Mutta ei se niitä pankkeja kaatanut, mikä asia ei tietysti mahdu tähän kommenttiin. Paljon kertoi pankkien fuusiokokouksissa ihmetelty hallitusten nimilistaus - SYP:ssä oli enemmistö juristeja, KOP:ssa vain yksi. Seuraavassa vaiheessa rikkaiden Meritassa olivat kaikki suomalaisia, ruppuisessa Nordbankenissa ei yksikään.

    VastaaPoista
  16. On selvää, että myös hallintoneuvosto edustaa yhtiötä, vaikka sen jänillä ei ole toiminimen kirjoittamisoikeutta.

    Nykynäkemyksen mukaan myös hallintoneuvoston jäsenyys muodostaa esteellisyysperusteen.

    VastaaPoista
  17. Ad Omnia: kukaan (juristilukija) ei ole ottanut kantaa itsekontrahointiin. Se oli kirjoituksen pääasia. Valtionyhtiön hallintoneuvoston jäsenellä ei ollut ainakaan ennen vuotta 1979, käytännössä ennen vuotta 2008 neuvotella ja kanavoida avustuksia esimerkiksi omaa poliittista ryhmäänsä lähellä oleville saajille.

    Julkaistaankohan ARvo Korsimon elämäkertaa koskaan?

    Jotain mielenkiintoista mm. Kekkosen vaalirahoituksesta on pääteltävissä Pekka Herlinin elämäkerrasta. Toisaalta teollisuus on vanhastaan avustanut näkykvästi Etelärannan järjestöjen kautta.

    VastaaPoista
  18. Valtion , valtionyhtiöiden, osakeyhtiöiden ja yksityishenkilöiden eri rooleista on muutama luku Markku Kuisman kirjassa Rosvoparonien paluu. Hän kertoo siellä myös mm. kuinka KOP maksoi JK Paasikivelle neuvottelupalkkiota, tämän toimiessa päöäministerinä.

    VastaaPoista
  19. K:
    Julkaistaankohan ARvo Korsimon elämäkertaa koskaan?

    Kyllähän siitä tutkimus on: yritti puoluerahoitusta hankkiessaan Arvo jopa myydä ministerisalkun kovaan hintaan metsäteollisuudelle.

    VastaaPoista
  20. Itsekontrahointi on vallan yleistä. Mitä pienempi yhtiö sen enemmän. Voisihan käyttää hallituksen varajäsentä, kun ei taida olla niin pientä, ettei sellaista löydy. Olkoonkin sitten vaimo. Tilintarkastusta varten nuo vaimonkin kanssa melkein itsekontrahoinnit tulisi merkitä hallituksen pöytäkirjoihin... jos niitä sitten numeroidaan eivätkä katoa ennen tilintarkastusta :)

    VastaaPoista