Fasistinen järjestö

Onko Euroopan ihmisoikeustuomioistuin eli ruotsiksi European Court of Human Rights sellsainen fasiminluonteinen järjestö, joka mm. Suomen Neuvosotliiton ynnä muiden kanssa aikoinaan allekirjoittaman välirauhansopimuksen määräyksen mukaan olisi lakkautettava?

Krusifiksien kieltäminen kouluista on juuri sellaista symbolien vainoamista, jossa fasistit, natsit ja kommunistit olivat uranuurtajia. Krusifiksi on näet symboli. Se ei ole jotain vaan esittää jotain.

En ole nähnyt tuomioistuimen päätöstä edes sellaista lyhennelmää, joita yleensä kerään. (Lyhennelmä saattaa kyllä olla hyvinkin laaja.) Sen takia minun olisi viisainta pitää turpani kiinni.

Julistan siis ymmärtäväni, että kysymyksessä voi hyvinkin olla Berlusconin juoni tai poliittinen junailu tai tilaisuus, johon Italiassa tartutaan kiireesti.

Ranskassa, joka on siellä samalla suunnalla, tämä tällainen Sarkozy selitti kovasti, että on etsittävä kansallista identiteettiä. Mihin lienee kadonnut – siivouksessa varmaan. Ranskan ilkeä oppositio huomautti heti, että kansallisesta identiteetistä aletaan kantaa kuuluvasti huolta aina kun vakavasti otettava politiikka on mennyt kiville.

Toisin sanoen Italiassa voi olla samaa henkeä.

Selville saamani perusteella arvioisin kuitenkin, että ihmisoikeustuomioistuimen päätös on oikea. Italian ja Englannin lehdistä lukemani mukaan krusifiksi on Italian kouluhuoneissa pakollinen. Asiasta on olemassa Mussolinin aikana säädetty laki, ja oikeudellisesti tilanne on kai epäselvä 1980-luvulla tehtyjen kirkon ja valtion suhteiden järjestelyn jälkeen.

Mielestäni tämä on uskonnonvapauteen ja siis uskonnottomuuden vapauteen kuuluva asia: voiko ihmisoikeussopimuksen allekirjoittanut maa määrätä lailla pitämään esillä vahvaa uskonnollista symbolia tiloissa, joihin eri ihmiset (lapset) joutuvat niin ikään pakolla (oppivelvollisuus) menemään.

Kuten valistuneet lukijat tietävät, Yhdysvalloissa ei tulisi kuuloonkaan, että koululuokissa olisi edes ristejä. Mutta Yhdysvallat on onnistunut jo hyvin kauan sitten erottamaan kirkon ja valtion toisistaan. Koulutiloja ei saa edes vuokrata hartaustilaisuuksiin (tai eräissä tapauksissa saa – tästä asiasta on muutamia kymmeniä prejudikaatteja).

Niin ikään puutteellisen tiedon perusteella näyttää, että ihmisoikeustuomioistuin on epäonnistunut tuomion perustelemisessa. Mielestäni tuo edellä kirjoittamani olisi riittänyt. Nyt tuomioistuin näyttää tähdentäneen, että vieraan uskonnon kuvat voivat järkyttää toisiin uskontokuntiin kuuluvien tai uskonnottomien tunteita.

Tuota en olisi mennyt sanomaan enkä allekirjoita. Siinä ollaan kaltevalla pinnalla. Juutalainen voisi väittää seuraavaksi, että säästöpossun kuva järkyttää häntä, koska sika on hänen syvän vakaumuksensa mukaan saastainen eläin.

Ja tietysti pari sataa miljoonaa ihmistä Euroopassa lukee tämän ratkaisun pelkuruutena islamin edessä, vaikka vastakkain ovat vakaumuksellinen ateisti ja katolinen kirkko.

Ehkä se on pelkkä sofismi, mutta kai suomalainen kadun mies voisi sanoa että hänen lapsiaan järkyttää katsella hunnutettuja naisia.

Ihmisten pitäisi antaa käyttää symbolejaan ja noudattaa rituaalejaan totutuin tavoin.

Olen vahvasti samaa mieltä kuin suomalaiset viranomaiset, että esimerkiksi joulukoristeet – myös enkelit – ovat kulttuurimme osa, joita ei ole syytä häpeillä leikkikouluissa ja kouluissa. Se on ollut melkein sata vuotta selvä, että uskonnolliseen vakaumukseen vetoaminen riittää – edes joulujuhliin ei ole pakko osallistua, vaikka ne suomalaisen mielestä ovat nykyisin jokseenkin epäkristillisiä tonttuineen ja joulupukkeineen.

En ole asiasta varma, mutta luulen, että myös aktiiviset ateistit tulevat hautajaisiin siunauskappeliin, vaikka siellä olisi pappi puuhissaan. Vastaavasti olen itse ollut hautajaisissa, jotka on pidetty vainajan tahdon mukaisesti ilman vähäisimpiäkään kristillisiä viitteitä, tosin käytännön syistä krematorion kappelissa.

Tämä kirjoitus on jälkilämmittelyä muinaisen tuomarin viran merkeissä. Olen itse julkijumalinen ja hyväksyn kirkkomme opinkappaleet eli käsitän uskon ja tiedon suhteen toisin kuin monet ystäväni. Usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mitä ei näy (argumentum non apparentium).

Tuomari joutuu ottamaan kantaa toisen uskoon, ja varmasti hänen oma uskonsa, uskon puutteensa, taikauskonsa vaikuttaa hänen arvostuksiinsa. Sanon tämän siksi, että tässä asiassa ”vastapuoli” eli asiat aivan toisin käsittävät eli kristinuskoa kaihtavat ovat oikeassa.