Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Sivun näyttöjä yhteensä
6. marraskuuta 2009
Kemppinen eläkkeelle!
Samppanjapullot poksahtelevat kaikissa kaupungin kanslioissa. Sana on alkanut levitä. Kemppinen jää vanhuuseläkkeelle!
Ystävät ja työtoverit onnittelevat toisiaan vesissä silmin ja sopertavat: tätä on vaikea uskoa todeksi. Että tämänkin onnen päivän sai kokea!
Täytän päivää alle jouluaaton 65. Olen käynyt Malmilla kauppaa melkein aidosta kultakellosta muistolahjaksi itselleni. Tarjoukseni on 65 euroa, mutta myyjä vaatii panemaan kympin paremmaksi.
Kellon kuoreen tulee itse suunnittelemani kaiverrus:
”Kiittäen korvaamattomasta yhteistyöstä
(nimi epäselvä).”
Kuten suuri yleisö on vaistonnut, nuorille lakimiehille opetetaan ensin rikollisuutta. Kun aloin ajaa asioita 22-vuotiaana oikeustieteen kandidaattina, hallitsin kesäharjoittelujen ja heittohommien nojalla täysin sen, että avoimeen asianajovaltakirjaan (rättegångsfullmakt i blanco) ei tarvita todistajia, mutta pitkään valtakirjaan tarvitaan. Todistajien nimet väärennettiin esimerkiksi raastuvan tupakansavun ja viinanhöyryjen kyllästämässä etuhuoneessa.
Kun varsinaisasiainpöytäkirja ”pantiin kokoon” ja siitä kirjoitettiin kappaleita, jäljennöksiä tai otteita, kantapöytäkirja naputettiin kirjoituskoneella. Valtakirjan todistajien kohtaan tuli melkein aina teksti: ”Allekirjoituksen oikeaksi todistavat (nimi epäselvä) ja (nimi epäselvä).”
Samaa menettelyä käytettiin esimerkiksi postissa, sillä jos esimerkiksi villasukat sisältävä paketti oli osoitettu perheenjäsenelle, posti vaati valtakirjan, joka syntikin tuossa tuokiossa tuulikaapissa.
Ilmeisesti joku on väsynyt, koska nykyisin todistajia ei yleensä tarvita. Kertomani menettely on kyllä todellisuudessa melkein laillinen siinäkin tapauksessa että on väärentänyt esimerkiksi vaimonsa nimen pakettikorttiin, nimittäin jos vaimo hyväksyy sen. Saahan toisen kunniaakin loukata, jos teon kohde on sitä mieltä, että kyllä oli hyvin ja kohdalleen sanottu.
Ja kyllä siihen lakimieskoulutukseen muuten kuului ja toivoakseni kuuluu edelleen, että sitoumuksiin ei kirjoitella toisten nimiä millään ilveellä, ei esimeriksi velkakirjan todistajaksi eikä myöskään kuitteihin, jotka ovat tärkeitä papereita.
Leimat ovat valitettavasti jääneet käytöstä. Muistan avioerojutun, jota ajettiin ajan tavan mukaan huoruusperusteella. Tapaukset olivat alkaneet vyöryä siitä, että aviomies oli saunassa todennut, että rouvan persuksissa oli leima ”Asianajotoimisto N.N. Advokatbyrå”.
Muistan edelleen ne leimasimet, joissa oli mustetyyny leimasivarressa. Leimaamisen ääni herätti ihania mielleyhtymiä – sellaisia kuin sotilaspassin leimaaminen kotiuttamisen yhteydessä.
Etsin jatkuvasti diasarjaani korkeimman oikeuden arjesta. Sinettikone, jolla prässättiin se iso valkoinen sinetti määräyskirjoihin ja eräisiin muihin kaikkein juhlallisimpiin dokumentteihin, oli puolen huoneen kokoinen. Luulen kyllä kähveltäneeni näitä isoja sinettejä, jotka vanhempi väki saattaa muistaa yliopiston ennen antamista maisterin todistuksista ja joita asiaan kuuluvasti kooltaan maltillisempina käytettiin minun aikanani myös menestyksellisesti suoritetusta ylioppilastutkinnosta annetussa todistuksessa. Taidankin muistaa, missä riippukansiossa niitä on. Oikeudellista merkitystä näillä lappusilla ei ollut, kuten ei liioin korkeimman oikeuden vielä pitkään minun aikanani pitkän mallin mukaan laadittuihin päätöksiin liittämään loppukaneettiin ”Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot”. Konseptiin se kirjoitettiin ”T.k.a.n.” Väitöskirjassani selvitin, että tuo lause tarkoittaa, ettei ratkaisusta voi valittaa enää yleisin muutoksenhakukeinoin, ja sitä käytettiin ylimmän instanssin – esimerkiksi Hänen Majesteettinsa – asiakirjoissa ainakin jo 1600 luvulla. Detta alle som vederbör till undersåtiga efterrättelse lände.” Vuodesta 1918 sana ”alamaisesti” jäi käytöstä.
Oikeusneuvos X ei alun alkaenkaan pitänyt minusta eikä tavastani kommentoida esimerkiksi hänen huomautuksiaan sanomalla: ”And the little boy wins a big cigar.” Hän sanoi että heillä Turun hovioikeudessa oltiin tarkkoja. Joku asianajajan ketale esimerkiksi kirjoitti nimensä muotoon ”Matti O. Virtanen” ja hovioikeus oikaisi sen aina muotoon ”Matti Olavi Virtanen”. Kysyin nimittäin heti, että kai hän muuttaa päivän puheenjohtajan allekirjoituksen kanssa. Asianomainen, joka oli syventynyt tarkastelemaan kattolistaa, allekirjoitti aina ”J. Leivonen”.
Vanhemmat jäsenet puhuttelivat nuorimpia esittelijöitä aina ”tuomariksi”. Itse ei saanut koskaan esittäytyä tuomariksi, koska sellaista virkanimikettä ei ole. Kun se suuri hetki koitti, että oikein oikeusneuvos esitti lähempää tuttavuutta ilmoittaen etunimensä kuin suurenkin salaisuuden, se tarkoitti käytännössä, että esittelijä ryhtyi puhuttelemaan korkeaa henkilöä initsiaaleill eli nimikirjaimilla: ”Kuule C.K….” Esittelijän edellytettiin tietävän, kuka on Ops ja kuka Pos, ja jos virkaiässä edellä oli joku samojen nimikirjainten käyttäjä, nuorempi sai luvan jonottaessaan käyttää esimerkiksi kolmea kirjainta. Viimeisinä vuosinani hovioikeudessa, ennen kuin jouduin kaltevalle pinnalle ja huonoon seuraan yliopistotehtäviin, pidin asianmukaisena ja kodikkaana, että asessori O.M. kajautti jaostolle astuessaan ”Vittuuks’ kuuluu.”
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eikö se fraasi kuulunut ruotsiksi "Det alle, som vederbör, till underdånig efterrättelse länder."? Olen ollut kyllä ollut siinä käsityksessä, että KKO:n tuomioihin ja päätöksiin nykyäänkin kirjoitettaisiin loppukaneetiksi "Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot". Ainakin korkein hallinto-oikeus käyttää tuota loppukaneettia edelleen.
VastaaPoistaVaikka et usko, kateeksi käy.
VastaaPoistaOnneksi Olkoon Kemppinen!
VastaaPoistaKyllä se siitä merkkipäivä ohi menee.
Josko Kemppinen kota on vapaa virastaan ja virkansa velvoitteistaan, niin voisiko olettaa, että alkaisi pian kirjamarkkinoilla kuhisemaan.
ENTA MITA ISONA ??
VastaaPoistaTaas hyva tarina tunnetusta henkilosta. Tekisi mieli kysya, mita Jukka K. aikoo nyt isona, kun tuoita energiaa tuntuu olevan.
Oletan bloginpitamisen jatkuvan (kiitos!), mutta kaipa rumihis vaatii muutakin aktiviteettia?
KATSO KUVAA
VastaaPoistaMiatahan on tummiin pukeutuneella herralla mielessa? Vai pidatteleeko pierua?
Terveyttä ja iloista mieltä!
VastaaPoistaAd Anonyymi - kuvasta - tältä näyttää henkilö, joka on sopimattomalla tavalla herätetty kesken vakavan virkatoimen.
VastaaPoistaPaperisinettien aika on Suomessa tainnut kulkea tiensä loppuun. Ylioppilastodistuksessani ja DI-tutkintoni todistuksessa se oli, mutta tohtorin tutkintotodistukseen ei paperisinettiä enää herunut. Sen sijaan siinä oli leima ja paperissa oli jokin ihmeellinen viivakuvio, joka ei toistunut valokopiokoneella kopioitaessa. Niin maailma muuttuu muutamassa vuodessa.
VastaaPoistaMinäkin olen, anonyymin kollegan tavoin, siinä käsityksessä, että ainakin KHO käyttää t.k.a.n-ilmausta. Se näkyy selvästi esim. kunnanvaltuustojen pöytäkirjoihin kopioiduissa KHO:n päätöksissä, mutta jätetään pois netissä julkaistavasta päätöslyhennelmästä.
Netin aikakausi on vähentänyt leimojen ja sinettien käyttöä: korkeakoulututkinto jättää jäljen ainakin kirjastojen tietokantoihin. Jos todistuksen aitous epäilyttää, tutkintotyön olemassaolon voi aina tarkistaa asianomaisen korkeakoulun kirjaston tietokannasta. Arvosanojen tarkistaminen vaatiikin jo puhelinsoittoa korkeakoulun opintotoimistoon.
Kunnansihteeri oli tallettanut pöytälaatikkoonsa vanhoja leimasimia, joita sitten piruillessaan käytti tärkeiden luottamusmiesten palavereissa muistioiden vahvistimina. Eräässäkin paperissa oli hevosottolautakunnan leima.
VastaaPoistaTäällä toivotetaan Kemppiselle terveyttä ja onnea. Niin täältäkin.
VastaaPoistaTuomarismiehenä Kemppinen varmaankin jäi eläkkeelle, jotta saisi sikainfluenssarokotteen?
Ai että miksikö? Koska Sosiaali- ja terveysministeriö priorisoi rokotteen saamisen ensisijaisesti ”tuottavien laatupainotettujen elinvuosien pelastamiseen”.
Esimerkkeinä yksilön yhteiskunnallisesta lisäarvosta Sosiaali- ja terveysministeriö mainitsee erityisesti yksilön tulevan veronmaksukyvyn ja immateriaaliset tuotokset, kuten taideteokset.
Joten iloa ja syvyyttä elämään toivotetaan ja paljon rakkaita ihmisiä ympärille.
Onnittelen vaikka en osaa. Uskon että se sopii sinulle.
VastaaPoistaItse en usko koskaan eläkkeelle pääseväni, vaan ikäeromme kuudentoista vuoden tekevän maailmasta sen verran toisen, ettei silloin enää ole eläkejärjestelmää.
Mutta periaatteessa minusta eläkkeen pitäisi olla joustavampi systeemi kuin nyt.
Ateenasssahan kansalaiset olivat kaikki eläkkeellä ja saivat sitten aikaa fundeerata ja kehittää arkkitehtuuria. Ei minusta hullumpi järjestely. Puritaaneja vituttaisi sellainen, mutta niitähän vituttaa joka tapauksessa ja sen vuoksihan ne ovat homman ottaneet.
Nimikirjoituksesta.
Kävi noin 30 vuotta sitten, että eräsä omaiseni yritti nostaa minulle tullutta rahalähetystä, mutta postivirkailija oli epäillyt, etten antaisi sen näköiselle ihmiselle valtakirjaa, vaikka nimikirjoitus olikin aidon näköinen.
Tämän jälkeen sitten selvitin poliisilta, että tarviiko nimikirjoituksessa lukea jotakin.
Poliisi oli sitä mieltä, ettei tarvitse, kunhan se on aina samannäköinen.
Niin sitten suunnittelin itselleni kryptografisen merkin, jolla korvasin nimikirjoitukseni. Se on eräänlainen monimutkainen tagi, joka koostuu alkuperäisen nimeni konsonanteista, mutta johon on liitetty kaksi ylimääräistä merkkiä, joita nimessäni ei ollut ja kaksi viivaa, joilla ei ole varsin mitään merkitystä.
Merkin mutkikkuuden sekaan on sitten harjoitettu piilomerkit, niin että kokonaisuus on yhdestä konglomeraattinen, jos tuollainen termisallitaan, jossa yhteen sulautuneet merkit luovat yhden merkin, jonka sisällä olevaan rytmiin piilotettu salamerkit tekevät siitä vaikean väärentää.
Mm. Äitini joka on paljon väärentänyt asiakirjoja, ei osannut jäljentää minun nimeäni edes kuultopaperille.
Missä viipyy Kemppisen informaatio-oikeuden oppikirja, josta jo vuosi sitten saatiin blogista lukea joku jakso?
VastaaPoistaEnnen väitettiin, etteivät järki ja tukka pysy samassa päässä mutta näyttää olevan siitäkin säännöstä poikkeus.
VastaaPoistaKokemuksesta kerron, että eläkehommista selviää aivan mainiosti kellottakin, kalenteri riittää.
Virkkuja vuosia toivottaa Kunnaksen Ilkka!
Hienoa Kemppinen, ja lämpimät onnittelut!
VastaaPoistaJospa rupeaisit kirjoittamaan runoja, lukisin niitä mielelläni.
Taidettiinpa muutaman vuoden takaisessa oikiksen pääsykoekirjassakin (olisiko ollut Erkki Havansi: Oikeudenkäynti ja pakkotäytäntö) mainita, että tänä köyhemmän lakikielen aikakautena KO:n päätöksissä ei enää tuota loppukaneettia näe.
VastaaPoistaHauska kuulla, että KHO pitää perinteitä yllä.
Toisaalta onnea. Mutta se on myös yllättävän iso muutos, etenkin sosiaalisesti.Joudut jätekastiin, joiden ei oleteta tekevän muuta kuin kutovan sukkaa ja odottavan kuolemaa.Äläpä siihen suostu, vaikka ympäristö painostaa.
VastaaPoistaAlkaa kolmas elämä.Kannattaa katsoa peiliin ja kysyä, että kukas minä oikein olenkaan ja mitä oikeastaan halusinkaan tehdä.
Tee runoja,Kemppinen.
Ka onnie! (vienankarj./Martta Päätalo)
VastaaPoistaSuuronnittelut! Olen vakutettu, että me kommentaattorit peräti mieluusti keräämme ainakn melkein kokoon ne puuttuvat 10 euroa melkein aidosta kellosta, varsinkin jos olisi lupa luottaa ja ojentautua sen uskon varaan, että professori emeritus jatkaisi tätä blogia ainakin 75-vuotiaaksi .
VastaaPoistaEn ole remontin jälkeen Korkeimmassa käynyt, mutta kyllä se iso sinettipuristin oli tallella ainakin viime aikoihin saakka. T.k.a.n. on samoin osoittanut pitkäisyyttä. Sehän on, kuten Kemppinenkin on tainnut todeta, hyvä lause sikäliin, että siitä huomaa ettei tuomiota vain asianosaisille kirjoiteta.
Pr.e. Kemppinen on oikeassa sinäkin, kun hän tähdensi nimikirjoituksen erilaista merkitystä eri tilanteisa ja relastioissa. Ks. esimerkiksi KKO 2008:116.
Kansantaloudellisesti upeaa, että blogisti on jaksanut sinnitellä työelämässä näinkin pitkään. Mutta ei kannata soitella EK:n suuntaan, vaativat vielä jatkamaan kaksi vuotta...
VastaaPoistaHulluutta on moni käyttänyt verukkeena eläkkeelle pääsyyn. Jos ei muuta niin itseaiheutettuna.
VastaaPoistaEsimerkiksi Mr. Valkoinen Somali, "vain pari viivaa" Viikinki).
Etuoikeutettujen pelleyhteisö palkitsee tälläisen Tiitiäisen mitalilla ja sulalla persiiseen ilman taivaalle ampumista, vaikka tietysti pitäisi.
Toisaalta, eläkkeelle joutumiseen sisältyy riskejä. Kysyessäni hyvältä ystävältäni tämän jäätyä ihan ansaitulle eläkkeelle:
- Mitä hän aikoo tehdä luppoajallaan?
Tämä kärkkäästi vastaamaan, että nythän ne kiireet vasta alkavatkin.
- Kuinka niin?
- No kun kaiken joutuu tekemään omalla ajalla. Parturissa käynnit, sun muut, hän kiirehti selittämään.
Kutsuin juuri itseni "vähintään van Kempin" eläköitymisjuhlaan. Juhlakalulta ei kysytä mitään, vaan peli pystyyn vaan ja kalu paikalle.
VastaaPoistaKäyttäkäämme väärin tätä blogia ja kutsukaamme toisemme arvoisan blogaajan elähtäneisyyspippaloihin, joissa viimein kerrankin voimme luonnossa esittäytyä toisillemme luonnossa an sich vai miten se menee latinaksi.
Ihan totta - olisi kova juttu. Vai mitä?
J.K. tarvitsee juhlan. Ehdotan Steinbeckin hengessä "Hyvien Ihmisten Juhlaa".
VastaaPoistaei. tämä ei voi pitää paikkaansa. elä ke mppinen jää eläkkeelle. uhmaa valtion tahtoa. sano niille kova sana ja jää vasta 67... sinä aikana eläkeikä ehtii jo nousta 70:een. Kun se on 80, kieltäydyn maksamasta eläkemaksuja, koska todennäköisyys, että pääsisin niistä nauttimaan alkaa olla pienempi kuin loton täyspotin saamisessa. työeläkemaksut voisi siis alentaa viikoittaiseen yhteen lottoriviin :) Mutta onnea. nyt saa tehdä mitä tahtoo... tosin niin on saanut aikaisemminkin... mutta nyt saa tehdä maksusta, joka on vain 55 % palkasta.
VastaaPoistaSelailin vanhoja lehtijuttuja ja silmiini osui Suomen Kuvalehden numerossa 43/1992 julkaistu Tuula-Liina Variksen haastattelu Kemppisestä. Samalla viikolla Kemppinen väitteli Turussa filosofian tohtoriksi tutkimuksellaan "Tätä kaikkiasianomaiset noudattakoot. Korkein oikeus, ihmiset ja yhteiskunta 1918-90."
VastaaPoistaJutussa on paljon hauskoja K:n "heittoja." Pienenä Kemppinen kuulemma halusi konekivääriampujaksi.
- On se merkillistä, että on hartioilla semmoinen palava pensas, ihmetteli eräs Variksen haastattelema juristikollega Kemppistä.
Kemppinen luonnehti suomalaisen tuomarin luonnekuvaa kolmella sanalla: ahkera, rehellinen, tyhmä. Hän tunnustautui oman pesän likaajaksi ja ihmetteli, kun ei kukaan ole vielä vetänyt häntä turpaan.
Tuula-Liina Varis kirjoitti, että ehkä Kemppisen kaltaisen tyypin pääsy hovioikeuteen ja hänen väitöskirjansa ovat oire kulttuurin muuttumisesta. Tähän Kemppinen arvoitukselliseen tapaansa:
- Väitöskirja voi olla kevään merkki. Tai sitten loppuaikojen.
Kemppisen mukaan tuomarin pitää olla valtion vihollinen; tämän olemme kuulleet häneltä monta eri kertaa.
Niin, muuttuiko se (oikeus)kulttuuri? Onko tuomarista tullut valtion vihollinen?
Ad Omnia: - hm... Täytyy miettiä. Kahvit Bulevardin kahvisalongissa sopivaan aikaan, esimerkiksi klo 8-10 ap. Näyttää olevan keskiviikkopäivä.
VastaaPoistaTilaisuuden nimeksi sopisi esimerkiksi "Areiolaisten aamu".
Voisi soittaa Ylen jätkille...
Valtiokonttorikin lähetti kuponkinsa. Työvuosia tulee täydet 46, mikä lienee paljon.
HG esitti blogissani rakkaudentunnustuksen Kemppiselle.
VastaaPoistaKahveista puhutaan. Kaikki Athanasiukset sinne oman Chivas pullonsa kanssa. Ja sitten keskustelevat paradokseista ja katolisuudesta.
VastaaPoistaAriuksen nimeen maljat kohottakaa.
Leikkivät meidän kanssa, sinun, minun, räsäsen, virolaisen: meidän postit väärennetään tai viedään
VastaaPoista- tiedä häntä viedäänkö tämäkin?
Identiteettivarkauksia luultavasti myös tässä suhteessa ja minä olen vuodesta 2004 pyytänyt vain apua kun mieheni ei osannut auttaa ja minut jätettiin tänne ja minun kaikki filosofiset löydöt vietiin ja ne näen vieläkin mutta en jaksa taistella enää. Olen kuitti.
VastaaPoistaKiitos Virolainen.
VastaaPoistaK. HALUSI KONEKIVAARIAMPUJAKSI?
VastaaPoistaLieneeko totta? Jos totta niin kaipa takana on joku/joitain ihannoituja juttuja?
Olen elanyt miesten kanssa, joissa oli kk-miehia Raatteen tielta,
Summasta ja Siiranmaki-Vuosalmi akselilta 1944. Minuun on pesiytynyt kammo ja kauhu naita helvetin esikartanoita kohtaan.
Ymmarran, etta turva oli siella missa kaksi maksimia tikkas (ristiin), mutta helvetti aukes kun jompi kumpi tai molemmat lakkas ampumasta!
Suloinen!
VastaaPoistaad hg: tee tuplat :)
VastaaPoistaPaljon onnitteluja täältäkin!
VastaaPoistaOnnea. Onkos jäähyväisluennon aihe, aika ja paikka tiedossa?
VastaaPoista