Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
29. toukokuuta 2010
Lähtevä laiva
Huomautus että jonkun kirjoituspöytä on ”kuin lähtevä laiva”, tuntui minusta eiliseen asti ikävältä. Olen turvallisuussyistä kieltäytynyt kirjoituspöydästä työpaikallani HIITissä, ja kotona meillä ei, voin ilokseni sanoa, huomautella.
Olen vaistomaisesti aina ajatellut, että erittäin tyhjä kirjoituspöytä, varsinkin sellainen, jossa myös ne muutamat kynät, paperiliittimet ja kuminauhat on järjestetty luultavasti mausermittaa käyttäen, kertoo käyttäjän tyhjästä mielestä. Ajatukseni ei ehkä ole tosi. Lähtevä laiva onkin kenties sihteerin pöytä.
Minulla ei ole tässä käden ulottuvilla juuri muuta huomiota herättävää kuin pari sataa ylimääräistä kirjaa. Olen nähnyt ammatinharjoittajien – jopa asianajajien työpöytiä, joissa paperia on vähimmilläänkin 25 cm:n kerros, ja mahdollinen jalopuupinta on täysin näkymättömissä.
Kirjoituspöytä on kognitiivinen kartta. Samalla se on ”mind-map”, jollaisia monet piirtelevät aivan vasiten. Tehän tiedätte – esimerkiksi vaikeasti hallittavat luentomuistiinpanot laaditaan yhdistellen avainsanoja kupliksi ja kuplia kiemurtelevilla viivoilla toisiinsa. Pienen totuttelun jälkeen sekä asiat että asioiden suhteet löytyvät aika nopeasti. Kartan tekemiseen tosin menee enemmän aikaa kuin luennon pitämiseen.
Itse otan tarvittaessa paperiliuskan taki vasemmasta sivutaskusta, tuijotan sitä rypistellen otsaani, ja jatkan sitten sujuvasti aiheesta heitettyäni muutaman täsmällisen luvun tai erisnimen.
Toivottavasti sana ei leviä, mutta tavallisimmin tuo paperi, jota kuulijoiden on siis määrä luulla laajojen muistiinpanolistoja tiivistelmäksi, on kauppalista, jossa lukee ”3 tomaattia, tilli, jäävuorisalaatti, levitettä (maustamaton), (leipää on)”.
Viimeksi tämä meni täydestä verkko-operaattoreiden koulutuspäivillä. Jos joutuisin kirkolliskokoukseen puhumaan rippisalaisuuden tai ministeri Risikon murtamisesta, ottaisin ehkä kunnioituksesta lipereitä kohtaan Moleskinin, josta näytti kääntyvän esiin Kirkkonummen poliisin sivukonttorin (passit) aukioloajat sisältävä merkintä, 8-16.15, tai mahdollisesti vahakantisen vihon, jossa lukee:”Talvi on ainoa vainaja, jonka kulmilla valo kulkee. Vien hevosen hengitettäväksi. Ei päivity elämä. Kieli yhdistää minut yönsukuisiin kansoihin.”
Kieltämättä joskus tekee mieli lukea muistiinpano, mutta ehkä ikimuistoiset ilmeet jäisivät näkemättä. Minulla on valokuva akateemisesti hyvin korkeatasoisesta symposiumista, jossa harvinainen puhuja puhui korvaamatonta asiaa. Valokuvani on otettu penkkirivien takaa. Kun asiayhteys oli tietotekniikka, kaikilla kuulijoilla on läppäri auki, ja kaikki pelaavat pasianssia. Siitä olin pahoillani, että mokomat tyytyivät Windowsin äkkiä kuluviin peleihin, vaikka tarjolla olisi havalla, vain teille, Pretty Good Solitaire, aarre jolle vetää vertoja vain saman valmistajan MahJong-ohjelma.
Tässä se tietotekniikan hyödyttömyys on pähkinänkuoressa. Mitä siitä ihmisetkin sanoisivat, jos kuulijat lätkisivät korttia tai napsuttelisivat palikoita? Oikeushistorian professori Hemmer kuuluu aikoinaan poistaneen auditoriosta käytävään korttia pelanneen ylioppilaan, joka kyllä selitti mennessään olevansa lääketieteen opiskelija ja tulleensa vain poikien seuraksi, kun näillä luennoilla ei kuulemma pysy hereillä ilman askartelua.
Lappujen pinoaminen pöydälle osoittaa lähinnä, että pöydän haltijalla on useita keskeneräisiä hankkeita, joista hän ei vielä tiedä, mihin ne johtavat. Pöydän haltija on myös järkevä ihminen: seassa on laskuja tai vastenmielisiä soittopyyntöjä, jotka hän kyllä hoitaa, kun on sillä päällä. Aina ei ole.
Muuan aikansa nerokkaimpiin luettu tiedemies kehitti parhaan tuntemani kirjoituspöytä-arkistointimenetelmän. Kun pinot alkoivat kaatuilla, hän kierrätettyään niitä kenen tahansa järkevän ihmisen tapaan kohti pöydän kulmia nosti lattialle romahtamassa olevan nivaskan sellaisenaan ruskeaan arkistokansioon, sitoi nauhat huolellisesti ja pani kansion satojen samanlaisten joukkoon päällimmäiseksi työhuoneen seinän vierustalle. Koska hän oli etevä henkilö, hän tietenkin löysi vaikka vuosien kuluttua näkömuistinsa avulla vähämieliseksi arvioimansa tohtoriopiskelijan kurjat riipustukset ja omat paperiin tekemänsä pilkalliset kommenttinsa, kun asianomainen oli saanut Nobel-palkinnon.
Siihen ei tietokone kykene.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tykkään.
VastaaPoistaEipähän Kemppinen kuitenkaan näe työpöytänsä takaa kirjapinon läpi blogilleen suoraan bloginsa vastaajien kirjoituksiin.
VastaaPoistaSaattaa siinä kirjapinokin pöydällä kaatua, kun piippua taikka tietokonetta ryhtyy hamauamaan.
Mausermitta, "viralliselta" nimeltään työntömitta, on saanut alkunsa aikansa tunnetuimman valmistajan, asefirma Mauserin laadukkaasta mittausvälineestä.
VastaaPoistaFirma on aikojen saatossa hajonnut useisiin palasiin mutta Mauser-nimellä mittaa ymmärtääkseni yhä valmistetaan.
Työpöydän järjestyksestä ja siisteydestä tulee mieleeni väkisinkin takavuosien TV-sketsisarja Pulkkinen. Vanhoja jaksoja voi katsella Youtubesta.
Muistaako kukaan enää Digital Research:in CP/M käyttöjärjestelmää ja sille kehitettyjä pelejä?
Vincent Bly oli monien 80-luvun alun public domain-pelien kehittäjä, mm. Bricks jne.
Te, herra Kemppinen, näppäilette varsin mielenkiitoisia valokuvia. Näin näkemiseen ei ammattikuvaaja pysty. Valokuvaajien ammattitauti lieneekin sokeus.
VastaaPoistaOlipa kerran eräässä Varaosaliikkeessä hyvä asiakaspalvelu ja kauppan ovi kävi. Sitten Varaosaliikkeessä siirryttiin tietokoneaikaan, myyjät alkoivat seurustella näyttöpäätteen kanssa ja kauppias ihmetettelemää kun ovi ei enää käy kuten ennen.Tähän tietokone kykenee. Toimitettavat asiat eivä muutu vaikka aika muuttuu.
VastaaPoistaMielenkiintoinen kirjoituspöytäanalyysi!
VastaaPoistaMinäkin olen ollut havaitsevinani, että niillä, joiden kirjoituspöytä on aina kuin trombin jäljiltä, on asiat päässä kuitenkin järjestyksessä. Naisiin tämä ei korreloi - heidän pöytänsä ovat yleensä aina säällisessä kunnossa, pään sisäisestä tilasta riippumatta.
Ehkä ylenpalttinen pedanttisuus kynienkin asennoissa on jonkinlaista (työ)ahdistuksen hallintaa - kaikki ei ainakaan näytä kaoottiselta, vaikka voi sitä ollakin.
Persoonallisuuden rakenne voi olla sellainen, ettei pysty luopumaan yhdestäkään paperista, se on kuin antaisi lopullisesti pois osan itsestään. Vaikka firma muuttaisi kortteeria, paperit kulkevat mukana, jolloin ko. henkilö tarvitsee viisinkertaisen määrän muuttolaatikoita. Lopulta työhuone täyttyy seinänvieriä myöten kattoon asti, ja jäljelle jää vain pieni työskentelykolo työpöydällä tuolin kohdalla.
-osku
Keskipäivän aave. YLE Teema. Klo 21. Tänään.
VastaaPoistaKokemuksesta sanoisin, että Kemppisen luennolta tai blogistakaan on varsin vaikea tehdä mind-mapia. Esitystapahan ei ole kronologinen tai systemaattinen turistioppaan tai kirjastonhoitajan tyyliin, vaan kuin silpusta liimattu multimedia, tyyliin musiikkivideo, josta vaikuttuu välittömästi mutta ymmärtää (analyyttisesti) vain hitaasti. Varmaan Kemppisellä on kartat mielessään, hän tekee niistä esityksiään varten 3D-mallin, jonka kirjailijan CAD-taidollaan vimpauttaa hologrammina erikoiseen kulmaan - tämä eroaa hänen valokuvistaan, joita leimaa konstailemattomuus.
VastaaPoistaTyöpöytä on harvoin vasiten kartaksi järjestetty, enemmän se on kasautuvaa historiaa, kerrosten arkeologiaa. Keskeinen ongelmani siivoamisessa on, että en jaksa sitä lepohetkinä, ja ylitsevuotavaa työkalenteria eläessä vaihtoehtokustannus tuntuu liian suurelta - aina olisi akuutimpaa. Siivoamisesta nauttiakseen pitää olla useampi tunti hyvää kuuneltavaa, äänikirja tai parin viikon Enbusket ja Haataiset podcastina peräkkäin. Musiikki häiritsisi keskittymistä liikaa.
Mah-Jongin pelaaminen nappuloilla on vänkää. Kuviot kiehtovat silmää ja keraamiset palat tuntuvat silkiltä sormenpäissä. Peli etenee sopivan mietteliäästi ja aika kuluu turhia puhuen.
VastaaPoistaKävin juuri passitoimistossa (se on ruokatunnilla suljettu) hakemassa uutta matkustusasiakirjaa vanhaksi menneen sijaan. Etusormien päät skannattiin laserilla muistiin. Täytynee pitää ne tästälähin matkassa. Kysyin iristunnistuksesta mutta passitoimihenkilö arveli sen jääneen tällä erää toteutumattomaksi suunnitelmaksi.
Kesäsateessa virkistynyt Kunnaksen Ilkka
"Olen vaistomaisesti aina ajatellut, että erittäin tyhjä kirjoituspöytä, varsinkin sellainen, jossa myös ne muutamat kynät, paperiliittimet ja kuminauhat on järjestetty luultavasti mausermittaa käyttäen, kertoo käyttäjän tyhjästä mielestä."
VastaaPoistaEikös esimerkiksi keskittyneen mietiskelyn tavoite, joogat yms., tm ja itämaisuus filosofiana pidä tyhjää mieltä olemassa olon, miten tämän sanoisin, huipentumana ja tavoittelemisen arvoisena olemisen tilana.
Ad Anonyymi - "pappi" - osasin tämän ennen. Myös "minister" tarkoittaa tietyissä yhteyksissä pappia tai pastoria. Vakiintunut "Wakefieldin kirkkoherra" (Goldsmith) oudostuttaa minua, koska "kirkkoherra" tuntuu yhtä ruotsalais-suomalaiselta kuin "rovasti".
VastaaPoistaJatkuvasti toistuva erehdys on muuten kääntää Abbé ranskasta apotiksi, mitä se ei tarkoita.
En enää opettele näitä. Alkoi pyörryttää kun tutkin muistaakseni Wikipediasta löytyvää sotilasarvojen vertailutaulukkoja eri maista. Pappien virkanimikkeet ovat paljon mutkikkaampia.