Sivun näyttöjä yhteensä

22. marraskuuta 2009

Älä osta kameraa



Olin tavanomaisilla retkilläni ja katselin Hienostoliike Anttilassa vedenkeitintä, joka lupaa kiehuvaa vettä 5 sekunnin kuluttua napin painamisesta. Neskahvit ovat ihan hyviä ja espressokeittimet huijausta; ne pitäisi pestä vahvoilla teollisuuskemikaaleilla aina seitsemän kupin välein, jotta juoma maistuisi hyvältä.

Kuten joku kirjoittaja, nautin itsekin siitä hitaudesta, jolla kuplat ilmestyvät ja vesi alkaa kiehua. En enää ymmärrä, miksi jälki-istunto oli rangaistus. On suuri nautinto seisoa ikkunassa ja jarruttaa kaikkia ajatuksia ja mielikuvia. Tunti on kuin tuokio.

Yleistäisin varovasti: hitaus on elämänarvo, jonka merkitystä ei ehkä tajuta, jolle ei osata antaa arvoa. Pariisissa Pont Mirabeau ei ole erikoisen hyvä paikka, vaikka Apollinaire sellaista väitti. Moni muu silta on parempi, ja niillä melkein kaikilla on veteen tuijottajia. Vesi on hidas mutta suunnattoman vanha ja vahva.

Seuraava etappi oli lehtiteline. Englanninkieliset valokuvauslehdet ovat melkein pelkkää Canonin ja Nikonin mainosta, mutta muuan saksalainen julkaisu, jota Rautakirja syystä tai toisesta pitää kioskeissa, on aivan erinomainen. Koska se on kallis, katson tarkkaan, millaisia mittaustuloksia muuan Panasonicin Leican nimeä kantava objektiivi on saanut.

Kotimainen julkaisu on minulle liian taiteellinen. En lämpene kisailulle kummallisimmasta kuvasta.

Mutta sitten mulla sytytti!

(Ruusuneeminolkaveikko kertoi painiottelustaan. ”Minä en kuvia kunnoittanu, vaan nakkasin sen körmyn niskalenkistä mattoon niin että monot vilahti. Ja kansa hurras! Kun ihmiset oli päästäny suoraa huutoa ainakin viis minuuttia mä rupesin ihmettelemähän. Sitten mulla sytytti. Trikoot oli revenny.”)

Olin kantanut murhetta harmaista säistä ja valokuvailukauden päättymisestä. Lehti yllytti. Minulla on sellainenkin periaate, etten hevin osta uutta vehjettä ennen kuin olen opetellut vanhan käytön todella kunnolla. Niinpä valokuvasin kirjapinojani ja hyllyä ja kokeilin hitaita suljinaikoja ja nopeita asetuksia.

Lumix G 1:n kenno kestää reippaasti 800 Asaan ja nippanappa 1600:an. Viis minä kohinasta, ellei se nyt mahdottomiin mene.

Olin siis lukenut, että Nikonin tietyssä uutuusmallissa herkkyysasetus ulottuu – noin 100 000 Asaan.

Sitten mulla sytytti!

Leikimme joskus kauan sitten neuvostoliittolaisella hämäränäkölaitteella. Siihen aikaan sotilasmateriaalia sai kirpputoreilta. Siis: valonvahvistimet tekevät tuloaan digikameroihin ja kohta pystyy kuvaamaan säkkipimeässä tai melkein. Vakaimet ja erilaiset jalustat sallivat aika pitkiä valotuksia – ja uusi maailma avautuu.

Jo kesällä olin alkanut hävetä tyhmyyttäni ja ylimielisyyttäni. Kameroiden valmiit idioottiohjelmat ovat nimittäin erittäin käyttökelpoisia. Ihastuttavin on huutokauppamoodi. Kamera ottaa kolme kuvaa ja tarkentaa ja valottaa ne hiukan eri tavoin. Tuloksena on todennäköisesti käypä kuva nettiin.

Ellette uskoisi, esimerkiksi juomalasin (Aino Aalto) valokuvaaminen on vaikeaa, ja esimerkiksi nettiostaja haluaa nähdä mm. sen, onko lasi ehjä. Tosi vaikeita kohteita ovat puukko tai kupera koru. Puhe on koko ajan harrastelusta eli en rupea hankkimaan valonheittimiä enkä reflektoreja vaikka kieltämättä pieni valoteltta houkuttelisi tiettyihin skannausongelmiin – esimerkiksi ylisuuri karttakirja.

Otsikkoni oikeuttaa meneillään oleva hintakehitys. Kameroiden hinnat tulevat todella rajusti alas. Hintaluokka 200 – 400 euroa tarjoaa suurenmoisia vehkeitä. Tutkin mutta kieltäydyin ostamasta Lumixin uusinta versiota, koska en harrasta videokuvausta; siinä olisi ollut mukana mm. stereoäänitys ja tietenkin skarppaus zoomauksen aikana. Ja puoli tuntia liikkuvaa kuvaa stillikameralla! Hinta alle tonnin.

Arvaisin etteivät Canon ja Nikon ole enää kauan itsenäisiä yrityksiä. Isot pojat ovat asialla ja ostavat brändit ja tarvittavan määrän asiantuntemusta. En esimerkiksi hetkeäkään kuvittele, että Panasonicin kanssa ”yhteistyössä” oleva Leica saisi ihan itse tehdä muuta kuin näitä viiden tuhannen euron runkoja (M9). Kyllä se on Japani kun määrää.

Jospa japanilaiset muistaisivat tussipiirroksensa ja tekisivät todella kömpelöitä ja vaikeakäyttöisiä kameroita! En voi olla myöntämättä, että ihailen heidän ja kiinalaisten grafiikkaa, harrastelijamaista viivaa, jonka opettelemiseen menee elinikä.

Japanilaisen kulttuurin ihailijaksi en ilmoittaudu. Monet sen keskeiset osat ovat peräisin suoraan preussilaisista sotilasakatemioista. Edes kamikaze-lentäjät eivät olleet keskiaikaisia friikkejä, vaan lausuivat syöksyessään pahki panssarilaivaan ulkomuistista Goethea, Schilleriä ja tietysti Nietzscheä.

36 kommenttia:

  1. LAUSUIVAT GOETHEA...

    Mistahan tama tiedettais?? Eikohan nama kamikatzet menneet tuusan nuuskaksi eivatka jaaneet kertomaan, muistelivatko vanhoja japanialaisia jumalia vai mita. Ei oikein maistu, etta japanilainen kuolemaan vihkiytynyt paukuttelisi eurooppalaisia juttuja. Olisko jollakulla ollut tarve tehda tallainen story?

    Sen kylla uskon, etta useahko Rynnakon mies oli tehnyt tilit selvaksi jumalansa kanssa, kun lahtivat Juustilan kankaalta kohti Portinhoikkaa.
    Sita en ostaisi, jos joku vaittaisi kuulleensa Taolaisia viisauksia tassa yhteydessa; ei istuisi tahan yhteyteen.

    VastaaPoista
  2. SAAKO NAYTTELYESINEITA KUVATA?

    Olen luullut, etta esim. taidenayttelyissa ei tauluja saa kuvata. Muchenin Pinotek Modernessa yllatyin, kun tauluja valokuvattiin. Kysyin virkailijalta ja tosiaan sai kuvata kunha ei kayttanyt salamaa. Lieneeko yleista?

    VastaaPoista
  3. Ad UoleviS: - kukapa sen tietää. Pointti oli ihailu ja osaaminen + saksalaisussuuntaus. Tausta on japanilaisen eliitin erään osan vahva eurooppaliastuminen 1900-luvun alusta. Kävivät myös ahkerastai Saksassa teknillisiä korkeakouluja.
    Lähde: Timo Vihaainen, Länsimaiden tuho

    VastaaPoista
  4. AdaAnonyymi: Saa. Itse kuvasin viimeksi antaumuksella British Museumila. Salamakielto on järjellilnen - sanovat väläyksien vaikuttavan fysikaalisesti pigmenttiin. N.Y: Modern Art Museum sallii myös ja on mainio kohde - siellä on vitriinissä mm. sykähdyttäviä arjen esineitä.

    Lasin läpi kuvaamisessa on kikkansa.

    Näyttelyn ylläpitäjä voi kuitenkin kieltää kuvaamisen tilojen haltijana kotirauhan (julkisrauhan) nojalla.

    VastaaPoista
  5. Jos kiiruhtaa ilman kiirettä, se vaikuttaa ihan siltä, kuin inhoaisi sitä hetkeä jossa elää. Silloin ikään kuin kiiruhtaa inhoamaan seuraavaa hetkeä. Ehkä hetkestä voi nauttia vasta sitten kun pitää omasta seurastaan.

    VastaaPoista
  6. Mielenkiintoinen oletusarvo: Näyttelyissä saa kuvata.

    Helena Schjerfbeck: Tammisaari, Matisse Museum: Nizza, Picasso: Ateneum. Näissä ainakin oli kielletty.

    'Julkisrauhan' suojelu on aiheellinen mutta olettaisin myös 'piraattikopioinnin' olevan ('ammattikameroilla') varteenotettava kiellon syy.

    JR50

    VastaaPoista
  7. Ad Anonyymi: mainitsemiisi on tekijänoikeus voimassa (70 vuotta kuolemasta). Valokuva maalauksesta on kappaleen valmistamista ja vaatii siis tekijän suostumuksen. Oletettavasti joissakin museoissa suostumus on saatu.

    Mielipide: käsivaralta kuvaaminen ei toistaiseksi tuota tuloksia, joilla olisi kaupallista merkitystä. Turha kieltää. Jalusta ja salama muuttaa asian - tuloksena on esimerkiksi julisteeksi kelpaava kuva.

    Outoa: joissakin näyttelyissä yms. kerätään kamerat naulakkoon - mutta ei puhelimia. Nykyisillä kännyköillä saa yllättävän hyviä kuvia...

    VastaaPoista
  8. Valokuvaaja Martti Lintunen sanoi viime sunnuntain Aamusydämellä seuraavaa: "Kameralla kuvaaminen etäännyttää. Ei voi olla täysin hetkessä mukana jos aikoo kuvata."

    Eikö valokuvaaminen ole tavallaan metsästystä ja kamera ase? Sitä katselee kaikkea saalistusmielessä, hyvän saalin toivossa.

    Eli jos oikeasti haluaa olla läsnä tilanteessa ja hiljentyä, eikö kamera pidä jättää narikkaan?

    VastaaPoista
  9. Ei täälläkään saa näyttelyissä kuvata. Siis Vaasassa. Menen kyllä nyt ihan kohta kokeilemaan yksityistä galleriaa. Saa nähdä.

    Olisi kiva saada kuva jokaisesta teoksesta, tosin en tiedä miten lasin läpi kuvaa saa voimakkaasti valaistussa tilassa. Täytyy katsoa. No ehkä muutaman veistoksen kanssa onnistuu.

    Harrastajakuvaus on kivaa, kun ei tarvitse osua välttämättä nappiin!

    VastaaPoista
  10. Eikös museo kuitenkin ole julkinen tila johon yleisöllä on vapaa tai maksullinen pääsy? Eikä näin ollen kuvausta voisi kieltää julkisrauhan perusteella vaan tekijänoikeussäädöksellä?

    Salamassa on järkyttävä energiamäärä ja kyllä siinä fotonit saavat kyytiä kuin influennssa-pisarat aivastaessa.

    Japanilaisten lentäjien kohtaloista voi lukea esimerkiksi Saburo Sakain Samurai-kirjasta. Sillä edellytyksellä, että kirjan saa jostain käsiinsä.

    VastaaPoista
  11. "Oottako sattunu näkemähän painija Veikko Huhtalaa? Moon sattumalta se sama miäs."

    VastaaPoista
  12. Puhelinkameroista

    Hyvissä oloissa saa oikein hyviä, mutta huonoissa oikein huonoja kuvia. Salamaa, jota Apple ei vielä ole "keksinyt iPhonee " eli lainannut parannellen muiden jo vakioimaa, vaivaa tehonpuute, kertaalleen läpilyönyt xenon-salama on useimmissa uusissa malleissa downgreidattu led-tuikkeeksi. Linssisuojuksistakn on luovuttu, ja silloinkin kun sellainen on, se naarmuttaa (Nokia N97).

    Mutta funktinaalisuus on parantunut, Apple app storen useiden ja Ovi Storen yhden skannerisivelluksen jälkeen onnistuin viikko sitten saamani Nokia E72:n valmiksi sisältämään Multiscanner-softaan. Se tunnistaa ainakin suomea ja englantia mainiosti, asiakirjoista saa aika toimivasti skannattua tekstitiedostoja ja käyntikorteista saa vallan loistavan hyvin suoraan kontaktitietoja talteen.

    VastaaPoista
  13. Se mikä on metka juttu nykyisen poliittisen korrektiuden maailmassa, on etten saa mennä Ateneumiin tai kaupungintaidemuseoon. Molemmissa on kävelykepit kielletty.

    VastaaPoista
  14. Espressokeittimiä on monenlaisia, palatakseni alkuun. Mun La Pavonini on hidas lämpenemään, mutta sitten kun sen kuusisataa wattia on peruslämmennyt, on vesi siitä läpi tullessaan kunnon kahvikuumaa. Lisäksi sen kahvikahvassa on venttiili, joka päästää pressoa ulos vasta kun siinä on kunnolla painetta. Ennen uuden panoksen tekoa kopautetaan vanhat roskiin ja huuhdotaan koppa kuumalla vedellä. Veden neutralointia lukuunottamatta tulos on kahvilaespresson veroinen (Torrefazionen espresso on sitten ihan oma lukunsa).

    Tarkoittikohan Kemppinen niitä mutteripannuja? Ne maistuvat järkiään alumiinille.

    VastaaPoista
  15. Salamakielto on hyvin perusteltu myös katsomisrauhan kannalta. Kuvitelkaa sitä vilkkuvan valosaasteen määrää jossain Louvressa tai Uffizin galleriassa.

    VastaaPoista
  16. "käsivaralta kuvaaminen ei toistaiseksi tuota tuloksia, joilla olisi kaupallista merkitystä. Turha kieltää." - Jukka Kemppinen

    Osamisen puutetta. Nyky järkkäreillä ja hyvällä linssillä JOS taulun valaitus sattuu olemaan hyvä (usein on ja usein ei ole) pystyy kyllä todella hyviin tuloksiin. Kikkana on ottaa jolain järjellisessä ISO:lla sellainen toistakymmentä kuvaa siitä samasta paista ja stäkätä ne yhteen, niin että kohina kumoaa itsensä ja jäljelle jää vain "signaali" ilman kohinaa. Kun vielä osaa pitää kameraa hyvin käsivaralta (erilaisia otteita tärinän vaimentimeksi) niin kyllä tauluista saa käsivaralta erinomaisia kuvia. On tullut maailman museiossa kuvattua. Kaokeileppas huviksesi miten pimeässä ESO 5D mark II:llä pystyy kuvaamaan tällä teniikalla. Voin sanoa, että tosi pimeässä.

    Tiedän kyllä ammattilaisena mikä on kaupallisesti käyttökelpoinen ja mikä ei. En kiellä etteikö erilliset studiolosuhteet ja jalusta auttaisi taulun kuvausta, mutta kyllä hyvää jälkeä nykykameroilla saa. Melkein voisi sanoa, että siellä missä saa jalutanki kanssa (ilman ulkoista salamaa tai valojen säätöä kuvausta varten) kuvattua taulun hyvin, niin siellä saa osaava nykyjärkkärillä hyvin kuvan. Toki työläämpää, mutta silti.

    VastaaPoista
  17. "espressokeittimet [...] pitäisi pestä vahvoilla teollisuuskemikaaleilla aina seitsemän kupin välein, jotta juoma maistuisi hyvältä."

    Tietämättä sen tarkemmin, minkälaisista espressokeittimistä on kyse, pidän espresso-harrastajana yo. yleistystä groteskina (neskahvista lienee turha ryhtyä tässä jauhamaan). Toki, täysautomaattisista laitteista en ole koskaan hyvää kahvia saanut, mutta perinteisemmät ns. puoliautomaattiset eivät vaadi kuin kahvin kanssa kosketuksissa olevien osien puhdistamista käytön jälkeen/ennen, vaikka sitten vain kostealla rätillä. Lisäksi konetta on hyvä 'huljuttaa' laskemalla vettä läpi, niin ikään ennen ja/tai jälkeen keittopuuhien. Vaivaahan tämä vaatii, mutta niinhän hyvät asiat elämässä muutenkin.

    Tietenkin hyvä kahvi edellyttää myös kohtuu-tuoreiden papujen jauhamista paikan päällä, minkä vanha kansa taisikin tietää nykyisen, tyhjiöpakatun ja valmiiksijauhetun käyttäjiä paremmin.

    Voi aikoja, voi..

    VastaaPoista
  18. "En enää ymmärrä, miksi jälki-istunto oli rangaistus. On suuri nautinto seisoa ikkunassa ja jarruttaa kaikkia ajatuksia ja mielikuvia. Tunti on kuin tuokio."

    Se varmaan johtui siitä, että JK on kiireettömän ja vanhan ajan lapsukaisia. Jolla oli omia ajatuksia jopa koululaisena.

    Nykyisille lyhytjännitteisille, alati levottomimmille koulukkaille ja tietokonepelien orjuuttamille, kärsimättömille sekunttimiehille tunnin paikallaan olo voi olla henkilökohtainen helvetti.

    Jälki-istunnon voi tarpeen vaatiessa suorittaa tuijottaen intensiivisesti taululle valkoisella liidulla piirrettyä X-kirjainta.

    Se vasta on todellinen rangaistus kurittomalle sukupolvelle. Yleensä Suomen koululaiset ovat suuremmalta osin niin fiksuja, ettei tällaista "kovennettua arestia" tarvitse määrätä.

    Kovennettu aresti sopii siis vain patologisille häiriköille tai änkyröille stalinisteille.

    Mistähän muuten sana aresti tulee?

    VastaaPoista
  19. Ad H. Milén et alii: - täysautomaattisista ja mutteripannuista.

    Minulla on kahville kaksi käyttöä, nautinto ja pikahuume. Jälkimmäiseen (aamulla) välttää mikä vain.

    VastaaPoista
  20. Ad Catulux: - arrest - ruotsin kautta latinasta ad + restere eli palauttaa rauhallisuuteen (!)

    VastaaPoista
  21. Ad Anonyymi: - tunnustus: minulla on kohtuullinen muutaman sadan kuvan valikoima muinaisesineiden kuvia ja osaan kuvata hämärässä käsivaralta. Helpoin tekniikka LCD-näyttöä käyttäessä on kuvata mahan päältä ja työntää kameraa kevyesti hihnan varassa.

    En iljennyt sanoa, että käytännön ongelma on kuvaaminen salaa vahtimestareilta, joissa on kaikenlaista väkeä, kun kuvittelen ajoittain olevani suppeissa piireissä ns. tunnettu henkilö, enkä mielelläni esiintyisi iltapäivälehdessä otsikolla "Kemppinen paiskattiin pokat kaulassa pellolle".

    Onko arv. Anonyymillä kokemusta polarisaatiosuotimesta digilinssissä? Käytin sellaista ennen Leicassa, ja sehän syö lasin heijastukset aika hyvin. Nyt en ole kokeillut.

    VastaaPoista
  22. Vanhan ja kiireettömän ajan lapsilla ja ehkä aikuisillakin oli ihan omia ajatuksia. Miten lienee nykyisillä impulssiensa uhreilla (ADHD!) kysyn vaan?

    VastaaPoista
  23. Arestia, perkele.

    Englanti, arrest, myös substantiivi an arrester,
    puola, areszt
    ranska, arrêt
    skandinaviska, arestere

    VastaaPoista
  24. Mitähän ihmettä halusit tekstilläsi sanoa.
    Meni yli hilseen.

    VastaaPoista
  25. Anonyymi kirjoittaa - että pimeässä tulee hyviä kuvia ;-) kun osaa stäkätä useita ruutuja päällekkäin, jolloin ruudut syövät toistensa kohinan jne höpinätä. Ja kuittaa tähän päälle olevansa ammattilainen.
    -
    Kun minäkin olen ammattilainen ja vieläpä ihan oikea sellainen niin sopii ihmetellä, miten anonyymi ammattilainen tekniikallaan hoitaa jokaisen syntyneen ruudun oman epätarkkuuden tai liikkeen aikaansamaan epäterävyyden.
    Käsivaralta kun kuvatessa en usko että sellaista setää on syntynytkään joka vetäisee skarppeja ruutuja kymmenen peräkkäin pikselin tarkkuudella samaan saumaan.
    Tämä stäkkäys vaatii softan, mitä lienee anonyymi käyttää?
    Kun taulun lähellä on valo, siitä tulee tauluun enemmän ja vähemmän valoa mitä kauempana lamppu on, siis taulun alareunassa on valoa vähemmän, valon määrähän muuttuu etäisyyden neliössä. Tämäkin vaikuttaa jos tehdään tätä hmm stäkkäystä varsin rajoittavasti.
    En siis usko tällaisella tekniikalla syntyvän yhtään mitään, mutta olen halukas näkemään lopputuloksen ja osaframet. Oppisikohan siitä jotain uutta?
    -
    K kysyy polarisaation apuja.
    Onhan niitä, mutta pola vie sen viimeisenkin valon paljon siis putoaa valon määrä joka polan läpi kulkee. Saattaa sensijaan kannattaa mennä n 45 asteen kulmaan taulun eteen ja hakea mahdollsiimman heijastamaton kohta ja oikaista PS:n rajaustyökalun perspektiivi moodissa kuva.
    Palkkikamerallahan tätä ei tarvitse tehdä..
    Tuosta syystä usea pro teippaa kameransa mustasta naamasta canonikon sun muut valkoiset sanat umpeen.
    -
    Mutta anonyymin ammattilaisen stäkkäys! tutoriaalia odotellessa.
    Jore Puusa

    VastaaPoista
  26. Siten on valistettu, ettei ainakaan alumiinistä mokkakeitintä saa pesta millään kemikaaleilla ja kahvi on sitä parempaa, mitä vanhempi pannu. Vesipesu riittää.

    VastaaPoista
  27. Mietin nyt kommentointia kaffinkeiton tai valokuvauksen väliltä... Siis ajattelin ettei niin huonoa kameraa nykypäivänä valmisteta ettei kohteen tunnistavaa laatua saada aikaiseksi.

    VastaaPoista
  28. Homo Garrulus,
    Jag ocså var lika som arresterad nu. Sysselsättningar, de ska´gå dygnet runt.

    VastaaPoista
  29. Minun kahvini on vasta nyt ruvennut maistumaan normaalilta. Oli monta vuotta hyvin pahanmakuinen ja ehdotin, ettei juoda enää suodatinkahvia. Olin myös sekaisin tai oli paha olo kahvin jälkeen. Liekö ollut pannu mutta se on suht.koht. uusi MoccaMaster.
    Toivon jouluksi uutta, modernia keitintä jossa on papujen jauhaamismahdollisuus.

    VastaaPoista
  30. Vaihtelevia kokemuksia museoissa kuvaamisesta. Joissakin saa, useimmiten kai ei.

    Pradossa tulivat keväällä ojentamaan, kun kehtasin kuvata käytävällä (en edes tauluja, joista oli täydelliset kuvat jo lukion historiankirajssa). En ollut missään nähnyt kieltomerkkiä, enkä nähnyt kiellon jälkeenkään. Olettivat sen kai olevan itsestään selvää.

    Tekniikan museon ovella on erikseen kieltokyltti, mitä pidin kummallisena, koska museossa ei ole tekijänoikeudellisia teoksia. Perustelivat sitä sillä, että näyttelyesineiden luovuttajat olivat kieltäneet kuvauksen.

    Halusin laittaa kirjaani valokuvan Esko-tietokoneesta. Siitä olisi pitänyt maksaa heille, en ihan ymmärtänyt miksi. Ei heillä voinut olla tekijänoikeutta tietokoneeseen. Prosessi olisi ollut niin mutkikas, että jätin kuvan käyttämättä.

    VastaaPoista
  31. Ad Petteri Järvinen: - tästä asiasta meidän pitäisi mellakoida. Tekniikan museon selitys on potaskaa (K2CO3. Ei esineen omistajalla ole itselläänkään oikeutta määrätä esineen valokuvaamisesta. Asia on periaatteessa tärkeä. Esimerkiksi Google kuvaa talonkuviinsa autot mutta peittää rekisterinumerot, mikä Suomen lain mukaan olisi tarpeetonta.

    Ennen pitkää joku yrittää kieltää polkupyöränsä valokuvaamisen.

    VastaaPoista
  32. Tapahtuu usein: kansainvälisellä seurueella on syöty maittava monikansallinen dinner, vaikkapa norjalaista lohta, ranskalaista keittoa ja viiniä, ruotsalaista riistaa ja italialaista jälkiruokaa ja ties mitä juustoa. Kaikkea on mausteltu, vertailtu ja kommentoitu ennakkoluulottomasti uutta oppien ja siitä nauttien. Sitten tulee kahvi - voi sitä nurkkakuntaista pajatusta kun kaikki selittävät miten huonoa kahvia missäkin ovat saaneet- helposti paljastuu, että hyvää oli vain äidin kyökissä opittu kahvee

    VastaaPoista
  33. Mitä eikö potaska olekaan peruna venäjäksi? !1!!

    VastaaPoista
  34. Huhuuuuuuu, anonyymi ammattilainen, kaipailen edelleen sitä
    stäkking ;-) ( stacking) tutoriaalia.
    Vai nielaisiko valokuvauksen jumala Filmix sinut?
    jorepuusa

    VastaaPoista
  35. Kuulosti tämä stäkkäys niin mielenkiintoiselta, että kokeilinpa. Otin kymmenkunta kuvaa seinätaulusta yrittäen olla pyörittämättä kameraa ja muuttamatta etäisyyttä, valona alassojottava jalkalamppu. Kohinaa tuli! GIMP oli ainoa käytettävissä oleva väline, haparoinnit poislukien homma meni tähän tapaan:

    Avataan tasoina niin monta kuvaa kuin muisti sallii. Valitaan yksi taso taustaksi, siihen ei kosketa missään vaiheessa. Pistetään tasoja näkymättömiksi, kunnes näkyvillä on tausta ja sen päällä yksi taso.

    Valitaan tasojen suhteeksi "Erotus". Siirretään päällimmäistä tasoa, kunnes tasot kumoavat toisensa ja ruutu on "melkein musta". Tasot ovat nyt kohdakkain ja näkyviin jäävä hajanainen ripellys on sitä kohinaa. Valitaan tasojen suhteeksi "Normaali".

    Säädetään tason läpinäkyvyys. Jos tasoja on, tausta mukaanlukien, vaikkapa neljä kappaletta, on läpinäkyvyys 100/4 = 25%. Pistetään taso näkymättömäksi ja otetaan seuraava taso käsittelyyn.

    Kun kaikki tasot on käsitelty, säädetään ne näkyviksi, yhdistetään tasot ja tallennetaan tiedosto.

    Jos kaikki kuvat eivät mahtuneet äskeiseen tiedostoon, yhdistellään niistä uusia, jotka voi edelleen yhdistää.

    Kuinka kokeilussa kävi? Kohina väheni havaittavasti jo kahdella kuvalla ja väheni edelleen, kun lisäsin kuvia, aina kahdeksaan kuvaan asti. Lopputulos: väripinnat sileitä ja kuva jotenkin "pehmeä". Sääliksi käy detaljeja, mutta mitäs piileksivät sen kohinan seassa.

    Kai syytä mainita, etten ole ammattilainen enkä edes amatööri, ihan vain kameran omistaja.

    VastaaPoista