Virallinen demagogia

2400 vuotta sitten tiedettiin, että demokratian yksi puute on alttius demagogeille. Esimerkkinä oli yleensä Sokrateen tuomio. Tosin ateenalainen demokratia oli historian koristeluyrityksistä huolimatta muutaman tuhannen toimettoman miehen tapa ratkaista asioita huutamalla kilpaa torilla.

Demagogia tarkoittaa tapaa julistaa asianomaisen itse perättömiksi tietämiä väitteitä kuulijoille, joita julistaja pitää idiootteina. Oman aikamme demagogeja ovat tyypillisesti Veikko Vennamo ja Timo Soini.

On vaikea sanoa, oliko Hitler demagogi. Hänen kirjaansa ”Taisteluni” on aiheellisesti kauhisteltu niin paljon, ettei arviointi ole helppoa. Itse luulen, että Hitler oli suurmies, poikkeuksellinen lahjakkuus ja demagogi.

Perustelen arviotani hänen poliittisten täyskäännöstensä ketteryydellä. Vuosina 1932-1934 hän pukeutui shakettiin ja esiintyi lähes kunniallisena poliitikkona, joka arvosti edeltäjiään. Kun hänet valtaan nostanut SA alkoi näyttää hankalalta, hän pani toimeen Pitkien puukkojen yön, jolloin natsi-ideologian kiihkeästi omaksuneen järjestön keskeiset johtajat surmattiin ja koko organisaatio pysäköitiin sivuraiteelle. Kun SA oli koostunut oleellisesti väkivaltaisista hampuuseista – oman aikansa moottoripyöräkerholaisista – sen paikan ottanut SS oli valiojoukko, johon valituilta tyhjennettiin aivot, jotta heidän olisi helpompi tyhjentää talot ja kylät.

Hitler teki liiton Stalinin kanssa, jota hän oli pitänyt päävihollisenaan 20 vuotta, ja lopetti tuon liiton kahden vuoden kuluttua.

Ennen jo mainittuja herroja ja tovereita kansalaisten täsmäohjaaminen ei ollut teknisesti eikä taloudellisesti mahdollista. Hitlerin, Stalinin ja Maon menetelmät muistuttivat enemmän karjanajoa Villin lännen tyyliin kuin ”vallan mikrotekniikkaa”, josta ranskalaiset alkoivat puhua 1980-luvuilla.

Nyt kun ihmisoikeudet on saatettu voimaan, valtiot ovat ryhtyneet yksin ja porukassa murskaamaan niitä. Yksi ihmisoikeuksista on yksityisyys ja yksityisyyden ydinalue on koti. Valtion edustajilla ei ole tätä nykyä vähimpiäkään estoja saapastella koteihin jakelemaan rangaistuksia, uhkauksia ja iskuja.

Sekä Hitlerin että Stalinin julistama maailmankatsomus oli ”tieteellinen”. Tätä ei lakattu tähdentämästä. Myös meidän valtiomme toimivat ”tieteellisten tosiasioiden” pohjalla.

Nyt niinkin vähäpätöiset julkisen vallan edustajat kuin kunnalliset terveysviranomaiset päättävät siitä, miten kodeissa syödään, juodaan ja naidaan, mitä siellä puhutaan, miten kohdellaan naisia, lapsia ja vanhuksia, tutkitaan onko huoneilmassa haitallisiksi väitettyjä kaasuja, rakenteissa vettä, seinissä sieniä, onko kissanhiekka vaihdettu ja onko vessat varustettu pierunestolaitteilla.

Kunta tai valtio lähettävät poliisin penkomaan tietokoneen – muun syyn puuttuessa lapsipornoepäily on aina käypä peruste – selaamaan kirjahyllyt ja tilaamaan operaattorilta puhelimen tunnistetiedot, joihin aivan taatusti liittyy muutakin kuin tietoja soitettujen ja vastattujen puhelujen osapuolista ja ajankohdista.

Jo pitkään oravia ja koppakuoriaisia on suojeltu tehokkaammin kuin ihmisiä. Toimiiko Pentti Linkola oikeusministeriön tai eduskunnan neuvonantajana? Hänhän on sitä mieltä, että ihminen on paljon pahempi eläin kuin rotta tai streptokokki.

Jos ihminen juo kaljaa lapsen nähden, aletaan harkita lasten huostaanottoa. Jos hän vetää viikonlopun kuluessa mäyräkoiran ja hörppää pullon suusta päälle tiukkaa viinaa, hän on huono ihminen eli alkoholisti, ja häneltä viedään sekä kansalaisoikeudet että vapaus.

Käsien peseminen on juuri tullut pakolliseksi. Turha luulla, että määräys kumottaisiin oletetun influenssaepidemian kadottua tai että kätteleminen eli ihmisen koskettaminen rauhanomaisin aikein palaisi enää muotiin.

Kiroileminen on ulkoistettu valtion valvomille televisio- ja radiokanaville. Muu media on mainiossa kunnossa. Se mittaa omaa uskottavuuttaan kuin luulosairas pulssiaan, ja tulos on kerta kerralta rohkaisevampi.

Ihminen ei saa olla lihava, likainen eikä laiska. Kun ottaa huomioon, että ihmiset ovat olleet, kieltämättä kukin mahdollisuuksiensa mukaan, lihavia, likaisia ja laiskoja noin 80 000 vuotta, muutos on dramaattinen.

Nämä ovat niin selviä asioita, ettei niistä kannattaisi kirjoittaa, ellei mukana olisi huutava vääryys. Melkein koko Afrikka tekee jo kuolemaa, väitetyt tulevat supervallat Intia ja Kiina ovat johtavia elinympäristön tuhoajia ja oman kansan köyhdyttäjiä, ja seuraavaksi menee Eurooppa. Makea vesi, 1 % maapallon vesivaroista, alkaa nyt loppua. Kriisiä ei aiheuta juomavesi, vaan teollinen kastelu. Pitäähän luonnottomille valtiomiehille ojentaa luonnottomasti kasteltuja kukkia.

Vastaan jupisevat kaltaiseni eli hyväosaiset eläkeikäiset, joista hupsuimmat julkaisevat huoliaan kirjoina ja yrittävät siten pidätellä kunnon kansalaisia poissa tärkeästä toimestaan, kuluttamasta ja toistelemasta virallisen demagogian alustamia asioita.