Emme ole vielä selvinneet ajattelun luonnontieteellisestä käänteestä. Tuon käänteen voi huoleti yhdistää Newtonin ja Leibnitzin nimiin.
Samaa kehityskulkua on teollisuus ja suuret pahantekijät, sellaiset kuin Rockefeller ja Henry Ford.
En ole varma, olivatko maailmansodat muutoin niin kovin turmiollisia, vaikka vastustan kovasti ihmisten kolhimista hengiltä. Laajemmin ajatellen se on kuitenkin nollasummapeliä. Jokin porukka listii toiset ja jää sitten odottamaan oman kohtalonsa täyttymistä. Mutta maailmansodat toivat mukanaan mekaniikan, hillittömän energian käytön, ydinvoiman ja ympäristömyrkyt.
Olemme silti selvästi siirtymässä biologispohjaiseen ajatteluun ja jättämässä jälkeen sen, joka perustui vanhaan korkeakoulufysiikkaan.
Tietotekniikassa ohjelmistojen ekosysteemi on tuttu termi ja Messerschmittin ja Szyperskin eriomaisen kirjan nimi (Software Ecosystem, 2002).
Tuossa yhteydessä kysymys on vain kielikuvasta.
Benklerin Networked Information Economy eli verkostoitunut informaatiotalous on samaa kantaa ja juurta kuin ”informaatioekologia”.
Sekin on kielikuva. Informaation kulkua selitetään hakemalla mallia ekosysteemeistä.
Mutta kaunokirjallisuus ja etenkin runous on darwinistinen, evoluution huomioon ottava ilmiöryhmä, jossa monimuotoisuus on avainkäsitteitä.
Brysselin englanti on esimerkki teollisesti tuotetusta kielestä. Se saastuttaa ympäristöään ja toimii yhä huonommin. Ennen pitkää se lakkaa merkitsemästä mitään.
Romaanin tai runon englanti on aarniometsää, tuli kirja Englannista, Intiasta, Australiasta tai Amerikasta.
On turha ruveta sanomaan, ettei hantien tai mansien kieltä voi käyttää monimutkaisen yhteisömme ja sen infran tarpeisiin. Ei niin varmaan voikaan. Entä sitten?
Kielitieteilijöiden ja arkeologien yhteinen erehdys valettiin pronssiin maailmansotien välisenä aikana. Kielillä olisi muka kehitystasoja ja kieli ja kulttuuri liittyisivät mukamas yhteen.
Emmehän me tiedä, onko sekään totta, että indo-eurooppalaisen kantakielen pesäpaikka olisi Ukrainan Kurgan-kulttuuri. Ehkä on – mutta kieli ja kulttuuri voivat kulkea eri teitä.
Emme tiedä, onko Suomen muinaislöytöjen sotakirveskulttuuri merkki vieraasta (alkugermaanisesta) valloituksesta vai uudesta välineistöstä vai molemmista. Suomessa näyttää kuitenkin menestyneen ainakin kaksi erilaista, kilpailevaa kulttuuria, usean vuosituhannen ajan.
Mikä ihme se on? Kaltaisemme ihminen ja Neanderthalin ihminen, jollaisista jalkapallovalmentajat olisivat varmaan hyvin kiinnostuneita, elivät nekin rinnan tuhansia tai parikymmentä tuhatta vuotta. On hyvin epävarmaa, oliko kieli se tekijä, jolla riskimmät Neanderthalit saatiin alakynteen. Ehkä hekin osasivat puhua jonkin verran - ja laulaa, kuten Steven Mithen väittää. Hänellä on se käsitys, että kieli kehittyi rinnan musiikin kanssa tai hiukan jäljessä siitä.
Kielen tie on sopeutuminen, joka tapahtuu joskus mutaatioiden keinoin. Ihmisyksilön kokemus välittyy perimässä hyvin rajallisesti tai ei lainkaan. Ihmisyhteisön kokemus eli oppiminen välittyy kielenä.
Entisten englantilaisten ja Hitlerin tulkinta Darwinista oli väärä. Vahvimman henkiinjääminen on täydellinen tautologia. Survival of fittest = fittest are the fittest.
Idea on sopeutuvimpien henkiin jääminen. Eikä sitäkään pidä ymmärtää liian nopeasti. Latina ja kirkkoslaavi sopeutuivat kirkko- ja luostarikieleen niin että ovat hengittäneet toinen tuhat ja toinen kaksi tuhatta vuotta.
Kieli ei koostu muttereista eikä ruuveista, vaan proteiineista ja aminohapoista.
”Kulttuuri” tarkoittaa myös viljelmää, esimerkiksi bakteerien viljelemistä. Kirjallisuus on sanojen viljelemistä, ei viilaamista.
(Kuvassa muuan henkilö täyttää 24.6.2008 87 vuotta, mikä on paljon. Kuvan henkilöiden yhteenlaskettu ikä on 172 vuotta.)
Henry Ford vaikkakin loi amerikkalaiseen yhteiskuntaan keskiluokan, toteutti sen kontroloimisen ilmianto- ja vakoilujärjestelmillä, kuten ovatko astiat kaapissa ja kuinka monta lakanaa perheellä on.
VastaaPoistaSupeudu sitten siihen.
Tai kuinka ympäristö vaikuttaa kieleen, kuten inuiittien 150 termiä lumelle ja tasan nolla termiä kukalle. Henkiinsäilymisentarveko loi kieltä? Mielestäni näin olisi.
Software Ecosystem- kirja on kuin Linkovuoren esittämä Rytin kehunta. Eräänlaista palvelutaloutta sekin. Mutta eihän renesanssiakaan olisi syntynyt ilman mustaa surmaa, eivätkä suomalaiset olisi vaeltaneet sankoin joukoin Inkerinmaalle ellei sota olisi tyhjentänyt kyliä ylimääräisestä populaatiosta.
Tuollainen 175-vuoden yhteenlaskettu elämän kokeminen (informaatioekologia) on upea taival.
"survival of the fittest" ei ehkä väitä sopeutumiskyvystä, vaikka muuttuvissa oloissa juuri se lienee ratkaisevaa. Tämä jalkapallopeli jaksaa huvittaa.
VastaaPoistaTerveisiä isällesi ja äidillesi. Olen joskus järjestänyt heille kirjallisuusmatinean ( minkähän ikäinen sinä silloin olit ja missä?) ja siitä jäi hyvät muistot.Tuli kotoinen olo, kun katselin kuvaa.
VastaaPoistaKommenttisi kielestä piristivät. Vähän haikeana palautui mieleen nuoruuden fanaattinen rakkaus kieleen.
Rakkaus, rakkaus.
VastaaPoistaOvat reiteni kiinni
ja niiden välissä
aurinko ui kuin kala.
(Terhi Suutarinen suomensi jokunen vuosi sitten
Francisco Umbralin
Lorca, kirottu runoilija)
ja
jälleen mielessä tämä jostakin oppimani Lorcan runon pätkä;
sininen taivas,
keltainen vainio
sininen vuori,
keltainen vainio
aution lakeuden poikki
vaeltaa jalan oliivipuu.
yksi ainoa
oliivipuu.
mutta siitä huolimatta
eräänä kesäpäivänä, joka oli jo mennyt, istuin saunassa yhden serkkuni kanssa. vertailimme rusketuksia. varpaatkin olivat ruskettuneet. serkku pelasi fudista tosissaan, myöhemmin ihan työkseenkin (kunnes ratkesi ryyppäämään) ja yllätti minut, kun alkoi laulamaan; how many roads must a man walk down before you call him a man.......the answer is blowin in the wind ja muisti siis sen kaiken (se oli silloin melkoisen tuore biisi), kun ennakkoluuloisesti ajattelin, että; un personnage sçavant n'est pas sçavant partout.
proteiineista ja aminohapoista tulee mieleen ruoka ja ruuasta taas Anthelme Brillat-Savarin, joka kirjoitti jotenkin näin, että unikuvat ovat aistien muisti.
et Dominus sit inter nos
Minä ajattelinkin lukea Jungin unikirjan sillä minä uskon, että Jung oli lähellä juuri tuota mistä puhut: aistien muistia. Häntä ei vaan noteerattu sillä Freudin tarinoita oli helpompi istuttaa koululääketieteen sisälle ja siksi Freudin ikuiset libido- ja oidipus-maailmat sopivat paljon paremmin ns. diagnoosin perustaksi kuin mitkään realiteettien sanelemat muistikuvat, joista tulee armoton soppa unien selvittämiseksi.
VastaaPoistaJa minunlainen, joka on vilkas, näkevä, fantasiakykyinen ja täynnä tarmoa (myös vitaalisesti) on tietysti monenlaisen diagnoosin perusta, jos sitä niin haluaa. Mutta itse en ns. "osta" näitä nykyajan diagnooseja missä Freudin nimettämät kompleksit olisi minua ohjaavat. Oli ehkä niin kauan kunnes tiesin kuka olen ja se identiteettikriisi oli kun olin n. 30-vuotias. Mutta sen jälkeen ei ole silti saanut "olla" koska kaikki kummalliset koulukunnat halusivat välttämättä etsiä minusta sairautta tai edes jotain kummallista koska eivät nähneet, että olin vain tullut ns. Platonin luolasta ulos ja tiesin mitä tiesin. Tiesin kuka olin ja myös mitkä asiat ns. vinouttavat torneja meidän yhteiskunnassamme. Yksi niistä on juuri tiede; tiede sekoittaa päätä yhtä paljon kun se on sekoittamatta.
Kyse on siitä, missä järjestyksessä oppii mitäkin. Kun on ensin oppinut elämästä ja ihmisen luonteen, rahan luonteen, tiedon luonteen voi oppia lainalaisuuksia ja verkoston kannalta tärkeitä operatiivisia asioita. Mutta jos oppii ensin verkosto-tiedot (kaupallinen, tekninen) ja sen jälkeen vasta nämä humanistitiedeiden osa-alueet niin ei enää kykenekään siirtämään pehmeä tieto kovan luomaan rakenne-kuvaan sillä rakenne ohjaa ajattelua joka on funktio.
Kun käyttäytymistiede laittaa sisällönsä biologiaan (eikä kykene analysoimaan myös toiseen suuntaan) se vääristää olettamuksia mikä on syy ja mikä on seuraus. Tulee lisää lääkittäviä (mikäli se olisi taloudellinen tavoite) koska voidaan taas auktoriteetin äänellä diagnostisoida terveitä sopivan kuvitelman mukaan. Näin näkevistähän tulee vain "vääriä" koska usko tieteeseen on usko, ja usko on kovemmin kiinnitetty aivoihin kun tieto.
Samalla kaikki se, mikä vaatii ymmärrystä abstraktitiedon osalta on hyvin vaikeaa oivalluttaa eteenpäin koska sanottu ei ole vielä selvää. On pakko myös osoittaa konkreettisesti ja tässä on suurin vaikeus koska argumentti ei ole milloinkaan redusoitavissa empiriksi.
Se piti siksi sellaiseksi tehdä. Taaksepäin kävelyä (ja skorpionilta se onnistuu taiteena).
Tsekkasin Kullervo Kemppisen kirjat ja aion niitä tuoda kirjastosta. On mennyt niin kirjalliseksi, että kuvataiteilijat ei jaksa kuunnella Kahlil Gibranin ja Mary Haskellin
VastaaPoistakirjeiden selostusta. Miten ihmeessä jaksat, en lue kenenkään blogeja, oli vastaus, kun taas eilen suosittelin tätä ... erilaisten ihmisten näkökulmien
tuomaa ...paras jättää sanomatta, antaa kielen olla pahan päivän varalle avaamattomana näkkileipäpaketissa.
Eilistä lisää:
Kulkukoirat ei häviä nurkista, vaikka olen minä niitä
makkaranpätkillä viskonut. Tuolla lauseella isä sai anteeksi sen, että vinttikomeron ikkunapokan päältä löytyi tupakantumppeja.
Vieras nainen istui tervehtimättä ulkorappusilla ja äitillä keittiössä oli läiskiä kaulalla. Jotakin outoa oli, sen näki kymmenvuotiaskin. Sitten meidän
leikkipaikkana olevassa vintinrappukomerossa oli tumppeja. Luimuillut täällä ja jättänyt äitin yksin selittämään - höh!
Pohjoisen huonekalukauppiailta jäi koira, isompi kuin karhukoira, mutta sen näköinen. Halusi tulla
linja-autoon minun kanssa ja oli se opiskelija-asunnossa käymässä isän kleinbussissa. Rekku katsoi vetoavasti, epäoikeudenmukaisuus viilsi. Silloin annoin anteeksi
sen kymmenen vuoden takaisen komerossa tupakoinnin. Jotakin yhteyttä niillä asioilla oli, vaikka eihän tässä maailmassa mistään todellisesta puhuta ja pääasia että koira sai ruokaa ja sitten se varmaan haettiin ja jatkoi huonekalukuorman vartiointia.
Vaikka taisi sille käydä huonosti, kyllä minä siitä kuulin, mutta en haluaisi muistaa. Mitä tästä tulee, jos kaikki kuvittelevat osaavansa kirjoittaa! Tai vartioida! Entä
jos tahallaan jättivät - ei muka ollut paikalla, kun piti lähteä.
Jos 10 000 blogittaa, niin pitääkö vielä arvioida varpaan kynnet joka
jumalan sanan jälkeen. Että voiko näillä astua esiin.
"Kaikille avoin tila, vihreä konservoitu aarniometsä tai hutera puutalo, ei ole tila, joka uhkaisi metropolitaanista tilanjakoa, se on vain vanhan konservointia. Modernin irvikuva. Proletariaatti kaipaa "compoundin" romantiikkaa. Poissulkemista. Vihollista ja ystävää. Sanalla sanottuna: politiikkaa. Edesmennyt imperiumi käsitti, että "compound" on poliittisen päätöksen paikka, jonka ei tarvitse olla edustuksellinen, eikä demokraattinen. Se on kai osoitus siitä tosiasiasta, että politiikka on muuta kuin demokratian piirileikkiä. Politiikka on vihollisen tuhoamista ja ystävien suojelua. Oman alueen koskemattomuutta."
Kalle Seppä - http://megafoni.kulma.net
Muumipappa ja meri, 5 CD:tä maksoi 22,10 ja on jo matkalla odottaville.
http://booky.fi - Samalla huomasin tuon, onko joku lukenut - hiljaa tai ääneen -
The Love Letters of Kahlil Gibran to May Ziadah,
Oneworld Publications, 2008
Hirmulisko on hyvä esimerkki vahvimman henkiinjäämisestä.
VastaaPoistaJos haluaa jatkaa tautologian pohtimista, voi yrittää ymmärtää, mitä täällä sanotaan:
VastaaPoistahttp://plato.stanford.edu/entries/fitness/
175 vuotta - lasket leikkiä tai se on piilokuva? Kuvan nainenko muka 88 v? Näyttää kuuskymppiseltä.
VastaaPoistaMutta muuten taas kerran monia ajatuksia moneen eri suuntaan herättävä kirjoitus.
Vuosikymmenet tuntuvat pitkiltä, ellei ole itse niitä jo muutamia elänyt. Silloin ne huomaa todella lyhyiksi. Ihmisen elämä on lyhyt ja kielen muutos nopea - sen huomaa jo tämän oman lyhyen elämänsä aikana.
Aikoinaan oli latina oppineita yhdistävä tekijä ja nyt se on englanti. Näen sen hyvänä asiana, etenkin kun englanti yhdistää myös ei-niin-oppineita massoja.
En ihan sisäistä "ajattelun luonnontieteellistä käännettä", mutta sen sijaan kuvittelen näkeväni aika selvästi sen, ettei maailmankuvamme ole vieläkään tullut uudelle vuosituhannelle.
Elämme yhä vakaassa newtonilaisessa maailmassa, jossa maailmankaikkeus raksuttaa muuttumattomien lakien alaisuudessa kuin suuri kellokoneisto, ikuisuudesta ikuisuuteen, syyn ja seurauksen rautaisessa otteessa.
Kuitenkin jo sata vuotta sitten fyysikot murskasivat tämän idyllin niin ettei siitä jäänyt atomia atomin päälle. Jopa kaiken perusta - aika - osoittautui vain häilyväksi harhakuvaksi, joka muuttuu kokijansa mukana.
Jos saisin kysyä kaikkitietävältä, en kysyisi miksi - vaan mitä ja missä?
Kyllä on kaunis kuva.
VastaaPoistaNäkee miten lähellä ihmiset voi toisiaan olla.
Voi että tuli hyvä mieli.
Lapset ajattelevat, että jossakin on iso, paha Kielitoimisto, joka määrää, miten pitää puhua ja kirjoittaa. Mutta sehän vain yrittää pysyä kansan puheen perässä ja muutella suosituksiaan sen myötä. Tiedättekö, mikä on kieppo? Kuulemani mukaan se oli sana, jolla yritettiin korvata roll-on, se tietynlainen deodorantti. Pyöräyttelemmekö useinkin kieppoa kainalossanne? Emme taida. Ei jäänyt sana elämään. Vieläkö pizza olisi hyvä kirjoittaa pitsa? En tiedä, vaikea uskoa. Viimeksi - kymmenisen vuotta sitten - kun olin jossakin tekemisissä ns. kielenhuollon kanssa, kuulin, että "alkaa olemaan" on luultavasti kohta hyväksytty muoto yleiskielessäkin. Ehkä se jo on. Kuka noiden sääntöjen perässä pysyy. Joku väitti, että tyhjiö oli jonkin aikaa tyhjö, mutta sitten se taas muutettiin tyhjiöksi.
VastaaPoistaNuorisoslangi näyttää nopeutettuna sen, mitä kielessä tapahtuu. Puheeseen hiipii uudissanoja ja muodosteita, nykyään yleensä englannista, ja hetken ne elävät. Harvat jäävät henkiin. Muutaman vuoden kuluttua se kerran hyvinkin elävältä tuntunut on muuttunut huvittavaksi, jopa tunnistamattomaksi. Kun olen luettanut oppilailla "Siepparia ruispellossa", yksikään ei ole tiennyt, mitä Holden Caufieldin veljellä oli, kun hänellä oli "hintaa". Tämän hetken nuoret ovat hottiksia tai sukkia, dissaavat ja lovettavat toisiaan tai ovat ihan kusessa toisiinsa.
Ja voi, miten vähän luontodokumentteja ovatkaan nähneet ne raukat, jotka kuvittelevat, että tämä olisi merkki kauniin suomen kielemme kuolemasta!
Tapsalle tahdon ehdottaa tutustumista Notkeaan Rottaan. Soi tuolla taustalla nyt. Saattaisi vakaumuksesi suomalaisen rap-lyriikan onnettomuudesta murentua.
näkemisestä, kun oli puhe, niin minkä tahansa - taideteoksenkin - näkemiseen tarvitaan kaikkia aisteja. missä ne sitten sijaitsevatkaan.
VastaaPoistahttp://www.ralphmag.org/CO/blind.html
siis se Goethen ajatus, että sininen tuli siniseksi ihmisen näkemyksessä.
että ajatus on olemassaolon todellinen aines.
että havaintoja voi järjestää sekä ajassa, että tilassa.
koska ihmisen tapa jäsentää maailmaa on piina jota ihminen ei voi paeta.
shit happens.
Sigmund Freud sanoi; der Hass sieht scharf.
http://www.youtube.com/watch?v=DvuKxL4LOqc
"Kaltaisemme ihminen ja Neanderthalin ihminen -- elivät nekin rinnan tuhansia tai parikymmentä tuhatta vuotta."
VastaaPoistaMillaista olisi rinnakkaiselo nyt?
Doris Lessing "The Fifth Child".
Sanat kasveina on toimiva kielikuva.
VastaaPoistaKotona voi kasvattaa mitä kehtaa yrittää tai lapsuudestaan kaukaakin muistaa, ulkona voi suojatta kasvattaa vain täällä kestävää. Sopeuttaa voi,tuoda tahallaan tai vahingossa maahan uuden tulokkaan, se voi juurtua. Tai risteyttää kokonaan uusia, helpostikin. Yllättävintä on, että jotkut kasvavat epifyyttisesti niin, että sisään voi kätkeytyä useita yksilöitä, jopa ihan muita lajeja, tai lahoja kantoja. Ja aina ei lehtien takana olekaan biomassaa, vaan jokin artefakti, kivijalka tai teräsrakenne, johon varomaton kolauttaa itsensä pelkällä kasviopilla mitään käsittämättä.
Juridiikassa tai muussa kielitieteessä (parjattu juristilingvistin titteli ei ole niinkään huono) ei kasvateta, vaan preparoidaan litteäksi lasilevyjen väliin, kun ensin on marinoitu sopivasti, saadaan viilattua mikroskoopista oikea suurennos. Sellaista kaksiulotteiseksi prässättyä ei pitäisi koskaan laskea takaisin luontoon. Kuivattaminenkaan kirjaksi ei aina toimi, vanhetessaan ne joskus muuttuvat sellaisiksi, ettei niitä enää aidoiksi ja eläneiksi uskoisi. Ei ole aina tarkoituskaan.
Mikä on viha? Jos viha on sitä, että estetään elämästä se on luonnollinen kitka muita kohtaan. Jos se on itsekeksitty siitä syystä, että sen avulla näkee muuta ympärillään se on tavallaan tarpeellinen vaikka ei tunnu hyväksyttävältä. Mehän emme toivo vihaa vaan psykologia pyrkii estämään vihaa sallimalla kaikki muu.
VastaaPoistaPyöreän pallon summa on siis sama. Kun estää yhtä paine putkahtaa muualla ulos? Kun painaa painauman takaisin se keksii nousta jostain muualta? Olisiko niin, että varjot ovat hävitetty tyylillä - mitä vähemmän ihminen itse on merkki (tai systeemi) hän rakentaa sellaista ulkoisesti: merkkivaatteilla.
Jos hän taas ON merkki tai systeemi eli itsensä kanssa kokonainen hän taas ei paljonkaan merkkeihin ulkoisesti laita merkitystä. Joko siis sisältä kaunis tai ulkoota?
Jotain sellaista.
Paljon rakkautta - paljon vihaa? Tai paljon rakkautta vähän vihaa?
Tai paljon rakkautta ja vähän apatiaa. Ehkä niin sillä en tunne vihaa lainkaan joka on outoa. Tunnen vain rakkautta jos saisin sen eteen olla jotain. Nyt sen pidän vain tässä sydämessäni. Minullehan ivataan koska en ole ulkoinen merkki kuten muut.
Pakko säestää Tapsa P:tä. Olen tuijottanut kuvaa kolmannen siitä löytääkseni ja sitten pohtinut pääni puhki, minkä testin meille tällä "ynnäykselläsi" teit. Kenties kuvaaja on laskussa mukana, mitenkään en uskalla epäillä yhteenlaskuvirhettä.
VastaaPoistaKuvan henkilöille leppoisaa kesää. Heissä on lämpöä.
jaa viha
VastaaPoistatäysin hyödytön tunne. vie fokuksen vääriin asioihin kuten lyömiseen ja kostoon.
Osoittaa aika heikkoa jalkapallon tuntemusta, jos olettaa valmentajien olevan kiinnostuneita Neanderthal tyyppisistä pelaajista. Jos näin olisi, suomalaiset olisivat menestyneet jo vuosikymmeniä sitten.
VastaaPoistaHauska nähdä KK vielä joltisessakin kunnossa. Harvinaiset (monestakin syystä) asianajomuistelmat tuli luettua hotkaisemalla ja vieläkin tulee ammatissä käytettyä käytännön kurssilta opittuja lausumia, kuten "eukko ei vaihtamalla parane".
Kurgani-hypoteesillä on kyllä aika hyvät perusteet, PIE-kieleen on löydetty karjanhoitoon, hevosiin ja kärryhin liittyviä sanoja, mutta ei juuri maanviljelykseen liittyviä. Siinä mielessä PIE-kielen sanastolla on selvä kehitystaso. Proto-FU-kieli taas on selvästi metsästäjien ja kalastajien kieli.
VastaaPoistaKielen soveltuvuudessa informaatioyhteiskuntaan on sanaston lisäksi muitakin tekijöitä. Olen antanut kertoa itselleni, että Kantonin kiina on niin vaikea kieli, että siitä on vaikea saada selvää puhelimessa. Kiinalaiset joutuvat huutamaan puhelinta käyttäessään. Tämä johtuu tosin siitä, että Bellin (tai Grayn tai Meuccin) keksinnöllä ei oikeastaan välitetä puhetta, vaan puhetta korkeampia harmonisia taajuuksia (300–3400 Hz). Ihmisaivot vain onnistuvat tunnistamaan vääristyneestä äänestä useimpien kielien äänteet.
where only the fittest survive
VastaaPoistaja sitten urheilua
Kiitos anonyymi, minä olen sielunveli* Montyn kanssa, sillä näen elämän hyvin samalla lailla. Olisin menossa Slovakiaan hoitamaan elämäntyöni jos saisin elämäni miehen sinne mukaan. Olisi kiva reissu ja oppisi kieliä.
VastaaPoista* astrologisen jonkun tutkimuksen mukaan olen 100% nainen, skorpioni mutta palvelen muita. Eli veli on sisko; sielunsisko Kuopiosta kenties?
HG, "merkilliset" tekevät vaikutuksen vain toisiin "samanmerkkisiin". Ei kukaan kadehdi sellaista, missä ei itse ole mukana kilpailemassa (vaatteissa, arvonimissä jne). Minusta sinulla on hallussasi merkki, sitä ei vain voi opiskella missään, ostaa mistään, ei edes varastaa keneltäkään. Sellaisena merkkinä sinulla on mahdollisuuksia moneen. Mutta koska et ole ulkoisestikaan helposti toisten hallittavissa, tulisi sinun uskoa itseesi enemmän kuin yleisessä merkkikilpailussa menestyvät.
VastaaPoista(mun mielestä kaikissa ihmisissä on merkkinsä, näkyvissä tai näkymättömissä ja kilpailu näkyvää tai näkymätöntä - ja joillakin on sitten se hevonen)
Look on the bright side miksi ottaa ketään hämmentämään sitä, mitä kulloinkin voi tehdä. Slovakiaan siis.
VastaaPoistaAnna: Millaista olisi rinnakkaiselo nyt?
VastaaPoistaGreg Bear: Darwin's Radio
Anonyymi (linkit): Kiitos. Joku ihme teki sen, että pyyhin taas kyyneleeni. Enhän minä yksin näissä sähkötolpissa roiku ja tuo jesse oli hämmästyttävän samannäköinen kuin minun gynekologi. Se on lohdullista ja häneen olen uskonutkin vaikka katsoo väärää päätä ensin. Tosin hänen kanssaan on yläpäästä helpompi puhua kuin yläpäähän erikoistuneiden. Mmm mistäköhän tämä paradoksi johtuu? Menen siis psykiatrille jos tulen raskaaksi; ymmärtävät ehkä ristiin tämänkin nykyisen järjen epäsymmetrian takia? Mitäköhän se sitten vastaa moisesta duplikaatiosta? Psyykkinen epämuodostuma joka on ad libitumin seuraus.
VastaaPoistaHmm olen selvästi menopaussissa oleva nainen. Haikailen sitä, etten enää saa lapsia. Tai ehkä vielä voisin mutta sitä riskiä en voisi ottaa minkään "Principium individuationis'n" takia. Tyydyn mayojen mieleen, että olemme jo kaikki yhtä. Oliko se maya vai miten se nyt oli..020202 jne. Pitää pyytää, että RR siteeraa Schopenhaueria.
Shaat kommentin
VastaaPoista"Ihmisyhteisön kokemus eli oppiminen välittyy kielenä."
VastaaPoistaJos kulttuuria pidetään yhteisöllisenä kokemusten, käsitysten, käytäntöjen ja sopimusten kudoksena, kieli näyttää liityvän siihen läheisesti.
Sopeutuminen on olennaista, pysähtyminen on varma kuoleman enne. Sama asia pätee kulttuuriin. Elinvoima ilmenee muutoksessa, lainaamisessa, kaiken muokkaamisessa joksikin muuksi, uudeksi, omaksi, tarpeen mukaan. Jos tyydytään muiden keksintöihin sellaisinaan ollaan valumassa valtavirran syövereihin.
Se, että latina ja kirkkoslaavi ovat hengissä, johtuu niiden käytöstä: kieli toimii muistina, on osa muistoa.
Meidän arkeologien kulttuurikäsityksistä voi sanoa vain, että pidämme oikeutenamme määritellä saviastioiden koristelutyylejä kokonaisten maailmankatsomusten indikaatioiksi. Vaikka jotkin koristelut onkin painettu sattumanvaraisesti toisten päälle, se ei osoita kulttuurin "matalaa tasoa", vaan käytäntöä. Jotkin merkit syntyivät pyhällä sanalla, silmät kiinni.