Lähdesuoja

Tänään korkein oikeus kuulemma antaa ratkaisun lähdesuojaa koskevassa asiassa, johon minulla ei ole mitään osaa.

Kirjanoppineet ja ylimmäisen papit puhuvat otsa rypyssä lähdesuojasta ja sanovat, että se on kaikki kaikessa ja siihen ei saa kajota.

Ei saakaan.

Puheena on oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 24 §, jossa viitataan sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annettuun lakiin ja siinä mainitun ”viestin” laatijaan.

Todistaja saa kieltäytyä paljastamasta viestin laatijaa eli lähdettä. Jos tutkittavana kuitenkin on rikosasia, josta syytteen mukaan voi seurata ankarampi rangaistus kuin kuusi vuotta vankeutta, lähde on ilmaistava.

Nuo rikokset koskevat yleensä ihmisen henkeä tai maan turvallisuutta. Sellainen raskas rikos on myös esimerkiksi törkeä tuhotyö, teko jota nimitettiin ennen murhapoltoksi.

Kunnianloukkaus ja tekijänoikeusrikos eivät ole sellaisia. Siis pääministerin kunniaa koskevassa jutussa lähteen saa salata myös todistajana.

Asiasta keskusteltaessa on tapa unohtaa säännöksen loppuosa:

”Milloin 2 tai 3 momentissa tarkoitettu asia koskee rikosta, mistä saattaa seurata vankeutta kuusi vuotta tai ankarampi rangaistus, taikka sanotunlaisen rikoksen yritystä tai osallisuutta siihen, taikka tietoa, joka on annettu vastoin sellaista salassapitovelvollisuutta, jonka rikkomisesta on erikseen säädetty rangaistus, voidaan sanotussa momentissa mainittu henkilö kuitenkin velvoittaa vastaamaan siinä tarkoitettuun kysymykseen. (19.7.1974/622).”

Toisin sanoen jos verovalmistelija tai sosiaalityöntekijä on kertonut lehdelle yksityistä koskevan tiedon, lähde on paljastettava.

Salassapitoa koskevia, rangaistuksella tehostettuja määräyksiä on oman, opetusta varten laatimani listan mukaan yli 100 eri säädöksessä, ja yksin kappalein laskien näitä määräyksiä on tiettävästi yli 600.

Laki viranomaistoiminnan julkisuudesta (24 §) sisältää 32 kohtaa kokonaan tai harkinnan mukaan salassa pidettävistä asiakirjoista.

Esimerkki: ”32) asiakirjat, jotka sisältävät tietoja henkilön poliittisesta vakaumuksesta tai tietoja henkilön yksityiselämän piirissä esittämistä mielipiteistä taikka tietoja henkilön elintavoista, osallistumisesta yhdistystoimintaan tai vapaa-ajan harrastuksista, perhe-elämästä tai muista niihin verrattavista henkilökohtaisista oloista...”

Laissa (22 §) on viittaus rikoslakiin. Asiakirjan antaminen, kopioiminen tai näyttäminen sivulliselle on rangaistavaa. Sivullista (toimittajaa) puolestaan uhkaa rangaistus salassapitorikoksesta.

Puhe lähdesuojasta virkamiesten sananvapauden turvana on epämääräistä. Salassa pidettävät asiat, esimerkiksi useimmat henkilöverotusta koskevat tiedot, ovat salaisia, eivätkä ne lehtiin vuotaneina siis kuulu lähdesuojan piiriin.

Lehdet eivät halua korostaa tätä näkökohtaa. Jos siis poliisi vuotaa tietoja esitutkinnan aikana, lähdesuojaa ei ole, koska esitutkinnassa kerrottu on pidettävä salassa niin kauan kuin menettely kestää.

Lähdesuoja ei ole erikoisen ylevä oikeus. Ilmiantojärjestelmä on ollut kautta aikojen hirmuvallan vankka tuki.”Oikeutta” saada tietoja toisten asioista ei ole olemassa eikä sitä voi johtaa demokratiasta eikä perusoikeuksista.

Tositelevision maailma on samentanut journalistien harkintakykyä. Ei se auta asiaa, että jotkut levittelevät ja myyvät henkilötietoaan. Jos joku rehentelee lehdessä, paljonko hän nettosi asuntokaupoissa, se ei anna oikeutta julkaista omin luvin vastaavia tietoja ujommista ihmisistä.

Lehdistön lähdesuojan murtaminen sensaatiojutuissa – vaalirahoitus – ei ole tarpeen.

Kun media rikkoo lakia, vastuulliset tuomitaan rangaistukseen ja vahingonkorvauksiin. Lähdesuojaan saa vedota vapaasti. Ellei lähdettä tuoda esiin, tietoa on turha inttää todeksi. Tuomioistuin ei usko. Tuomio tulee.

Sinänsä kunniaa loukkaavan väitteen esittäjä kantaa riskin eli todistustaakan siitä, että väitettä ei pidetä totena, jolloin sinänsä loukkaava väite hyvin helposti katsotaan rangaistavaksi.

En usko sitäkään, että lähde, ”syvä kurkku” toimisi aina jalosti. Rohkenen epäillä, että poliittisesti sävyttyneissä asioissa lähde on välistä toinen poliitikko, todennäköisesti puoluetoveri.