Rasisti ja fasisti

Lapsuuden älyttömiä hokemia oli ”kumpi ja kampi tappeli – kumpi voitti”.

Kansa jakautuu nyt karkeasti kahtia, edistyksellisiin ja vanhoillisiin. Edistykselliset pyrkivät yhä uusiin virheisin. Vanhoilliset vastustavat entistenkin virheiden korjaamista. Elä nyt sitten näiden kanssa!

Aamulehti on päivän esimerkki median tilasta. ”Puole voi joutua vastuuseen jäsenen rasistisista mielipiteistä.” Hyvä otsikko ja heti meni muihin lehtiin.

Arvattavasti puhe on oikeusministeriön työryhmän mietinnöstä 3/2010 Rasistiset rikokset (Ilari Hannula, Mika Ilman ym.).

Aamulehden uutinen on, kuten oli helppo arvata, väritetty ja pielessä. Oikeusministeriön mietintö on, kuten on helppo arvata, väritetty ja pielessä, mutta hiukan toisella tavalla.

Ajatus puolueen vastuusta lienee sanomalehdessä keksitty. Mietinnössä ei esiinny sanaa ”puolue”. Ajatus on täysin höperö.

Oikeushenkilön rangaistusvastuu on jo vanha asia rikoslaissa. Sitä on tosin käytetty säästeliäästi, kuten on syytäkin. Oikeushenkilön vahingonkorvausvastuu tyhöntekijän aiheuttamasta vahingosta on vielä paljon vanhempi asia, ja suorastaan jokapäiväinen (juristin mielestä). Jos timpuri pudottaa tellingiltä vasaran ohikulkijan kaaliin, urakotsija vastaa. Uteliaille tiedoksi: ns. isännänvsatuu tunnettiin oikeuskäytännössä jo ennen vahingonkorvauslain säätämistä. Vastuu toisen aiheuttamasta vahingosta – alaikäisen lapsen, epävapaan – tunnettiin roomalaisessa oikeudessa, ja lex talionis (”silmä silmästä”) sisälsi eri versioissa saman ajatuksen – jos silmvahingon aiheuttaja sattuu olemaan valmiiksi sokea, niin puhkaistaan sitten silmät hänen isältään tai veljeltään.

Ja tässä on oikeusministeriön kiipeli: huono oikeudellinen yleissivistys. Mietinnössä (yleisperustelut) kirjoitetaan:” Jos esimerkiksi jonkun henkilön kunniaa loukataan internetissä rasistisesta motiivista, voi oikeushenkilön rangaistusvastuu tulla kysymykseen vain, jos sisällöllisesti rikollisen tekstin lähettänyt henkilö on jonkin järjestön jäsen ja tämän voidaan katsoa laiminlyöneen valvonnan. Voidaan myös ajatella, että vastuuseen voisi joutua yhdistys, joka toimisi selvästi yhdistyslain vastaisesti rasististen rikosten tekemiseksi, mutta yhdistystä ei vielä ehditä lakkauttaa.”

Minkään järjestön vetäminen kunnianloukkausjuttuun ei ole järkevää toimintaa – paitsi kostomielessä, jolloin kysymyksessä on tuo barbaarinen lex talionis.

Jos järjestö toimii lainmukaisesti, se on lakkautettava laillisessa järjestyksessä. Jos E. Heinäluoma loukkaa maahanmuuttajan kunniaa, kannetta Suomen Sosialidemokraattisen puolueen lakkauttamiseksi on ajettava Helsingin käräjäoikeudessa.

Mietinnöstä käy ilmi, että sananvapautta ei ole otettu tarpeeksi vakavasti. Olisi todella ollut aihetta rajata yhteiskunnallinen vaikuttaminen ja muu poliittinen toiminta selvästi hankkeen ulkopuolelle ja vielä mainita, ettei kansanedustajaa voi syyttää hänen eduskunnassa esittämästään.

Sananvapaus koskee myös luonteeltaan rasistisia järjestöjä. Suomessa on ja on oltava oikeus kannattaa rasistisia mielipiteitä. Rikoslaissa on arveluttavia jäänteitä, kuten uskonrauhan rikkominen. Kyllä jumalia on pilkattava, ja samoin profeettoja ja muita ennusmerkkien näkijöitä.

Ehdotan että oikeusministeri Brax ja lainsäädäntöneuvokset keräisivät kolehdin ja pyrkisivät Pykälä r.y.:n kurssille, jolla opetetaan oikeustieteellisen tiedekunnan pääsykokeessa tiedettäviä asioita. Braxin menestymisen puolesta en tosin panisi pennosiani likoon. Toissa päivänä hän esitti hyväntahtoisesti, että oikeusministeriö voisi neuvoa kirkkoa rippisalaisuutta koskevissa asioissa. Taisi taas kerran unohtua, että oikeusministeriö ei missään tapauksessa ole viranomainen, joka osallistuu laintulkintaan. Vielä hurjempaa oli, että Brax ei ilmeisesti tunne kirkkolain säätämisjärjestystä, vaikka asiaan viitataan Suomen perustuslaissa. Valmistelusta vastaa kirkolliskokous, ei oikeusministeriö (jolla on kyllä eräitä tehtäviä kirkkolain yhteydessä). Seuraavaksi ministeriö varmaan tarjoaa aatteellista apua puolueille, joiden säännöissä voi olla ongelmia – vai?