Sivun näyttöjä yhteensä

22. kesäkuuta 2008

Eino Leino


Kumpi versio on parempi, lopullinen eli se jonka te kaikki tunnette, vai tämä varhaisversio, jonka kirjailija itse hylkäsi?

Runo on siitä outo eli tyypillinen, että se on niin tavattoman hieno, mutta tarkemmin lukien siinä ei ole juuri lainkaan sisältöä.

Se ei ihan tarkoita mitään. Se on kuin musiikkia sanoilla ja etenkin äänteillä.

Ei se taida liittyä erityisemmin juhannukseen, vaan ehkä elokuuhun.
Väliäkö sillä.

Nocturne

Ruislinnun laulu korvissani,

tähkäpäiden yllä täysi kuu,

kesä‑yön on onni omanani,

kaskisavuun laaksot verhouu;

en ma iloitse, en sure, huokaa,

mutta metsän tummuus mulle tuokaa,

puunto pilven, mihin tuuli hukkuu,

[pilven viime punajuova haikee,]

siinto vaaran tuulisen, mi vaikee[][nukkuu],

tuoksut vanamon ja varjot veen,

niistä sydämeni laulun teen.



[Miksi metsän tummuus sävelehen?

kosk’ on mustaa murhe ylpeäin.

Miksi juova päivän laskenehen?

koska monta nuorta unta näin.

Miksi etäisien vuorten siinto?

koska sinne oli silmän kiinto.

Miksi vanamoiden valjut lemut?

koska päättyneet on päivän kemut.

Mutta miksi varjot virran veen?

kosk’ on mieli mulla siimekseen.]


Sulle laulan neiti kesäheinä,

sydämeni suuri hiljaisuus,

uskontoni, soipa säveleinä,

tammenlehvä‑seppel vehryt, uus.

En ma enää aja virvatulta.

Onpa omanani vuoren kulta.

[Omani on Hiiden vuoren kulta.]

Pienentyy mun ympär’ elon piiri,

aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,

edessäni hämäräinen tie

tuntemattomahan tupaan vie.

35 kommenttia:

  1. Eka säkeistö lopullisessa muodossaan, jos siihen kuuluu tuo "nukkuu". Viimeisen säkeistön neljä viimeistä riviä kruunaavat kaiken. Muulla ei niin väliä.

    VastaaPoista
  2. Vähemmän soopaa jatkossa, kiitos.

    VastaaPoista
  3. Ja nuo äänteet ja sanat muodostavat niin voimakkaita kuvia, että ylevimmätkin symbolis-allegoriset luennat (toisen säkeistön selityksistä puhumattakaan) uhkaavat kerrassaan latistaa ja trivialisoida sen alkuperäisen kesäyön levottomuuden, jonka Leinon akateemis-sentimentaalinen mutta silti niin intensiivinen aihelmakoonnelma loihtii esiin. Lopullinenkin versio on ehkä liian abstrakti (viittaus uskontoon ja musiikkiin), mutta kenties se tarvitaan loppunousun pohjustukseksi...

    Kesä on se aika vuodesta ja yö se aika vuorokaudesta, jolloin koetun merkitys jää helpoiten ilmaan ja hukkuu kaihoon, tuohon artikuloimattomaan ja ambivalenttiin puutteeseen ja (epä)toivoon; ja tämä seikka meidän on kai vain hyväksyttävä.

    VastaaPoista
  4. Sisällöstä: sehän on hienoa sielun- ja mielenmaisemaa, tulevaisuuden arvaamattomuuden maalausta.

    Leino teki mielestäni hyvän valinnan jättäessään toisen säkeen pois. Kahden värssyn versio muodostaa eheämmän (kesäisemmän/sielunmaisemaisemman) kokonaisuuden.

    VastaaPoista
  5. Leinon runot menevät kansan korvista läpi Kivivallien ja Riimurunovuorten (rune (ruots.) riimu, runo) tekstien mukana, samanlaisena pakkopullana.

    Jos niissä olisi mitään yleisinhimillisesti kestävää sanomaa, niitä siteerattaisiin mannermaallakin, eikä vain suomalaisen ns. oppineiston parissa, pastori Ruokasen lukupiirissä.

    Itse olen pistänyt visusti korvan taakse tukholmalaisen lukio-opettajan varoituksen sanat barbaarisista Välskärin tarinoista Strindbergin "Palkkapiian pojassa".

    VastaaPoista
  6. Kun nuoret miehet juovat, ei inttijutuille ole loppua, ei alkua. Meidän keski-ikäisten parissa toiset kertaavat urheilutuloksia niihin koskaan itse yltämättä tai , vähän eri porukka, lausuvat ulkoa juuri näitä pariakymmentä niin monen osaamaa säettä niitä ymmärtämättä. Vanhainkodissa virret, Siionin kannel ja vastaavat ovat kuulemma yllättävän kovaa valuuttaa, siis henkisen vaihdon vakioitua välinettä.

    Inttijutut toistavat ymmärrettävästä syystä toisiaan eikä hengellisiä viisujakaan kovin usein muisteta omin sanoin. Runoissa on kiinnostavaa toisinmuistamista hyvin paljon. Juuri Leinon teksteistä on ihan oikeasti eri versioita, hänhän itse muutteli niitä lähes messiaaniseen, viittaus Händeliin, tapaan. Tässä Kemppisen esittämässä versioryppäässä omaan ulkomuistiini osuu suurin osa hakasulkeista. Tätä lausumalla ei tule usein puhuttua ristiin.

    VastaaPoista
  7. Ad Omnia:

    Epätiedon välttämiseksi: tämä Leinon runo on luotettava versio - muistaakseni peräisin Aarre M. Peltosen kriittisestä editiosta (joka jäi kesken).

    VastaaPoista
  8. Ad uskollinen (nuori) lukija:

    Kerro, mikä on soopaa, niin harkitaan.

    VastaaPoista
  9. Ad Heikki Rönkkö:

    Vastustan.

    Kaikilla tuntemillani kielialueilla on perusrunot, jotka kerta kaikkiaan eivät käänny ja joita ei siksi toistella muissa maissa.

    Ruotsissa Frödingillä on muutama sellainen.

    Ehkä yllätyt, mutta Briteissä Kiplingillä on kaksi sellaista runoa. Olen itse tuijotellut joitakin näitä brittien ulkoa osaamia käsittämättä lainkaan, mitä he näkevät niissä.

    VastaaPoista
  10. Duoda, duoda, ei tiedä mikä tässä on soopa, mutta ei ole hevon heprean vertaa tietoa minkä Leinon runon meidän kaikkien pitäisi tietää??

    Tosin Kemppinen taisi taas äsken nakittaa Sattuman Jylhän kimppuun, Kallaksen päiväkirjoihin tuli nakki taas toisaalta.

    Miettii, onko tämä Kallaksen ilmeinen taiteilijasukulainen moukka, kun niin vihottelee Maalaisliiton suuntaan, vaikka Apollonkatu tukee jopa eläviä taiteilijoita.

    VastaaPoista
  11. Muistan, kun jossakin kohtaa nuoruuttani minulle paljastui, että runoista voi olla monia versioita. Olin jotenkin kauhistunut. Olin ajatellut, että runoilijat polttavat leivinuuneissaan kaikki jäljet muista mahdollisuuksista.

    Tämä järisyttävä totuus valkeni, kun löysin toisinnon Aleksis Kiven "Kaukametsästä". Sen muuten jouduin lausumaan ensimmäisen luokan kevätjuhlassa. Luojan kiitos semmoista ei juuri enää harrasteta. Minusta on ällöttävää pistää pentu lausumaan lavalle runoa, josta ei ymmärrä puoliakaan, ja tädit sitten kyynelöivät yleisössä, kun on niin söpöä.

    Sitä en kyllä tajua, miksi Nocturnen tuntemattoman toisen säkeistön toiseksi viimeisessä säkeessä on "mutta". Ensin on asiallisia miksi-kysymyksiä, ja sitten lopuksi tulee tuo "mutta miksi". Ihan niin kuin viimeinen kysymys olisi jotenkin toisensuuntainen, vaikkei ole. Koko ajanhan sinne siimekseen tuntuu tekevän mieli. Tuommoisista rytmin takia lisätyistä sanoista en pidä.

    Minuakin kiinnostaa uskollisen (nuoren) lukijan näkymys soopasta. Noissa sulkeissa on kyllä jotakin lyyristä.

    VastaaPoista
  12. Keskimmäinen säkeistö tuo Jumalten keinun tummuudenkin mukaan - Leinoa lukiessa se on muutenkin läsnä. Syysruista varten siis kasketaan jne.

    Ensin koettu saattaa tarttua mieleen, niin että esim. Arvo Turtiaisen parannukset Majakovskin käännöksissä ärsyttää. Leinon runosta molemmat versiot on olemassa, se riittää - hyvänen aika, vaakaanko ne pitäisi laittaa.

    Hetken tarkoituksenmukaisuus on tämän paratiisin nimi: Kuukausimansikkapenkki leikkimökin polun vierestä oli kasvanut umpeen. Laitoin sen kuntoon ja sitten taas leikkimökistä astuu ulos ruusunnuppuvarpaat ja ajoitetun tarkka peukalo-etusormi-ote poimii marjan suukkuun. Niin on jo tapahtunut 25-vuotta sitten ja ensi kesänä!

    VastaaPoista
  13. Sisällöttömästä tuotannosta: Yle Teema tekee taas kulttuuriteon.

    Topralli

    Eli jos elokuvaa mainostetaan kaikkien aikojen huonoimpana, niin siinä on pakko olla jotain katsomista. Olen ihan varma, että myös tuossa linkissä mainittu elokuva-asiantuntija Uusitalo on tiistaina television ääressä vaikka pitää ko. tuotetta kelvottomana.

    MItä tulee Leinoon ja muihin alkoholisoituneisiin runoilijoihin, niin onko tutkittu sitä, onko bioetanoli ollut laukaiseva tekijä runosuonen pulpahtamiselle vai peräti ehto sille?

    VastaaPoista
  14. ...tähkäpäiden yllä täysi kuu,
    (Eletään siis elokuuta)...
    kaskisavuun laaksot verhouu...
    (Ollaan hypätty varhaiskevääseen)

    Noh, runoilijoillahan on valtuuksia.

    VastaaPoista
  15. Muuttuuko teksti soopaksi, jos kaikki sanat ovat kokemuksena outoja. Jo pajulinnun ja peipon äänen erottaminen on itselle hankalaa. Ruislintu, ruisrääkkä - tarvitsen veljen tai hänen poikiensa apua. Testaaja merkkasi "ei tiedä", kun lapsi sanoi lintujen lajinimet, joita testaaja ei teitänyt. Oikea vastaus olisi ollut moneen kohtaan "lintu".
    Inttijutut, urheilusuoritukset ja 20 runoa - jos sitä pitemmälle ei mennä niin porukkaa ei kiinnosta.

    Tämä Leinon runo on luontokuviensa rikkauden vuoksi ajallisesti ja paikallisesti maisemana tärkeä. Siihen on sisään kirjoitettu lupa herkistyä. Uskollinen (nuori) lukija, miten sinä sen sanoisit, tänään - itsellesi tärkeillä sanoilla?

    Runo elää myös lukemisen jälkeen, ei sitä fileerata ja heitetä turhia pois. Itse kukin muistaa mitä haluaa.

    VastaaPoista
  16. Ihan kiinnostuksesta kysyn, että mitkä kaksi (Kiplingin).

    VastaaPoista
  17. Nocturne - kuoleman viimeisen katseen luoma kasteinen runo.

    Valitettavasti suomalainen runous on yleensä mitäänsanomatonta sanahelinää, koska suomalaisilla termeillä on lähinnä vain yksi merkitys ilman menneisyyden ja kauasaikojen tuomaa mystisyyttä, kuten tavallaan kuuluukin.
    [termin polynomi vei minut matkallani roomalaiseen kylpylään]

    Vastakohtana tälle "suomalaisuudelle" on saksankielinen runous, jolloin sanojen vaikutus korostuu mystiseen menneisyyteen ja sieltä pohjaavaan kansan tajuntaan jääneinä merkitysmuistoina.
    Pahin esimerkki tästä voi olla esimerkiksi Fuhrer, joka tajunnassa merkitsee lähinnä ohjaajaa, opastajaa, gurua. Tai Einsaz, joka saksalaiselle tuo (ainakin aikoinaan toi) mieleen kauasaikojen ritarillisuuden ja uhrautuvuuden.

    Eilen katsoin elokuvan The Great Debaters, ja murehdin taas tätä suomalaisen koulumaailman outoutta.

    VastaaPoista
  18. LeenaN kirjoitti ilmeisesti aiempaan kommenttiini viitaten: "Inttijutut, urheilusuoritukset ja 20 runoa - jos sitä pitemmälle ei mennä niin porukkaa ei kiinnosta."

    Tämä siis niitä miesten porukoita, joihin en kommentoija LeenaN:ää ajatellutkaan (kuvitellen että hän ei olisi mies). Pitemmällekin voidaan harkiten mennä, jopa miesporukassa.

    Kun yksi paristakymmenestä (muuten: ilmaisu ei meilläpäin tarkoita välttämättä juuri lukumäärää 20) yleisesti ulkoaosatusta nyt oli täällä Kemppisen blogissa statusta saamassa (kohteliaasti mutta myös perustellusti en sano että antamassa), reaktioista selvisi heti, minkä verran porukkaa kiinnostaa.

    VastaaPoista
  19. Tarkemmin muistellen olen minäkin pari kertaa tavannut suomenkielisestä kirjallisuudesta innoittuneen nuoren ihmisen.

    Kuulin Lapissa n. 10 vuotta sitten vähävaraisten kesäleirillä murrosikäisen savolaispojan lausuvan iltanuotiolla ääneen "Simeoni liukas luikku"- pätkiä Kiven veljeksistä.

    Se kuullosti tavattoman herkältä, ja minulle omakohtaiselta. Mitähän sillekin pojalle on tapahtunut? Pahoin pelkään, että ei kovinkaan hyvää.

    Hänen ikäisenään olin kylläkin itse jo Hesaan muuttaneena oppinut olemaan lausumatta ääneen mitään kovin maalaiselta kuullostavaa. Mutta minne koira karvoistaan pääsisi. Nomen est omen.

    Toinen, ehkä noin kymmenvuotias hämäläispoika ällistytti puoli vuosikymmentä sitten siteerauksillaan Tuntemattomasta. Hänen sanottiin osaavan kirjan repliikit ulkoa.

    Minusta se tuntui melkein säälittävältä.

    VastaaPoista
  20. Ei sisältöä?

    Herra jumala - koko runohan on yhtä suurta sisältöä!

    Tunne on se sisältö. Minä ainakin tunnen katselevani suomalaista kesäyötä samoin silmin - ja samoin tunnoin! -kuin suuren kotijärveni suuri poika.

    Muistelen lukeneeni Otto Mannisen parahtaneen, kun Leino lyhensi runoaan, että nythän sinä sen pilasit... Mutta en ole samaa mieltä. Se alunperin julkaistu versio on sieluuni piirtynyt ja siellä pysyy ja vaikuttaa.

    Jarmomin kommenttia en ymmärtänyt ollenkaan -tai sitten ymmärsin väärin: siiskö väität vakavalla naamalla, että saksan kielessä kaikuu menneisyys, mutta suomessa ei?

    Jos on korvaa kuulla, niin suomessahan joka sana tuo viestiä tuhansien vuosien takaa. Ja ettäkö sanoillamme olisi vain yksi merkitys...

    Vaikka tämä onkin eri asia, niin suomen kieleen on sentään säilötty monia muinaissaksankin sanoja alkuperäisessä muodossaan.

    Ja nuori Kemppisen lukija: hyvä että olet sentään uskollinen. Vähässä uskollisia Jeesuskin rakastaa.

    VastaaPoista
  21. Mitä ei salli itselle, ei salli sitä myöskään toisille. Jos et salli itsesi herkistyä (hyvässä tai pahassa), et anna sitä mahdollisuutta muillekaan. Ja jos joku sitä tekee (vaikka runossa), pitää halveksia sekä runo että runoilija.
    Siis kuunnelkaamme halveksijoita, heillä on kerrottavaa enemmänkin.

    VastaaPoista
  22. TapsaP:lle

    Juu, väitän ettei meillä Suomessa ole kulttuuria lainkaan. Paitsi apurahapyytäjien selitelmissä.
    Ei meillä myöskään ole mitään sellaista historiaa tahi sankaritarustoa joiden kumpuilevista maisemista aatokset riitäisivät antamaan tajuntaa edes Leinon runoille.
    Meille suomalaisille metsä on vain metsä, synkkä, puutteinen, pimeä tai sellainen.
    Jokin saksalainen tai ranskalainen metsä tuo esiin jylhät muistot sankareista, taisteluista ja historiasta jo kahdenkymmenen sukupolvien takaa.
    Suomalaisten muistot jymähtävät korkeintaan jonnekin vuoteen 1808 tai Vapaussotaan.
    Olemme niin kovin tyhjä, tyhmä ja kulttuuriton maa, vaikka luulemme alemmuudessamme toista olevamme.

    VastaaPoista
  23. ad Jarmom

    on melko nuorta tämä suomalaisuus. ennen vuotta 1917 pukkasimme venäläistä kulttuuria ja sitä ennen ruotsalaista.

    VastaaPoista
  24. Sen se tekee, kun kansa elää toisten komennossa. Ensin ruotsalaiset veivät meiltä historian tajun, sitten venäläiset ja nyt teemme sen sitten jo ihan itse.

    Sankaritaruista en viitsi kuin viitata kansanrunoihimme ja niiden laulajiin, mutta kun puhutaan suhteestamme metsään, niin metsään menee.

    Me sentään katsomme metsästä ulospäin ja muut eurooppalaiset katsovat metsään ulkopuolelta.

    Ennen sanottiin voittajien kirjoittavan historian, mutta tuntuvat ne luovan myös kulttuurin.

    VastaaPoista
  25. Totta, sitä paatoksellista paskanjauhantaa - mutta onneksi ylävireinen näytteenotto tällä kertaa.

    VastaaPoista
  26. "...on melko nuorta tämä suomalaisuus..."

    Täytyy parkua kuin Lipponen, että voi voi tätä historiattomuutta ja näköalojen suppeutta.

    Luulisi tuota harhaopista jo selvityn, mutta ei - tiukassa se istuu junttilan tuvassa.

    VastaaPoista
  27. ad Tapsa

    Ruotsin vallan alle tultiin Volgalta mutkittelemasta. Siinä on perkelespektiiviä.

    Vastahan tämä bakteerilauma kampesi kahdelle jalalle. Jokaista keskieurooppalaista töherrystä ja vihellystäkö pitäisi kehua kulttuuriksi? No edistytty on: meillä pääsee esille kiasmaan, jos pissaa taiteellisesti pulloon, kiusaa virtuoottisesti kissaa tai levittää boheemisti aterian seinälle.

    Auringonlasku on parempi ilman öljyä ja linnun laulu ilman painomustetta. Ei hallaa seinälle vaan hilla suuhun. No voisin minä van goghin auringonkukat tuohon ripustaa...

    VastaaPoista
  28. "Ruotsin vallan alle tultiin Volgalta mutkittelemasta."

    Tämä on satua suoraan kumpujen yöstä. Kannattaisi ehkä hieman päivittää tietojaan.

    Sen verran voi auttaa, että kyllä me olimme täällä ennen germaaneja. Ja vaikka he tuntuvatkin tarumme ja historiamme ryöstäneen, niin kieltämme eivät sentään saaneet vietyä!

    Eihän se toki kulttuurikieleksi kelpaa, mutta voi sillä toimitella arkisia askareitaan.

    VastaaPoista
  29. Jos meinaa painaa kulttuuriin jäljen, on tehtävä jotain jykevää. Maailma on täynnä kuvaa, ääntä ja tekstiä toisin kuin kampakeraamisina aikoina. Solvaukset teatterilavalta eivät riitä toisin kuin Shakespearen aikana.

    Siitä tulikin mieleeni, että autoni kylkeen oli pyytämättä ilmestynyt lommo. Neljäs ilkivalta/vahinko vuoden sisään. Korjaamisen sijaan taidan tällä kertaa jättää avaimen konepellille, vaihtaa polkupyörään ja näyttää peppua auto/öljy/vakuutusteollisuudelle.

    VastaaPoista
  30. Totta kai tiedät, runoilija itse, miten vaikea on sanoja käsitellä. Se, että ne ovat oikealla paikalla, ei riitä, aina haluaisi sanoa muuta, tai enemmän... tms.

    (Siitä sitten syntyykin tämä huono lyriikka.)

    Se, että runoilijat ovat aina ympäripäissään... on sattumaa. (He juovat kaakaota.) Runoilijat eivät syö edes omenia, paitsi kotimaisia, koska niitä ei tartte kuoria.

    VastaaPoista
  31. ad Tapsa

    No jo. onneksi olkoon. meidän sukuumme ei valitettavasti sattunut Hackmanneja tai muita kauppasaksoja.
    Suomessa on asunut neandertalinihmisiä jo paleoliittisella kivikaudella 130 000 vuotta sitten, joten kulttuurin tekemiseen näyttäisi olleen aikaa riittämiin. Goethet ovat kuitenkin keskittyneet tuonne etelämmäs.

    Olen korvana.

    VastaaPoista
  32. Oikeat suomalaisethan katosivat maailmankartalta 28 000 vuotta sitten, mitä ny jäi muutama sattuma tänne tähteeksi... Ei tainnu jäärä paju aapisia tai sen kummempia raapustuksia. Jokunen punertava läikkä kivien kyljissä, mutta netki jo hävinnehet jonnee.

    VastaaPoista
  33. Goethesta puheen ollen. Heidelbergin ihminen oli Neanderthalin ihmistä yksinkertaisempi. Nykyihminen tuli ja peijasi maat molemmilta. Tulevaisuuden ihminen on robotteineen täällä jo. Tulentekotaito kalpenee uraanin halkaisemisen rinnalla. Hän kaataa metsät selluksi, vuoret raudaksi ja jätteet mereen. Todella fiksu kaveri.

    VastaaPoista
  34. Minusta tämä on kauneinta mitä suomenkielellä on sanottu, musiikkia korville ja sielulle.
    Tällaisia runoja kansa ei unohda koskaan, enkä minä.

    Olen kirjoitellut jonkin verran itsekin...

    VastaaPoista