Asia: HE 48/2008 vp. (sähköisen viestinnän tietosuojalaki ym.)
Lausumanani ilmoitan kunnioittavasti seuraavan.
Tässä valiokunnassa kysymys ei ole lakiesityksen asiasisällön yksityiskohdista, vaan vastattavana on kysymys, onko ehdotettu sääntely toteutettavissa muutoin kuin perustuslain säätämisjärjestyksessä.
Perusoikeuden rajoittaminen on tunnetusti punnintakysymys. Nyt kysymys ei kuitenkaan ole kahden perusoikeuden yhteen sovittamisesta. Luottamuksellisen viesti salaisuus on loukkaamaton. Perusoikeussuoja ei kuitenkaan koske oikeushenkilöitä, sellaisia kuin yhteisötilaajat.
Kysymys on siis perusoikeuden rajoittamisesta yhteisön – nyt lähinnä kaupallisen yrityksen – edun vuoksi. Tuo etu on useimmiten yrityssalaisuuden suoja, josta säädetään rikoslaissa.
Yritysten suojan tarve on sinänsä selvä, jopa kiistaton. Yrityssalaisuuksia loukataan ja loukkauksista rangaistaan. Ongelma on, miten tuo suoja on toteutettava.
Rikoslain mukaan ratkaistavissa tapauksissa toimijoita ovat eräin vähäisin rajoituksin viranomaiset, siis poliisi ja tuomioistuimet.
Lakiesityksen mukaan yksityisellä olisi esityksestä ilmenevissä tilanteessa oikeus toimiin, jotka ainakin periaatteessa voivat vaarantaa sen työntekijöiden tai yhteistyökumppaneiden viestien salaisuutta.
Jos tällainen järjestely todetaan välttämättömäksi, perusoikeuden suoja vaatii ehdottomasti konkreettisia, muillekin kuin asiantuntijoille aukeavia määräyksiä poikkeustilanteista.
Esityksen tekstissä tämä on sivuutettu muotoilulla ”on perusteltua aihetta epäillä”. Muotoilu on tuttu muualta lainsäädännöstä, mutta esimerkiksi poliisien ja syyttäjien normistossa sen tukena on virkavastuu, joka voi johtaa ankariin seuraamuksiin.
Nyt ”perustellun aiheen” harkinta on jätetty ilmaan. Lakiesityksestä ei löydy riittävää ohjausta noiden aiheiden toteamiseen eikä liioin vastuuta, joka selkeästi kohdistuisi harkinnan suorittajaan.
Tämän vuoksi ehdotettu menettely on mielestäni selvästi perustuslain tarkoittaman viestintäsalaisuuden suojan eli viime kädessä sananvapauden vastainen, eikä lakia voida säätää tavanomaisessa lainsäätämisjärjestyksessä.
Asia on vakava, sillä kun viestin salaisuus on kerran murrettu, asia ei ole enää autettavissa. Perääntymistietä ei ole.
Huomautan myös siitä, että lakiesitys on kytketty mielestäni liiaksi yrityssalaisuuksiin. Sisällöltään rikollisten verkkosisältöjen käyttäminen näyttää jo kasvaneen vakavaksi ongelmaksi. Otaksuttavasti sellaiset ilmiöt kuin nyt puheena ollut pyramidimarkkinointi eli suurten ihmisjoukkojen pettäminen verkkotoiminnoilla, tapahtuvat usein yhteisötilaajien laitteistoja käyttäen eli työntekijöiden toimesta. Sama koskee tiettyjä yleisvaarallisia ja erittäin haitallisia viestejä.
Lainsäädännössä olisi tältä osin saavutettava tasapaino yksityisen edun (yrityssalaisuudet) ja yleisen edun kesken. En osaa nähdä, että yksityisen tahon (työnantajien) toimintavaltuuksien lisääminen suoranaisesti edistäisi tämän vaikean kysymyksen selvittämistä.
Mielestäni hallituksen esitys olisi jälleen palautettava jatkovalmisteluun. Se voi tuntua vaikealta ratkaisulta, koska ongelma on kiireellinen. Mielestäni kuitenkin se toimija, jonka intressissä sääntelyä valmistellaan – yhteisötilaajat – on sopivampi kantamaan viivytyksen aiheuttaman riskin ja jopa vahingon kuin yksityishenkilöt, joiden sananvapaudesta on kysymys.
Helsinki 9.6.2008
Jukka Kemppinen
Professori, dosentti, FT
Lex Nokia - vai ehkä sittenkin yleinen urkkimislaki?
Yksi valmentaja Juhani "Tami" Tammisen sloganeista on: "Ice hockey is a momentum game". Hän tarkoittaa tällä sitä, että kun peli lähtee kerran kulkemaan tiettyjä uria, on kehityksen pysäyttäminen lähes mahdotonta.
Sama näyttää pätevän tietoyhteiskuntaa koskevista lainsäädäntöhankkeista käytäviin keskusteluihin. Kun näkökulma asiaan on kerran valittu, siinä pysytään, vaikka perusteet monipuolisemmalle käsittelylle olisivatkin ilmeiset.
Klassinen esimerkki tästä on "Lex Karpelana" tunnettu tekijänoikeuslain muutos. Laista nousi esiin kokonaisuuden kannalta lähes merkityksetön virsimusiikin tekijänoikeuskohtelu, josta sitten keskusteltiin ja kirjoitettiin hyvin aktiivisesti eri foorumeilla. Sen sijaan lain ydinsisällöstä, digitaalisista kopiosuojauksista, ei käyty mitään keskustelua ennen kuin laki oli jo viittä vaille valmis eduskunnassa ja muutosten tekeminen oli käynyt mahdottomaksi.
Tällä hetkellä näyttää vakavasti siltä, että "Lex Nokiana" tunnettu laki, jonka osuvampi nimi olisi "yleinen urkintalaki", kulkee samaa polkua. Julkinen keskustelu laista on keskittynyt täysin työnantajien oikeuteen seurata työntekijöiden sähköpostiviestejä yrityssalaisuuksien turvaamiseksi. Lain sisältö on kuitenkin jotain paljon muuta – ja huolestuttavampaa.
Laki ei ensinnäkään koske pelkkiä työnantajia, vaan tasa-arvoisesti kaikkia ns. yhteisötilaajia eli kirjastoja, kouluja, taloyhtiöitä – jopa eduskuntaa. Toiseksi laissa ei edes mainita sähköpostia vaan se kattaa aivan kaikki Internet-välitteisen viestinnän muodot mukaan lukien chatit, IP-puhelut kuten Skypen ja myös vertaisverkkojen käytön.
Kolmanneksi laissa ei oikeastaan tarvittaisi erillistä mainintaa yrityssalaisuuksista, koska sen yleiset säännöt tarjoavat jo oikeutuksen seurannan aloittamiselle kaikissa viestintävälineiden väärinkäytöstilanteissa.
Keskeisenä syynä keskustelun jumiutumiseen työnantajien oikeuksiin torjua yrityssalaisuuksien vuotamista on tässä tapaukssa viestintäministeriön tiedottaminen, joka on kapeasti keskittynyt korostamaan vain tätä puolta laista. 70-sivuisen hallituksen esityksen läpikäyminen itsenäisesti ei ole kaikista helpompia tehtäviä. On paljon mukavampaa lähteä suoraan kiistelemään kuin tarjottimella annetusta selkeästä, mustavalkoiseen analyysiin kannustavasta yksityiskohdasta.
Lakiesitykseen tutustumista vaikeuttaa myös sen huomattavan monimutkainen rakenne. Jopa yleensä terävistä ja tiukoista mielipiteistään tunnettu teknologiaoikeuden professori Jukka Kemppinen nosti kädet pystyyn esityksen analyysin suhteen (blogikirjoitus 28.04.2008). Eduskunnan sinänsä vilkkaassa lähetekeskustelussa ainoastaan edustaja Kasvi näytti käsittäneen lain koko laajuuden.
Puhtaalla pykälien läpikäymisellä ei tässä tapauksessa päästä pitkälle.
Seuraava konkreettinen skenaario voisi antaa jotain kuvaa lain mahdollisuuksista: Lukio X:stä on alettu julkaisemaan YouTubessa anonyymejä videoita, joissa kritisoidaan koulun opetuksen laatua ja opettajien huonoa henkeä. Rehtori on huolissaan tilanteesta, koska koulun maineen lasku voisi pudottaa oppilasmääriä ja aiheuttaa näin merkittävää haittaa sen toiminnalle. Hän päättää selvittää, kuka oppilas on videoiden julkaisemisen takana ja käynnistää tätä varten teknisen seurannan. Perusteena on koulun langattoman lähiverkon käyttöehdot, jotka kieltävät tekijänoikeuden alaisen materiaalin (tässä tapauksessa esimerkiksi videoiden taustamusiikin) postittamisen.
Verkkologista löytyykin nopeasti yhteydenotto YouTubeen, jonka jälkeen manuaalisen selvityksen kautta rehtori saa selville opiskelijan henkilöllisyyden. Tämä kaikki tapahtuu koko ajan täysin lain pykäliä seuraten.
Nähdäkseni kaikista huolestuttavinta olisi kuitenkin se signaali, jonka uusi laki tulisi lähettämään seurannan sallittavuudesta. Vaikka verkkoliikennettä on seurattu tähänkin asti, tämä toiminta on useimmiten koettu sentään (aivan oikein) laittomaksi. Uusi laki tulisi murtamaan tämän perusolettaman – kunhan tietoisuus lain kaikenkattavasta luonteesta vähitellen läpäisisi yleisen tietoisuuden.
Ville Oksanen
Tutkija (OTK), Teknillinen korkeakoulu"
I truly appreciate it.
VastaaPoistaEsipuhetta direktiiviin 2002/58/EY:
VastaaPoista(4) Direktiiviä 97/66/EY on mukautettava...kehitykseen, jotta ...käyttäjille turvataan henkilötietojen ja yksityisyyden suojan yhdenmukainen taso käytetystä tekniikasta riippumatta.
(24) Sähköisten viestintäverkkojen käyttäjien päätelaitteet ja tällaisille laitteille tallennetut tiedot kuuluvat käyttäjien yksityiselämän alueeseen, mikä edellyttää ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaista suojaa. Niin sanotut urkintatekniikat, jäljitteet, salatut tunnisteet ja muut vastaavat menetelmät mahdollistavat pääsyn käyttäjän päätelaitteelle tämän tietämättä tarkoituksena tiedon saanti, salatun tiedon tallentaminen tai käyttäjän toimien jäljittäminen, ja ne saattavat vakavasti loukata näiden käyttäjien yksityisyyttä.
Valikoidulle lainperustusasiantuntijoille.
VastaaPoistaHyvä valittu lainedustaja. Edustan kantaani seuraavasti.
Meillä töissä on 30 työasemaa ja useita servereitä ja näillä kaikilla on omat käyttäjänsä, nimikkeellä työntekijä.
Työntekijälle on annettu tekniset laitteet ja ohjelmistot ilmaiseksi käyttöön, jotta hän voisi työaikana
tehdä työehtosopimusten mukaista työtä.
Valitettavasti keskimääräinen työntekijä käyttää päivittäisestä työajastaan noin 1,5 tuntia muuhun kuin työntekoon.
Tätä "muuta tekemistä" emme nykyisen lainsäädännön vallitessa saa valvoa.
Myös työntekijät tietävät tämän valvontakiellon ja käyttävät sitä hyväkseen.
Työntekijöiden työaikana tekemä "muut tekemiset" aiheuttavat suurta rasitetta tietoturvalle.
Jos meillä olisi laki joka sallisi valvoa mitä työntekijät puuhaavat työaikana, josta heille maksetaan palkkaa, työantajan laitteilla ja ohjelmistoilla, olisivat asiat paremmin.
Jo ammoisista ajoista lähtien työaikana on tehty töitä. Ja tätä työntekoa on aina valvottu.
Voimme ostaa työntekijöille vaikka multimediakännykät, joilla he voivat viestitellä, pelailla pelejä, treffailla, selailla internettiä ja lähetellä pilun kuvia kavereilleen. Tällaista aktia emme valvo, varsinkin jos se tehdään ruoka- kahvitunneilla tai vapaa-aikana.
Mutta työaikana meillä, perkele tehdään töitä. Varsinkin kun laitteet, VASTUU ja ohjelmistot ovat meidän työnantajien.
Ja siksi katsomme oikeudeksemme valvoa ja tarkistaa mitä kalustoillamme puuhataan. Ja jos puuhataan vain työasioita työaikana, ei kellään pitäisi olla mitään valittamista.
Kummankin osapuolen tietoturva on ratkaisevassa asemassa. Jos tietoturva pahasti pettää työntekijän nettisurffailun johdosta, voi koko yrityksen olemassaolo olla uhattuna. Siinä ei virsien tekijänoikeudet paljoa laulata ja naurata.
Tietoturva on aina jäljessä tietouhasta. Ohjeistukset eivät tässä auta.
Nytkin yliopistossa oli jokin keylogger-juttu. Se on vanhanaikaista. Fyysiset keyloggerit kuuluvat jo menneeseen sukupolveen. Nykyisin näppäinpainallukset voidaan tallentaa tietouhkaajan kännykän avulla.
Josta tulikin mieleeni, että perutaan tuo aiemmin lupaamani ilmainen multimediakännykkä työntekijöille.
Yrittäjillä on oltava perussuoja. Tuo suoja voidaan toteuttaa vain siten, että työntekijät suorittavat työaikana työnantajan laitteilla vain työtehtäviä. Tämän varmistamiseksi työnantajalle on saatava oikeus tarkistaa tehdyt työt.
Työnantajan tietokoneaikaa, ohjelmistoja, sähköposteja saa työntekijä hyödyntää vain työn tekemiseen.
Miten kummassa työntekijän ja ihmisten on niin vaikea ymmärtää, että työaikana tehdään töitä, jos siitä vielä kerran maksetaan.
Työaika ei ole työntekijän vapaa-aikaa.
Ääääähhhhhh, nyt mentävä ulos, kesken jäi oikoluku ja ajatukset.....
Eduskunta on edustajiensa huiman korkean keski-iän viitoittamana tullut eksponentiaalisesti kehittyvän teknologian yllättämäksi.
VastaaPoistaKaikki mitä digitaalisuuteen ja internetiin kokonaisuuksina liittyy tuntuu olevan täysin käsittämätöntä kansanedustajille.
Tekniikka sekoittaa, vaikka kyse on edelleen ihmisten välisestä kommunikaatiosta.
Jos ministerit jaksavat puhua mm. laajakaistoista jo perusoikeutena, niin eikö tulisi muistaa myös ylläpitää tärkeimpiä perusoikeuksia näissä uusissa ympäristöissä?
Nythän kaikista kansalaisten oikeuksista katsotaan voitavan luopua, kun kyseessä on "vain" netti.
Eikö Lex Nokia voisi olla nimeltään yhtä hyvin Lex Sonera?
VastaaPoistaTällainen lakihan olisi siunannut Soneran johdon käynnistämän työntekijöiden ja hallituksen jäsenten urkinnan?
Yhdysvalloissa puhelujen massakuuntelusta päätti presidentti yksin. Länsimaiden vapauksilla on esikuvansa.
jarmom voisi kysäistä pääsisikö tutustumaan työntekoon jossakin tietoturvatalossa. Onhan niitä Suomessakin.
VastaaPoistaad Jarmom
VastaaPoistasitouta porukka ja rakenna tulosmittarit. innokkaasti nenää kaivava duunari kyllä erottuu. ei asiakas maksa siitä, että kyttää, vaan siitä, että syntyy tulos.
toisaalta - työntekijän kyttäyksen voisi ulkoistaa. alan firmoja ei meillä juuri ole. valtava markkinarako!
meillä internetiin pääsy on ankaran valvottua. harvojen herkkua ja silloinkin hidasta. sellainen alentaa tulosta. internet on kuitenkin kansainvälinen muisti ja ajatushautomo.
nykyisin kone ja yhteys on yhtä halpa kuin kynä. joskus sai kirjoittaa omalla kynällä. kirjoittaessa tulee ajatelleeksi kaikenlaista. myös hämähäkkejä väärinpäin. työaikana piirretyt luonnospaperit talteen. jos sinne on piirretty vääriä kuvia, niin kenkää...
Jarmom, minusta ei ole edes työnantajan etu seurata, mitä työntekijät tekevät, työnantajaa pitäisi kiinnostaa vain se, että työt tulevat tehdyksi. Useimmissa töissä on tilanteita, joissa työ ei jostain syystä etene, jos työntekijä sen aikaa surffaa netissä, se ei tosiasiassa ole työnantajalta pois.
VastaaPoistaSitäpaitsi kommenttisi osoittaa, että pohjimmaltaan lakiesistyksessä ei taida olla kysymys yritysvakoilun tai ylipäänsäkään minkään rikoslain alaan kuuluvan toiminnan torjumisesta.
Hyvä, että on lähetetty lausumia, eihän urkkimisen luonnollistaminen voi olla luonnollinen olotila.
VastaaPoistaPuistattaa...
---
Eilen olisi pitänyt saada lähtemään materiaali Pietari Pushkinskaja-10
Venäjän ja Suomen Karjalan taiteilijoiden näyttelyä varten, en saanut. Tekemisen ohella kirjoitin:
Tanssii sitä että on saanut elää yhtä paljon kuin, että
taka-ajatukset ovat omalla paikallaan taakse jääneinä.
Eikä ole kiire mihinkään, mikä tapahtuu, tapahtuu joka
joka tapauksessa, koska kerran tänne on tultu.
...
Seli-seli, on pakko välillä tanssia, muuten tähän koneen eteen puutuu. Toisaalta - aika askeettiselta näyttää. Neljä vuotta sitten kuitenkin kirjoitin:
Loskaisella kadulla, valoisalla mielellä ihanasti kärvissä, vaikka tietää, että ohuen seinän takana on vain luopumisen kipua.
Mutta, mutta, ei vielä tänään, mutta, mutta vaikka tänään, ei juuri nyt.
Entäs 40-vuotta sitten. Sitä ennen tämä.
"...
hiuksiin ei pääsky vahingossakaan pesi.
Se vasta on hirvittävää."
Tuosta tuli mieleen naisen ääni Kantelettaresta:
"Mieli viety, pää jätetty, hiukset
puuhun hulmumahan, pää kamala kaljumahan."
Se tuntuu arvokkaalta, kun tulee lisävalaistusta uudelta suunnalta. Kun Santtu Karhu laulaa:
Kävelen vai lennän, ite tiiä en.
...
Muistin oman: Pudota vai lentää, sitä en erottanut mitä sinä teit.
... Sama kohtalo, eri vaiheesta kuvattuna.
Mummo kauniisti valotti kokemustaan Kemppisen runosta. Ikäeroako tämäkin on: - Se nyt on vaan niin, että mikä kaunis päivä tahansa kelle tahansa voi tapahtua mitä vain ja jos ei nykyhetki tätä taustaa vasten nouse arvoon arvaamattomaan - mahtaako sillekään mitään.
1960-luvun lopulla Tampereella toiset opiskelijat huomauttelivat, että latinan opettaja katsoo minua sillä silmällä. En ollut huomannut ja vaikea huomata, kun katsoi niin kieroon - Matti Sainio. Runon hänelle omistin, en kiitämätön halunnut olla. Aku-Kimmo Ripatti siitä jo silloin aikoinaan piti.
Jaakko Rugojevin esittelyssä Ripatti nostaa esiin tämän raudanlujat säännöt: Kirjoitan vain siitä minkä itse hyvin tiedän... vain siitä, mistä en voi olla kirjoittamatta. (Kostamus, 1987)
Laulu
Kun rakastan
vanhaa miestä
ajattelen
ei hätää
Hän kuolee
Asetan hänet
saunakattilaan
kuin kohtuun
Keitän
kuin viinaa
kunnes luut
ovat kirkkaat
Sitten
Pitkät luut
pinoon syliin
pikku luut
korurasiaan
leveät luut
verkkokassiin
Kallo tyynylle
näin kuin pää.
Älä pelkää
En minä sitä
unissani riko.
Kyyneleitä
pääkallon
rakkaisiin silmiin
rakkaisiin silmiin.
Sillä hänen
silmistään
alkoi tämä laulu.
Sillä hänen
silmistään
alkoi tämä laulu.
"Jos meillä olisi laki joka sallisi valvoa mitä työntekijät puuhaavat työaikana, josta heille maksetaan palkkaa, työantajan laitteilla ja ohjelmistoilla, olisivat asiat paremmin."
VastaaPoistaIhmeellistä kyllä jarmomilla itsellään tuntuu olevan loputtomasti aikaa roikkua täällä Kemppisen blogissa ja kommentoida joka ikistä postausta. Ai niin, mutta hänhän olikin työnantaja.
Omnioille ja anoille:
VastaaPoistaVai että niin. Onhan selvää ettei karkkitehtaalla kielletä työntekijöiltä karkinsyöntiä. Alkontehtailla kai viinanjuonti on kielletty. Hesarin lehtipainossa tuskin saa omia lehtiä painaa.
Luultavasti vain pieni osa yrittäjistä tai yrityksistä on kiinnostunut kuinka paljon työntekijä surffailee tai pelailee netissä. Jokainen kunnon työnantaja ymmärtää tämän.
Entä työntekijät liukuhihnan varrella, tai kaupan kassoilla? Onko heillä mahdollisuus pelata nettipelejä, surffailla tai pitää yhteytää sähköpostitse. Ei varmasti ole. Hoitavat asiansa muutoin.
Jos neiti-kassa surffailisi netissä kassajonoista huolimata, niin luultavasti asiakkaat loppuvat kaupasta.
Itse hyväksyn täysin kaikenlaisen nettipelleilyn jos työt hoituvat.
Jos annetaan vapauksia niin velvollisuuksiakin jää. Velvollisuuksiin eivät kuulu salaiset aktiviteetit työaikana.
En jaksa ymmärtää kuinka kaikki se tuleva tietotekniikan mahdollistama kehittyvä tekniikka olisi automaattisesti ilmaiseksi ja vastuutta aina jonkin pienen työntekijäryhmän käytössä.
Vastuu vs. oikeus.
Millainen korvausvelvollisuus voidaan määrätä työntekijälle, joka ohjeistuksen vastaisesti aiheuttaa vahinkoa yritykselle tietotekniikalla?
Joku kirjoittaa Exeliin kaikki asiakkaiden pankkitunnukset ja salasanat turvalukuineen. Miljoonia eri mahdollisuuksia tuhota yrityksen asiakasluottamus nettisurffailuilla. Täysin vastuutta.
Millä työntekijä muka saa selville kuinka paljon hänen tietojaan luetaan helpdeskissä tai ylläpitäjän toimesta. Ei mitään mahdollisuuksia huomata, jos seuranta tehdään kunnolla.
Entä jos huomenna kehitetään ohjelma joka seurannalla pystyy automaattisesti havaitsemaan kakki tietoturvaongelmat ja vaarat mitä työntekijöiden nettisurffailusta aiheutuisi?
Voidaanko ohjelma jättää käyttämättä vain siksi, että se automaattisesti seuraa työntekijän nettitoimintoja. Olisiko järkevää.
Minäkin toteaisin hieman kuin Kemppinen. Jos tietäisitte kuinka paljon tietoa suomalaisista yrityksistä vuotaa päivittäin netin kautta maailmalle, ei kukaan järkevä ihminen asettaisi tiukkoja rajoja edes tietynlaiselle valvonnalle.
Minullakin ollut joskus hallussa Suomen Pankin, yliopiston, Veikkauksen, Soneran, kuntien, valtionhallinnon ja kymmenien, kymmenien muiden yritysten erittäin salaisia tietoja. Kaikki vuotaneet vahingossa ja huomaamatta, koska tuolloin ei osattu varautua tiettyihin mahdollisuuksiin. Ei osata vieläkään.
Kuka kantaa vastuun? Selvitetään se ensin, ennen kuin annetaan lisää oikeuksia.
Sepä sattui hauskasti, että työhöni nimenomaisesti kuuluu surffailu netissä.
VastaaPoistaAsiaakin oli. Työpaikkani on asuntoni. Työväline on tietokone, joka on ammatinharjoittajan henkilökohtaista omaisuutta. Utelisin nyt, onko tulossa säädöksiä, joiden perusteella virkavalta voi saapua asuntooni=työpaikalleni takavarikoimaan työvälineeni ja keskeneräiset tuotokseni, jos on ”perusteltu epäily” että olen tehnyt muutakin kuin surffannut netissä. Viimeksi olen haukkumakirjeissä erehtynyt uhoamaan useammallekin kulttuuria murjovalle poliitikolle, että kohta teen kuten vanha Veikko Ennala ja hankin eteiseeni vieteripampun kaiken varalta, jos Gestapo tulee käymään. Onko aika toteuttaa uhkaus?
Tulee mieleen vanha vitsi äijästä, joka palasi kirkosta, ja jolta sitten tiedusteltiin, että mistä se pappi saarnasi. Helvetistä, vastasi äijä. No, mitä se siitä sanoi, kysyttiin. Vastaan tuntui olevan, vastasi äijä.
VastaaPoistaMinä tiedän miten nämä asiat hoidetaan ns. ruohojuurissa. Miten narkkarit saavat työpaikkoja ja miten kiva kaveri jolla hieno auto jne tulee ja opastaa ja miten naurun ja varsinkin kiusaaminen kun on psykologin ammatti taustalla käy leikiten. Sellainen ammattikiusaaja saa siis hyvin nopeasti asiat puhuttu ikäänkuin nätisti ja eettisesti ja sitten loppuviivalla heittävät täysin toiseen suuntaan. Käännös on lähes taidetta, se on sitä tulkintaa mitä Gadamer sanoo: kaikki tulkinta on käännöstä. Ja sitä ovat opetelleet ei kirjoista vaan omassa diskurssissaan ja omaavat taidon vetää ihmisiä höplästä olemalla mahdottoman mukavia ja seuraavia, vaatimattomia lähes askeettisuuteen ja näyttävät miten ovat ikäänkuin rahvaan kanssa samalla meiningillä: MUTTA SITÄHÄN EIVÄT SIIS OLE.
VastaaPoistaEivät voisi vähemmän välittää miten ihmisten käy kunhan oma liksa tulee ja sitä pitää tulla paljon. Harmi ei heitä kiinnosta, ihan kuten kirjoitit tai joku kirjoitti. Raha ja sen kautta höröttäminen vaikka olisi millainen pain-in-the-ass muille ja tiedostaa sen jopa. Ei välitä; ei ole häpeää eikä ole muutakuin taitavan draaman osaaja.
Siksikö piti Suomeen tulla tekniikka niin korkealle? Koska tämä tiedettiin - koska käyttäytymistiede oli tuttua jo 1800-luvun puolella. Tiedettiin miten eri markkina-alueilla tullaan toimimaan sen jälkeen kun oli ollut sota ja kaikki alkoi ikäänkuin alusta. Mutta eihän nuo Rotschildit ja muut mitenkään ns. alkaneet alusta vaan ihan vanhan uusintana missä oma johtajuus aina skarpattiin piirun verran jokaisesta observoinnista. Ja niitä apujoukkoja on aina kun osaa kertoa miten win-win saadaan. Ja uhat kiusataan mm seksin avulla (seksistä puhumisen avulla) passelisti pois. Jospa jollain olisi jotain iloa siitä, että voi näin nokkelasti vähän naurattaa isoja poikia ja samalla sitten saa pienen nosteen omiin osakkeisiin ja pääsee vaikka ulkomaille oikein hienoihin työpaikkoihin?
Mutta se, jonka elämä meni sitten rikki ja katki - siitä ei paljon välitetä. Voidaan aina mennä lujasti eteenpäin ja tehdä samanlaisia temppuja minne ikinä pääsee: ensin säälivä katse, pieni söde tarina ja vähän skålaamista miten hyvä on itse ja sitten ei enää katso taakse. Nostaa vain jonkun muun siitä ylös ikäänkuin naisen elämä olisi joku keskiverto-luku miehen tunteista. Kun miestä siis ylistää niin vaimo saa ikäänkuin siitä jotain kicksejä? Sitäkö miettivät? Onko nainen siis todella ihan oikea kylkiluu miehelle ja toisen elämässä . Onpa meillä huonot ja raukkamaiset johtajat; ei ihme että narkkarit lisääntyy.
Näin he siis hoitavat: ja nyt ei auta mitään sillä jokaisessa foorumissa supistaan ja manataan ja nauretaan. En voi elää tässä maassa enää: ottakaa runoilijoita, olevinaan olevia näyttelijöitä ja muita terapeuttisia naamoja hoitamaan myös analyysit - niin siinähän on sitten Arkadianmäki samanlainen.
Ja ulkomailla nauretaan. Se nauru olisi pitänyt pelästyttää eikä käyttää samaa virnua niille, joiden takapuolesta tulee juuri oikea haju: paha pieru kun tapaa mädän perunan: samalla soinnulla siis.
Vaikka oikealta ihmiseltä skat tule e takapuolesta eikä suusta.
Toki täällä ja muualla blogistanissa voi päivittäin roikkua. Luen käsiä pestessä ja kirjoitan kanttiinissa syödessä tai juodessa.
VastaaPoistaPS En ole jarmom.
ad anonyymi (omat kynät)
VastaaPoistajuu, mahlotonta. Koetin lahjoittaa työnantajalle ikiomaksi nykyaikaiset pelit ja vehkeet - samaa merkkiä ja mallia kuin uusimmat mitä taloon hankitaan, notta oma työni kulukisi paremmin. ei käy. "sinun asemassasi on tyydyttävä hitaampiin koneisiin ja laitteisiin"
Silloin kun tietotekniikka oli uutta ja eksoottista onnistui sellainen, että toin ostamani koneen duuniin ja työnantaja antoi vain verkkokortin. Kätevää. Luottoa riitti eikä hämminkiä aiheutunut. Ei tarvinnut nilkuttaa lähellä poistoa olevilla rattailla tai ilman rattaita.
Tietotekniikan kiertoaika on ihan oikeasti vain reilut kolme vuotta. Softan uudistuminen pitää siitä huolen. Jos tuntipalkkani on esim 30 euroa ja vanhentunut tekniikka, hitaat yhteydet ja eksoottiset tietoturvaratkaisut hukkaavat noin 2 tuntia/päivä, se on 240 euroa viikossa, eli tonni kuussa.
Vanhentuneen tekniikan, hitaiden yhteyksien ja eksoottisten tietoturvaratkaisuiden aiheuttamia menetyksiä ei vielä osata arvioida.
Ikävä työpaikka tällä JarMomilla. Miestä (?) käy sääliksi. Vaihda ihmeessä työpaikkaa, ei tommosessa firmassa tartte elämäänsä pilata.
VastaaPoistaJoskus morkatessani omia alaisiani tyossaan, nama totesivat aivan oikein, etta itsehan olet meidat tanne palkannut.
VastaaPoistaErnie Ballin Sterling Ball havaitsi, että kun hänen yrityksensä siirtyi MS:n tuotteista Linux-pohjaisiin, silkan rahan säästön lisäksi tuottavuus kasvoi, koska oli niin paljon helpompaa antaa kullekin työntekijälle ja koneelle vain ne ohjelmistot ja oikeudet, joita kyseiseen työtehtävään tarvittiin:
VastaaPoista"The other thing is that if you look at productivity. If you put a bunch of stuff on people's desktops they don't need to do their job, chances are they're going to use it. I don't have that problem. If all you need is word processing, that's all you're going to have on your desktop, a word processor. It's not going to have Paint or PowerPoint. I tell you what, our hits to eBay went down greatly when not everybody had a Web browser. For somebody whose job is filling out forms all day, invoicing and exporting, why do they need a Web browser? The idea that if you have 2,000 terminals they all have to have a Web browser, that's crazy. It just creates distractions."
Tietoturvallisuuden, sekä viime aikoina esillä olleen vakoilun osalta, että myös erilaisen haittaliikenteen ja virusten, kannalta olisi ihan kaikissa organisaatioissa parasta eristää työtehtäviin liittyvien tietojen ja dokumenttien käsittely eri järjestelmiin kuin missä ajetaan netistä selaimella tai sähköpostin kautta tulleita dokumentteja ja ohjelmia. Erilaiset virtialisointiohjelmat saattavat mahdollistaa tämän jopa yhden koneen sisällä, mutta varmempi ratkaisu on varmaan kahden erillisen koneen käyttö.
Ehkäpä tämän jälkeen ei tarvittaisi enää niin paljon työntekijöiden (tai itse asiassa yhteisötilaajien verkkoyhteyksien käyttäjien) valvontaa.
alolle:
VastaaPoistaNykyisissä teitotekniikkahankkeissa ohjelmistojen osuus on muutamien prosenttien luokkaa, joten ilmaisen ja maksullisen ohjelmiston eroilla ei saavuteta lainkaan käytännön rahallista hyötyä.
Ero koostuu lähinnä koulutuskustannuksista, laitekannan uusimisesta.
Kuten:
Turussa aikoinaan
Näitä mainitsemiasi kahden koneen ratkaisuja tarjottiin aikoinaan eri liitoille ja yrityksille. Osoittautuivat kalliiksi, vaikeiksi ja turhiksi ratkaisuiksi.
Käyttäjä tulee aina olemaan se heikoin lenkki. Edes tietoturvatalot eivät tänään tiedä/tajua uusimpia keinoja saada aikaan tietoturvattomuutta. Osin ovat jopa vuoden myöhässä ajankohtaisista asioista.
Minäkin tiedän 4 vuoden takaa erään "ammattiliiton", jonka toimitiloissa oli Linux, koska kuulema Linux on tietoturvallinen. Sain luvan "murtautua" liiton serverille ja 5 minuutissa olin sisällä ja olisin pystynyt kopioimaan tai tuhoamaan liiton kaikki tiedot.
Nykyisin liitolla ei ole Linux-palvelinta omissa tiloissaan.
En usko että tietoturva olisi koskaan tulevaisuudessa turvattu, luotettava tai ajantasainen.
ad Jarmom
VastaaPoistaalolla on kuitenkin pointti. jos ei tarvitse webbailla, browseri pois.
Mutta on perusoikeus vastaanottaa ja lähettää viestejä. Jos mul on taskussa omat pelit, ainoa mikä voi kulua on työaika. Mutta vain hupelo mittaa enää aikaa. Tuloksia pitää mitata. Jos tää viedään oikein pitkälle, romukoppaan kaikki vaatit jne. Työnantaja kilpailuttaa joka homman. Kuka sihteereistä haluaa kirjoittaa tämän sanelun ja millä rahalla...? Kuka asiantuntijoista vastaa tähän kysymykseen ja millä rahalla..? Kunnes kaikki hommat ovat tarjolla webbihotellissa kaikkien kilpailtavana eikä työsuhteita ei enää ole. Turvasaneluja lukuun ottamatta. Ettei vieraan valtion tiedustelupalvelu nappaa.
"En usko että tietoturva olisi koskaan tulevaisuudessa turvattu, luotettava tai ajantasainen."
VastaaPoistaen minäkään. suojauskustannus on jo niin huikea, että voisi kannattaa palata remington -aikakauteen. Kukaan ei enää tiedä mitä koneet vastaanottavat, mitä ne lähettävät ja kenelle. Tarvitaan uusi teknologia. KOKONAAN uusi teknologia.
tällaista oli ennen ja sitten lisää pitoa
VastaaPoistaHyvä JarMom,
VastaaPoistaet oikeasti voi olla kommenttejesi kanssa tosissasi! Olet valmis uhraamaan yksityisyydensuojan sen vuoksi, että voit valvoa, mitä työntekijäsi yrityksesi sisällä työaikana tekevät.
Jos yrityksessäsi on sinun ja työntekijöiden välillä havaittavaa luottamuspulaa, niin miksi et ole ajatellut kunnollisen proxy-palvelimen pystyttämistä, johon voit "mustalistata" kaikki ei-toivotut -sivut.
Ei ole oikea tapa antaa valtiovallalle omia oikeuksiaan sen vuoksi, että sinä ja kaltaisesi voivat urkkia työntekijöitään.
Liiallisella valvomisella, holhouksella yms. ei ole kuin huonoja seurauksia.
Poliisivaltio, here we come!
Olen lain perustuslaillisuuden tulkinnasta aivan samaa mieltä kuin Kemppinen ja käsittääkseni myös esim prof. Ojanen. Minusta koko jupakka asettaa perustuslakivaliokunnan olemassaolon oikeutuksen taas kerran kyseenalaiseksi. Jos jotakuta kiinnostaa, voi käydä lukemassa kirjoitukseni asiasta:
VastaaPoistahttp://liberalisti.blogspot.com/2008/11/agronomi-kaalimaan-vartijana.html
Kuulen mielelläni kommenttejanne.
Onko esitetty oikeutta tunnistetietoihin viestintäverkon vai (luonnollisen) henkilön suhteen? Molempien?
VastaaPoistaOikeuttaako tämä lakiesitys sidoksen luonnollisen henkilön ja teknisen teletunnisteen kuten puhelinnumeron, sähköpostiosoitteen tai numeerisen ip-osoitteen välillä? Silloinhan ei enää tarvitsisi erikseen osoittaa, että po. henkilö on itse esim. puhunut puhelimessa (eikä kukaan muu), vaan riittää esittää puhelun tekninen teletunniste ja tunnisteen rekisteröijän toimittamat tilaajatiedot, jotka viittaavat henkilöön. Käytännössä tämä johtaisi siihen että todistustaakka voidaan myös totuudenvastaisesti siirtää lähes mielivaltaiselle tilaajalle (lasken tässä pois jo kuolleet), mistä syystä tällaiset tee-se-itse henkilöntunnistusautomaatit onkin aiemmin ymmärretty jättää ilman lain voimaa.
Vaikka kyse olisi oikeudesta tunnisteisiin tietyn verkon sisällä (ja voidaanko verkko kuin verkko edes yksilöidä ilman vaikeutta), ei käyttäjä voi kuitenkaan ennalta tietää kenen oikeudet hänen viestintäänsä voivat kohdistua, sillä liikenteen reititys televiestintäverkoissa ei normaalisti ole käyttäjän hallinnassa eikä tiedossakaan.
Onko esitys mitenkään rajattu vain siihen verkkoon, jossa käyttäjän liittymäpiste (päätelaite) on viestinnän aikana? Onko edes tarkoitus osoittaa verkolle mitään konkreettista rajausta ts mihin saakka oikeus teletunnisteihin ulottuisi? Kattaako se koko reitin viestinnän osapuolten kesken ja kaikki reitin varrella olevat "verkonhaltijat" saavat (halutessaan ja esityksen ehdoin) oikeuden tunnisteisiin? Jos näin on, niin viestinnän reititystä ohjaamalla myös oikeus teletunnisteisiin voidaan ohjata (liikenteen mukana) mielivaltaisille tahoille. Onko sekin esityksen yksi tavoite?
Entä viestinnän vastapuolen oikeudet?
Jos lapsi lähettää sähköpostin (vaikkapa kännyllään) vanhempansa työpostiin tai päinvastoin, työnantaja saa laittaa kirjoihinsa lapsen tiedot?
Nämä kirjat voisivat sijaita konsernin hallussa myös muissa valtioissa kuin Suomessa (kunhan vain teletunnisteen käsittelijät on nimetty esityksen vaatimalla tavalla).
Tuskinpa työnantaja on antanut lapselle
oikeutta käyttää verkkoresurssejaan tähän viestintään, joten kyseessähän on selvästi luvaton käyttö jos niin halutaan. Miksiköhän tutkinnan perusteeksi ei ole esitetty yksinkertaisesti "taloudelliset ja tuotannolliset syyt"?
Jos kyse on oikeuksista teletunnisteisiin suhteessa tiettyä verkkoa käyttävään henkilöön, tai jopa vain tietyn verkon käyttöehdot hyväksyneeseen henkilöön (ilman verkon käyttöäkin tai juuri siitä syystä), niin esitys on todella aggressiivinen, silloinhan työntekijän tai vaikkapa koululaisen viestintää saisi jäljittää myös vaikkapa tämän kotona, jolloin käytännössä seurantaan joutuvat (saadaan??) samaan hintaan myös tämän perheenjäsenet ja kotiverkkoa/kännykkää käyttävät sukulaiset ja muut vieraat.
Ilmoittamalla lapsesi kouluun hyväksyt koulun ehdot teletunnisteiden käsittelystä ja seuranta voi alkaa samana päivänä - jos ehdotetun lain vaatimat paperit saadaan täytettyä? Ja saadaanhan ne, jos kerran pankistakin saa lainapäätöksen jo minuutissa.
Mistä löytyy alkuperäinen esityksen teksti? Järki? Onko esityksen idea ja motiivi todella peräisin Suomesta?
Tulee mieleen Chaplinin Nykyaika, on elokuva vieläkin ajankohtainen.
VastaaPoistaOn tästä varmasti puhuttu ennenkin, mutta kun olen uusi täällä, ja perustuslaista on tässäkin kyse.
VastaaPoistaSodan aikana kenttäoikeus tuomitsi 46 (47) suomalaista sotilasta kuolemaan, ja nämä tuomiot myös pantiin täytäntöön. Tunsiko tuonaikainen perustuslaki kenttäoikeuden? Ja jos ei tuntenut, miksi eivät tilaisuudessa olleet laintuntijat puuttuneet asiaan?