Sivun näyttöjä yhteensä

29. marraskuuta 2009

Haista



Tämäkin teksti on kirjallinen ja historiallinen allegoria. On asioita, joiden vaikutus on suuri, mutta silti emme halua tietää niistä mitään.

Ensimmäistä maailmansotaa eivät aiheuttaneet sotilaat, vaan hevoset.

Tavanomainen maininta liikekannallepanon peruuttamattomuudesta ymmärretään väärin. Itse liikekannallepano 1914 merkitsi aivan valtavaa määrää junia maailman tiheimmässä rautatieverkossa. Järjestelyjä oli laskettu kauan ja onnistuneesti. Junien kääntämisestä eli laskelmista poikkeamisesta tiedettiin lähinnä se, että tuloksena olisi suma, joka ei selväisi vuoteen.

Ensimmäisessä aallossa oli mukana ainakin miljoona hevosta. Ratsuväen tarve oli vähäinen verrattuna kuljetustarpeeseen. Mutta kuinka paljon rehua oli varattava? Ja mitä tehdä lannalle?

New Yorkissa oli 1800-luvun puolivälissä yhtä paljon hevosia kuin ihmisiä. Ensimmäinen hevosvetoinen raitiotie oli otettu käyttöön Lontoossa 1825, mutta New Yorkissa muun muassa Edgar Allan Poe kuvasi toivottomia liikenneruuhkia jo tuon vuosisadan alussa. Ehkä ne olivat toivottomampia kuin nykyiset. Ongelman aiheuttaja saattoi olla kadunristeykseen kuollut hevonen.

Hevosiin liittyy jostain syystä mielikuva mm. saasteettomuudesta. Historiallisesti se ei ehkä ole oikea. Hevonen ensinnäkin tarvitsee muutamia kymmeniä litroja vettä päivässä ja tuottaa lantaa useita kiloja ja virtsaa ämpärillisen tai kaksi. Kaupungissa lanta ei talven ja kevään aikana katoa mihinkään, mutta kylläkin haisee ja elättää erittäin suurta määrää rottia, kovakuoriaisia ja muita hyönteisiä.

Kun katuvarsille kuvauksien mukaan metrin, puolentoista valleiksi kertynyt lanta oli sattuneesta syystä virtsapitoista, keväistä ja kesäistä löyhkää voi vain kuvitella.

Luonnollisesti myös ihmiset tekivät parhaansa, mutta suurkaupungeissa erityinen ammattikunta, jota suomeksi on kutsuttu mm. rankkureiksi tai rakkareiksi, huolehti jäteasioiden tyhjentämisestä – johonkin, joskus.

Mieleen ei tule ainuttakaan epookkielokuvaa, jossa olisi edes sivuttu tätä asiaa, joka olisi tehnyt kaupungit meille, aikakoneen matkustajille, täysin sietämättömiksi: hajua ja joka paikkaan ulottuvaa, tauteja levittävää ja kaikin puolin epämiellyttävää saastaa. Aikalaiskirjallisuudessa taas on mainintoja keltaisesta liejusta, joka levisi kadulta joka paikkaan.

Viemäreiden virkaa toimittivat kadut, jotka yleensä eivät olleet päällystettyjä. Ajatus rakentaa varsinaisia viemäreitä eli tunneleita (kuten roomalaiset) syntyi 1800-luvun alussa, ja ennen pitkää niitä alkoi esiintyä. Kysymys oli poliittinen. Oli alettu aavistella, että myös kunnon ihmiset voisivat sairastua.

Kuuluisa, kirjallisuutta loputtomasti hedelmöittänyt tarina on Hugon ”Kurjien” Jean Valjeanin kokemus Pariisin suurissa viemäreissä. Mielikuva ei ole aivan ajanmukainen. Pariisin viemäreihin järjestetään kiertokäyntejä (lähtöpaikkana Ponte d’Alma), ja niiden väitetään olevan hyvässä kunnossa.

Asioiden ei edes väitetä olevan yhtä hyvässä kunnossa kaikissa läntisissä suurkaupungeissa. Los Angeles on esimerkki.

Joku kommentoija piti selvästi huonona huumorina mainintaani kylpyhuonehajuista. Kommentoija ei ole varmaankaan asunut Los Angelesissa. Huterissa, heikosti äänieristetyissä taloissa on varsinkin öisin hermostuttavaa, että kun vessaan sytyttää valon, äänekäs huippuimuri hurahtaa samalla käyntiin.

Köyhemmät ihmiset kantavat kaupoista luultavasti myrkyllisiä ilmanraikastimia, ja autoissa meillä tunnettua Wunderbaumia vastaavat vekottimet ovat tavallisia.

Asiayhteyttä ei ole, mutta näillä hajuille yliherkillä ihmisillä, joita on ainakin 20 miljoonaa, on erikoisen huono viemärijärjestelmä. Aivan viime aikoinakin pääviemäri on ryypännyt Tyynen meren vettä sisäänsä puhaltaakseen sen kohta ulos lisien kanssa, arvattavin seurauksin. En ole hirvinnyt kysyä, millä tolalla seudun jätevesiasiat ovat, mutta jotain ehkä kertoo se, että hyvin merkittävä osa Havaijin pohjoispuolelle muodostuneesta etenkin muovijätteitä sisältävästä jätepyörteestä (The Gyre) on peräisin Kaliforniasta, etenkin Los Angelesista.

Kieltämättä valmistelen ensi talven kulttuurihistorian luentosarjaa Turkuun. Aion jatkaa suosta selvittämääni ja tukeutua McNeillin ympäristön historiaan, joka on nähdäkseni uraa uurtava.

Sitä ilahduttavampaa on sanoa, että Suomesta on jo yksi tutkimus, Juuti - Katko, From few to All. Se on ensimmäinen selvitys vedestä ja kaupungista ja lisäksi mainintoja uimavedestä. Satuin löytämään sen verkosta.
http://tampub.uta.fi/tup/951-44-6250-5.pdf

Maailman kuuluisin viemäerielokuva on tietenkin ”Kolmas mies”. Maailman vähiten tunnettu viemäritapahtuma on Varsovan kansannousu 1945 – SS:n käsistä selvisi ihmisiä hengissä. Jopa haavoittuneita onnistuttiin kuljettamaan panssarivaunujen saartorenkaan ali todella ahtaita viemäreitä pitkin.

28 kommenttia:

  1. Itse muistelisin joskus vuonna 1964 televisiosta tulleen Wajdan Kanal-sotaelokuvan, joka kertoi polakkien möyrimisestä mainituissa viemäreissä.

    Olikos noita Gyrejä viidessä eri meressä, mutta kyllä paskaa maailmaan mahtuu, josta ne aikanaan itseksensä putsaantuvat.

    Kyllä muistan istuneeni täynnä kuumaa mäskiä olevassa hevoskärryssä 20 kilsaa talvella, kumisaappaat jalassa. Ja kaupungissa kova savunhaju, kerrostalojenkin lämmetessä haloilla. Talonmies antoi aina 10 nallekarkkia kun puita tiputettiin halkovajaan kellariin.Ja kyllä roskikset haisivat pahalle kesäisin.

    En ole yhtään filmiä nähnyt noista Gyreistä, vaikka merien pitäisi olla täynnä muovia. Joitain troolauskuvia olen nähnyt ja niissä sentti x sentti muovinpaloja. Kaipa Vihreät ja Greenpeace niitä ovat meriin levitelleet.

    VastaaPoista
  2. Charles Dickensin parhaita kirjoja on "Our Mutual Friend" joka sivuaa pitkälti juuri otsikkokuvan teemaa ja muitakin roska-aiheita, ja siitä on tehty oikein hyvä BBC:n sarja, joka esitettiin myös Teemalla syksyllä. Kirjaa ei taida olla vieläkään suomennettu.

    VastaaPoista
  3. HAISTA HYVALTA

    Onkos se muuten totta etta Ita-Suomessa haista on pelkastaan negatiivinen juttu, mutta Lansi-Suomessa nainen voi haista hyvalta?

    VastaaPoista
  4. KULTTUURIHISTORIAA PASKAN KAUTTA

    Tama on uusi avaus ja saa monta uutta ajatusta heraamaan.
    Nain pitaa uraauurtavan kulttuurihistorioitsijan etsia uusia avauksia. Kokonaisesitys asiasta taitaa viela puuttua?

    Jos kerran tasta suuresta ja haisevasta hevosenlantaongelmasta selvittiin, niin kylla kai pitaa selvita tasta hiilidioksiidiongelmastakin!

    VastaaPoista
  5. Viemärivihreyttä - osa 1: tuli mieleen tästä (ja tämä on sitten pakina ja täyttää kaikki typeryyden merkit siinäkin mielessä): "Kun katuvarsille kuvauksien mukaan metrin, puolentoista valleiksi kertynyt lanta.." että nythän siellä istuu niitä Romanian mustalaisia vähän samalla tavalla, ja että hajuhaittaa enemmän ihmisiä vaivaa nykyään se näköhaitta.

    http://www.youtube.com/watch?v=_OgjB6y70ew

    John Lee Hooker lauloi joskus - in the middle of the night I wonder how it is that I have learned to suffer, but never learned to love.

    Edistyminen - selviytyminen - löytää merkityksensä ainoastaan ihmisessä, ei koskaan välineessä. Luonto on näille vihreille maailmanmanipuloijille pelkkä väline. Aitous on opinkappale, samanlainen kuin sorto.

    Kaikki mukavat hyödykkeemme ovat nimettömän suunnittelun ja työn suomia lahjoja - ja siksi voi perustellusti kysyä:- Mitä tarkoitettu hyvyys voi saada aikaan?

    Vihreän maailmanparantolan? Vihreän AA-kerhon. Paikan jossa paskakin on jauhettu valmiiksi. Vihreän viemärin. Pelastusoperaation, joka on kuin siunaus - ja maailman jossa hajujen tilalla on pelkästään tuoksuja. Hiekkalaatikon joka on täytetty alkuhiekalla. Ensimmäisellä kivellä. Aidolla puhtaudella. Ja hedelmöitetyllä munasolulla joka on kuin juuri valettu kirkonkello. Helisevä ja kaunis ja pyyteetön ja aito.

    Siellä ihmisen mieli tietää aina minne se on menossa. Ihminen pelkästään kasvaa ja sivistyy - kaunistuu. Ja kaikki nukkuvat käsi kädessä ja hengittävät vihreää unta ja ihmisyyden kastetta.

    Tosin paskakuskin kasvoista löytää paljon suurempaa ihmisyyttä kuin paska politiikkojen.

    VastaaPoista
  6. Viemärivihreyttä - osa 3: On se nimittäin aika huvittavaa nähdä niitä virallisia kerjääjiä niiden hienojen lippaidensa, tai liityntälistojensa kanssa näiden mustalaiskaravaanarien vierellä siellä rautatieaseman vesivahinkopaikalla. Siis niitä erilaisilla liiveillä varustettuja tyyppejä - Green Peace ja ne muut punaisemmat ristit, ja mitä niitä on käsi ojossa.

    Toisaalta ne mustalaiset vaan istuu kadulla - ihan flegmaattisina useimmiten - ja kaikkihan sen tietää, ettei ne ole niin eksoottisia kuin ne neekerit, eikä ne ainakaan halua pelastaa maailmaa. Takas vaan sinne inhaan itään täältä kerjäämästä. Nehän on kuin joitakin intiaaneja. Toisaalta nehän vois asua siellä viemäreissä poissa ihmisten silmistä, sillä vaatiihan rakkautemme terveyden ja vihreyden nimissä vielä paljon harjoittelua.

    Vihreähän tarkoittaa nykypäivänä sekä sitä ihmisen sosiaalisuuden mittaa, että terveyttä ja hyvinvointia, sekä sellaista organisaation ja automatismin tasoa, jolla ihminen voi kokonaan vapautua i-n-h-i-m-i-l-l-i-s-e-s-t-ä riippuvuudesta - siis ei suinkaan toisiinsa - heh heh - vaan roskaamisesta, sotkemisesta, tupakoimisesta, (epäterveellisyydestä), kiveksistä, perseestä, sekä joulukuusesta - oho, alkoholi ja huumeet ja Jumala meinas unohtua....

    Muuten muurahaisella on kokoonsa nähden täällä maapallolla elävistä suurimmat aivot.

    Kannattaa katsoa kaikki kuusi:
    http://www.youtube.com/watch?v=LAPDQ5MlLxE

    ja tääkin;

    http://www.youtube.com/watch?v=D0RPSDEOxTA&feature=related

    ja tää

    http://www.youtube.com/watch?v=qVj6QBhdmiw&NR=1

    VastaaPoista
  7. Viemärivihreyttä - osa 2:Oscar Wilde muuten kirjoitti 1889 - (The Decay of Lying) "My own experience is that the more we study Art, the less we care for Nature. What Art really reveals to us is Nature's lack of design, her curious crudities, her extraordinary monotony, her absolutely unfinished condition."
    eli;
    "Omien kokemuksieni perusteella sanoisin, että mitä enemmän opiskelemme taidetta, sitä vähemmän välitämme luonnosta. Se mitä taide todella paljastaa meille, on luonnon suunnitelmallisuuden puute, sen omituinen karkeus, tavaton yksitoikkoisuus ja kaikinpuolinen keskeneräisyys."

    Siis kaiketi tässä voi kauniiksi lopuksi toistaa sen arvion, että kokemus on sitä arvokkaampi, mitä keinotekoisempi se on, ja lisätä siihen, että sellaisia kokemuksia pitää nykyään puolustaa, sillä ne ovat se kaikista katoavin luonnonvara.

    Ihmiskunta täydellistyy degeneroitumalla, mikä merkitsee, että näytteleminen on ennen kaikkea sosiaalinen mekanismi, jonka ajamana työvoimaministerimmekin itseään esittelee - kun kuvittelee siitäkin jotakin ymmärtävänsä. Vai miksi ne somalit kelpaavat niitä Romanian mustalaisia paremmin kansalaisiksi? Onko se joku puhtaus kysymys, vai mikä - siis ei kai se rotukysymys voi olla? Pitäisikö niille mustalaisillekin jakaa niitä pelastusrenkaita? Entä jos niille jaettaisiinkin jossakin niitä tennissukkia mustissa jätesäkeissä - voisivat sitten myydä niitä kadulla - vai eikö se ole tarpeeksi ympäristöystävällinen teko? Jospa niille ainakin jaettaisiin vihreät sadetakit, ettei tarvitse siellä sateessa istua ihan märkänä.

    VastaaPoista
  8. No voi hevonhelevetti, eipä ole edes tullut ajateltua hevonpaskan määrää Lontoon kokoisessa kaupungissa Viktorian ajan Englannissa. Mutta sitä olen ajatellut, kuinka vielä 1950-luvulla Suomessa suurin osa ihmisistä asui maaseudulla eikä niin huonoa mökkiä tahtonut olla etteikö sitä kotitarvelehmää olisi ollut (vielä vuonna 1969 lehmiä oli miljoona, nykyään vajaa 300 000) ja hevosiakin oli v. 1950 Suomessa 410 000 (nykyään alle 70 000). Viemäreistä ei ollut tietoakaan kuin suurimmissa kaupungeissa. 1960-luvulla asutuskeskusten jätevesiä ei puhdistettu, vaan ne ohjattiin putkia ja jopa ojia myöten vesistöihin.

    Tästä huolimatta ihmiset kaiholla muistelevat lapsuutensa puhdasta ympäristöä ja kirkkaita vesiä.

    Kemppinen, vakava kysymys vakavalle miehelle: Haisiko Kauhavalla ihmispaska lapsuudessasi? Astuitko lehmänläjään uintireissulla? Minne se likaämpäri kipattiin ennen? Tuliko käytyä nuuskimassa Helsingin viemärilaitoksen purkuputkia nuorempana?

    Miten siis 1950-luvun Suomen asujaimisto ihmisineen ja kotieläimineen ei saastuttanut, mutta tänä päivänä ollaan tuhon partaalla...

    Itämerestä ollaan ja on syytäkin olla huolissaan, mutta suurimmat syylliset taitavat kuitenkin löytyä Suomen ulkopuolelta.

    Vihreys taitaa vaan olla se tämän päivän demagoginen mantra jolla kehutaan korppikin valkeaksi. Hajuttomassa ja mauttomassa sosiaalidemokraattisessa betonilähiössä kasvaneet, oikeita töitä vältelleet ja oppimatta mitään itseään koulututtaneet ne nyt meitä rähmällään pitävät ja määräyksiä jakelevat.

    "Setä huijjjaa"

    VastaaPoista
  9. Ad Omnia: - kun suoraan kysyttiin, muistan miten uiminen Kauhavanjoess loppui, kun vedessä alkoi kellua niin paljon ihmisjätöksiä ettei asiasta voinut erehtyä. Tarkkailimme kiinnostuneina viemäriputkia, jotka purkautuivat jokeen suoraan esim. naapurin värjäämöstä.

    Meidän tontilla oli ollut ennen sotia nahkurin verstas. Kuulin ettei sitä liotuksen löyhkää pane äkkiä paremmaksi. Kylässä oli makkaratehdas, jonka käytössä oli avotunkio.

    Äidinisäni oli Kauhavan kunnan valvojana ensimmäisellä vedenpuhdistamolla 1970-luvun alussa.

    Kun kävin viimeksi jokirannassa, se oli lakannut olemasta avoviemäri. Se näytti ihan joelta!

    VastaaPoista
  10. Nyt kyllä heitetään ns. urbaanilegendaa jos väitetään metrisiä hevosen lantakasoja nähdyn Helsingin kaduilla. Amerikasta en tiedä.

    Maalaisjärjellä päättelen hevosjalostuksen vuosisataisen kehityksen tuloksena hevosia pidetyn jo kauan öisin talleissa jolloin hevosen ruoansulatus on alkanut muistuttaa isäntänsä tapoja: syötetään tallilla ja siellä se myös ulostaa ja vain poikkeuksellisesti kadulla. Siten arvokas lannoitusaine saatiin talteen miltei viimeistä pisaraa myöten.

    VastaaPoista
  11. Uimme, kalastelimme ja veneilimme aamusta iltaan Kyrönjoessa lapsuusvuosina. Piti varoa pohjassa olevaa roinaa, johon satutti helposti jalkansa tai päänsä, jos sukelsi. Paikallinen sekatavarakauppias kippasi usein päivän päätteeksi jätteensä ja roskansa kirkonsillalta alas jokeen, missä ne killuivat editsemme. Välillä nenän eteen saattoi pulpahtaa jokin suolenpätkää muistuttava; väitettiin että teurastamojätteitä ja jopa Seinäjoen keskussairaalan leikkaussalin jätteitä olisi heitetty jokeen. Sian- ja muiden isojen eläinten ruhoja muistan joessa nähneeni, varsinkin jäidenlähdön aikaan, sonnasta nyt puhumattakaan.

    Niistä ajoista on edistytty paljon jätehuollon järjestämisessä ja lainsäädännössä. Ihme ettemme sairastuneet jokivedestä silloin, 50-60-luvuilla. Joki oli sitä paitsi myös perunajauhotehtaasta päässeen imelältä haisevan mäskin ja vaahdon peitossa.

    VastaaPoista
  12. Kemppinen :"Kun kävin viimeksi jokirannassa, se oli lakannut olemasta avoviemäri. Se näytti ihan joelta!"

    Mitä tästä opimme? Joki on vienyt saasteensa Suomenlahden pohjukkaan ja ne värjäämön/makkaratehtaan jätökset turmelevat Kannaksen suurkanaloiden ja Pietarin rantavedet! Kauhavanjoen kakkapökäleiden takia me avustamme venäläisiä ympäristöasioissa.

    On siinä solidaarisuutta, on totisesti, yli rajojen ja jopa yli vuosikymmenten.

    Vihreydestä tulee pienellä huolimattomuudella virheyttä.

    Ja kasakat nauraa herääville.

    "Setä huijjjaa"

    VastaaPoista
  13. Los Ankelesin joki on jännä tapaus. Se kulkee edelleen kaupungin halki ja suurelta osalta betonisissa kanaaleissa, jotka on tehty tulvavesien johtamiseksi pois. Los Ankelesissa on tartuttu toimeen ja pantu joen elvytysohjelma käyntiin. Kalifornian taloudellisen tilan huomioon ottaen projekgti voi venyä huomattavasti. Saavat tehdä paljon niitä lopunajan pornovilmejä, että verodollareita kertyy tarpeeksi.

    VastaaPoista
  14. Varmaan Suomessa nykyään ei miljoona lehmää riittäisi, jos kaikki pellot pitäisi lannoittaa pelkällä karjanlannalla. Se oli aikanaan vähintään yhtä tärkeä karjataloustuote kuin maito.
    Lapsuuden puhtaat uimavedet ovat tosiaankin myytti, ja Etelä-Suomen järvien sinileväongelmat lienevät suurelta osin perua 50-60-lukujen taitteesta, kun maallakin alettiin suosia vesikäymälöitä. Haja-asutusalueiden jätevesiasiat eivät taida tulla kunnolla kuntoon vielä pitkään aikaan.

    VastaaPoista
  15. Orwell kuvaa "Puilla paljailla Pariisissa ja Lontoossa"-kirjasessaan pariisilaisravintolan kellarikeittiötä. Se ei kulinaristia lukijassa herätä.
    Forssan makkaratehtaalle ekskursion tehneet opiskelijat lopettivat kuulemma maksamakkaran syönnin siihen paikkaan. Etova tunne jäi pysyvästi aisteihin.
    Hannu Taanila puolestaan kuvasi takavuosien radiopakinoissaan joulumakkaran tekoa niin herkutellen, että vieläkin kuola valuu uusille liiveille!
    Sinappia sekoittelee Kunnaksen Ilkka

    VastaaPoista
  16. Aiemmn mainttu kielenkäyttöero hajun/tuoksun osalta on todellnen, mutten ole ihan varma meneekö jako itä-länsiakselilla. Vastaava ero on esimerkiksi kiinteän ulosteen nimittämisellä asiallisessakin puheessa p- tai c-, siis k-, alkuiseksi. Ero menee ehkä enemmän kotoa opitun sordiinon kuin Pähkinäsaaren rauhan perusteella.

    VastaaPoista
  17. Sattuuko Kemppinen pitämään yleisöluentoja mistään aiheesta tässä lähikuukausina?

    VastaaPoista
  18. Kalifornialaiset muistavat aina todeta, etä itsenäisinä he olisivat, viimetilastoissa muistaakseni, seitsemäs suurin kansantalous. BKT (tai jenkkiläisirtäin NDP eli nettokansantuote on mittarina) tosin lasketaan korottavana esimerkiksi ilmastointi, joka ehkä ei osoita niinkään hyvin- vaan pahoinvointipotentiaalia (jossain muualla kun ei tarvitse ilmastoida vaikka olisi varaakin). Puolustusbudjetti olisi ikävä rasite itsenäiselle Kaliforkalke, ei laskennallusesti vaan todelllisuudessa. Siitä sen sijaan voisimme jopa tinkiä me pohjoismaalaiset, jos tekisimme uuden unionin vaikka Norjan hyvän, Windsoreillekin sukua olevan, kunninkaan muodollisen valtikan ja Naton toivottavasti vähemmän muodollisen sateenvarjon alle - eräiden laskujen mukaan olisimme 8. suurin kansantalous. G8/9/20/mitä vain, viikinkien rekrytointimaat tulevat!

    VastaaPoista
  19. Riku K:lle: Eikö siellä ole Lakeuden Etappi Oy, joka on jätetappi, siis huoltaja, nykyään?

    VastaaPoista
  20. Ei kai kukaan Helsingin hevosensontakasoista ole puhunutkaan vaan miljoonakaupunki Lontoon.

    Hevonen kyllä sontii juuri sinne missä tarve sattuu tulemaan. Hevosella kun on pieni maha, niin sitä pitää kesken päivänkin ruokkia. Vanhat miehet on kertoneet kuinka hevoset piti aamulla ruokkia tuntia kahta ennen lähtöä, ja sitten pitkin päivää heinäsäkkiä eteen ja taas illalla tallissa.

    Ja naapurin vaari muisteli kuinka ennen sotia vietiin maidot Valiolle Ouluun hevosilla. Oli se siivoa ollut kun hevosmiehet turkit päällä, kintaat kourassa kaatelivat tonkkia eli oululaisittain päniköitä tyhjäksi altaaseen, josta maito meni sisälle meijeriin. Hevosenkarvat vaan pölisi, ja holkki-Saimaan päästä tuhkat karisi maidon sekaan. Ja voista tuli hyvää ja englantilaiset kiittelivät. (Lieneekö tuossa sitten selitys anglosaksien pitkänaamaisuuteen ja hörökorvaisuuteen ; hevosenkarvoissa, tupakassa ja Lontoon katujen sontakinoksissa)

    Eikös se eräs Huovisen hahmokin sielunvaelluksellaan muuttunut varikseksi ja kulki sitten jäätiellä hevosenläjiä tonkimassa? Ilmeisesti Kaenuun hevoset eivät muistaneet talliin paskoa...

    t. Maajussi alias "setä huijjjaa"

    VastaaPoista
  21. Ai Kyrönjoen vesi?

    Viimeksi kun olen lukenut aiheesta (eivätkä ne kehtaa siitä tutkimuksia tehdä enää...), se todettiin mutageeniseksi, ja aika oli jotain 80-luvun loppupuolta. Vaasalaiset juovat sitä vettä.

    Silloin esitettiin että ainakaan pikkulapset eivät joisi Kyrönjoen alueen vettä (siis pintavedestä suodatettua), koska seurauksena on paljon mahdollisesti suolisto- ja/tai vatsasyöpä.

    Mutageenisyys ei käsittääkseni johdu meijereistä tai Itikan tehtaista (joiden jätteet menivät Lapuan-jokeen), vaan tulvasuojelun nimissä tehdyistä patoaltaista jotka pitivät pikkuvoimaloita jauhamassa sähköä milloin millekin koskien omistajille.

    Alue on entistä Litorina-merta ja padot syövyttävät raskasmetalleja ja muuta elohopeaa, niin että koko väestö on vaarassa, eläimet mukaanlukien.

    VastaaPoista
  22. Entä kansallinen ominaishaju? Muistan, kun serkkupojat muuttivat Kanadasta - Suomeen 69, niin ensi muisto heistä on tietty, kun haimme ja olimme vastassa lentokentällä Helsingissä, mutta toinen heti se, mille he "tuoksuivat". Se oli jännä tuoksu, mutta sen ihan erotti selvästi. Toisena seikkana tietysti se, että heidän suomenkielen taito oli kovin heikko ja aina puhuivat vanhemmilleen Englanniksi. Tuo "ominaishaju" on jäänyt lähtemättömästi mieleeni..

    EKL
    Alavus

    VastaaPoista
  23. 1600-luvulla sotaakäyvä suurvalta Ruotsi tarvitsi paljon ruutia, ja ruudin valmistukseen käytettiin lehmän virtsaa. Käsittääkseni ainakin pohjanmaalla lehmien pito yleistyi juuri virtsan takia. Maito oli sivutuote.

    Vanhoissa elokuvissa (esim. Chaplinin Nykyaika) voi vielä nähdä kadulla lannankerääjän työssään. Ja olenpa nähnyt vanhan dokumenttifilmin muistaakseni hevosparaatista, jossa kärpänen istahti linssille.

    VastaaPoista
  24. Haminassa, joskus 1920-luvulla, kolmetoista upseerikokelasta lähti iltalomalle. Ilta meni pitkäksi, kaikki myöhästyivät. He sopivat että... ja niinpä seuraavan aamun kuulusteluissa kokelas nro 1 kertoi: "Huomasin että iltalomani oli loppumassa, niinpä otin vossikan, ja lähdimme lujaa vauhtia ajamaan kohti kasarmia. Mutta tienristeyksessä X ja Y, hevonen äkkiä lyyhistyi ja kuoli. Pomppasin tietysti ulos vaunuista ja lähdin juoksemaan kohti komppaniaani, mutta en millään ehtinyt. Siksi myöhästyin". Kuulusteleva vääpeli kirjasi kertomuksen ylös. Ei siinä mitään. Seuraava kadettikokelas kertoi sanasta sanaan samanlaisen kertomuksen... ja sitä seuraava. Mutta kun viimeinen, tuo 13stoista kokelas astui ovesta sisään, ja teki asennon, vääpeli huusi sille... "Älkää sanoko sanaakaan! Minä arvaan! Te äkkiä huomasitte, voi hyvänen aika, että kas kas, iltaloma loppuu! Ja silloin Te otitte, juu juu, vossikan ja lähditte ajamaan kamalaa ravia kohti kasarmia! Mutta annas olla, voi hellanlettas, kun pääsitte X ja Y teitten risteykseen, niin teidän hevosenne yhtäkkiä otti ja kuoli... vai mitä!" "Ei, herra vääpeli", kokelas sanoi, "kaikki oli aluksi niin kuin Te sanoitte. Mutta ei meidän hevosemme kuollut. X ja Y teitten risteyksessä oli vaan niin paljon pysähtyneitä vossikoita ettei siitä pääsyt ohi. Niinpä pomppasin ulos vaunuista ja lähdin juoksemaan kohti..."

    Mikko L

    VastaaPoista
  25. JK, tiedoksesi:
    Näistä paska-asioista on ilmestynyt erinomaisen, sanoisinko tyhjentävä opus, jota suosittelen lämpimästi.
    Tässä koordinaatit: Joe J. Simmons III: Those vulgar tubes. Chatham Publishing, 1998.
    ISBN 1-86176-043-4

    Kirja on kirjoitettu erinomaiseen korkeakirkolliseen tyyliin, joka hienosti peittää sekä hajun että vedessä kelluvat jätökset.

    Himmee historioitsija

    VastaaPoista
  26. Kyrönjoesta oli vielä 50-luvulla mahdollisuus kalastaa mm madetta ja siikaa. Muistan hyvin, kuinka isänikin nosti avantoon laittamistaan siimoista mateita ja lipposi keväisin muita kaloja. Siitä päätellen vesi oli luontaisesta suuresta humuspitoisuudesta ja satunnaisista saasteista huolimatta melko hyvää. Perunajauhotehdas jätevesineen jostain 60-luvun alusta lähtien herätti monenlaista nurinaa; joki oli aina haisevan vaahdon peitossa, eikä arvokaloja sittemmin enää juuri saatu.

    Olin itse 70-luvun alussa armeijan jälkeen tp. avustajana joen tulvasuojelusuunnitelmien teossa. Suunnitelmien ekologista vaikutuksista entisellä merenpohjasavikolla ei mielestäni tiedetty tai välitetty mitään. Mitä lie myrkkyjä lähti maanrakennustöiden ja eroosion vaikutuksesta liikkeelle. Uskon kuitenkin, että vedenlaatu juomavetenä varmistetaan nykyään huolellisesti.

    VastaaPoista
  27. Muistaakseni Rakastunut Shakespeare-elokuvan alkukuvissa viitataan Lontoon paskaisuuteen. Muuta en elokuvasta muistakaan

    VastaaPoista
  28. Riku, satutko muistamaan koskisoturi Jaakko Luoman, joka aloitti suhteellisen voimallisen propaganda pienvesivoimaloita vastaan juuri samaisella 70-luvulla? Hesarista Jaska sai potkut heti.

    Luoman Jaska perusteli näiden voimala-altaiden vahingollisuuden juuri noiden raskasmetallien lisääntymisellä. Kun se samainen meri ulottui kauas pohjoiseen, niin jok'ikinen koski joka padottiin aiheutti tismalleen saman ilmiön.

    En ole kuullut Vaasan vedenottamolta (Pilvilammelta) yhtikäs mitään ainakaan 20 vuoteen. En tiedä mikä olisi systeemi jolla raskasmetallit saataisiin vedestä poies. Tietysti insinöörit ovat kamppailleet asian kanssa.

    Enkä usko että kyse on uskonasiasta. Kaupoissa menee hyvin kaupaksi pullovesi edelleen ja kraanavesi maistuu pahalta. Verrattuna esimerkiksi Helsingin veteen, joka on hyvää.

    VastaaPoista