Sivun näyttöjä yhteensä

15. elokuuta 2010

Pieti


Eräitä teidän uskonkappaleitanne ymmärrän, eräitä en. Muukalaisvihamielisyydessä ei ole ihmettelemistä. Herraviha on ollut tämän kansa käyttövoima aikojen alusta.

”Meille luvattiin leipää. Saimmeko me leipää! Vitut me saimme! Suuria kiviä! Ja niistäkin herran perkeleet olivat vieneet kaikkein suurimmat!”

(Sarjasta ”Näitä taattoni opetti” – oli hyvin yleinen myös maan aliupseerikouluissa puoli vuosisataa sitten. Tosin jos ”taatolla” tarkoitetaan isää, isäni oli sangen oikeistolainen jo silloin, kun piti mennä pitkin Sörkan puukkobulevardia suojeluskuntapuku päällä harjoituksiin; siinä ei tahtonut yksikään nenä säilyä verettömänä. Itse en ole sangen oikeistolainen enkä peräti vasemmistolainen. Nicht Fazismus, nicht Kommunismus, ja Rheumatismus.)

Ruotsalaisvihamielisyyttänne en ymmärrä enkä liioin kiivasta ruotsin kielen vastustustanne. Minulle on aina riittänyt, että hurria vedetään turpaan tavattaessa, mutta ruotsinkielisten puuttuessa myös naapurikylän pojat ovat kelvanneet tai näitten puuttuessa kuka tahansa, jolla on väärän värinen lippalakki.

Olkaa te rauhassa mitä mieltä olette. Minä olen utelias, ja tässä yhteydessä mainitsemani ymmärtämisen puute tarkoittaa, että en keksi syytä. Meillä oli kyllä kansakoulussa poika, yksi Tapani T., joka vihasi mustia herneitä keitossa...

Miettiessäni, miksi HS:n Nyt ei saanut tuon enempää irti Spotifystä – esimerkiksi tekijänoikeusjärjestöille maksettuja euromääriä, jotka ovat julkisia – kuuntelin Spotifystä Gabriel Suovasen esittämiä Madetojan sovittamia kansanlauluja. ”Tuli siitä poijasta tuomari ja kortin lyöjä kova...”

Laulussa ”Kapakasta kapakkahan” on säe, jossa ”aamulla lyötiin pieti”. Kun näet vietiin linnaan.

Pieti tarkoittaa, että esimerkiksi tikki jää vaille eli sitä ei saada. Sama ilmiö kuin ventissä ”metsään meno” eli yli 21:n.

Tuo pieti on tullut suomeen ruotsista, jossa se on ”bete”, tarjous tai syötti, mutta taustalla on luultavasti ranskan ”bête” eli peto, joka tarkoittaa myös tyhmää. Jää siis Musta Pekka käteen, kuten ennen syrjintälakeja oli tapana sanoa.

Gabriel Suovanen on Ruotsissa syntynyt Ruotsin kansalainen, joka luultavasti osaa suomalaisten vanhempiensa perua kieltämme täydellisesti. En ainakaan kuule hänen laulussaan mitään vierasta korostusta.

Sitä vastoin Spotifystä löytyvä Sibeliuksen ”Rakastava” menee mielestäni suurenmoisesta sävelpuhtaudesta huolimatta aivan pelleilyksi, kun laulajat eivät luultavasti huolellisesti ääntämisen opettelemisesta huolimatta saa syntymään suomalaista äätä, ja myös ällä on aivan liian paksu. ”Käsi kaulaan, lintuseni” laulettuna muodosa ”kessi kaulllan lllinttuseni” panee siunailemaan, miten suunnattoman hyvin Sibelius ymmärsin suomen kielen ja miten tärkeitä sanat sittenkin ovat.

Ystävä sanoi kerran, ettei Pajatson aariaa voi oikein laulaa saksaksi ”Lache, Pajazzo”, kun Leoncavallo on satsannut ärrään – ”Rrrrridi, pajazzo...!”

Sibeliuksen suuresta ymmärryksestä päteviä esimerkkejä ovat ”Terve, kuu”, ”Sortunut ääni” ja ”Tuli saarella palavi”. Joka ainoa vokaali on mietitty, kaikki konsonantit kohdallaan ja kaiken kukkuraksi kavalamitan suuri epäsäännöllisyys nousee kunniaan. Romanttisessa mielessäni kuvittelen, että Yrjö Hirnin esseessään kuvailema käynti Loviisassa tapaamassa ja kuuntelemassa Larin Paraskea olisi ollut se sysäys – sama sysäys, jonka kuulee Madetojan ja Toivo Kuulan taidossa käsitellä murretta-
Ja ruotsin kielestä – Sibeliuksen ”Flickan kom ifrän sin älsklings möte” on suomenruotsia. Ehkä siksi Usko Viitasen esitys on huippu, vaikka hän ääntää lopun väärin (åtrå, p.o. otro ja ääntää utru). Frödingin ”Säv, säv, susa” puoleestaan on ylivoimainen Viitasellekin – Jussi Björlingin levytys on YouTubessa. Fröding rakensi koko runon s-kirjaimen varaan – tavallinen, suhu, eri vokaalien edessä (”så sjungen, sjungen sårgsång...”)

15 kommenttia:

  1. Missä kuivuus riivasi, omenat jäivät pieniksi.
    Eritoten nuo puolipuna- lajikkeet.

    VastaaPoista
  2. Puukkobulevardeista
    Muistamani puukkobulevardi oli Vaasankatu Helsingin Kallion kaupunginosassa.
    Ehkä Sörkassa oli joku toinen.

    VastaaPoista
  3. Uhhuh. Kiitos. Nauroin koko ajan lukiessani. Te olette ilmeisesti ymmärtäneet suomen kielen liian tiukasti. Mutta edes naisen (varsinkaan hänen) ei pidä ymmärtää asioita tiukkuuden absoluutista käsin. - - Penkkisestä nyt puhumattakaan.

    'Totuus väljä on' (Suivitius).

    VastaaPoista
  4. ”Säv, säv, susa”

    Jukkikselle on nyt tullut kirjoitusvirhe. Tuo kuuluu ”Säv., san., sov.”, mutta usein tekijä on "trad. arr.".

    VastaaPoista
  5. Pajazzo on juuri mennyt rikki sisältä, sen pitäisi kuulua laulusta; siksi esimerkiksi Pavarotti oli oikeastaan sopimaton sen laulamiseen. Ääni oli liian kaunis, ja hän liian kykenemätön sen muuntamiseen tulkinnallisesti.

    Suomalaisista lauluista Merikannon Omenankukat Leinon tekstiin on samanlainen. Teknisesti vaikea jo puhtaudenkin varalta, ja särkymisen uhka pitäisi saada kuuluviin. Muutoin karttamani baritonitenori Raimo Sirkiä on kenties vaikuttavimpia laulun esittäjiä, usein on koskettavasti äänensä särkeä juuri oikeassa kohdassa.

    PS Selvyyden vuoksi: On Björlingin Säv säv susa -levytyksiä Spotifyissakin pari.

    VastaaPoista
  6. Eipä jokapoika helposti hoksaisi Miina Äkkijyrkän kyyttökarjan tepastelun siirtymisen Jorma Ollilan kotipihaan liittyvän omituiseen kansalliseen kieli- ja kulttuurikysymykseemme.

    Äkkijyrkkä, joka kuuluu Kemppisen kehumiin sonkajärveläispiikoihin tai asenteiltaan pikemminkin etelän emäntiin, toi rintamailta kotiseuduilleen palattuaan 80-luvun lopulla Sonkajärven lähipitäjästä ostamansa kyytöt Aittokosken vanhan kansakoulun pihapiiriin. Sotahan siitä syntyi kyläläisten kanssa, jotka luulivat lastensa voivan käydä koulua ihmislasten tavoin, eikä lehmän sonnassa tallustellen.

    Lopulta kyläläiset saivat Äkkijyrkän karkotettua jolloin Helsingin kaupunki pelasti hänet ja karjansa Vuosaareen. Kunnes sieltäkin tuli lähtö. Asiaan kuuluu että Äkkijyrkkä oli jossakin vaiheessa yksi Marimekon pääsunnittelijoista.

    Kuten tänään Ollilan 60-vuotishaastattelussa HS:ssa todetaan kyytöt ovat saaneet uuden kodin Ollilan tilalla.

    VastaaPoista
  7. Nykyään Vaasankatu on Harjussa.
    Aikaisemmin se oli Sörnäisissä, kun silloin Sörnäinen alkoi Elannon leipätehtaalta ja jatkui Brahen kentälle ja Hermanniin, joka alkoi sitten Sörkäisten vankilankohdalta. Näin vakuutti minulle mies, joka asui vuodesta 1944 vuoteen 1964 siinä Pääskylänrineen nurkalla.

    Kiinteistövälittäjiä varten sitten keksitään uusia nimiä ja siirretään vanhoja.

    Minä mieluummin kyllä asuisin Pannukakussa kuin Merihaassa.

    VastaaPoista
  8. Pakkoruotsi:
    Voisiko joku ystavllinen henkilö selvittää, mika on pakkoruotsin todellinen idea tänä päivänä. Kiitos!

    Eikös näitä muita tärkeitä kieliä ole esim.:
    englanti,englanti,englanti
    venäjä, saksa ranska, espanja.

    VastaaPoista
  9. Ruotsinkieliset. Minulla oli sukulaisina noin 20 Karjalan evakkoa. Jokainen muisti mainita kuinka yllättävän upeasti heidät otettiin vastaan kahteen kertaa tultaessa. Oikeastaan kaikki muistivat mainita ilkeistä, ylen katseisista, välinpitämättömistä ja raukoista ruotsinkielisistä.

    Eikös joku RKP:n edesmennyt pomo kertonut muisteloissaan, kuinka RKP olisi suostunut Hertta Kuusisen vaatimukseen kuolemantuomiosta Rytille, jos ruotsinkieliset olisivat saaneet itselleen Korsholman-läänin, joka vieläkin taitaa olla olemassa.

    Koulussa oli paljon ruotsinkielisiä. Tultiin hyvin toimeen. Useat heistäkin olisivat halunneet opiskella ruotsin sijasta vaikkapa ranskaa.

    Eilen Hampurissa laulettiin Spotifyn kautta karaokea norjalaisten kanssa "Flickan i Havanna - Evert Taube" ja nauru keskellä poskea, että oli hauskaa.
    Kummallista kyllä, ruotsinkieltä olen tarvinnut vain norjalaisten ja tanskalaisten kanssa.

    Pienenä meillä oli aina korttelisota kivin ja aspein muita vihattavia naapuriporukoita vastaan.
    Vihan ja halveksunnan vastapuolta kohtaan oppi myös nopeasti 6 -vuotiaana urheiluseurassa. Myös vahingonilon oppi tuolloin. Valmentajilta tai isosilta. Siitä ei ole pitkä matka aikuisuuteen.

    VastaaPoista
  10. Musta näissä pakkoruotsidebateissa hämärretään AINA ja TARKOITUSHAKUISESTI käsitteitä. Pakkoruotsikriittisyys on eria asia kuin (suomen)ruotsalaisvihamielisyys. Pakkoruotsi on silkka tarpeeton poliittinen oppiainen useimmille suomenkielisille, joka syö resursseja muiden, mahdollisesti tarpeellisempien kielten opetuksesta. Lisäksi pakkoruotsina opetettu kieli edustaa marginaalista itäruotsin murretta, jota valtavirran ruotsalaiset lähinnä naureskelevat. Saadaanko pakottamalla yleensäkään aikaan myönteistä suhtautumista tai aitoa ystävyyttä? Säälin syvästi suomenruotsalaisia jos näiden minäkuva ja itsetunto on kiinni pakkoruotsin olemassaolosta.

    VastaaPoista
  11. Spotify-jutussa ei ollut ainoana vikana euromäärien puute. Myös piratismikauhistelu ja sen syyttely oli naurettavaa.

    VastaaPoista
  12. Miksi muuten kaksi Pietiä?

    VastaaPoista
  13. It ain't over until the fat lady sings -
    I am fat
    my voice is like an opera itself (jotkut uskoivat että toivon nousta laulamaan; minähän lauloin koko ajan - ja kovaa)

    ..

    An apple a day keeps the doctor away wai mites se oli?

    VastaaPoista
  14. Eliitti pitää kiinni pakkoruotsista, ehe ehe, pakonomaisesti. Ellei suorastaan kouristuksenomaisesti. Maalaisjärjellä logiikka tähän ei löydy, eikä suuremmallakaan intellegentsialla.

    Kyseessä on yksi Suomen monista eriskummallisuuksista, vrt. saunakisat.

    VastaaPoista
  15. Pakkoruotsia on helppo kannattaa, kun katsoo kuka sitä vastustaa.

    VastaaPoista