Rättikauppiaat

Moni on varmaan äkännyt, mikä on kupletin juoni. Yritän tietenkin hahmotella käsityksiä Suomen vahvuuksista. Jos viisauksiaan julkaisee kirjana, ehkä niille käy niin kuin toistenkin kirjoille. Joku niitä lukeekin, kukaties. Sitten ne unohtuvat, eikä niillä ole vaikutusta. Muistelin Pekka Kuusen kirjaa, jonka piti muuttaa maailma ja maa, ”Tämä ihmisen maailma” (1982).

Ehkä se johtui siitä, että kirjoittajan suuresta oppineisuudesta huolimatta biologiset ja sosiologiset peruskäsitykset osoittautuivat virheellisiksi. Kaikki innostuivat ”kulttuurievoluutiosta”, mutta ajatus ei johtanut mihinkään.

Käsityksiin juutalaisista sisältyy usein hämmästyttävä määrä rasismia, varsinkin kun heitä kovasti kiitellään. Juutalaisten ansiot tieteessä ja eismerkiksi musiikissa ovat valtavat. Mutta ilmiö ei vaadi selityksekseen fysiologisia haaveiluja. Euroopassa hyvin monet ammatit ja elinkeinot olivat juutalaisilta kiellettyjä. Saksaa puhuvissa maissa jotkut alkoivat elää musiikilla 1800-luvun puolessa välissä.

Yllättävän moni yhdeksänvuotias ihmelapsi oli todellisuudessa perheensä elättäjä. Tällä vuosituhannella monet aasialaiset nuoret ovat kunnostautuneet Kalifornian yliopistoissa. Selitys on sama: takana on perheen tai suvun tuki ja toiveet.

Valmisvaateteollisuus otti vauhtia Yhdysvalloissa jo 1800-luvun puolella, ja myös siinä juutalaisten rooli kehittyi nopeasti keskeiseksi, jopa johtavaksi. Nyt tulivat käyttöön Itä-Euroopasta muuttaneiden siirtolaisten kotikylässä kehittyneet käsityötaidot ja pikkukaupungeissa opittu kaupankäynti, samoin lyhyttavara-alalla.

Hollywoodin kultakauden suurimmista elokuvatuottajista muistaakseni vain Zanuck ei ollut juutalainen. Esimerkiksi Sam Goldwyn, ennen Goldfisch, kaupusteli käsineitä ennen kuin osui elokuvan kultasuoneen.

Goldwyn kaltaisilta hansikkaiden tai erilaisten pitsien, nauhojen, liinojen ja vähäisten vaatekappaleiden kaupustelijoilita ei ihme kyllä edellytetty kehuttavaa kielitaitoa, mutta sitä enemmän kykyä aavistaa, mikä kelpaa ostajille, ja paljon itsetuntoa ja peröksiantamattomuutta myymisessä.

Goldwynin kaltaiset kaupustelijat olivat yötä päivää tekemisissä hienostumattoman yleisön, miesten, naisten ja lasten kanssa, ja tekivät parhaansa kartoittaakseen kaikki maut.

Tästä on hyvin lyhyt askel elokuvaan ja kirjallisuuteen, joka kustantamisen ohella on myös juutalaisten vahvaa aluetta – myös Euroopassa, jossa esimerkiksi Ruotsin Bonniers (Suomessa nyt Alma, osana Tammi) on valtio valtiossa.

Kun tähän kuvioon lisätään kaksi muuta ammattikuntaa, joissa juutalaisten vaikutus oli vahva, nimittäin lakimiehet ja pankkiirit, kuvio alkaa olla valmis, ja äkkinäisestä tuntuu, että Hitler oli oikeassa. Mutta Hitler oli väärässä.

Juutalaisten menestys ei johtunut juutalaisuudesta, vaan siirtolaisuudesta. Hitlerin Itävallassa siirtolaisuus tarkoitti liikkuvuutta keisarikunnan sisällä. Juutalaista uskontoa tunnustavat ihmiset muodostivat lahkoja ja inhosivat toisiaan kuten muutkin ihmiset. Ilmiöllä ei ole biologisia eikä siis ”rodullisia” syitä.

Yhdysvalloissa näkyvät juutalaisryhmät eivät tunteneet toisiaan, eivät puhuneet samaa kieltä, eivät käytännössä tunnustaneet samaa uskontoa eivätkä olleet erikoisen halukkaita auttamaan toisiaan edes toisen maailmansodan hirveyksissä.

Heillä oli kyky, jota suomalaisen on syytä miettiä: kyky tulla toimeen ihmisten kanssa, jotka eivät pitäneet heistä. Saksassa se petti. USA:ssa (ja Englannissa) se toimi. Pääministeri Benjamin Disraeli (1804-1881) oli jo juutalainen.