Sivun näyttöjä yhteensä

12. lokakuuta 2010

Väärässä




Tutkijan, joista osaa sanotaan tiedemieheksi, pitää osata olla väärässä.

Ehdottaisin että mahdollisimman moni katsoisi Ylen Prisman dokumentin Parkinsonin taudista. Se tuli eilen, uusitaan tänään klo 22:25 ja vielä lauantaina.

Ei tarvitse olla kiinnostunut tuosta taudista. Luettelin hiljan asioita, joista puhutaan lehdissä ja uutisissa, mutta jotka menevät yleisesti yli katsojan ymmärryksen. Epäilen että kysymys kantasoluista tutkimuksessa olisi tällainen asia.

Se on yksi tuossa ohjelmassa ohimennen mutta erittäin käsitettävästi selvitetyistä asioista.

Biologian, etenkin genetiikan erittäin merkittävä edistyminen muutamien viimeksi kuluneiden vuosien aikana, on tällainen asia.

Erinomainen esimerkki tutkimusetiikasta on ohjelmassa esiintyvä tutkijaprofessori, joka kertoo, miten innostavia asioita on saatu aikaan – Parkinsonin tauti esimerkiksi näyttää olevan joissakin tapauksissa periytyvä – ja miten toiveet hoidollisesta läpimurrosta ovat rauenneet kerran toisensa jälkeen.

Jouduin hiljan radiossa vastaamaan kysymykseen, haluaako kukaan rahoittaa tutkimusta, jonka tulos voi olla pettymys. Sanoin että tietysti haluaa. Myös teknologiassa on hyvin tavallista, että tutkijat koluavat sellaisetkin umpikujat, joista he itsekin arvaavat joutuvansa peräytymään muutamia mustelmia rikkaampina.

Uskaltaisin väittää, että korostettu varmuus on tiedon alueella joskus merkki: kuulijan on aihetta olla varuillaan.

Tämä blogi ei ole tieteellinen eikä sisällä tiedettä kuin poikkeuksellisesti. Ei kukaan pysty kirjoittamaan tieteestä kahta liuskaa joka päivä. Tieteellistä työtä voi kirjoittaa useampiakin liuskoja, mutta silloin on kysymyksessä kokonaisuuden osa ja kirjallisen muodon hakeminen usein pitkän ajan kuluessa tehdyille johtopäätöksille. Tämä on valistushenkinen blogi, jota sanon kansakouluksi. Tarkoitus on kylvää levottomuutta. Sama toisin tavoin ilmaistuna: tarkoituksena on herättää mielenkiintoa, kukaties ajatuksia. Eniten hyötyy kirjoittaja, siis minä.

Mainitsin esimerkkinä Margaret Meadin, jonka tutkimus – laajalti ennen sotia – keskittyi seksuaaliseen käyttäytymiseen ja naisen asemaan erinäisissä primitiivisissä yhteisöissä. Tutkimustuloksista on käyty hyvin laaja keskustelu. Mead itse varoi viisaasti tekemästä yhteenvetoa työstään – perinteisesti tutkijan saldon laskevat toiset, sopivan ajan kuluttua asianomaisen kuolemasta.

Mutta olisi onnetonta, jos antropologi olisi lopullisesti oikeassa. Silloin tutkimustuloksesta tulisi opinkappale, joka luistaisi kritiikin ulkopuolelle. Sama koskee esimerkiksi historiaa: mitkä olivat Kansalaissodan syyt. Tutkija tietää, ettei valistuneen ja asioita tuntevan yleisön vakuuttavaa vastausta ole olemassa. Hyväänkin vastaukseen sisältyy paljon arviointia ja arvostuksia. Mikä merkitys on annettava väkivallanteoille eli yleiselle turvallisuudelle? Minusta valkoinen terrori oli hämmästyttävää ja enimmäkseen anteeksiantamatonta. Punaiseen terroriin sisältyy aika paljon episodeja, joita ei ole vaikea ymmärtää, vaikkei niitä hyväksyisi. Silti valkoisen ja punaisen terrorin vertailu on hedelmätöntä mutta selvitteleminen ja analysointi hedelmällistä.

Blogin etu lehtikirjoitukseen verrattuna on keskeneräisyys. Puolitekoisten ajatusten esittäminen on sallittua. Ajatusten kehitteleminen, paranteleminen, muuttaminen ja peruuttaminen käy päinsä. Kun kirjoittaa sanomalehteen, esimerkiksi arvosteluja toisten teoksista, niin eipä siinä ole paljon tehtävissä, kun huomaa olleensa väärässä. Tunnen asian kokemuksesta, hyvin. Jos on kehunut jonkun roikaleen, joka ei olisi sitä ansainnut, asialla ei ole väliä. Mutta jos on moitiskellut toista oman tyhmyytensä takia, se on ikävää. Siksi on onnellista, ettei tarvitse kirjoittaa arvovaltaisiin julkaisuihin.

Niin kuin Jukolan Lauri: katselee kulkiessaan kieroja puita ja miettiin, mitähän tuostakin tulisi.

19 kommenttia:

  1. Näistä terroriteoista. En osaa kuvitella pystyvämme tänä päivänä eläytymään siihen ajatusmaailmaan, jota Vapaussodan aikana kumpaisellakin puolilla tunnettiin.
    Yhtä hyvin en pysty emotionaalisesti eläytymään vaikkapa ristiretkien aikaisiin tunnetiloihin.
    Kysymys on kai tappamisesta.

    Voisin kuvitella itseni sorretuksi, nälkäiseksi ja mitäänsanomattomaksi punaiseksi, joka on kärsinyt sukuyhteyksiensä kera niin paljon sortoa nälkää ja tuskaa, että viha ja raakuus vievät voiton.
    Samoin voisin kuvitella olevani Valkoinen Isänmaallinen ihminen, joka pistää antautuneet punikit sillä sekunnilla niskalaukauksen kautta hevon helvettiin. Eikös se olisi olut laillista, ilman mitään rikosta ihmiskuntaa tms. vastaan.

    Aikansa kutakin. Jos internet olisi ollut olemassa vuodesta 1915 lähtien, olisiko Vapaussotaa ollut? EI olisi.

    Me ihmiset olemme vieläkin Pavlovin koiria. Kouluttamiseen ei paljoa vaadita.

    Ja mitkä ihmeen tieteelliset tutkimustulokset? Tieteellisyys on täysin hävinnyt, kunhan kerätään rahaa muodikkaisiin uhkakuviin. Totuuden puhujat eivät saa penniäkään. On muodikasta olla uhkakuvien tutkija.

    Jos me nyt ensi viikolla löytäisimme tieteellisten tulosten perusteella parannuskeinon sosialismiin, hinttariuteen, väkivaltaan, sydäntauteihin, syöpään, niin tämä maa olisi kuukaudessa konkurssissa.

    VastaaPoista
  2. En tiedä edes kummalla puolella meidän suku oli. Kai silloin saattoi olla muutakin kuin punainen tai valkoinen, esim kotona viljelemässä maata, jos sattui kuulumaan korpikansaan. kaverin isovanhempi menetti ekan puolisonsa kun jompikumpi osapuoli tuli taloon olevinaan hakemaan eläinlääkäriä. Onnekseen löytyi nimismieskin sieltä. Sittemmin ojasta molemmat. Nuoren eläinlääkärin listiminen oli selvästi järjen jättiläisten hommaa maaseudulla.

    VastaaPoista
  3. ad jarmom
    lentolehtiset ja pistimet on vaihtuneet nettipalstoihin

    VastaaPoista
  4. Ei se ehka niin kauheaa ollut...ja oli kuitenkin!
    Rohkenisin vaittaa, etta valtaosa punaisista ja valkoisista tappajista vuonna 1918 oli henkiloita, jotka olivat turvallisessa asemassa. He eivat olleet mitaan hirmutekojen uhreaja!

    VastaaPoista
  5. Valtatyhjio;
    Olikohan niin, etta ne joiden olisi pitanyt rivakasti tayttaa v. 1917-1918 jarjestysvallan valtatyhjia, olivat aikaansaamattomia nuhjaleita.
    Taman aikaansaamattoimuuden vuoksi alettiin kai ympari maata perustaa naita -piireja ja palokuntia, joiden toimenkuvaan ei ollenkaan kuulunut tappaminen, pain vastoin ihanteet oli korkealla . Mutta se kai sitten lipsahti
    naihin tappohommiin.

    Verrataanpa vaikka Mantasalan kapinaan.

    VastaaPoista
  6. Tärkeä sisällissotaan vaikuttava tekijä oli nälänhädän uhka ja leivän hinnan nousu.
    Vuodesta 1905 alkoi Suomessa historiallisesti nopein nousukausi, jota kesti yhdeksän vuotta, sen jälkeen tilanne vielä pysyi työmiehen kannalta hyvänä kun Venäjän sotaministeriö osti kaiken mitä Suomen metalliteollisuus tuotti, joskaan ei samoilla ehdoilla kuin aikaisemmin.

    Kun sitten Ukrainan viljakuljetukset ja Suomen kone- ja voitoimitukset loppuivat samaan aikaan, leivän hinta nousi samaan aikaan kun työmiehen palkka pieneni.

    Sekös vituttaa.

    Samankaltainen tilanne on tulossa.
    Ja siitä syystä ollaan enemmän huolissaan ihmisten aseista kuin mielenterveydestä.

    VastaaPoista
  7. Suvussani esiintyi melkein kirjaimellisesti veljessotaa, ja orpojen kohtelu riippui siitä millä puolella kuollut oli ollut.

    Kai se oli hyvä että "hallitus" voitti, mutta sen armeija olisi kai voinut käyttäytyä kuten hallituksen armeijalle sopii.

    VastaaPoista
  8. Minusta Juha Siltala pääsi aika lähelle tutkiessaan kokemuksia mitä suomalaisilla oli toistensa tappamisesta. Teoksen nimi on Sisällissodan psykohistoria. Faktoissa se käsittääkseni silti pysyy.

    Voi lukea rinnakkain esim. Ylikankaan Tie Tampereelle ja sitten tätä Siltalan opusta. En usko että on sattumaa, että kumpikin historiantutkija on pohjalainen.

    VastaaPoista
  9. Minun isänpuoleinen isoisäni, seppä, oli kapinan aikana Amerikassa kuperikaivoksilla ja äidinpuoleinen isoisäni, kirvesmies, oli kapinassa molemmilla puolilla.

    Tämä äidinisäni oli hieman levoton luonne, joka omasi vankkoja taiteellisia taipumuksia (maalasi mm. kirkon kattoon taideteoksen, olisikohan se siellä vielläkin?), mutta fiksu, josta kertoo sekin että hän tajusi vaihtaa ajoissa puolta 18-vuotiaana ja ryhtyä arvostetuksi vapaussoturiksi.

    Voi se kertoa myös jostakin muustakin. Olisin ehkä samassa tilanteessa tehnyt itse samoin. Tosin niillä seuduilla ei paljoakaan tapeltu.

    Enemmän kuin pappani puolenvaihto kapinassa minua mietitytti aina setäni sortuminen käpykaartiin jatkosodan lopussa. Myös se, ettei isäni, Tali-Ihantalan sankari, ollut asiasta moksiskaan. "Kaikilla ei hermot kestä", vain vain totesi asiasta myöhemmin kysyessäni.

    VastaaPoista
  10. "Silti valkoisen ja punaisen terrorin vertailu on hedelmätöntä mutta selvitteleminen ja analysointi hedelmällistä."

    Siinä mielessä että elän kaupungissa, jossa eivät puolitutut alkaneet tappaa toisiaan. Vieläkin tämä on hyvä paikka erilaisille ja uusnatsiton.

    VastaaPoista
  11. Mitäs jos me löytäisimmekin tieteellisten tulosten perusteella parannuskeinon JariMom:in oman maun mukkaan mielivaltaisesti valikoituihin rinnastuksiin ja poisjättöihin, niin olisikohan paratiisi lähempänä?

    VastaaPoista
  12. Mead-kiistassa on kyse (ainakin) siitä, että toinen osapuoli haluaisi, että ihmisen käyttäytymisessä olisi enemmän varmoja universaaleja, kun taas toinen osapuoli haluaisi redusoida ihmisen kulttuuriolennoksi.

    Kiista herättää intohimoja poliittisista syistä.

    Universaalien kannattajat etsivät ihmiskunnan suurta tarinaa -- tai eivät halua luopua siitä. Jos on universaaleja on edes jotenkuten selkeä suunta. Jos on suunta on myös oikea, luonnollinen politiikka.

    Relativistit taas haluaisivat antaa kaikkien kukkien kukkia. Postkolonialistit, feministit ja muut oikeasti tai kuvitteellisesti sorretut kavahtavat universalistien ajattelua. Että laji muka käskisi meitä.

    Samoalaistyttöjen tieteellinen ja poliittinen rooli on edustaa jompaakumpaa aatesuuntaa puhujasta riippuen.

    Seksuaalisuuden lisäksi väkivallan tiimoilta on käyty samaa keskustelua. Onko ihminen (feministeillä mies) väkivaltainen luonnostaan?

    Tietysti on. Jos olet eri mieltä, et ehkä ole huomannut, että elämme varsin vihamielisessä maailmassa. Nytkin on ulkona viima sellainen, että tunkee suoraa takin läpi. Koskaan ei voi tietää varmasti, josko seuraavan vastaantulijan mieleen tulee ulosottaa juuri minun omaisuuteni tai henkeni. Ihmisen osa onkin varustaa ympärilleen mahdollisimman monta kerrosta suojamuureja. Väkivallan käyttöönkin on pahimman varalta valmistauduttava.

    Lempeässä Lintukoto-Suomessa väkivallan uhka on tosin varsin minimaalista. Uskallamme luottaa toisiimme. Toisin oli sata suotta sitten. Maailma ei näyttäytynyt lainkaan niin suopeana kuin nykyään. Oltiin vielä pelottavan lähellä eloonjäämiskamppailua niin fyysisesti kuin henkisesti. Kun ruoka kävi vähiin ja polttopuut loppuivat, jäljellä oli ikiaikainen: sinä tai minä. Ja kun on kerran tappanut, kerrotaan, seuraava kerta on helpompi. Tarkemmin asiasta voisi kysyä korpraali Hitleriltä.

    Minä olen kääntynyt universalismin suuntaan, mutta leppoisammissa oloissa, jos maailma ei olisi niin valtavien ongelmien äärellä, ryhtyisin heti relativistiksi. Tiedehän ei pysty asiaa puolestani ratkaisemaan.

    VastaaPoista
  13. Kantasoluihin liittyen on hieman erikoista, että täkäläisissä viestimissä en ole huomannut noteeratun ympäri maailmaa äskettäin aika laajasti uutisoitua juttua, esim:

    http://news.sciencemag.org/sciencenow/2010/09/a-better-way-to-reprogram-cells.html

    Vaikka toimittajat saisivat tähän helposti suomalaisille aina rakkaan kotoisan kulmankin mukaan, tutkija Derrick Rossi kun on väitellyt Helsingissä:

    http://ethesis.helsinki.fi/julkaisut/laa/haart/vk/rossi/

    VastaaPoista
  14. Äitini kertoi että hänen äitinsä oli kertonut hänelle että hänen äitinsä piti häntä sylissään kun he istuivat keinutuolissa kun punaiset tulivat Piikkiöön pöllimään heiltä elintarvikkeita. (Ne olivat piilotettu, samoin kun miesväki, e oli menneet muualle.) Rohkein noista punakaartilaista meni äidinäidinäidin eteen ja sanoi että "se on kuula kalloon jos ette heti ilmoita mihin ruokatavarat on kätketty". Tämä ä-ä-ä sanoi että "ammu tää tyttö sitten ensin. Ei meillä o mitään piilotettu." Tunsihan ne toisensa, se uhkailija ja isoäitini äiti, ei se tosissaan olisi ampunut. Mutta porsaan ne veivät, se oli tahallaan jätetty pihalle, että tyytyisivät siihen. Se kun oli niin kova vinkumaan että vaikea sitä olisi ollut minnekään kätkeäkään.

    VastaaPoista
  15. Mainio linkki

    Ymmärsinköhän oikein, että vanhat solut vois saada vaihtumaan nuorempiin ja vetreämpiin - eli ikuinen elämäkin olisi tarjolla tuolla synteettisen RNA:n tiellä. Eläkeikä voitaisiin nostaa - tai miksei pätkiä, että olis ekat 65 duunissa ja relais vaikka 10 vuotta ja sen jälkeen jatkais toiset 65 vuotta ja relais ja...

    VastaaPoista
  16. Aivokurkiaisestani tulee mieleeni Margaret Mead, joka olisi mukamas sanonut joistakin saarikansoista seuraavaa: Vanhat miehet ottivat nuoria vaimoja. Vanhat miehet kuolivat, joten leskiksi jääneet vanhahkot naiset ottivat nuoria miehiä. Naiset kuolivat, joten heidän ikääntyneet miesleskensä ottivat taas nuoria vaimoja. Näin ketju jatkui ja kaikki olivat tyytyväisiä.
    Ehkä muistan väärin.
    Näyttää kuitenkin olevan niin, että kaikissa eristyneissä kansoissa on mukana vähintään yksi antropologi kahta alkuperäistä asukasta kohti.
    Kertovatko alkuperäisasukkaat juuri sellaisia juttuja, joita tutkija haluaa kuulla?

    VastaaPoista
  17. Mukava että wikipedia on kallistunut nimessä "sisällissotaan" eli minun kannalle ;)

    FIN: Suomen sisällissota
    SWE: Finska inbördeskriget
    ENG: The Finnish Civil War
    http://en.wikipedia.org/wiki/Finnish_Civil_War

    VastaaPoista
  18. Antropologi Margaret Meadin antama kuva samoalaisten nuorten seksuaalisesta vapaudesta ei perustu tosiasioihin vaan enemmänkin hänen omiin mielipiteisiinsä ja viime vuosisadan marksilaisiin ja muihin teorioihin kuin kunnolliseen kenttätukimukseen. vrt Derek Freeman ja TV-dokumentit aiheesta.

    VastaaPoista
  19. Katsoin Prisman dokumentin Herra Parkinsonista, oli ihan kamalan hyvä.
    Miten tärkeää onkaan ajattelun suunta ja mieli asioissa, juuri tässäkin taudissa. Vanha, viisas, ihana äiti!

    VastaaPoista