Sivun näyttöjä yhteensä

10. marraskuuta 2009

Auton osto



Voi ostaa erilaisia autoja, jos on rahaa, ja ellei ole rahaa, voi ostaa velaksi, jos on luottoa. Pronssikaudella 1950-luvulla ostettiin autoja, jos oli autoja. Periaatteessa ei ollut. Arkeologinen kenttätutkimus etenee vaivalloisesti.

Kuviin olen poiminut joitakin paljon merkinneitä malleja. Maapallotaunus VM-888 teki suvustamme Osuuskassan asiakkaita. Liikepankin kokoomustuttu ilmoitti isälle, että sellaiseen kuin henkilöautoihin ei anneta pankkilainaa. Keskusjohdon määräys.

Isä ei vaihtanut puoluetta, mutta pankkia. Osuuskassassa sanottiin, että kyllä tuomarilla pitää auto olla. Ei kärsi kieltää, etteikö apen eli isoisäni luottamustehtävä pankissa olisi saattanut vaikuttaa asiaan.

Olli minullakin kerran palkkatili liikepankissa, mutta pankinjohtaja tuli sanoneeksi, että todellisuudessahan heitä eivät kiinnosta pikkuvirkamiesten palkkarahat, jolloin siirryin vallan samaan laitokseen, jossa suvun tilit olivat.

Ei kärsi kieltää, etteikö isäni luottamustehtävä pankissa olisi saattanut vaikuttaa asiaan.

Fanaattisen uskollisen asiakkaan minusta teki päivä, jolloin Los Angelesissa pankkivirkailija sieppasi luottokorttini ja sanoi, ettei se muka ole voimassa. Oli se. Mutta Helsingistä pankin konttorista tavoitin tuntemani henkilön, joka sääntöjen vastaisesti siirsi pyynnöstäni rahaa tililtäni toiselle tilille. Ja Visan Help vastasi yöllä (Kalifornian päivällä) puhelimeen ja sanoi, että amerikkalaisten koneet saattavat väittää ”not valid”, jos kassaihminen näpyttelee väärän koodin. Kieltämättä kassaihminen vaikutti heikkolahjaiselta.

Henkilöautoja myytiin 1950-luvulla samalla tavalla kuin hevosia. Tuo maapallotaunus oli kai tutulta lapualaiselta autokauppiaalta (Peldan?) vähän niin kuin tiskin alta. Länsiautoja ei yleensä saanut, mutta joskus sai. Oli isoisälläkin välillä Ford Custom ja jossain välissä Mersu.

Kuvan piikkinokka-Skoda oli kunniallisen ihmisen ostos, jollaisen sai, kunhan jaksoi jonottaa. Niitä näki huonoilla maanteillä melkein yhtä paljon kuin Moskvitsheja, joita ei tietenkään poliittisista syistä voinut ajatellakaan. Ja se Moskvitsh, jonka muistan, oli merkillisen saman näköinen kuin sotaa edeltänyt saksalainen Opel Kadett. Pobeda oli kuin ranskalaisen Vedetten peilikuva. Neuvostoautoista on havainnolliset artikkelit ja kuvia Wikipediassa.

Kansanauto, ruotsiksi Volkswagen, F. Porschen suunnittelema ja Hitlerin tilaama, tuli sekin maahamme, mutta jonottaminen kesti kaksi tai kolme vuotta, ellei sitten sattunut kohdalle merimiesautoa eli laillisesti ohi virallisten kanavien maahan tuotua kulkuneuvoa. Mielestäni Kupla oli aika kamala ajaa, varsinkin kesärenkailla talvella.

Automallien kirjavuus oli käsittämätön. Naapurin tehtailijalla oli Kaiser. Jossain autossa luki Henry J. Lääkärillä oli tsekkiläinen Tatraplan, joka oli tosi ihmeellisen näköinen. BMW:n perinnettä jatkoi Itä-Saksa (Volkseigene Betrieb, Eisenach), joka sopivaa summaa vastaan muutti valmisteensa merkin muotoon EMW ja Bemarin siniset sektorit punaisiksi. Luulen että Wartburg oli tuon tehtaan myöhempi tuote. Lada eli Latukka oli italialaista tekniikkaa.

Itä-Saksan seisoja IFA oli tietenkin alituinen puheenaihe, ja sen läntinen versio Auto-Union tunnetaan nykyisin nimellä Audi. Ifan seuraaja oli kaikkien muistama Trabant, jolla ei Suomessa kerännyt kiitoksia.

Kuvan Rover on appeni perheen auto. Saivatko lääkärit auton jotenkin helpommin? En tiedä. Sitä olen ajanut. Siinä oli putkiradio, ja ylämäessä kolmonen hyppäsi pois päältä. Torpedopelliin kiinnitetty koriste vihjasi, että ollaan muka samaa sukua kuin Bentley ja Rolls. Verhoilu oli nahkaa ja ajo-ominaisuudet jokseenkin samat kuin traktorin.

Kuvassa on mukana ensimmäinen oma autoni, Simca 1100, jonka rahoitin 30 sentin pinkalla vakuusvekseleitä ja osamaksusopimuksella. Se pienempi Simca tonni oli ”korjaamojen onni”.

Kun näin oman poikani auton penkillä, käsitin mihin henkilöautojen silloin alkamassa ollut markkinointi kohdistuu: lapsiin. Olin todella ylpeä, kun kurvasin lapset takapenkillä kierien Nurmijärvelle tai Normandiaan. Auto tietenkin hajosi silloin tällöin, mutta vapaakytkimellä varustettu Saab 96 oli sitten jo tavallista elämää ja yleinen auto, joka ei aiheuttanut lapsissakaan kommentteja suuntaan eikä toiseen.

Kuvassa on myös isäni innostuksen kohde vuodesta 1959 alkaen, Citroen ID. Hänellä oli niitä peräkkäin varmaan viisi tai kahdeksan. Nielaisin kaksi kertaa tyhjää kun luin Tekniikan Maailmasta, että Citroen DS ”palaa” markkinoille ensi vuonna.

Isäni puolustukseksi saa sanoa, että maalaisasianajajana hänellä oli sellaisiakin työpäiviä, että oli aamulla juttu Alavuden käräjillä, iltapäivällä Kokkolassa ja illalla jokin kokous Vaasassa. Citroenilla ajettiin joskus yhtä soittoa Kilpisjärveltä Helsinkiin. Autopikajunaa ei ollut vielä keksitty.

Tuo Citroenin malli, oikeastaan Suomessa harvinainen DS, oli kummallinen auto ja viimeinen näyttö Ranskan ”kansallisesti identiteetistä”. Se oli täysin epäamerikkalainen ja muisto maasta, joissa ratkaisutaisteluunkin oli ajettu taksilla (Renault, Marne 1914).

54 kommenttia:

  1. Himmee historioitsijatiistaina, 10 marraskuuta, 2009

    Minäkin olen syntynyt 1944, joten tarinasi sai aikaan monenlaisia värinöitä.
    Siihen aikaan autot todella vielä erotti toisistaan. Keräsin kahvipaketeista täyden sarjan autonkuvia ja tunnistin totta kai jokaisen kärryn jo puolen kilometrin etäisyydeltä (jos oli suora tie).
    Ensimmäinen oma autoni oli se Opelia muistuttava piikkinokka-Mosse. Myyjä varoitti, että yhtään yli kuudenkympin ei saa mittari näyttää. Hän myös sanoi, ettei auto kestä kolmea kuukautta kauempaa. Se oli jo lähes valmis romu.
    Mutta halpa se oli ja oli sen kanssa hauskaa, kunnes koko kyhäelmä hajosi. Annoin sen naapurin pikkupojille, jotka saivat sen taas kulkukannalle.
    Sittemmin ajoin Peugeoteilla. Oma ensimmäiseni oli 304. Sillä käytiin Kokkolasta Rovaniemellä yhdessä vilauksessa, kattonopeuttahan ei ollut. Vaasassa, Härmässä, Lapualla ja muualla siellä päin käytiin tansseissa. E-pohjanmaan tytöt olivat sanomattoman ylpeitä, mutta kauniita kuin saatanat. Kyllä siellä kannatti ajella. Muistan, kun velimiehen kanssa kerran ajettiin Viitasaarelle, ihan uteliaisuuttamme. Naiset olivat siellä melkoisia lehmiä.
    Tervetuloa meidän iloisten eläkeläisten joukkoon. On se elämää, kun voi lojua sängyssä puoleen päivään ja illalla vaikka kirjoitella JK:lle.

    VastaaPoista
  2. Mikä ettei Volovo ole Kemppisen listalle päässyt.

    VastaaPoista
  3. Kysymykseni Taunuksen takapenkkiläisestä on edelleen vastaamatta.
    Paimiossa Trabantit "viritetti kulkema yli seittämäkymppi, etei tikat kerkki nokkima." (Trabantissa oli näet pahvikori)Toki farmari- Ifassa oli puhalluslampulla koristeltu puupaneelikori.
    pekka s-to.

    VastaaPoista
  4. eniten olen pitänyt polkuautosta. innostus oli siinä iässä niin suurta.

    VastaaPoista
  5. Mietinkin mitä V-alkuinen tarkoitti siihen aikaan. Viipurin vai Vaasan lääniä.

    VastaaPoista
  6. Ad Omnia: - mukaan on tullut "Eurooppalainen", joka voisi nyt siirtyä toisille forumeille.

    Olin kiinnostunut. Olen tavannut hänen kaltaisiaan, tosin useimmiten Vankimielisairaalassa. Tässä tapauksessa empatian puute näkyy pakkona vaihtaa puheenaihetta. Jos puhutaan Hitleristä, kommentti on "mutta kun Englanti".

    Rationaalisesti hän olisi voinut mainita Timur Lenkin vuosisatoja sitten toteuttamista kansanmurhista. 1900-luvulla Hitleriin siviiliväestön järjestelmällisenä surmaajana on verrattavissa vain Turkki (Adana 1909).

    Kansainvälisen rikostuomioistuimen vuoksi tiedämme nykyisin suunnilleen, mitä nimitetään sotatoimeksi ja mitä joukkotuhonnassa. Siellä on nytkin eräs serbi syytteessä.

    Tuomitsin kerran kaksi nuorta, toisen 10 vuodeksi täyttä ymmärrystä vailla olevana ja toisen elinkaudeksi vankeuteen murhasta.

    Molemmilla oli sama selitys epätavallisen julmasti toteutettuun ryöstöön ja murhaan: "Se on sen oma vika, ketä kuolee."

    VastaaPoista
  7. Hyvä juttu jälleen kerran. Orastavaan dementiaan helpotusta. Näin nykypäivänä saattaa ajatella, että noilla kärryillä oli sielu. Mutta jos oli, niin luonne niillä saattoi olla varsin oikukas. Oho, nyt taisin inhimillistää näitä värkkejä. Selvästi mainosten uhri.
    Olen syntynyt 1948 ja jotenkin muistan pirssikuskin poikana 50-luvun alun pyöreän letukan ja sitten vähän myöhemmin popedan. Anteeksi pienet kirjaimet erisnimien edessä. Ensimmäinen ajokokemukseni oli letukka belair, ja talven sivuluisun oikaisu vaati vähän enemmän töitä. Joo ja se aalloilla ajo, kun ensin sai belairin siihen keinuliikkeeseen.
    Mitä pankkeihin tulee, niin suhteeni niihin on ulkoistettu. Kiitän automaatteja jalkakäytävien varrella, sillä aikoinani minusta ei ollut kuin lattioiden likaajaksi. Hattukin piti aikanaan ostaa, jotta sen sitten saattoi päästään nostaa.

    VastaaPoista
  8. Auto-Union muodostui, kun Audi, Horch, Wanderer ja DKW löivät hynttyyt yhteen. Vähitellen merkit Audia lukuunottamatta jäivät pois käytöstä.

    Autojen nimistä tässä vähän:
    http://kariav-annat.blogspot.com/2008/12/joen-mukaan-nimetyt-autot.html

    VastaaPoista
  9. No jaa, luin kirjoituksesi. Miksen olisi lukenut, silmäilenhän ne aina läpi, joskus innostunkin niistä ja tunnen ajatusmaailmani laajenevan edes hiukan.

    Mutta että autoista! Noista liikkuvista tunteettomista hirviöistä, jotka valtaavat ihmisiltä tilaa ja samentavat melullaan ja kaasuillaan yhteistä hengitysilmaa, että niistä pitää sinun nyt puhua!

    No, olethan mies. Koetan ymmärtää. Eikös poikavauvat jo konttausasennossa pärisyttele leikkiautoaan jo ennen kuin osaavat puhua. Ja siitä se alkaa, autoihannointi.

    Minäkin aikaisemmin ihailin kun meille oli hankittu uusi auto (kuinkahan mones uuteen vaihdettu?) ja se loisti ja välkehti pihassa. Mutta sillä hetkellä, kun se kerran ajaessani sitä pysähtyi liikennevaloihin eikä suostunut inahtamaan, vaikka takana oli pitkä jono töötötystä ja vihaisia katseita, tajusin ettei se ollut mikään "mukava perheenjäsen", vaan kuollut, inhottava möhkäle!

    Menin ulos ja potkaisin sitä. Nostin kädet ylös, ja jonosta tuli muutama äkäinen ukko ja yhteisvoimin ne hievauttivat hetkessä "kärryn", niin he sanoivat, jalkakäytävälle. Pois tieltä.

    Sitä en unohda koskaan. Ja vielä, kun katson "kärryä" pihassa, (oikeammin "kärryjä"), tunnen lievää oksetusta.

    Silti minä luin tämän jutun. Ja yritän ymmärtää.

    VastaaPoista
  10. Himmeelle historioitsijalle...

    Minäkin sain jälleen kerran värinöitä - ja lisävärinöitä tästä mainiosta kommentistasi. Kiitos, päiväni on pelastettu!

    VastaaPoista
  11. Heh, näitä "eurooppalaisia" ilmestyy lopulta joka foorumille ja kommenttilootaan veisaamaan näkemyksiään Dresdenistä, holokaustista ja siitä josko juutalaiset nyt kummiski olis olleet koko sodan takana.

    Ja miksi? Kuten Beevor kirjassaan sanoi, Berliini 1945 oli eurooppalaisen äärioikeiston hautajaisrovio. Sen koommin ei kunnon natsionalisti ole voinut selkä suorassa kulkea - eikä voikaan ennen kuin historia on käännetty päälaelleen ja länsiliitoutuneista tehty natsien veroisia sotarikollisia.

    VastaaPoista
  12. Meillä oli Ida, Warre ja Lada - tässä järjestyksessä, ja vasta kolmatta osasin vähän hävetä, olin jo sen verran iso.

    Warresta tykkäsin, se oli jotenkin menevän ja urheilullisen näköinen.

    Kaikki tämä oli hyvää oppia tuleviin puuhiini, jolloin iskin sen asian ytimeen, että mitä tarkoittaa auton merkki. Miksi toinen merkki on parempi kuin toinen, vaikka auto ei olisikaan.

    Muistan muuten kun naapurimme osti ensimmäisen Datsunin. Se oli jotenkin hilpeän näköinen pahvinen kapine. Laatumielikuvalltaan made in hongkongin luokkaa.

    Siihen aikaan amerikkalaiset olivat autoja ja Kupla kulkupeli.

    VastaaPoista
  13. Olisipa sitikka ja ajokortti, niin hurauttaisin heti paikalla Vaasaan. Siellä on Jorma Panula pitämässä kapellimestarikursseja. Tuli juuri televisiossa pieni näyte. Hurmaantuneena muistelen vastaavia kursseja, joita hän piti joku vuosi sitten Pärnussa ja joita yleisö pääsi seuraamaan.

    VastaaPoista
  14. Käsittääkseni nimenomaan lääkärit, ja tietenkin eläinlääkärit, saivat säännöstelyn aikaan ostaa auton ilman muuta, ymmärrettävistä syistä.

    Kerran näin eräässä nettikaupassa myynnissä Citroën DS:n, jonka myyjä väitti olevan Mobutu Sese Sekon entinen virka-auto. Ajettu vain muutama kymppitonni, ja kaikki lisävausteet. En muista, oliko luodinkestävät lasit. Siinä olisi todellinen "presidenttisitikka", niin kuin olen joskus kuullut tätä automallia kutsuttavan. Sellaisen takapenkillä de Gaulleakin ammuttiin, kuski sai ajettua pakoon renkaat tyhjinä.

    VastaaPoista
  15. Nyt kun euroon siirtyminen on sekoittanut hinta-, rempseä osamaksu/leasingrahoitus maksukyky- ja merkkien globaali sekaannus (Chevrolet ja Jaguar Aasiaan jne) laatumielikuvat, auton valinta alkaa olla ajalle tyypillisesti syvästi itseironinen tapahtuma: kukaan ei muka ihan automiestenoikeasti välitä ajaako Mersulla vai Minillä (eräissä tapauksissa ovat saman hintaisiakin) ja miehet eivät muka arvioi toisiaan auton perusteella; saa rauhassa taas valita liian ison saksalaisen auton, kun se on kiva.

    Naiset kyllä ovat muuttaneert käsityksiään, olen huomannut että liikaa autoa fiilistelevä miehenpuoli on heidän silmissään kuin liikaa meikkaava nahkahametäti meidän miesten silmissä.

    VastaaPoista
  16. Saitpa sinkoilemaan naisen aatoksen, taas!

    Ajokortti ja oma auto ovat ehkäisymenetelmien veroisia merkkipaaluja naisten vapautumisen historiassa. Oma auto on yhtä iso juttu kuin oma huone. Maailmanlaajuisesti, veli Amerikasta todistaa (Barak Obama, Unelmia isältäni. BTJ.2009) kuvatessaan kenialaisen sisarensa huristelua vauvansinisellä kulpavolkkarilla, jonka moottori oli alkanut nakuttaa tuberkuloottisesti ja äänenvaimennin oli tipahtanut matkalla. Vauhdinhurma oli pysynyt matkassa. Chicagolaista asukasyhteisöaktiivia kiidätetään tutustumaan moniulotteiseen perheeseen ja sukuun, afrikkalaiseen yhteisöllisyyteen.

    Katselen eilisen jutun vangitsevaa kuvaa yhä uudestaan. En tiedä, onko väki ihailemassa uutta autoa vai vastaanottamassa tai hyvästelemässä mieluisia vieraita, mutta iloisen ja lämpöisen yhteisöllisyyden näen ja koen. Melkein tunsi olleensa joukossa.

    VastaaPoista
  17. Ranskalaisissa autoissa oli Suomessakin pitkään vakiona keltaiset ajovalot. Mikähän on mahtanut olla tuon taustalla. Citroen ja Renault olivat aikanaan ehdottomasti mukavimmat autot matkustajan näkökulmasta. Sääli että omintakeinen ajattelu on kadonnut automaailmasta.

    Tiesittekö muuten että englannin kielen citron ei tarkoita sitruunaa vaan sukaattisitruunaa, joka on sitruunasta melko poikkeava hedelmä.

    Sakuilla on kuitenkin paras huumori, kun hedelmiä nimetään: Zitronatzitrone

    VastaaPoista
  18. Minä taasen olen syntynyt -58, mutta ei ne autot vielä silloinkaan joka kodin pihoja koristaneet meidän syrjäisillä kotikolkillamme. Siinä missä "Toemilla" metsäntakaisessa naapurissa oli Popeda, isälläni oli 60-luvun alussa veljensä kanssa Tšekkoslovakialainen Zwickau P70 jossa oli muovikori ja puulattia, niin ne ainakin vitsailivat siitä autosta.

    Vohreän moottoripyörä IC:n muistan myös ja sitten 60-luvun lopulla, monen mopovuoden jälkeen isä osti Fiat 600:n jolla ajoi Helsingin ja Rautavaaran välit työmatkoillaan vuosikaudet kunnes tuli "monipuolikas" eli Fiat 850 ja sen jälkeen liuta Ladoja, joilla hän körryytteli loppuikänsä.

    VastaaPoista
  19. Saab 96 ja sen vapaavaihde. Muistan miten työkaverini kanssa ajoimme, minä kuskina, Lappiin talvella 1976 ja laskeskelimme kuinka paljon oikein voitammekaan tuon tekniikan ihmeen avulla. Pellon jälkeen tiellä oli lunta, Ruotsista päin tullutta kunnon viisteenä, pelkäsin että lähtee lapasesta alamäessä. Itse elämä osoitti, että insinöörilaskelmat eivät riitä kun innovaatioita vakautetaan.
    Veikko-setä

    VastaaPoista
  20. Millainen auto, sellainen mies.
    Citroen ID, kaikista kaunein. Rättisitikka ihanin.

    VastaaPoista
  21. Kemppinen voisi tulla Twitteriin. Ilmaisu muuttuisi ytimekkäämmäksi kun jaarittelu vähenisi pakon sanelemana. 140 merkkiä on julma mitta. Pom.

    VastaaPoista
  22. JYRYSTI 'EUROOPPALAISELLE'

    Jukka K. pamautti jyrya tekstia. Pitais antaa aihetta ajatella.

    Kunnioittava lakinnosto bloginpitajalle!

    VastaaPoista
  23. Muistan kun pienenä rallatettiin että "Osta Pobeda, halpa ja hapera, isä ohjaa, äiti tyyttää, lapset kantaa pohjaa!" Ja sitten me nauroimme päälle. Meillä oli ensin hirveän violetti Hillman ja sitten muutama protkottava Wartburg. Muista autoista ei kannata puhua. No, veljen eka auto oli hailunsininen Simca. Kyllähän se kulki...

    VastaaPoista
  24. Ad Anonyymi - Twitter jne. - ennen lukutaidottomuus peitettiin esimerkiksi valehtelemalla, että silmälasit unohtuivat toisen takin taskuun.

    Näitä tekstejä on tapana nimittää kirjallisuudeksi. Se on käsitteen "viestintä" alalaji, vaikea.

    Karkeasti jakaen viestintä on tietoja (tuo kaupasta kaljaa) ja kirjallisuus sellaista mietittävää, joka ei ole lukijalle itsestään selvää.

    Itse olen sitä menneisyyden koulukuntaa, joka yrittää laittaa kahteen liuskaan noin kuusi sivua tekstiä.

    VastaaPoista
  25. Ad Anonyymi: - Volovo - kirjoitan erikseen yhdestä tutusta Volvosta. Kauhavalla ei sellaisia ihmeitä esiintynyt, mutta myöhemmin...

    VastaaPoista
  26. Ad Himmee historioitsija: luulen että ne Pauligin kahvipakettien kuvat ovat monella rakkaassa muistossa ja harvalla tallessa.

    Erikoisen hienoja olivat ääntämisohjeet. Kesti kyllä kauan - ne kun olivat kahdella kielellä - mitä tarkoitti ruotsinkielisen tekstin ääntämisohje "Taonos" - "taunus". Sen sain selville Moottori-nimisestä lehdestä, että Ford oli keksinyt tuon nimen ajokille Saksan tehtaan seudulla sijaitsevasta vuoresta.

    VastaaPoista
  27. Ad Kariav: - oletko pannut merkille, että Audi on latinannos sanasta Horch, "tottele". Ja kuten kaikki tietävät, "Volvo" on "pyörin", mutta "Fiat" ei ole "tulkoon" (olisi latinassa) vaan Fattoria Italiana dei Automobili Torino". Scania on Skoone latinaksi ja Vabis "liikut".

    VastaaPoista
  28. Himmee historioitsijatiistaina, 10 marraskuuta, 2009

    AD JK:

    Kahviautot ovat todella rakkaassa muistossa. Kun sain kokoelmani täydelliseksi vaihdoin sen hienoon lennokkiin. Lennokki puolestaan hajosi päreiksi ensimmäisellä lennolla.
    Arvaa harmittiko?

    Mutta muistaako kukaan, mitkä olivat ne kaksi automerkkiä, jotka puuttuivat lähes kaikilta kahviautojen kokoajilta? Niitä ilmeisesti painettiin tahallisesti paljon vähemmän kuin muita. Itse olen unohtanut. Oliko se kaikkein harvinaisin joku amerikanrauta?

    Avatar hiukan moitiskeli meitä poikia autopuheista.
    Mutta kyllä tosi taitaa olla niin, että jos pitäisi valita huonon vaimon ja hyvän auton välillä niin...

    VastaaPoista
  29. Himmee historioitsijatiistaina, 10 marraskuuta, 2009

    Vielä yksi juttu JK:
    Eikös Audi tarkoita "kuuntele".

    Mutta pantaisiko pystyyn lista maailman kymmenestä kehnoimmasta automerkistä?
    Jospa minä aloitan:

    Trabant
    Simca 1000
    Moskvitsh Elite
    Vauxhall


    Jatkakaa siitä. Ja järjestystä saa vapaasti vaihtaa. Joka löytää Trabantia hurjemman, laittakoon rohkeasti sen kärkeen.

    VastaaPoista
  30. Pauligin kahvilappujen ääntämisohjeista jäi mieleen ainakin "Eörö Uillis" (Aero Willys). Mainitsemasi Henry J oli Henry J Kaiserin pikkuauto. Kaiserin isomman mallin ikkunasta katseltiin 1950-luvulla sisään ja nähtiin, että nopeusmittarissa oli lukema 200... Skoda Feliciassani vuodelta 1996 oli jo 220!

    VastaaPoista
  31. Kun äiti on ollut koko ikänsä autoalalla, niin olihan noita, monenlaisia, mutta en muista niitten merkkejä, se ei ollut kiinnostavaa.

    Mutta muistan oven nahkaverhoilun tuoksun, puisen listan tunnun kahvan tuntumassa, valkoisen tereen jota hiplata matkalla mummolaan ja nahan liukkauden, kun jarruttaessa liike jatkui vaikka matka päättyi.

    Sitten 70-luvun alusta muistan auton, jossa oli tavattoman kaunis punerva puupanelointi, kauniin sininen verhoilu ja sähköiset ikkunat.

    Mutta että muistaisin auton merkin... Eipä onnistu. Yhdessä äidin autossa oli joku koriste nokan päällä, mutta en muista mikä se oli.

    Ja siinä 70-luvun sähköikkunaauton nokassa oli tyylitelty kruunu joka toi mieleeni Reza Pahlevin.

    VastaaPoista
  32. Voi olla että Fiat-lyhennettä ei muodostettu saati valittu latinaa osaamatta.

    Tästä tuli jotenkin mieleen kommunistisessa Puolassa eläneen Lecin heitto, joka sopi autoihinkin: Ex oriente lux, ex occidente luxus.
    Sittemmin Lexus tuli kylläkin idästä, mutta ei sitä premium, merkkinä pidä oikein kukaan Volvokin on sitä vain Pohjoismaissa, Saabia en kommentoi.

    VastaaPoista
  33. Ad Kyllästynyt: ...."mieluummin ilman kuin Hillman..."

    "Ison kissan pehmeyttä", sanoi katsastusinsinööri Citroenista (helmapelleistä).

    VastaaPoista
  34. Kemppi, Kemppi!
    Epäkohteliasta! Jo muutkin kyselee ed.kuvan tarinaa! Ketkä, missä, milloin ja miksi?
    pekka s-to.
    P.S. Enkä minä ole "eurooppalainen"...olen suomalainen!

    VastaaPoista
  35. Minä olin lapsena lumoutunut autoista, kertoman mukaan tunnistin 2-vuotiaana (vuonna 1965)kaikki silloiset automerkit. Tämä on tietysti, jos se on totta niin kuin haluan uskoa, kohta viisikymmenvuotiaan elämäni ehdoton huippusaavutus. Sen muistan ainakin, että ranskalaiset autot tunnisti pimeällä etuvaloista helposti - niiden loiste oli keltaisempi kuin muiden.

    Lähipiirin autot olivat suuren ihailuni kohteita: Eki-sedällä oli Hillman. Satumaisen upea auto. Tädin miehellä oli kolmevaihteinen paketti-Dodge, jolla kuljetettiin silakkaa minkinruoaksi. Unelmien kaara, vaikka haju oli ohjaamossakin muheva varsinkin kesäkuumalla.

    Isällä oli ensin vaaleansininen Anglia (sitä näkee vieläkin Heartbeat-sarjassa poliisiautona) ja sitten viininpunainen, pyöreämuotoinen DKW (niitä ei näe enää missään, ei edes tässä viestiketjussa), rekisteritunnus GN-979. Sitten punainen Datsun Bluebird (GMX-675), jonka kojelaudan mittarit olivat aina tuoreiden tai kuivettuneiden sylkipisaroiden likaamat.

    Datsunin jälkeen lumo hälveni. Sen punaisen Austin Maxin rekisteritunnusta en enää muista, saati myöhempien autojen. En isän, enkä omieni.

    VastaaPoista
  36. Mulle auto oli kulkuväline A:sta B:hen, ei sen kummempi. Myin sen kolme viikko sitten osiks, olis muuten menny litistykseen.
    Oon omistanu vähäaikaa ensin yhen sitten toisen auton ja viimenen oli omistuksessani 15 vuotta. Ei kirpassu sen myyminen.
    Enää en autoo hanki, vaikka ystävät kauhistelevatkin, et "kuinka sää nyt pääset liikkuun?" Niinku sitä ei ois polkupyöriä, linjureita, junia ja omat jalat kävellä!
    Henkilöautot on käsittämättömän staatuksen saaneita peltilaatikoita...

    VastaaPoista
  37. 70-luvun opiskeluvuosina oli mukava tulla kotipuoleen Tervajoen asemalle talvipakkasilla, kun vastassa oli lämmin Saab. 6-7 tunnin matkalla Turusta junanvaihtoineen ehti usein kylmettyä niin, että osasi arvostaa talvioloihin tehdyn auton kyytiä lopputaipaleella. Joskus 50-luvulla samanlaisen lämpimän nautinnon oli tarjonnut Popeda-taksi.

    Toisenlaista oli käydä usein elokuvissa Vaasassa kaverin Morris Minillä. Siinä tunsi istuvansa takapuoli tienpintaa viistäen; kylmä ja bensankatkuinenkin auto Mini oli.

    Naapuripitäjän lukiota kävimme paljolti VW-kuplalla, joka oli varsinainen jääkaappi kylmällä. Se vaihdettiin kovimpina pakkasaamuina isoon, pehmeästi kulkevaan Peugeot`iin, jonka samettipenkeillä istuen koulumatkakin oli nautinto. Ehkä sen vaikutuksesta hankimme myöhemmin oman Peugeotin.

    VastaaPoista
  38. Tämä on varmaan jokin itsestäänselvyys, jolla meitä tosikkoja nöyryytetään, mutta Ranskassa keltaiset ajovalot olivat pakolliset 90-luvun alkuun saakka. Logiikkana kai, että ne (muka tai kai sitten)näkyvät pidemmän aaltopituutensa takia sumussa paremmin. En tiedä pitikö paikkansa.

    VastaaPoista
  39. Fiat tulee sanoista "Fix It Again Tony".
    Mitä Pauligin pahveihin tulee minulla on jokunen juliste, joissa samalla plakaatille on koottu 59 kahvilappua. Kertokaan divari, niin toimitan ne sitten jobbattavaksi.

    VastaaPoista
  40. Lexus ei ole sen kummempi kuin kallis Tuijota. Nimi kehitettiin mainostoimiston brain stormissa muistuttamaan kallista, niinkuin sanaa luxus.

    VastaaPoista
  41. Ad Omnia: - Taunuksen kuvasta - siinä on K. Kemppinen ajanut ensimmäisen oman auton pihaan ja kipaissut kameran taakse. Kaikki paikalla olijat ovat sukulaisia, kuuluisa äidinisä mukana, eno pelkääjän paikalla jne. Kirjoittaja luultavasti auton takana. Auton tuhovoima näkyy heti - huolellisesti kuvatut ja taitavasti vedostetut kuvat vaihtuvat näppäilyihin. Tämäkin on 6 x 6 vedos, jonka resoluutio on mitä sattuu.

    Niin muuttuu mailma. Minulla on joitakin Kauhavan sota-ajan kuvia bromivedoksina koossa A 2.

    VastaaPoista
  42. Ad Omnia: - kautta Pohjanmaan talo oli uskovaisillekin keino komeilla. Siellä näkee vieläkin liian mahtavia asumuksia. Pula-aika ja pika-asutus tekivät tästä nopeasti lopun. Arvaukseni on, että auto korvasi tämän menetsymisen merkin vuosikymmeneksi. Vaaroista ja haitoista ei ollut tietoa. Jätkät käyttivät bensiiniä korvan takana hajuvetenä tansseihin lähtiessään.

    Juuri Kauhavalla avoin koneromantiikka saattoi olla myös Ilmasotakoulun syytä. Olihan se nyt ihme, että on kone, joka pysyy ilmassa ja pitää kovaa ääntä!

    VastaaPoista
  43. JK: "...Audi on latinannos sanasta Horch, "tottele"."

    Komppaan Himmee hoota.

    "Horchen" on kuunnella ja Audin merkitys selviää vaikkapa termistä audiovisuaalinen. Samaa juurta siis.

    Opin tämän silloin, kun tein Audin mainontaa. Ja on tästä muuten puhuttu ennenkin.

    VastaaPoista
  44. Mutta pantaisiko pystyyn lista maailman kymmenestä kehnoimmasta automerkistä?

    Hauskaa toki noin anekdoottitasolla, mutta tällaisen listan laatimisyrityksillä osoittaa kyllä pääasiassa vain tietämättömyytensä autoista ja niiden valmistuksen historiasta.

    Useimpien autovalmistajien historiaan liittyy hyvät ja huonot kautensa. Joskus on syystä tai toisesta (esim. sotaoloissa tai pula-aikana) tehty vaatimattomampaa laatua, mutta poikkeukset eivät ole sama kuin koko kuva.

    Yksittäisiä automalleja voisi ehkä yrittää asettaa johonkin järjestykseen, mutta eri aikoina ja eri ympäristöissä on kuitenkin ollut niin erilaiset edellytykset ja vaatimukset, että sekään ei kokonaisuutena ole kovin antoisaa.

    Esimerkiksi ajatuksen esittäjän listaansa ottamat Simca ja Vauxhall olivat molemmat vielä 60-luvun alussa nimenomaan laatuautomerkkejä. Pikkuautojen tuotannon kanssa molemmat firmat sitten kompuroivat, ja merkkien arvostus laski. Simca katosi, mutta Vauxhallia valmistetaan yhä Opelin rinnakkaismerkkinä. Aikanaan mm. Uudenkaupungin tehtaassa valmistettiin Vauxhall Calibraa, eikä kai nyt sentään ihan huonosti.

    Hyvä esimerkki on myös Skoda, jonka joku olisi varmasti vielä 90-luvun vaihteessa vaatinut otettavaksi huonoimpien merkkien listaan, mutta tuskin nyt.

    Riippuu niin kovin paljon siitä, miten kapeasta näkökulmasta asiaa katsoo.

    VastaaPoista
  45. Joskus 70-luvulla olin Fiatin kyydissä Pariisin lähellä. Kuljettaja kertoi erään laajemman aukean kohdalla, että kunta oli joutunut kaatamaan puita pitkällä suoralla. Syynä epileptiset kohtaukset joita jotkut autoilijat saivat. Johtui laskevasta auringosta puiden takaa ja auton nopeudesta. Olikos se 21 välähtelyä sekunnissa, joka epileptisen kohtauksen aiheuttaa.
    Vanhoissa televisioissa kuvanopeus taitaa olla 24 sekunnissa.

    Meksikossa taisi Fordin Nova-mallin myynti tyssätä, koska "no va" tarkoittaisi "ei liiku"

    VastaaPoista
  46. No sitten varmaan Kian myynti tyssää pian Suomessa. Meillähän on vahva No Kia-liike.

    VastaaPoista
  47. Anonyymi:

    Toki minä sen ymmärrän, ettei huonojen autojen top ten ole koskaan ongelmaton. Näin hiljattain uutisen, jonka mukaan amerikkalainen Hummer olisi kaikkien aikojen kehnoin ja tarpeettomin auto. En ota siihen kantaa, kun en ole koskaan ajanut.

    Mutta Trabantia olen ajanut. Simca tonni on kahdesti syttynyt tuleen kesken ajomatkan ja kerran irtosi vaihdekeppi noin vain.

    Kyse on siis henkilökohtaisista arvostuksista ja kokemuksen mukanaan tuomista tuomiolausekkeista.

    Siitä en peräänny, että Trabant on listaykkönen. Saatte vaikka ampua mutta mielipiteeni pidän.

    VastaaPoista
  48. "Osta ifa, auto paras,
    sit ei vohki kenkään varas.
    Seitsemän siihen mahtuvi,
    neljä sisään istuvi,
    kaksi taakse työntämään,
    yksi ämpärillä muttereita keräämään."

    Vähän tuo Rosinante ontuu tuossa lopussa... väliäkös sille. Nää on mun omia muistikatkoksia.

    VastaaPoista
  49. JarMom: "Meksikossa taisi Fordin Nova-mallin myynti tyssätä, koska "no va" tarkoittaisi "ei liiku"."

    Tämä on usein käytetty perusteeton väite.

    VastaaPoista
  50. Nyymiölle kiitos:

    Löysinkin sivuston "The Chevy Nova That Didn't Go" jossa muutakin mukavaa kerrottiin.
    Liian hyvä juttu ollakseen totta...

    VastaaPoista
  51. Himmee historioitsija:
    Siitä en peräänny, että Trabant on listaykkönen.

    Odotapas vaan, kun menee muutama vuosi. Silloin taas Trabantia tehdään, nykynäkymien mukaan todennäköisesti sähköautoversiona, ja senkin arvostus kääntyy taas ympäri.

    Automerkit ovat vain tehtaidensa markkinointiosastojen enemmän tai vähemmän onnistuneita luomuksia. Nykyisin kovin monet autot tehdään samoista osistakin. Mainostamalla luodaan mielikuvia halvoista ja kalleista merkeistä (esim. tyyliin Seat / Skoda / Audi), vaikka tavara on käytännössä likipitäen samaa.

    VastaaPoista
  52. Vai että ilman Hillmania paras... Nykyään Suomessa kai voisi sanoa että "mieluummin ilman kuin (Mika) Illman..." - vai voisiko?

    VastaaPoista
  53. Ei se ole mikään puolustus, että hain Kemppisen isältä (poika Kemppinen muistuttaa suuresti isäänsä) kallispalkkaista oikeudellista neuvoa 70-luvulla.
    Isä Kemppinen otti vastaan ja delegoi jutun nuoremmalle assistentilleen (sen ajan mittapuiden mukaan aika hyvän näköinen blondi)
    Asianojojuttu meni reisilleen. Kansa-yhtiöt vastaan joku..
    Kaikkea ei jaksa tai ei halua muistaa.

    Mitä itse vanhoihin autoihin ja muuhun aikamme sälään tulee, täältä löytyy aarrearkku:
    http://savok.name/index.php
    Google toolbar tranlator kääntää - omalla tavallaan.

    VastaaPoista
  54. Sciccaun seuraaja oli Trabant ja Ifan Wartburg.

    VastaaPoista