Sivun näyttöjä yhteensä

19. elokuuta 2010

Sukukansani


Kuvassa Kalevi Wiikin mukaan ostjakki, voguli ja tseremissi. Hetki sitten on laulaa kajautettu ”Yoldian meren rantamill’ mie ylenin briha nuori...” ja juuri kuvanottohetkellä on alkamassa kilpailu alkuhärän kyljyksistä.

Kuva on tarkoitettu johdannoksi sukukansojen problematiikkaan.

Pohjanmaalta tunnetaan erittäin suuri määrä röykkiöhautoja (gravröse), aivan pronssikaudelta asti. Rautakaudella näitä pohjalaishautoja on arveltu Satakunnan eränautintojen merkeiksi. Hautatyyppi ja hautaamistapa ovat hyvin tavallisia kaikkialla nykyisessä Ruotsissa, Gotlanti mukaan luettuna.

Muinaisisillä oli kätevä tapa yhdistää hautamuistomerkki ja rajamerkki. Neoliittisen kivikauden tutkijat ovat arvelleet, että jopa Stonehenge, vähäisemmistä kivirakennelmista puhumattakaan, ovaat eräänlaisia kuolleiden kaupunkeja.

Sormenjälkitutkimusta ei ole tehty, mutta äitini sukukansa lienee tätä väkeä. Vahva tieteellinen todiste on suvussa sitkeästi esiintynyt sukunimi ”Stenhäll” eli kivipaasi – tiedossa tosin on, että nimen kantajat eivät osanneet ruotsin sanaa, mutta ”kivipaasi” on hieno nimi.

Isän puoleisen esi-isäni haudan olen löytänyt itse ja kertonut siitä tässä blogissa. Se sijaitsee noin 14 metriä kaakkoon eräästä ulkokäymälästä Savonlinnan kaupungisssa, aikaisemmassa Säämingissä, tätä aikaisemmassa Rantasalmen pitäjässä. Alue oli tunnetusti Äyräpään talonpoikien eränautintoja, ja joku Kemppinen vilahtaa jossain rangaistujen tai verotettujen luettelossa sillä seudulla peräti 1400-luvun lopulla. Sen jälkeen onkin ollut hiljaisempaa, siis viranomaisissa.

En ole sukua suomalaisille. Sukukansani ovat toisaalta ruotsalaiset, toisaalta venäläiset. Puhun kieltänne. Luullakseni biologiset edeltäjäni ovat puheet kieltänne tuhat vuotta, pienin poikkeuksin.

Siksi en matkaile Neuvostoliitossa, en ole matkaillut enkä aio matkailla. Pelkään että valitsevat vahingossa minut esimerkiksi pääministeriksi, ja kuinka sitten suu pannaan? Jo nyt joudun joskus ottamaan juoksuaskeleita, kun venäläisen turistibussin opas kerää laumaansa. En ihmettele.

Täytynee kirjoittaa näkyviin, että vaihda hiukan sävyä. Luonnollisesti utelliaisuuteni herää ja haluan ymmärtää, miksi suomenruotsalaisuus herättää raivokkaita äänenpainoja. Sen sanoin jo. On myös huvittavaa seurata kommenteista, miten moni nuori ihminen ei ole vielä huomannut, että samalla hetkellä kun rupeaa räyhäämään asiattomasti, alushousut putoavat nilkkoihin. Tarkoitan että asianomainen tulee näyttäneeksi jotain sellaista minkä hän ei kenties haluaisi näkyvän julkisesti.

Eilen joku neuvoi lukemaan Kalevi Wiikin oleelliset opukset, mutta jätti mainitsematta, kuuluvatko niihin myös ”Vepsän vokaalisointu” ja ”Fonetiikan perusteet”. Ainakin ne ovat tiettävästi kelpo kirjoja.

Toisin sanoen kadehdin fundamentalisteja, ankaria ateisteja ja monia muitakin aatteen miehiä ja naisia. Mahtaa olla muhkea tunne, kun tietää totuuden. Tästähän on vanha teekkarilaulukin – ”Hän hallitsee muun muassa kaiken, tosin vain täydellisesti...”

Itse esitän arvailuja, hypoteeseja ja joskus alkeistietoja erinäisistä asioista, kuten tietoverkon aiheuttamista oikeudellisista kysymyksistä tai esimerkiksi historiasta. Niinpä on aika paljastaa suomenruotsalaisuuteen kohdistuvankiinnostuksen toinen lähde, uusi korkeatasoinen kirja.

Tarkiainen, Kari: Finlands svenska historia. 1 : Sveriges Österland : från forntiden till Gustav Vasa. Helsingfors : Svenska litteratursällskapet i Finland, 2008.

Myös toinen osa, jonka on kirjoittanut Nils Erik Villstrand, on hyvä. Tätä nykyä olen kiinnostuneempi muinaisuudesta. Rautakaudesta taaksepäin on tullut kymmenisin vuotta niin paljon uutta, merkittävää tutkimusta, että sen koostaminen yksiin kansiin on kiitettävä teko.

25 kommenttia:

  1. Ymmärrän hyvin isän ja pojan, mutta siitä on vain arveluita, miksei nykyhetki kelpaa.

    VastaaPoista
  2. Hyvä on ottaa huomiooon, että Wiik riehaantui vasta emerituksena. Se on tunnetusti monelle muullekin ollut kova paikka. Paljon aikaa, päässä ideoita, ja aatetta vain oli palttoonsakin. Näin vaan muistutuksena, ennenaikaisena kenties, Jukkis, mutta kumminkin.

    VastaaPoista
  3. "Kaikki merkittävä tapahtuu historiassa kahdesti: ensin tragediana ja sitten farssina."

    Sanoi Marx, Groucho.

    VastaaPoista
  4. Enemmän kuin historiallisen totuuden etsiminen, muuttaa internet maailmaa, samoin kuin nykysukupolven ympäriltä kadonneet "natsionalistiset" raja-aidat.

    Suomeruotsalaisten "natsionalistiset" asenteet kumpuavat menneessä ajassa, täysin erilaisissa olosuhteissa laadituista laeista.

    VastaaPoista
  5. ...haluan ymmärtää, miksi suomenruotsalaisuus herättää raivokkaita äänenpainoja...

    Yksi ei merkityksetön tekijä on ollut Karjalasta evakoitujen kohtelu sodanjälkeisissä maanhankintakuvioissa. Miten vauras ruotsinkielinen väestönosamme hoitikaan leiviskänsä?

    VastaaPoista
  6. En usko, että suomenruotsalaisuuden herättämässä raivossa on enää pohjimmaltaa kyse kielestä, ei edes pakkoruotsista.

    Se sota käytiin 30-luvulla. Luulen, että kyse on Janten laista.

    Eli suomenruotsalaisten "etuoikeudet" loukkaavat kansan oikeudenmukaisuuden tunnetta. On väärin, että ne pääsevät helpommalla jne, niille ei mikään riitä jne, nyt meidän on opittava ruotsia voidaksemme palvella heitä jne.

    Minua, urfinneä, ei suomenruotsalaisuus raivostuta yhtään, mutta sen sijaan ärsyynnyn kun ajattelen Ruotsin jatkuvaa suomenkielen polkemista. Enpä tunne toista yhtä isoa kielivähemmistöä, joka yhtä tyyneesti suhtautuu siihen, ettei heillä ole mitään oikeuksia. Paitsi oikeus olla ruotsalainen. He uskovat, että maassa maan tavalla.

    VastaaPoista
  7. Olisin varmaan, jos siinä tapauksessa ymmärtäisin olla, onnellinen, jos osaisin yhtäkään vierasta kieltä täydellisesti savo-suomen kielen lisäksi.

    Minusta ruotsin kieli on kuulostanut korvaankin mukavalta. Mukavammalta ainakin kuin englanti. Junassa varsinkin kun kuuluttaja kertoo seuraavien pysähdyspaikkojen nimet. Ja aina kun katson ruotsalaisia dekkareita telkkarista, laitan äänipuolenkin isolle (minulla on huono kuulo), sillä ruotsalaiset osaavat ilmaista hyvin myös erilaisia tunnetiloja eri painotuksin vaikka kieltä ei ymmärtäisikään.

    Se ei varmaankaan ole yksilön omatekemä vamma jos kielet eivät aivoihin tartu?

    Olen kyllä halunnut, että ne tarttuisivat, mutta kun ei niin ei.

    Ja jos sitten ei tartu, voisi siitä syyttää vaikka ruotsalaisia kun tuntuu, että aina pitää jotakuta muuta syyttää kuin sitä, että on syntymässään saanut sen, mitä on.

    Sitäkin voi miettiä, että onko syy-syyllinen-syylliset edes aiheellinen sana taivutuksineen tässäkään tapauksessa?

    Minusta on suorastaan ihanaa, että meillä ovat alueelliset kieli- ja murre-erot näin monenkirjavia. Mitä Raumakaan olisi ilman raumangiält? Tae Kuopijon torj´ iliman niitä hemmetinmoesia viäräleokoaukkoja muihen, moniväristen ja monikielisten muahanmuuttajiin lisäks´ nykyväänkään? Mille olisivat PPP ja Aake irvailleet ellei väärään paikkaan laittamillaan h-kirjaimilla esiintyessään juoppoina näkkäläjärvinä hupailuissaan?

    Jos Kemppisen mainitsema Tarkiaisen kirja on suomeksi, luen sen mielelläni jahka kirjastosta haen. Kyllä minäkin haluan ymmärtää asioita vaikka en kieliä osaakaan. (Haluan, mutta kykenenkö se on sitten taas eri asia.)

    Ymmärtämisen yrittäminen lienee joka tapauksessa velvollisuuteni tässä monikansallisessa globaaliudessmme.

    VastaaPoista
  8. Näissä kempismeissä on ollut vähän kalastelun makua, ehkä jopa troolauksen -- tai "trollauksen", kuten nykyään tavataan. Sitä saadaan mitä pyydetään.

    En ole jokaista vastinetta lukenut, mutta silmäilemällä löytyy ärtymystä, ei vihaa.

    Ärtymykselle taas on sijaa, kun katsoo tästä vinkkelistä: meillä on parempiosainen vähemmistö, johon kohdistetaan niin kutsuttua positiivista syrjintää. Keksiikö kukaan toista vähemmistöä, jolle valtio järjestää etuoikeuksia vaikka vähemmistö pärjää muutenkin paremmin? Siis demokraattinen valtio.

    Suomenruotsalaiset ovat pelanneet korttinsa loistavasti. Erityismaininnan ansaitsee sivistyskortin pelaaminen. Suomen loistava älymystö tietää, että vain suomalaisjuntti vastustaa pakkoruotsia ja muita etuoikeuksia.

    VastaaPoista
  9. Tuttavapiirini kiivasmielisin patriootti on hollantilais-ruotsalais-pohjalaiset juuret omaava ruotsinkielinen, joka voisi käydä harmaasilmäisestä arabista.

    VastaaPoista
  10. Kannattaisi alkaa moderoida ankaralla kädellä ennen kuin tämäkin on yhtä scriptaa ja hommaa.

    VastaaPoista
  11. JK: Toisin sanoen kadehdin fundamentalisteja, ankaria ateisteja ja monia muitakin aatteen miehiä ja naisia. Mahtaa olla muhkea tunne, kun tietää totuuden.

    Leino: "Kansat katoo, ei katoa mahti, jonka on laulanut mahtaja kansansa sielun."

    VastaaPoista
  12. Raja-aidat kaatuu..
    Hyvä kommentti edellä!
    Kiitos näkemyksestä, saatiin nämä vanhat jäärät vähän niinkuin nalkkiin! Eiks vaan?

    VastaaPoista
  13. Aamulla tuli Amazon.com-postia, mukana Milton Mayer "They Thought They Were Free: The Germans, 1933-45".

    Kertoo "tavallisten" saksalaisten olosta...

    Kun lukee muutaman päivän takaisia uutisointeja poliitikoistamme ja lukaisee joitain tämän blogin kommenttejakin, on tuo kirjan esittelemä "tilanne" meillä pian edessä, tai jo täällä nyt jo hyvin vaarallisena.
    Niin verrakkaisia nuo ajat ovat keskenään. Ja samanlaisia olemassa olevat "hyvät ihmiset", eikä kukaan taaskaan tee mitään.

    VastaaPoista
  14. Kun ruotsinkieliset ovat enemmistönä, kielivähemmistöä sorretaan armotta.
    Ahvenanmaalla on ruotsinkielisten koirillakin enemmän oikeuksia kuin suomenkielisillä asukkailla

    VastaaPoista
  15. Tapsa tämän sanoi. Tai vei sanat mun suusta. Sen takia en sano enää mit

    VastaaPoista
  16. Niin ja nyt kuin luin Valton tekstin, olen samaa mieltä hänenkin kanssaan. Miksen muka olisi?

    Mutta huomenna ostan itselleni huonommat silmälasit. Sellaiset venäläismalliset. Siis sellaiset kuin Sorsalla ja Paavolla olivat. (Niillä näkee käveleekö kukaan takanasi.)

    VastaaPoista
  17. Anonyymi hoi! Mahdatko tietää, mitä tarkoittaa, kun jää nalkkiin? Hiukan asiallisuutta kielenkäyttöön, pyydän.
    Toinen anonyymi: Taidat olla Mikis. Terve mieheen!
    Kemppistä kehotan lukemaan Huovisen novellin "Ostjakki ja voguli." Siinä nämä veljeskansa-asiat selviävät. Mukana on myös Vasili Suiski!

    "Sotakamreeri"

    VastaaPoista
  18. Forssan Lehdessä oli aikoinaan pakinoitsija jonka nimimerkki oli "sotakamreeri". Olavi Keskinen, muistaakseni. Hyvin kirjoitettuja erittäin typeriä juttuja. Minkä takia sinä tähän minut, mikiksen, sotket?

    VastaaPoista
  19. Jäädä nalkkiin on monella alalla laajasti käytetty termi. Sotakamreeri taitaa omata
    rajoittuneen ilmaisujen tuntemuksen. Lieneekö itse eläinlääkäri?

    VastaaPoista
  20. Tarkoitan, Kamreeri, etteivät sinun juttusi ole typeriä. Ton Ollin oli.

    VastaaPoista
  21. Tätä minä en ymmärrä - siis yleisesti käytettynä päättelyperiaatteena, joka nyt sattumoisin juhlii tässä kirjoituksessa: "Esi-isissäni ja -äideissäni saattaa olla joitakin ruotsalaisia ja venäläisiä -> en ole suomalainen kuten te!" Se on muuta kuin kärjistys, se on kehnoa logiikkaa. Mutta Kemppisellä on varmaan siihen syynsä. Jotain hän haluaa todistaa. Harvoin asiat aiheetta tapahtuvat.

    Hiukan samaan tapaan Topeliusta voisi pitää juutalaisena kirjailijana, koska esivanhemmista tiettävästi yksi mooseksenuskoinenkin haara löytyy.

    VastaaPoista
  22. Toukan huomio on hyvä.

    Vaikka toki uskonkin Kemppisen kieltävän suomalaisuutensa hieman piloillaan, niin silti. Niin monet tyhmemmät ovat tosissaan.

    Eikö siinä ole jotain outoa, että he mielellään opettavat, ettei sellaista kuin "suomalaisuus" ole itse asiassa olemassakaan (= mamumkriitikoiden toiseuden pelko on siis naurettavan typerää), mutta toisaalta väheksytään ja jopa kielletään omat suomalaiset juuret ja keimaillaan muka paremmilla ja hienommilla.

    Suomalaisuutta ei siis ole, mutta kaikki muut on?

    VastaaPoista
  23. On toki hienoa, että Suomessa kannetaan huolta meidän ruotsinsuomalaisten asemasta. Mutta kannattaa ehkä kumminkin ottaa huomioon, että enin osa meistä on aivan vapaaehtoisesti muuttanut tälle puolelle lahtea, joten meitä ei ihan suoraan voi verrata suomenruotsalaisiin, jotka eivät itse ole voineet päättää mihin maahan syntyvät.

    VastaaPoista
  24. Olavi Keskinen oli verotoimiston johtaja, kirjailija, sotaveteraani, muistaakseni reservin majuri ja vuosikaudet Forssan Lehden pakinoitsija Sotakamreeri, jota hän myös oli arvonimeltäään, kuten mm. Reino Lehväslaihokin.
    Sotakamreeri on arvonimi, jota ei saada tähtien sotaa pelaamalla ja narisemalla nettifoorumeilla. Jääkää vaikka kielestänne nalkkiin omaan p...nne, mutta jättäkää Olavi Keskinen näiden kommenttien ulkopuolelle.
    (Olavi Keskinen: "Maani, kansani ja poliitikkoni", "Kirjeitä niiltä, jotka halusivat elää" >< Voitto Viro: "Kirjeitä niille, jotka ehkä elävät" jne.)

    Nimim. Ulkosuomalainen, myös kirjailija hyvin oikealta.

    VastaaPoista
  25. Olen suomalainen, sellaiseksi kasvatettu. 1700-luvun esivanhemmistani (heitä on muuten paljon!) moiseksi tunnistettiin lähinnä muutama hassu turkulainen. Muut olisivat sylkeneet silmille tai nauraneet räkäisesti, jos heitä olisi tuommoisiksi epäilty.

    Jusleniuksen oppi oli vasta akateemista saivartelua.

    VastaaPoista