Sivun näyttöjä yhteensä

16. lokakuuta 2010

Lievää aforistiikkaa




Tuo tekijänoikeusasia on minulle läheinen, koska se on ollut ammattini niin kauan. Olen ollut ammattimaisesti tekemisissä näiden asioiden kanssa nyt vuodesta 1965. Juristiksi valmistuin vasta 1967. Olen ollut tekijä eli julkaissut kirjallisia teoksia vuodesta 1956, ensin sanomalehdissä, sitten muissa lehdissä  ja kirjoina. Pääasiallisen toimeentuloni olen hankkinut kirjoittamalla useiden vuosien ajan.

Olen avustanut ja neuvonut tekijöitä, yhtiöitä ja järjestöjä.

Näyttää epätodelliselta. Tuossa ajassa, 45 vuodessa tekijänoikeusjuridiikkaa, ehtii tyhmistyä täysin ja unohtaa kaiken.  Toisaalta tekijänoikeusjuristeissa ei ole kauhean monta, jotka tuntisivat taiteen sisältä päin. Itse koettuna kirjoittaminen ei ole ollenkaan mukavaa eikä palkitsevaa, vaikka palkkio olisi hyvä. Kulttuurihistoriasta josta minulla on korkeat tutkinnot, tiedän että useimmat ovat samaa mieltä. Taide ei tee onnelliseksi tekijäänsä mutta joskus kokijoitaan.

Nyt pitäisi julkaista parikin kirjaa ja osoittaa kuten pahainen myöhäisteini, että tekijänoikeus on alun alkaen ajateltu pieleen ja että tulos on nykyisellään tuhoisa. Uskon luovan työn suureen merkitykseen ja pidän tilannetta pahana. Väitteeni ajatusvirheistä tarkoittaa, että sekä käsitteet että menetelmät ovat ristiriitaisia myös oman aikansa, itse ilmoitettujen mittapuiden mukaan.

Pidän itseäni asiantuntijana, ja se merkitsee, etten oikein ymmärrä omaa alaani, olen usein hämmentynyt ja välillä väärässä.

Eilisen kirjoituksen kommentit antavat aiheen kysymyksen karsimiseen. Siirrymme kansakouluun. Välitunti on päättynyt.

Kommenteissa esitettiin hyvä kysymys: mitäs nyt vaahdotaan muutamista tekijänoikeusjutuista, kun sama kirjoittaja, toisin sanoen minä, en ole suostunut korottamaan ääntäni 90-luvun pankkikriisin oikeudenkäynneistä.

Pani miettimään. Olin itse tuomarina 1992 - 1999 eli jakelemassa niitä tuomioita. Olin mukana pohtimassa syvällisemminkin tuomioistuinten tehtäviä tuossa tilanteessa. Olin heilutellut vanhoja papereita ja todistellut, että viime kädessä korkein oikeus pani jarrun 1930-luvun tuhotuomioille.

Ajattelin silloin ja ehkä nytkin, ettei tuomioistuin voi ryhtyä parantamaan maailmaa takautuvasti. Myös velka- ja korvausasioissa on toimittava tässä ja tulevaisuutta ajatellen. Samainen KKO oli ryhtynyt kohtuullistamaan sopimuksia ja sovittelemaan korvauksia ennen kuin siihen oli oikeastaan pohjaa lainsäädännössä.

Kävimme monta asiallista keskustelua hovioikeudessa etenkin takausjutuista. Toistelin etteivät nämä ihmiset yhtään tienneet, mitä voi tapahtua, kun allekirjoittivat papereita. Talonpoikainen epäluulo takauksia ja vekseleitä kohtaan oli ehtinyt kadota. Keskustelut päätyivät aina siihen, ettemme me voi tehdä mitään.

Vahingonkorvaus, kuten tekijänoikeudessa, ja velka tai takaus ovat niin erilaisia asioita, ettei niitä voi paljon verrata. Toisessa on tehty jotain, toisessa sitouduttu kirjallisesti johonkin. Silti asetelma oli jo kymmenen vuotta myöhemmin muuttunut, ja nyt se on vallan toinen. Pankissa luetaan asiakkaalle paperit ääneen ja selitetään sitoumusten merkitys, vaikka asiakas ei edes haluaisi kuunnella. Sopimustekstit ovat paljon selvempiä ja ymmärrettävämpiä.

Mutta yleinen sopimusoikeus puuttuu edelleen peruskoulun kurssista. Meillä ei opeteta, mitä merkitsee lainan ottaminen tai vahingon aiheuttaminen. ”Yhteiskuntaoppi” on halveksitumpaa kuin terveystieto. Ja siinä olen edelleen vuosisataisella kannalla, että jos ottaa niin suuren velan, ettei pysty maksamaan sitä takaisin, palkka menee ulosottoon ja asunto ja auto vasaran alle. En keksi, miten toisin voisi olla. Nythän ei ole puhe petollisesta viettelystä, pätemättömyysperusteista eikä sellaisista. Ihmisillä on nytkin velkoja, joista he eivät selviydy.

Jos joku sanoo, etteivät lait, virkamiehet eivätkä tuomarit ole pahemmin kiinnostuneita tavallisen ihmisen ongelmista, ainakaan ellei heitä hyväksi käyttäen voi saada rahaa, en väitä vastaan.

15 kommenttia:

  1. Jo vuosia olen dementoinut itseni tekijänoikeuslaista. Se ei minulle kuulu eikä minua koske. Ne noudattakoot jotka siitä piittaavat ja sen laiksi mieltävät.

    Onneksi elämä jatkuu jostakin KKO:sta jne riippumatta.

    Nimim. Frank(enstein itse)

    VastaaPoista
  2. Kumpikin blogin jakso: asiaa! Mielenkiintoista!

    Olisin kiinnostunut kuulemaan lisaa niista 30-luvun tuhotuomioista, joille korkein oikeus pani topin.

    VastaaPoista
  3. Ad Anonyymi 99: - tuhotuomiot - kuinka ollakaan tutkimus asiasta on olematonta. Ilmiön kohtasin, kun väitöskirjaani varten luin 10 000 KKO:n tuomiota 1918 - 1990. Samassa yhteydessä ymmärsin, että kiinteisönkaupan muotomääräykset tulivat lakiin 30-luvulla samasta syystä, jarruttamaan maatilojen ja palstojen mielijohdokauppoja. Hyvin varoen käytettävä sekundaarilähde on Ensio Hiitonen, "Vääryyttä oikeuden valekaavussa". Kirja on hyvin poleeminen ja sodanjälkeisen vasemmistolaisuuden värittämä, mutta kirjoittaja oli pätevä lakimies. Jännityskertos vailla vertaa on tarina siitä, miten muutamat pankit veivät eräiden rikkaiden talollisten maat ja kaatuivat sitten itse konkurssiin.

    On murheen aihe, ettei meilä ole tietääkseni koskaan tutkittu oikeushistoriassa yksityisoikeutta eikä tuomioistuimia. Vanha ja kuiva R. Hemmer ja ruotsalainen Almqvist tyytyivät lähinnä säädösten kronikointiin.

    Puutoksesn syy on ilmeinen - osa aineistosta eli tuomioistuinten papereista on salaista ja lisäksi tulkinta vaatii sellaista käytännön ammattitaitoa, jota ei kerry yliopistolla.

    VastaaPoista
  4. 1930 luvun-Tuhotuomiot
    Kiitos hyvasta vastauksesta. Haluaisin viela kysya, mitenkas se korkein oikeus sen stopin sai aikaan ja mille osalle asiaa?

    VastaaPoista
  5. Kirjastot ja kopiointi pelaa, mutta...

    Onkos se mestarin (blogin kirjoittajan) viesti, etta maailmanlaajuisesti seka kirjastot etta kopiointi pelaa aivan laillisesti, mutta nyt vastaava, mutta moderni, tekniikka tuo ongelmia
    juristien ymmarrykselle.

    Eikos tama Mari Kiviniemi voisi perustaa valtion musiikki diski ja videa kirjaston, josta kaikki hubit ja pubit vois laina/kopioida?

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: - tuota valtion ja kuntien verkkokirjastoa olen yrittänyt nyt kymmenen vuotta. Huomattava liittolainen on Kaitsu Ekholm, joka vetää Yliopiston kirjastoa.

    Ei etene. Tätä nykyä kirjaston sisällä saa lukea digitoituja tallennekappaleita fyysisesti tuhoutumisvaarassa olevasta aineistosta, mutta ei puhettakaan, että mielestäni kohtuullinen ajatus vaikeasti käsille saatavan aineiston lainaamisesta digitaalisena menisi läpi.

    Perusteluni on, että kun painettua versiota ei saa antikvariaateistakaan, digikopion levittäminen ei voi aiheuttaa vahinkoa. Ei pure.

    Kustantajat makaavat kuin lehmä nevassa. Korkeintaan antavat ymmärtää että ei kiinnosta. Suurimmaksi tukkeeksi tieteellisiä julkaisusarjoja digitoitaessa osoittautui... Lakimies-niminen lehti. (1901- )

    VastaaPoista
  7. JK: "Pidän itseäni asiantuntijana, ja se merkitsee, etten oikein ymmärrä omaa alaani, olen usein hämmentynyt ja välillä väärässä."

    Se että ihmisellä joku pätevyys, tarkoittaa nykyisin (useimmilla aloilla), että siitä rangaistaan koko ikä.

    VastaaPoista
  8. meillähän on jo digikirjasto. Jos teos ei googlella löydy - jää lukematta. kannattaa siis digitoida omansa verkkoon jos tahtoo tulla luetuksi.

    Mutta kirjastot voisivat muuttua ihan oikeasti.

    Paperikirjastot saisivat muuttua kansalaisten mediakeskuksiksi joissa olis kunnon koneet, isot näytöt ja muutama opaskoira näyttämään, että miten...

    voisihan siellä olla oma salinsa tietokonepeleille ja pelivälineille.

    ihmiset tulisivat sen jälkeen toistensa tykö myös näihin toimintakeskuksiin.

    VastaaPoista
  9. Hyvä vertaus yhteiskunta- ja terveysopin välillä. Jälkimmäisessä oli parasta, vaikka niin vaivaannuttavaa, asiallisen informatiiviset sukupuolijaksot, nolointa ja äklöintä henkilökohtainen hygienia. Yhteiskuntaopin kirjat oli ainakin ennen kirjoitettu kuin olettaen poliittista järjestelmää koskevan olevan aineessa innoittavinta, mutta se juuri olikin äklöä.

    PS Ekholmin johtama laitos on nykyisin nimeltään Kansalliskirjasto.

    VastaaPoista
  10. Kemppinen: ..."kun väitöskirjaani varten luin 10 000 KKO:n tuomiota 1918 - 1990"...

    Nyt ymmärrän paremmin Kemppisen näkökulmaa. Nimittäin tuomioistuimissa tavat velallisia kohtaan muuttuivat rankasti 6.5.1992 päivämäärän jälkeen.

    VastaaPoista
  11. Tätä nykyä kirjaston sisällä saa lukea digitoituja tallennekappaleita fyysisesti tuhoutumisvaarassa olevasta aineistosta, mutta ei puhettakaan, että mielestäni kohtuullinen ajatus vaikeasti käsille saatavan aineiston lainaamisesta digitaalisena menisi läpi.

    Tekijänoikeuslainsäädäntö rajoittaa tosiaan
    merkittävästi digitoitujen aineistojen käyttöä, minkä vuoksi esim. suurin osa Kansalliskirjaston digitoimista aineistoista (joita on jo aika paljon, ja lisää on tulossa) on käytettävissä vain vapaakappalekirjastoissa, ja niissäkin ainoastaan erillisiltä, tarkoitukseen varatuilta työasemilta, joilta aineistoa ei voi kopioida digitaalisessa muodossa.

    Nykyisen lainsäädännön puitteissa suurimmat toiveet aineistojen saamisesta laajempaan käyttöön kohdistuvat sopimuslisensseihin, joiden suhteen vaikuttaisi olevan tapahtumassa edistystä. Käytännössä tämä toki tarkoittaisi todennäköisesti sitä, että tekijänoikeuden alaisen aineiston käyttö tulisi olemaan jollain tavalla maksullista.

    Suurimmaksi tukkeeksi tieteellisiä julkaisusarjoja digitoitaessa osoittautui... Lakimies-niminen lehti. (1901- )

    Lakimies-lehti (ilmestynyt vuodesta 1903) on itse asiassa digitoitu kokonaisuudessaan jo viime vuosikymmenellä, ja se on saatavilla verkon kautta, tosin osana maksullista palvelua, joka kuitenkin on melko laajasti käytettävissä mm. useimmissa yliopistoissa ja yleisissä kirjastoissa.

    Muidenkin tieteellisten lehtien kattavamman digitoinnin suhteen on suunnitelmia, mutta rahoitus vain on vielä auki...

    VastaaPoista
  12. JK: "... KKO oli ryhtynyt kohtuullistamaan sopimuksia ja sovittelemaan korvauksia ennen kuin..."

    Kun kuulen sanan kohtuullistaminen, mieleeni vajoaa alhoon... nimittäin Arja Alhoon ja hänen kohtuullistamaansa Sundqvistin korvaukseen.

    Kansan terveeseen oikeustajuun ei uppoa, että puoluetoverin korvaus kohtuullistetaan, mutta tuhansien tavallisten tollojen takaus- ja muita korvauksia ei. (Varmaan siksi ei, että kohtuus kaikessa?)

    En muistuttaisi tästä enää, ellei tämä vaaliraha-, säätiö- ja neuvostoketkuttelu kertoisi, että kähmintä jatkuu tasan niin kauan kuin sen annetaan jatkua.

    Huitaisenpa otsikon yllyttämämä aforismin: samalla tavalla kuin pedofiili hakeutuu lasten luo, hakeutuvat ketkut yhteiskunnan rahakasojen luo.

    VastaaPoista
  13. Päivän sanomissa olevaan tuomioon liittyen: sen jälkeen kun sisäinen tarkastus ja erillaiset comptrolleritoiminnot tulivat valtiolle, niistä on ollut pelkkää haittaa ja rahanmenoa.

    O.K:n ja S.V:n kaltaiset kitisevät akat ovat ymmärtäneet väärin asemansa. Taloushallinto kerää ja antaa tietoja johdolle. Ei muuta. Niiden mielipiteet ovat turhia ja tarpeettomia ja yleensä hyödyttömiä.

    VastaaPoista
  14. >>tapsa
    Huitaisenpa otsikon yllyttämämä aforismin: samalla tavalla kuin pedofiili hakeutuu lasten luo, hakeutuvat ketkut yhteiskunnan rahakasojen luo.
    <<
    Erityisen hyvin huitaistu.

    VastaaPoista