Sivun näyttöjä yhteensä

8. kesäkuuta 2008

Sunnuntai joka vuosi


On vastikään lakattava vihaamasta

kuin makean syömistä.

Siitä tulee kaltaiseksi

On hiljan lakattava vihaamasta

kuin on metsästä

Niistä tulee sellaiseksi

Ja kun olet sellainen, ei ole enää paluuta ei.

Viha on makean tunne juoma,

josta asioiden tuntijat eivät

ymmärrä varoitella, vaikka paljon puhuvat riippuvuudesta.

Jostain syystä sitä ei kiellä laki,

tuo lihaisa eläin

Joka ei uhalla ymmärrä

Hirttäytyminen on hyvä ajatus,

mutta ylimielistä. Muistatko, ketkä

olisivat jääneet syntymättä linnut laulamatta?

En ole koskaan tutustunut vihaavaan kiveen,

vaikka olen nähnyt

kiviä paljon.

Kun kiveä työntää neljällä sormella

peukalolla, kivi työntää takaisin.

Muuten se liikkuisi. Kivi työntää

takaisin samalla mahdilla,

ja tätä on kauan ruveten nimitetty

Painovoimaksi.

Kun olet avaruuden yksiössä kuollut,

voit painaa kiveä kaikin käsin

ja silloin se painoton liikkuu enää.

Painovoima, joka vetää sinua

hirsipuusta hautaan, se se on armosi

sinun edestäsi vuodatettu.

Tehtäväsi varjella tasan painoa

ei toiseksi muutu

koska kuopassa ovat

ruumiisi kivennäiset kemikaalit

ja ruohikolla lapsesi

ja muistot.

On vasta lakattava vihaamasta!

Ellei sitä tee, tulee

vihaamansa kaltaiseksi. Se on kosto!

Ole sitten ystävätön, lihava runoilija, jota

kaikki epäilevät mielestään.

Juuri sellainen mies jonka huulet liikkuvat


vaikka ei hänellä enää

kylässä käy

kuin tuuli,

jonka ympärillä naiset kulottuvat, jonka

hiuksiin ei pääsky vahingossakaan pesi.

Se vasta on hirvittävää.

20 kommenttia:

  1. Tuuli on hyvä ystävä. Nenä halkoo ja näyttää minne. Muut kaipaavat vain taakkojaan kantamaan. Antamatta mitään vaikka vaativat kaiken. Yksin on hyvä olla.

    VastaaPoista
  2. Selvisi miks ei oo niin hirveesti kavereita 148 ja rapiat
    Siin on tietty ristiriita. Jos on esim tollanen lukema tai yli ja haluais kavereita, niin pitäis osata hankkia niin maan perusteellisen paljon. Ton täytyy olla siis ankkatesti ja fuulaa kokonaan.

    VastaaPoista
  3. Olipa mukava törmätä pitkästä aikaa runoon täällä. Lisää myös kaikenkarvaisia käännöksiä odotellen.

    VastaaPoista
  4. Olipa hyvä sunnuntaiavaus. Kiitoksia.

    VastaaPoista
  5. Myönteisen kieltäytymisen voimasta tuli mieleen herkkä tarina leijonasta ja karitsasta (Willy Kyrklund: Oikea tunne & hyvyydestä).

    ***

    Leijiona oli saanut okaan käpäläänsä ja nilkutteli kurjana kolmella jalalla. Silloin tuli paikalle karitsa, joka sanoi:
    -Vedän mielelläni okaan jalastasi, oi leijona. Mutta ensin sinun täytyy kuunnella esitykseni eroa tekemättömästä hyvyydestä eli kaikenkäsittävästä rakkaudesta, pohjana erityisesti Mo Ti, kotoisin Lu'sta.
    -Anna tulla, sanoi leijona.
    Karitsa puhui neljätoista päivää ja neljätoista yötä kaikenkäsittävästä rakkaudesta. Sen jälkeen se veti okaan pois. Leijona oli tässä vaiheessa aika nälkäinen. Karitsan saarna oli kuitenkin tehnyt mahtavan vaikutuksen ja leijona lausahti:
    -Minä en ole enää sama kuin ennen. Varsinkin eroa tekemättömästä hyvyydestä ja kaikenkäsittävästä rakkaudesta olen saanut oivalluksen. En halua enää koskaan tehdä pahaa yhdellekään olennolle. Tähän karitsa oli varsin tyytyväinen ja ehdotti, että lähdettäisiin vihreälle päivänpaisteiselle alppiniitylle haukkaamaan vähän apetta saarnan päälle. Karitsa ja leijona kävivät laitumella rinta rinnan. Ja kun karitsa alkoi iltapäivällä olla kylläinen ja laskeutui lepäämään, leijona sanoi:
    -Minulla on nälkä. Sitä paitsi vihannekset saavat minut voimaan pahoin. Minun luonnollista ravintoani olet sinä. Mutta kaikenkäsittävän rakkauden huomioon ottaen minä en näe mitään muuta ratkaisua kuin kuolla nälkään.
    -Kaikenkäsittävän rakkauden huomioon ottaen, sanoi karitsa, minä en näe mitään muuta ratkaisua kuin että sinä syöt minut.
    -Ei käy! sanoi leijona. -Minä olen saanut oivalluksen.
    -Siinä tapauksessa, karitsa sanoi, minunkin täytyy luopua luonnollisesta ravinnostani ja kuolla nälkään. Hyvyyden sanoma on kohdistettu meille kaikille turkin väriin katsomatta.
    Silloin leijona laskeutui maate karitsan viereen ja hyväili varovaisesti sen herkullista vatsaa, jossa mahalaukku, maksa ja suolet tiukkuivat ohuen silkoisen nahan alla. Ja karitsa katseli alppiniityn tuoretta ruohoa, joka säkenöi vihreänä aamuauringossa. Niin kuluivat heidän harvoiksi jääneet viimeiset päivänsä kunnes he nääntyivät nälkään.

    VastaaPoista
  6. The Thunder, Perfect Mind
    This mysterious poem, discovered among the gnostic manuscripts at Nag Hammadi, is narrated by a female divine revealer

    (Kopioin palasen tunnetuimmasta kohdasta.)
    Translated by George W. MacRae

    ...
    Do not be ignorant of me.
    For I am the first and the last.
    I am the honored one and the scorned one.
    I am the whore and the holy one.
    I am the wife and the virgin.
    I am the mother and the daughter.
    I am the members of my mother.
    I am the barren one
    and many are her sons.
    I am she whose wedding is great,
    and I have not taken a husband.
    I am the midwife and she who does not bear.
    I am the solace of my labor pains.
    I am the bride and the bridegroom,
    and it is my husband who begot me.
    I am the mother of my father
    and the sister of my husband
    and he is my offspring.
    ...
    http://www.pbs.org/wgbh/pages/frontline/shows/religion/maps/primary/thunder.html

    Arkiminän on jumalaton onni kohdata runon minä, sinä, jne. Vaikka joutuisi pyörittelemään sanakirjaa ja tolkku ei riittäisi...

    VastaaPoista
  7. Lyötyy myös suomeksi:
    Myrskyisä Täydellinen Mieli
    http://jumalasuomi.tripod.com/thunder.htm

    VastaaPoista
  8. Kiitos aamunavauksesta.

    Olisi kysymys, johon varmaan tiedät vastauksen. Mitä tarkoittaa "vapaan ammatin harjoittaja"?

    Onko se jotain kilta-ajalta kuten alalle pääsyä ja ammatin harjoittamista valvottiin vai tarkoittaako se että pitää olla joku tutkinto vai sitä että ammatillisia päätöksiä tehdään itsenäisesti?

    VastaaPoista
  9. Hyvät ihmiset ovat maan suola
    heidän jäljiltää jää marto maa

    VastaaPoista
  10. Missä piilee vihan vaara, sehän on tunne kuin mikä muu tunne tahansa?

    VastaaPoista
  11. Diskokuningas nousee seisomaan
    selvittää kurkkuaan
    huolii asuaan
    kasvaa valoihin
    hetken hallitsee
    sanat valitsee
    sitten meitä neuvoo:

    "Menkää ammattiin!
    Ei mulla ole teille mitään mistä tulisitte
    iloisiksi veikoiksi...
    Siis jo häipykää
    on kaikkein parasta sittenkin 'se'."

    http://lirama.net/song/207693

    VastaaPoista
  12. Runosi minä aina printtaan. Muun voi lukea näytöltäkin.

    Tämänaamuisen luentani suunta:

    1. Runon nimi

    Nimen voi hahmottaa ainakin kolmella tavalla. Yhtäältä puhutaan sunnuntaista, joka on joka vuosi, ehkä jostakin tietystä. Äitienpäivänä täällä oli tarjolla samantyyppisiä kukkia, samurain elämästä. Voi myös ajatella, että jokainen vuosi on vain yksi päivä, sunnuntai, se viimeinen, aurinkopäivä.

    Toisaalta nimeen on kätketty ajatus vuotamisesta. Sunnuntai vuosi, niin kuin itkevä silmä tai vanha vene tai piinattu Jeesus. Tässä saatetaan upota tai kuivua. Tämäntyyppiselle vuotamiselle antaa tukea se, että armokin (ja painovoima) on ”sinun edestäsi vuodatettu”. Painovoimasta, armosta ja muusta mystisestä kuvastosta (kaltaisuus, varjelu) olisi kirjoitettava oma esseensä.

    Kolmanneksi voi lukea, että sanan vuosi lopussa on possessiivisuffiksi. Sinun vuosi, sinun virtasi ja liikkeesi, jokainen niistä, on sunnuntai, lepopäivä.

    2. Viha

    Kolmesti sanotaan, että on lakattava vihaamasta. Yllättävästi käskyyn on ujutettu ajanmääreet vastikään, hiljan ja vasta. Niin kuin menneisyyteen voisi antaa käskyjä. Joku antaa käskyjä. Laki se ei kuitenkaan ole. Laki on vain ”lihaisa eläin” (Lehmäkö? Vai suorastaan sika?), syötävä ja kaltaistava.

    Viha tekee riippuvaiseksi. Se on makeaa ja juovuttavaa, se on metsä, johon eksyy niin, että ”ei ole enää paluuta ei”.

    Runossa on merkittävä suunta sisään/ulos. Sisään menee viha (se syödään) ja ruumis kuoppaan. Ulospäin syntyy elämää: lintuja laulamaan, ruohoa hautamullasta. Tunne kaltaistaa. Jos vihaa ystävätöntä, lihavaa runoilijaa, muuttuu siksi.

    4. Maisema

    Runon perusmaisema on metsä. On puita, lintuja, kiviä, ruohikkokin. Tämä sama metsä on hautausmaa. Puut ovat hirttäytymistä ja pesän rakentamista varten. Kivi työntää niin kuin sitä työnnetään. Siinä mielessä maailma on kaltaisuutta. Paino on myös voimaa, yhteyttä muihin. Hirttäytyjä ei tätä ymmärrä. Ruohossa ovat lapset ja muistot, eloon jäävät, naisetkin kai, jotka tosin eräiltä seuduin kulottuvat.

    Linnut, jotka pääsevät painovoimasta huolimatta ylös, ovat runon keveimmät. Tuo pääsky, joka ei vahingossakaan pesi yksinäisen tuulimiehen hiuksiin, on ehkä sittenkin armollinen. Pääskysestähän ei ole päivääkään, saati vuotta.

    - - - -

    Tuli niin pitkä, että harva jaksaa lukea. Voi tämän jättää julkaisemattakin.

    VastaaPoista
  13. Mummo ja moni muu, kyllä teidän kommenttejanne lukea jaksaa - erittäin mielellään! Niissä on usein helmiä joukossa. Siihen eiliseen runollisen kauniiseen tekstiisi liittyen:

    Kun lukee ja kirjoittaa, ei muumioidu, vaikka olisi yksin tai ei pääsisi liikkumaan. Kun päässä jylläävät ajatukset ja niitä voi vaihtaa muiden kanssa, elämä maistuu.

    VastaaPoista
  14. Kuka tahansa maalla kasvanut sen muistaa ja tunnistaa. Hihnan ääni kuuluu voimakkaammin kuin moottorin ääni ja hän, joka vastaa puimakoneesta kävelee eri tavalla kuin äsken. Siksi piti eilen illalla etsiä laatikosta Thunder Perfect Mind. (Se pala jonka olin joskus kirjoittanut muistiin.)

    VastaaPoista
  15. Mummo, näillä lakeuksilla viihtyvät ne, jotka jaksavat lukea.

    VastaaPoista
  16. Koska sattumoisen olen viime päivinä lueskellut iltalukemisekseni Kari Enqvistin Suhteellisuusteoriaa runoilijoille,

    niin puutun Hra K:n runoon huomauttamalla hilpeästi, että sen voiman nimi joka kivessä työntää takaisin, ei ihan tarkkaan ottaen ole Painovoima vaan Inertia eli Massan Hitaus.

    Me pidämme runosta ja painovoima pitää kivestä (kiinni).

    VastaaPoista
  17. http://peikkomaa.vuodatus.netmaanantaina, 09 kesäkuuta, 2008

    vau. surullinen mutta kovin opettava.

    VastaaPoista
  18. Olipa hyvä, kun yllytin runoolemhan!

    VastaaPoista
  19. Kopioon tähän Sarkiaa kaikille masentunusille plokistiillen kannustukseksi:

    Älä elämää pelkää
    Älä elämää pelkää,
    älä sen kauneutta kiellä.
    Suo sen tupaasi tulla
    tai jos liettä ei sulla,
    sitä vastaan käy tiellä,
    älä käännä sille selkää.
    Älä haudoille elämää lymyyn kulje:
    Ei kuolema sinulta oveaan sulje.

    Kuin lintu lennä,
    älä viipyen menneen rauniolla
    nykyhetkeä häädä.
    Suo jääneen jäädä,
    suo olleen haudassa olla,
    tulevaa koe vastaan mennä.
    Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin:
    On kuoleman portti aina avoin.

    Älä koskaan sano:
    "Tämä on iäti minun."
    Elon maljasta juovu,
    taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu.
    On maailman rikkaus sinun,
    kun mitään et omakses ano.
    Elä pelotta varassa yhden kortin:
    Näet aina avoinna kuoleman portin.

    VastaaPoista