Sivun näyttöjä yhteensä

17. lokakuuta 2010

Lievää törkeämpää aforistiikkaa




Eräät henkilöt ovat jaksaneet sättiä eräitä korkeimman oikeuden jäseniä välimiesoikeuksissa istumisesta. Asia onkin vaikea.

En ole huomannut julkisuudessa korostettavan mielestäni painavinta perustelua. Jotkut oikeusneuvokset ratkaisevat tuomareinakin juttuja kuin välimiesoikeudessa. Välimies ei ole tiukasti sidottu lakiin. Eräät kirjoittavat ratkaisuja sen käsityksen mukaan, mitä laissa heidän mielestään pitäisi lukea, kun taas muut yrittävät tehdä ratkaisut sen mukaan, mitä laissa lukee. Itse olen sitä mieltä, että tuomari on sidottu lakiin.

Jos vastakkain ovat tietokoneohjelmien tuottajien taloudelliset odotukset ja rikosoikeudellinen laillisuusperiaate, Tulokas valitsee empimättä edellisen. En kirjoita näin moittiakseni Tulokasta henkilökohtaisesti. Hän on oppinut henkilö. Ylioikeuksissa on ollut vanhastaan elinkeinoelämän edistäjiä, joista osa on pysynyt lain rajoissa, osa ei.

Edes stalinistiaikana kukaan ei räpäyttänyt silmäänsä, kun itse Simo Zitting (professori, ei täyskaima työmarkkinamies) järkevien perustelujen loputtua sanoi ”vaihdannan etujen” edellyttävän tietynlaista ratkaisuja. Miettikäähän, rakkaat lapset, mitä tarkoittaa ”vaihdannan edut”. Kysymys ei ole vaikea.

Useat hallitsijat ilmaisivat ennen maailmassa korkean tahtonsa tässä asiassa. Kreivi Mannerheim nimitettiin Viipurin hovioikeuden presidentiksi valvomaan, etteivät neuvokset hairahtuisi noudattamaan lakia. Esimerkiksi kiinteistölainsäädäntöä ei saanut soveltaa venäläisiin ruhtinaisiin. Ja Viipurin hovioikeuteen kerääntyi runsain määrin kuuliaisuudestaan tunnettuja henkilöitä, jotka muodostivat lakimiessukuja – Brunou, Broms, Borenius…

Korkeimpaan oikeuteen siirtyi 1918 osa virka-aatelia. Sana on oikea. Korkeimmissa viroissa piti olla aatelisia, ja senaatissa asia hoidettiin niin, että nimityksen yhteydessä asianomainen aateloitiin. Jäsenten sukunimet kertovat paljon: Granfelt, Grotenfelt, Lilius… Mutta presidenttinä istui pitkään Pehkonen, etevä mies, avioton lapsi pohjoisesta. Viime vuosien jäsenistä Gustaf Möller kuuluu selvimmin tähän virka-aateliin, mutta ei pidä antaa sukunimien hämätä. Olson, Tulenheimo, Taipale ja useat liittyvät perhesitein eliittiin.

Mutta keskiluokkainen virkamiehistö nousi uskomattoman nopeasti, kun nämä vanhan polven huippunimet, senaatin aikaiset Wredet ja Palménit huomasivat, miten ikävää oikeusneuvoksen työ on. Entinen oikeuskansleri Makkonen oli se mies, joka jaksoi taistella Lapuan Liikkeen laittomuuksia vastaan – Kalle Makkosen isä muuten (Kaarle Makkonen oli Suomen ensimmäinen tai toinen varsinainen oikeusteorian osaaja).

Tämä on osa Suomen maalaisliittolaistumista, jota oikaisen sanomalla, että usein korkeaan asemaan kouluttivat poikansa rautatie- ja postivirkailijat sekä käsityöläiset, sitä vastoin talolliset vain poikkeuksellisesti.

Kommentoijien kysymä yhteistä kansaa ymmärtävä vivahde näkyi KKO:n toiminnassa ennen sotia. Vekselin muotomääräyksiä tulkittiin hyvin jyrkästi ja vanhastaan sekavia takausoppeja takaajaa ymmärtäen – sen jälkeen kun senaatin oikeusosasto oli keksinyt, että takaus on omavelkainen, ellei toisin ole nimenomaan sovittu, mikä on aivan hihasta vedetty sääntö. Etenkin Itä-Suomessa kauppiaat sitoivat pieneläjät tosiasialliseen orjuuteen vekseleillä ja omilla vekseleillä, ja tuomioistuimissa vekseli- ja velkomusjuttuja oli Mikkelin ja Viipurin läänissä 8 – 10 kertaa enemmän kuin muualla Suomessa. ”Maalaisliittolaisuus” näkyy kiinteistön saannon moitetta koskevissa ratkaisuissa ja perintö- ja testamenttijutuissa, joissa oli useinkin mukana maatila. Käännekohtana pitäisi aina mainita lainhuudatuslaki 20-luvun alusta. Sitä ennen hämäriä kauppoja ei kontrolloitu mitenkään – omaisuuden luovuttamisen verottaminen tuli ajankohtaiseksi vasta sotavuosina, ja bulvaaneihin päästiin kiinni vasta 60-luvulla.

Pankkien etuihin ei kajottu. Perintäasiat hoidettiin hyvin usein lainhakumenettelyllä, ja ulosottolaki ja konkurssisääntö olivat niin riemunkirjavan sekavia, että niitä ymmärtämään tarvittiin kokenut pankkihuijari. Sama muuten koski rikoslain velallisen rikoksia, joista – kuinka ollakaan – ensimmäinen aidosti eli syntyperäisesti sosdem-merkkinen oikeusneuvos Olavi Heinonen oli kirjoittanut väitöskirjansa. Pakkohuutokauppaa koskevia sääntöjä ei osannut juuri kukaan, esimerkiksi ei huutokaupoista huolehtinut kruununvouti, myöhemmin nimismies.

Maa- ja vesioikeuden sekasortoisuudesta huolehti siihen toimeen osoitettu henkilö, Kokoomuksen puheenjohtaja, ylijohtaja, professori ym. Kyösti Haataja, ja sotien jälkeen rikas mutta yksiniitinen Ilmari Melander.

22 kommenttia:

  1. "Käännekohtana pitäisi aina mainita lainhuudatuslaki 20-luvun alusta. Sitä ennen hämäriä kauppoja ei kontrolloitu mitenkään"

    Mieleeni tulee Kalle päätalon äidin vanhempien kuolema, lasten myyminen huutolaisiksi ja omaisuuden päätyminen uskotuille miehille.

    Borgne

    VastaaPoista
  2. Pyydän lainopillista täsmäneuvoa asiassa, joka ei liity tähän yllä olevaan kirjoitukseen mitenkään, mutta blogin teemoihin muuten kyllä.

    Kunnanvaakunoilla ei ole tekijänoikeussuojaa, mutta olemassa olevien kuntien kunnanvaakunan käyttöä valvoo kunnanhallitus. Kysymys: saako vuosikymmeniä sitten lakanneen kunnan kunnanvaakunaa tai siinä olevaa yksittäistä kuvaelementtiä käyttää sellaisenaan tai muunneltuna täysin vapaasti kaupallisessa käytössä?

    VastaaPoista
  3. Kemppinen: ..."Eräät kirjoittavat ratkaisuja sen käsityksen mukaan, mitä laissa heidän mielestään pitäisi lukea, kun taas muut yrittävät tehdä ratkaisut sen mukaan, mitä laissa lukee. Itse olen sitä mieltä, että tuomari on sidottu lakiin"...

    Toukokuussa v. 1992 presidentti Mauno Koivisto edusti sitä kantaa, että myös tuomioistuinlaitos suorittaa lainsäädäntöä. Koivisto sai korkeasti oppineet ja korkea-arvoiset tuomarit nyökyttelemään hyväksyvästi käsityksilleen.

    VastaaPoista
  4. Ad Toipila: tuo pitää kyllä paikkansa. Tosin Koivisto ja KKO:n presidentti olivat eri mieltä siitä, onko oikein, että tuomioistuin alentaa (kohtuullistaa) pankille tuomittavia korvauksia.

    VastaaPoista
  5. Ad Anonyymi: - vaikea kysymys. Sanoisin että saa, koska kuntalain mukaan valtuuston hyväksymän kunnanvaakunan käyttöä valvoo kunnanhallitus. Lakkautetulla kunnalla ei sellaista ole.

    Vaakuna, leimat ja sinetit eivät ole tekijänoikeuden suojaamia. Joistakin (Suomen lippu ja vaakuna, viranomaisten leimat) on erillislait, joissakin tapauksissa (aatelisvaakuna) suoja kaupallista käyttöä vastaan perustuu minulle tuntemattomaan lähteeseen, kukaties vain perinnäistapaan.

    VastaaPoista
  6. Minä luulen, että tiukka laillisuus on Eduskunnan suurelle salille itse asiassa pettymys, kuten suurelle yleisölle ajatus siitä, että vale- ja eurolääkärin suurin ero on, että valelääkäri osaa kuunnella paremmin, vaikka lukee Pharmaca Fennicaa huonommin.

    Pitkin matkaa havaitaan, että tarpeelliset, mutta mahdottomat tehtävät halutaan antaa sinne, jossa vallitsee käpyrauhasmainen mystiikka faktan ja fiatin, tiedon ja tahdon välillä. Koko kiinteistörekisterijärjestelmä oli todella pitkään, viime vuoteen, alioikeuksien harteilla, ja siellä selässä on vielä yrityssaneerauksen ja velkajärjestelyn osalta vähän tarpeettoman iso rooli. Niin on monessa muussakin maassa, ilmiö on kansainvälinen.

    Vastaavasti lääkäreille on mystiseksi arvioidun virkaviisautensa vuoksi kaavailtu profeetan tehtävää aselupa-asioissa.

    VastaaPoista
  7. Olematta asiantuntija kunnallisasioissa, kunnan lakkaamisia on tainnut olla erilaisia, ainakin kahta lajia: sodassa tai tarkemmin rauha(nsopimukse)ssa menetettyjen alueiden kunnat ja toisaalta kuntaliitostapaukset. Jälkimmäisiä olen kuvitellut yleisseuraannoiksi, mikä on surkea käsitelainopillinen termi, mutta kätevä muistisääntö opetuksessa. Jota kautta ajateltuna kunnanhallitus olisi lakanneillakin kunnilla edelleen.

    VastaaPoista
  8. Mutta vaakunselityksestä poikkeavan Suomen vaakunan pitäminen kaupan on laitonta.

    VastaaPoista
  9. Monien keskeisten oikeustieteiljöiden toimiminen välimiesoikeuksissa, sekä varsinkin kukoistava lausunnonantamistoiminta, on asia josta soisi käydä enemmänkin keskustelua.

    Läketieteen sisällä ja ulkopuolellakin on paljon keskusteltu lääkäreiden suhteesta lääkefirmoihin ja tästä seuraavista asetelmien hämärtymisestä tutkimuksessa ja päivittäisessä "lääkinnästä". Miksei oikeustieteessä?

    Moni oppinut on enemmän kiinnostunut myymään osaamistaan lausuntojen muodossa kuin tieteellisinä kannanottoina, jotka asetettaisin julkisuuden kriittisen silmän alle. Ajankäytölliset kysymykset ovat mielestäni tässä suhteessa sivuasia, vaikkakin moni otta jurikin näistä sen kuuluisan herneen nenään.

    Noh, minkäs teet kun viran (nykyään työsuhteen) puolesta leipä on niin kovin kaposa.

    VastaaPoista
  10. Eriävä, sanoi mustapukuinen mies, mielipidesunnuntaina, 17 lokakuuta, 2010

    Anonyymin kommentti yllättää: kyllä lääkärien multiroolit ovat se pitkään vaiettu ja yhä siedetty ongelma, eivät tuomarien vastaavat. Virkalääkäreillä oli pitkään yksityisasiakkaitaan virkapaikalla erikoismaksuluokkana hoidossa, ja sairaalan lyhyen päivän jälkeen on edelleen omia vastaanottoja ja yksityissairaalaleikkauksia iltaisin ja viikonloppuisin vaikka kuinka. Proviisoritasoisten lääke-esittelijöiden valuttama voitelu on kurissa, mutta aika villiä yliopistojen opettaja-yksityislääkäri-tyyppien sopikuskanta lääketeollisuuteen yhä on. Ja silmälääkärit ovat kimpassa optikkojen kanssa, siinä on monenlaista seminaarimatkaa ja tilavuokraa vyyhtenä.

    Virkatuomareilla ei ole mitään em. kaltaisia ongelmia kuin joidenkin mielestä välimiestehtävät. Yliopistoporukan osalta epäkohtia pitää oikein erikseen kuvitella; opetus ja tutkimus saati business ko. aloilla kun on niin kovin hyvin erilaista.

    VastaaPoista
  11. Kysyntä välimieheksi voi suorastaan johtua kko:n jäsenyydesta. Lääkäreihin on vaikea verrata, kun potilaan lähettäminen terveyskeskuksesta sairaalaan ja sitten keskussairaalaan ei ole muutoksenhakua. Välimiestoimien lisäksi/sijasta jäsenet voivat kirjoittaa oikeuskirjallisuutta. Siinä ei liene nähty esteellisyysongelmia. Kun kysyntä on tarpeeksi pientä, niin ei kadehdita rahojakaan :)

    VastaaPoista
  12. Ad Rienzi: - niinpä. Voi olla noin. Itse hakisin kuitenkin analogian tavaramerkkioikeuden käyttöpakosta ja arvioisin vaakunan siihen liittyvine oikeuksineen rauenneen.

    Kysyjän on tietenkin viisainta varmistaa sulauttaneesta kunnasta, mitä mieltä siellä ollaan asiasta.

    VastaaPoista
  13. Eikö muka vaakunan suunnittelijalla ole tekijänoikeutta työhönsä? Suomen uudemmat kunnallisvaakunat lienevät pääosin kahden ihmisen tekosia. Kummankaan kuolemasta ei ole vielä niin kauan että oikeudet olisivat rauenneet sitä kautta. Miten kunnallisvaakuna eroaa muusta kuvasta?
    Vanhojen vaakunoiden laita on tietysti toinen, mutta niitä on aika vähän. Suurin osa on sodanjälkeiseltä ajalta.

    VastaaPoista
  14. Kemppiseltä selvä moite KKO:lle ja Mikko Tulokkaalle siitä, että KKO teki tapauksissa KKO 2010:47 ja 48 selvästi virheellisesti ratkaisut; Tulokas toimi molemmissa jutuissa KKO:n jaoston puheenjohtajana.

    Jos KKO toimi todella mainituissa tapauksissa rikosoikeudellisen laillisuusperiaatteen vastaisesti - kuten JK väittää - niin silloinhan hävinneen osapuolen tulisi hakea tuomion purkamista sillä perusteella, että ratkaisut perustuvat "ilmeisesti väärään lain soveltamiseen."

    Koiviston konklaavi toukokuussa 1992, johon myös KKO näyttävästi oli mukana, oli selvä virhe nimenmaan tuomarikunnalta.

    Tuomioistuinlaitos, KKO etunenässä, antoi yleisölle kuvan, jonka mukaan se antoi antoi tasavalan presidentin vaikuttaa tulevaan ratkaisukäytäntöönsä pankkioikeudenkäynneissä.

    Voiko tuomioistuin laitos ja maan ylin tuomioistuin enää selvemmin epäonnistua riippumattomuutensa vaalimisessa?

    Koiviston konklaavista ja sen vaikutuksista oikeuskäytäntöön ja tuomioistuimen riippumattomuuskuvan murenemiseen pitäisi tehdä oikeustieteellinen väitöskirja.

    VastaaPoista
  15. Ad Anonyymi: - tunnen asian, koska istuin aika pitkään heraldisessa lautakunnassa, joka antaa lausuntonsa ministeriölle vaakunoista.

    Aina luovuus ja omaperäisyys ei ole ratkaiseva kriteeri - tekijänoikeuslain mukaan julkisen toimielinten päätöksiin ja määräyksiin ei ole tekijänoikeutta, yhtä vähän kuin lakeihin.

    Viranomainen vahvistaa myös kunnanvaakunat ja kunta muuttaa joskus vaakunaansa tekijää kuulematta.

    Tunsin sen toisen mainion vaakunoiden suunnittelijan ja joukon heraldikkoja. Tekijänoikeus-näkökohdasta ei ole koskaan ollut erimielisyyttä, ei edes julkaistaessa kirjoja vaakunoista.

    Logoja koskee saman tapainen tulkintasääntö - nehän ovat joskus erittäin suurta ammattitaitoa vaativia ja niistä maksetaan miljoona euroa. Mutta maksu on kertakaikkinen ja lopullinen, ja aikanaan joku muuttaa logoa. Luentoesimerkkini on IBM:n logo - siitä poistettiin kaksi poikkiviivaa ja kirjaintyyppiä (fonttia) muutettiin hiukan. Menestys oli valtava ja mainostoimisto laskuktti 1 milj. dollaria.

    Toinen tapa perustella tämä lopputulos on viittaus tavaramerkkioikeuteen.

    Loppujen lopuksi haet tekijänoikeudesta johdonmukaisuutta, jota siinä ei valitettavasti ole. Mitä luovaa on todellisuudessa esimerkiksi perimistoimiston karhukirjeessä? Sitä pidettäisiin kuitenkin suojattuna kirjallisena teoksena, jos joku keksisisi ruveta miettimään asiaa.

    Kannanottoni myös tutkijaseminaareissa eli tohtoritasolla on ollut vanhatsaan: antakaa eksoottisten esimerkkien olla. Niitä riittää. Joukossa on nimittäin aina joku, joka haluaa miettiä esimerkiksi jazzin tai porockin riffien tekijänoikeutta tai Messiain -tyyppisen säveltäjän aleatoriikkaa tai... John Cage sävellykset, joissa orkesterin edellytetään joissakin kohdin soittavan mitä mieleen juolahtaa.

    VastaaPoista
  16. Ad Omnia: Jyrki Virolainen lukee oman tulkintani oikein. Minulla olisi lista immateriaalioikeuden alaan kuuluvia KKO:n ratkaisuja, jotka aiheuttava minussa huolestumista.

    Viittauksessa tarkoitettujen Finreactorin juttujen avaaminen olisi mielestäni tarkoituksetonta, koska laki on muuttunut - tapaukset ratkaistiin "vanhan lain" mukaan.

    Lisäksi huutavin epäkohta on ruineeraavat korvaukset, joissa purkuhakemukseen ei taatusti myönnytä.

    Jutussa vastaajjilla on ollut juristit. Toimenpiteet asiassa eivät kuulu minulle, joka en aja asioita. Sen sijaan voin esittää tutkijana vasta-argumentteja lainvoimaisesta ratkaisusta.

    Näissä asioissa Pandoran lipas avattiin jo 1999 ratkaisulla, joka oli mielestäni järkevä - mutta lainvastainen.

    VastaaPoista
  17. Lakkautetun kunnan vaakunaa voidaan käyttää kotiseutuvaakunana. Tästä käyttötavasta antaa tarkemopia tietoja Suomen Kotiseutuliitto ry ja Suomen Kuntaliitto.

    VastaaPoista
  18. Minkälaista lainsäädäntöä tuomioistuinlaitos suorittaa? Onko tuomioistuinlaitoksen säätämät lait koottu johonkin kirjaan mallia "Suomen Laki"?

    Ettei nyt vain olisi käynyt niin, että v. 1992 toukokuussa presidentti Koivisto sääti omassa päässään lain "Pankki voittaa aina tuomioistuimessa"? Tämä laki hyväksyttiin muitta mukinoitta tuomioistuimissa ja koko oikeussuojajärjestelmässä.

    Tämä laki lienee pääosiltaan edelleen voimassa?

    VastaaPoista
  19. Toipila on hyvin perehtynyt v. 1992 pankkioikeudenkaynteihin.
    Kysymys: Olisiko takaajat ym pitanyt kokonaan armahtaa vai mika olisi ollut kohtuullinen
    tulema?

    VastaaPoista
  20. Mitä vikaa Zittingin reaaliperusteessa on. Miten se eroaa yhtiöoikeudellisesta osakkeen vapaan luovutettavuuden periaatteesta, jonka katsottiin olevan voimassa ennen sen ottamista nimenomaisesti lakitekstiin.

    VastaaPoista
  21. Ad Saantosuoja: - ei tietenkään mitään vikaa, paitsi että sääntö ei ole Zittingin, vaan 1734 vuoden lain (KK 11 : 4, 12 : 4) + RVa 11).

    Halusin kiinnittää huomion perusteluun, joka on tärkeä. Tärkeämpi peruste on kuitenkin hallinnan luoman omistajaolettaman suojaaminen. Siksi RVa poistaa vilpittömän mielen suojan piiristä luettelmansa neljä omistjaanhallintaan kohdistuvaa rikosta, varkaus, näpistys, ryöstö, kiristys.

    VastaaPoista
  22. Minua kiinnostaisi tietää vakuutuslääkärin ja valevakuutuslääkärin ero?

    T.

    VastaaPoista