Coca-cola ja sinfoniaorkesteri

Visu lukija älyää olla uskomatta kaikkea mitä tarjoillaan totuutena, kuten tätä.

Luin muutamankin artikkelin teollisten ruokien maistelijoista. Ammatti kuuluu olevan vaativa ja edellyttävän pitkää koulutusta. Tuloksena voi olla jokin Heinzin ketsuppi, jolla on murhaavan korkea markkinaosuus, vaikkei itse aineessa ole mitään, mitä kilpailijat eivät tietäisi.

Olin iloinen, kun televisiouutiset esittelivät muuatta asiaa pääuutisaiheena, aineistona tässä blogissa ylistämäni saksalainen Warenteststiftung eli kuluttajantutkimuslaitos ja sen testitoiminta. Ja jatkuvasti haluan suosittaa suomalaista Kuluttaja-lehteä. Uudessa numerossa mainitaan, että moottorikäyttöisen ruohonleikkurin päästöt ja meluhaitat ovat samaa luokkaa tai korkeammat kuin henkilöauton.

Nimittäin tuotevertailu saattaa olla tavattoman paljon vaikeampaa kuin puusta katsoen luulisi. Kaikki te olette kuulleet, että Alkon ammattimaistajat eivät välttämättä erota sokkotestissä kalleinta Bras Armé –luokan konjakkia yhden täplän Jallusta, joka lienee maustettua tikkuviinaa. (Tiedän ettei selluloosaspriitä enää myydä Alkosta, mutta termi on jäänyt.) Muistaakseni eräässä testissä Afri-Cola niminen juoma arvioitiin kolajuomista parhaaksi, joka tapauksessa paremmaksi kuin Cokis ja Pepsi.

Epäilen että sokkotesti on epäluotettava muuallakin kuin farmakologiassa, jossa on nyt vaikeuksia, kun lumelääkkeiden (plasebojen) on osoitettu vaikuttavan verrokkiryhmiin. Jos ihminen luulee saavansa esimerkiksi särkylääkettä, vaikka saakin kalkkitabletin, aivojen sähkökemia alkaa säteillä.

Sitä asiaa ei liene virallisesti testattu, mutta ainakin Haanpäällä ja Boccacciolla on tarina, jonka vitsi on sama – irstas isäntä ei erota sokkotestissä eli pimeässä riihessä omaa emäntäänsä piiasta...

En siis pidä sokkotestiä ratkaisevana ja huomautan myös, että so what – oman vaimon lihapullat tai nuoruusvuodet mieleen tuova juuritaikinalimppu maistuvat subjektiivisesti ihanilta, ja Pihlajaveden muikku on hekumallista, vaikka olisi todellisuudessa toiselta puolen Suomea. So what.

Amerikassa käytetään japanilaista lainasanaa umami, joka olisi makuelämyksen viides komponentti – suomentaisin vallattomasti ”lihallisuus”. Se on se jokin, joka maistuu hyvältä lihaliemessä. Ihmisen tunnistamat maut ovat suolainen, makea, hapan, karvas ja umami. Nille on kullekin reseptorit.

Umami on siis viides maku, ”proteiinin maku”, joka tuntuu muun muassa soijakastikkeessa, kalakastikkeessa (anjovis), parmesan-juustossa ja kypsissä tomaateissa. Taustalla on glutamaatti, tässä tapauksessa luonnollisena. Natriumglutamaatti on tietenkin ”makua parantava” lisäaine, jonka epäterveellisyydestä kiistellään.

Olkaa vapaasti eri mieltä kolajuomista. En minäkään harrasta niitä, vaan juon yleensä raanavettä. Toisaalta rohkenen olla sitä mieltä, että mäkkärin pekonipurilainen ja Cokis vai onko se nyt pepsi on sopiva päivän pääateria kerran pari kuukaudessa ja paljon mainettaan parempaa ravintona.

En ole innostunut ketsupista ja kaipaan sinappia vain joulukinkun kanssa. Ja näin olemme palanneet Wienin filharmonikkoihin ja korkeaan runouteen.

Näille on yhteistä tasapaino tai harmonia sanan ei-musiikillisessa merkityksessä tai sekoitus (blend). The New Yorker, josta olen nyt ottanut vaikutteita, antaa mallin vertaukseen: jos minä soitan pianolla Beethovenin ysin finaalin teema (An die Freude) ja sitten A. Rubinstein soittaa saman samalla pianolla, sävelet, tempo, äänenvoimakkuus ja jopa kosketus saattavat olla huomattavan samanlaiset, mutta ”esitykset” ovat valovuosien päässä toisistaan, koska Rubinstein – ja kaikki mestaripianistit – osaavat tasapainottaa, sävyttää ja värittää soinnin tavalla, josta harrastelijan on turha edes uneksia.

Wallace Stevensiä ei voi ymmärtää, kuten ei liioin Poundin Cantos-kokoelmaa, koska kielikuvat ovat niin yksityisiä. Silti Stevens on tehonnut miljoonaan lukijaan, kun taas Poundin myöhäisrunoudesta vilpittömästi innostuneita ei ole helppo löytää. Samalla tavoin orkesteri soi käsittämättömän hyvin mutta eri tavoin hyvin eri kapellimestareilla ja eri teoksissa.