Erästä juristiporukkaa sanottiin ennen glossaattoreiksi, koska he raapustivat merkintöjä lainopillisten tekstien marginaaleihin ja rivien väleihin. Muuan kirjoitti sata tuhatta, ja aikaa siihen meni.
Näiden kavereiden puuha, joka oli siis kiihkeimmillään 800 vuotta sitten, johti käsitykseen, että laki on niin kuin se luetaan.
Glossaattoreiden skolastiikka perustui oletukseen, ettei laki voi olla ristiriitainen. Havaitut omituisuudet ovat näennäisiä, ja riittävän nerokkaasti toimien voidaan osoittaa, ettei ristiriitaa olekaan.
Näistä ajatuksista luovuttiin lopullisesti yli 100 vuotta sitten. Kansanuskomuksissa ja sanomalehdissä ne kuitenkin elävät.
Eikö etevä juristi pysty pelastamaan juonutta tuttavaansa rattijuoppoustuomiosta? – Ei pysty.
Mutta miksi emme tuomitse murhasta kirurgia, joka hyvin käsittäen operaation vaarat ”tappaa” ihmisen leikkauspöydälle eli epäonnistuu?
Oikea vastaus ei ole tahallisuuden puuttuminen. Taposta tai murhasta tuomitaan jatkuvasti ihmisiä, jotka heilauttavat Fiskarisin mustakahvaista fileerausveistä vain antaakseen pontta puheilleen. Korkein oikeus käyttää usein (sinänsä kömpelöä) perustelua ”koska N.N. käsitti, että ihmisen pistämisestä veitsellä rintakehään, herkästi vaurioituvien sisäelinten alueella, aiheuttaa hyvin todennäköisesti kuoleman…”
N.N. oli siis lyönyt fileerausveitsellä tunteen sokaisemana, mitään ajattelematta, ja oikeudessa pätevä asianajaja selittää, että hengenlähtö oli tekijälle täydellinen yllätys, kun tarkoituksena oli vain aiheuttaa toiselle kipua raivon sokaistua arvostelukyvyn.
Vanhan huonon ajan selitysteoksissa kirjoitettiin ummet lammet tästä dolus eventualis –käsitteestä, eli tekijän tahto ei suuntautunut hengenriistoon, vaan hän suhtautui seuraamukseen täysin välinpitämättömästi. Siten toimii henkilö, joka ammuskelee umpimähkään väkijoukossa.
Emme ole skolastikkoja, koska tunnustamme, ettei tuohon kirurgiesimerkkiin ole täysin vakuuttavaa oikeudellista vastausta. Vastaus haetaan kulttuurista. Kirurgit tekevät tuollaisia ratkaisuja, ja joka kerta he eivät onnistu. Jos kysymyksessä on taitovirhe, kirurgi voi sitten saada rangaistuksen – mutta ei tahallisesta henkirikoksesta.
Tuo mitä kukin ihminen ”ymmärsi” tai mitä hänen ”piti ymmärtää” tai mitä hän ei voinut jättää huomiotta on siis viime kädessä empiirisesti osoitettava asia, ei juridiikkaa eikä tiedettä.
Lahjonta, josta tässä pohjaltaan on kysymys, vaatii käsitteellisesti rinnalleen pakottamisen ja kiristämisen. Pelkään että poliitikkoja kiristetään useammin kuin lahjotaan. Ellei tehdä näin ja näin, viemme tehtaamme Intiaan…
Kiristämisen kriminalisointi ei ehkä ole ajan tasalla. Rangaistusuhka koskee vain oikeudettomalla menettelyllä uhkaamista. Se ei ole kiristämistä, että rekkakuskit päästävät työtaistelutoimena kuormat pahentumaan, koska kenenkään ei ole pakko tehdä työtä.
Lobbareiden toiminta ei ole aina taivuttelua ja perustelua; joskus se on kiristämistä. Joillakin yrityksillä ja järjestöillä on sellaiseen riittävät lihakset.
Yleistys, joka sitten liittyy politiikan rahoitukseen. – Mafiosojen saaminen tuomiolle on lähes mahdotonta. Moni kuulemma toimii mielistelläkseen ”kummisetää”. Pelkkä tieto siitä, että joku avustaja puuhaa luvattomia, ei tee ”kummisedästä” osallista rikokseen. Jos Marlon Brando sanoo, että ”en ostaisi seppelettä, jos N.N. sattuisi kuolemaan”, tuo voi olla jollekulle toimintaohje, mutta ei käy yllytyksestä murhaan.
Saattaisin tuomitakin, jos kiertoilmaisu näytettäisiin tappokäskyksi.
VastaaPoistaTätä minä en ole ikinä ymmärtänyt, eikä uppoa minun oikeustajuuni; miksi harkinnasta saa enemmän kuin harkitsemattomuudesta.
VastaaPoistaMinusta harkinnan pitäisi olla lieventävä asianhaara.
Ylipäänsä minä olen sitä mieltä, että kuolemantuomiota ei pitäisi koskaan sallia, mutta olisi oikeutta, jos silloin tälläin murhissa pääsisi Valto vapaaksi ja määrättäisiin vainajalle pieni sakko.
Sekään ei ole kiristämistä eikä valtuuksien ylittämistä, että Tulli ja Tuotevalvontakeskus päättävät yhteistuumin tutkia vuoden tai pari-kolme, saako ulkomailta tilattuja juomia toimittaa suomalaiselle tilaajalle vai ei. Verkkaisen tutkinnan päätteeksi laista ei ehkä sittenkään löydy perustetta tilausten pysäyttämiselle, mutta sinä aikana osa juomista on jo ehtinyt pilaantua käyttökelvottomiksi. Osa olisi pilaantunut kaikissa olosuhteissa, osa pilaantui puutteellisen säilytyksen vuoksi.
VastaaPoistaValtiota edustava virkamies pahoittelee asiaa. Korvauksia Tullin toiminnan aiheuttamista menetyksistä voi yrittää hakea, jos huvittaa odotella käsittelyä vielä seuraavat kolmesta seitsemään vuotta.
Tullin virhetulkinnoilla on aiemmin saatu yrityksiäkin nurin. Jälkikätiset oikaisut eivät konkurssin tehneitä yrittäjiä isommin lohduta. Yksittäisen virkamiehen tulkintavalta on pelottavan suuri. Kukaan ei ole vastuussa.
Minkälainen ihminen rakastaa byrokratiaa? Ihan puistattaa, kun kuvittelenkin sellaisen ihmistyypin.
Petja Jäppinen kirjoittu: "miksi harkinnasta saa enemmän kuin harkitsemattomuudesta."
VastaaPoistaOlisiko syynä, että ihmisen *olisi pitänyt* harkita? Jos joku ammuskelee väkijoukossa, hänen olisi pitänyt tajuta, että joku voi kuollla tai todennäköisesti kuolee.
Mutta mitenkäs humala? Lisääkö vai alentaako se rangaistusta? Toisaalta ihmisen harkintakyky alenee - toisaalta ihmisen alkaessaan juoda *olisi pitänyt* tajuta, että riskikäyttäytyminen lisääntyy itsellä ja muilla.
Pitäsi antaa Järveläisen kaltainen mies mennä kertomaan luennonomaisesti sitä mistä hän kirjoittaa; saisivat jotain yhteistä josta sitten kiistellä. On siis parempi, että on yhteinen purulelu (kuten minä olin monta vuotta; selkiytti keskustelut sillä edes jokin asia pysyi muuttumattomana ja se on filosofian sisällä nimenannon lisäksi vaikea asia (=mitä saa laittaa sulkuihin sinä aikana kun keskustelee muut asiat).
VastaaPoistaLaittakaa siis Järveläinen eduskuntaan ja päättäjille kertomaan THIS IS CALLED THE REALISTIC WORDL and around this you can discuss your sights.
Mutta sittenkin pitää tietää, että heitä viedään ja lobbaillaan sillä lobbaaja on kuten minä: tuuliviiri osaamisen suhteen ja akrobatian suhteen. Minä poikkean vain yhdessä mielessä tästä superlobbaajasta: en suostu olemaan lobbaaja siinä mielessä, että minulle riittäisi pelkkä raha. Minä haluan myös hyvän elämän.
Olen siis lukinnut tombolani (aivojeni iteraatiot) niin, että ensin kun se on pyörähtänyt 360 astetta se pysäytyy aina yhteen suuntaan: Jumalan suuntaan: parhaimpaan suuntaan - mutta en pysäytä minun iterointia ennenkuin se on todella tehnyt koko rundia. Tai, aina en osaa tehdä koko rundia mutta siihen pyrin ja se on oma kasvatukseni reitti).
LLL siis mutta petjar.blogspot.com voisi auttaa ensin. Purulelut ovat koirille tärkeitä, pitävät hampaat terävinä.
Voff (terveisiä minun rakkaille ohjaajille; tp:lle etenkin: voff voff)
The Dog
Kirurgi tappoi ilmauksesta en pidä, koska lääkärin vala koskee elämän suojelemista ja kirurgin veitseen suostutaan, koska ilman sitä kuoltais. Ettäkö täydellisen elämän saisi apteekin hyllyltä, ellei jotkut tyris! En Mengeleitä unohda, en siksi puhu.
VastaaPoistaMuuten Eeva-Liisa Mannerin jalanjäljille Viipuriin lähtee nimikkoseura syyskuun alussa. lisätieoja antaa sihteeri - miia.toivio@helsinki.fi
Yllytän kiinnostuneita lähtemään mukaan, muuten ei halukkaatkaan pääse.
"Mutta miksi emme tuomitse murhasta kirurgia, joka hyvin käsittäen operaation vaarat ”tappaa” ihmisen leikkauspöydälle eli epäonnistuu?"
VastaaPoistaHyvää vauhtia ollaan kyllä menossa siihen "amerikanmalliin" että asianajajakatras seisoo kirurgin vieressä ja vahtii, että jos tulisi jokin virhe, niin pääsis rokottaan.
Potilasvahinkoasioita sivusta seuranneena voin kyllä sanoa, että omaisten raadollisuus ja ahneus näkyy siellä jos missä.
Kaikki me voimme rakastaa byrokratiaa, jos me hyödymme siitä. Tietysti teemme sen tarvittaessa salaa tai puemme (tarvittaessa) demokratian vaatteisiin esitellessämme sitä niin itsellemme kuin toisillekin.
VastaaPoistaEnemmänkin olisin huolissani omista henk.koht. pykälistämme, joita itse itsellemme laadimme ja joiden mukaan virkaamme eli eloamme hoidamme. Säännöt saattavat olla mitä vain ( tosin läheisemme oppivat ne nopeasti, yleensä), eikä niihin pääse käsiksi kuin pitkällisten psyykkisten prossien kautta; vaikka kuinka tuhoa aiheuttaisivat niin ympäristölle kuin itse "virkamiehellekin".
9-vuotias poikani kysyi minulta taannoin, miten linnut oikeastaan ymmärtävät toisiaan ja eivätkö ne koskaan erehdy luulemaan, että jokin ääntely merkitsisikin jotakin muuta kuin ääntelijä tarkoittaa. En tiennyt. Lintujen erehdyksistä puhutaan kovin vähän.
VastaaPoistaEhkä kansan verenhimoisin osa unohtaa, että laki on teksti. Tosin tekstin tulkinnastakin on outoja käsityksiä. Alakoululaiset tahtovat tietää runon tulkittuaan, menikö se oikein. Kirjallisuudentutkimus suosii milloin biografista, milloin uuskriittistä, milloin dekonstruktiivista lähestymistapaa, ja intentioharha oli joskus paha juttu. Ekaluokkalainen tietää, että ykkösen ja kolmosen välissä on kakkonen. Pari vuotta myöhemmin hän tietää, että on siellä vähän muutakin ja niin paljon kuin jaksaa numeroita kirjoittaa.
Katsellaan tässä nyt sitten vaan taivaan lintuja.
Anonyymi sanoi..."Potilasvahinkoasioita sivusta seuranneena voin kyllä sanoa, että omaisten raadollisuus ja ahneus näkyy siellä jos missä."
VastaaPoistaTerveyspuolella kollegiaalisuus muuttuu. Kuvittelen, että ennen korjattiin vähin äänin kaverin tekemät pikku virheet eikä niitä suuremmin korosteltu. Nykyisen potilasvahinkovakuutuksen aikaan jos menee jonkin tietyn vaivan vuoksi lääkärille, hän syynää kaikki muut paikat, joita toiset ovat hoitaneet ja usuttaa tekemään vahinkoilmoituksia. Vastaanotolta lähtiessään potilas huomaa, ettei hänen apua pyytämäänsä vaivaan ole sillä kertaa edes ehditty puuttua.
Erityisesti näyttää korostuvan yliopistojen väliset erilaiset käytännöt siten, että naapurista valmistuneet hoitavat selkeästi enemmän väärin kuin oma väki. Sitten potilaat ihmettelevät, miksi potilasvakuutusyhdistys hylkää vahinkoilmoitukset, vaikka lääkäri nimenomaan sanoi, että häntä oli väärin hoidettu.
Terveyskeskuspuolella tulkinta taas on suoraviivaisempaa. Siellä ei suurin surminkaan tehdä hoitotoimenpiteitä, jotka ovat hintavia talolle. Todisteet häipyvät kivasti jätteiden mukana. (Muuten ensin yleensä kysytään, onko yksityistä vakuutusta, jos on niin, miksi tänne tulit?)
Suurten ketjujen potilaiden kalastelusta en puhu mitään.
Varsin ansiokas kirjoitus taas Kemppiseltä!
VastaaPoistaMitä enemmän lakeja, joiden tarkoitus on estää kaikenlaista sitä vaikeampaa on nähdä minnekään koska kaikki on suljettu ja kielletty ja pienikin uhka niitä kohtaan heittää oman uskottavuuden pois pelistä. Pitää siksi olla tämänlainen uhkarohkea ja lapsenmielinen ja utelias jotta voisi nähdä esteiden yli kunnolla. Vain se, joka on osunut esteisiin tietää missä ne ovat oikeasti.
VastaaPoistaMutta eihän sellaista riskiä voi kukaan järkevä ottaa. Tästä syntyy ongelma nimeltään Interferenssi: emme enää näe spektriä koska se estetään samalla kun yritetään estää huonoa käyttäytymistä.
On paha paikka: miten siis korostaa näkemistä kun sitä ei optiikkakaan pysty: minä uskon, että on 2000 vuotta jopa heikennetty, ainakin 1700-luvulta asti. Ei olla edes haluttu levitttää aistien todellista toimintaa ja aina kun tiede on jotain löytänyt se on napattu itsensä vastakohdaksi eli pienryhmän edun mukaan. Joku kolmijalkainen vihreän liiton edustaja joka haluaa erikoiskohtelun liito-oravien suhteen kiilaa aina edellä. Näin tiede lopulta toimii vain rahan renkinä sillä kääntöprosessi on liian helppoa: se, joka piti olla omena (eeden) olikin käärme. Hedelmällisyys ja monta nahkaa luova käärme sekoitettiin.
Mutta eihän tiede voi pysäyttää myöskään yksilöiden suojaa: mutta tiede ei voi olla yksinomaan heitä varten voisi sanoa. Pitää olla myös tiedettä ihmiskuntaa varten; yksi lännessä, yksi idässä ja yksi globaalin maailman suhteen. Ja yksi sellainen, joka on jokaisen pienkulttuurin oma yliopisto kuten meillä HY.
Monta siis ja sitten näitten dialogit samasta asiasta. Voisi alkaa siitä, että heille heitetään pallo REALISMISTA.
PYYDÄ HEITÄ KIRJOITTAMAAN A4 LIUSKA MIKÄ ON MAAILMA TÄNÄÄN. MIKÄ ON SEN HAHMO JA MITEN SITÄ LUENNEHTII.
JK:
VastaaPoista"Jos Marlon Brando sanoo, että ”en ostaisi seppelettä, jos N.N. sattuisi kuolemaan”, tuo voi olla jollekulle toimintaohje, mutta ei käy yllytyksestä murhaan."
Mikseihän jos voidaan osoittaa, ja varmaan myös voidaan, että se on kryptattu (salakielinen) murhakäsky?
Petja Jäppinen sanoi....
VastaaPoista"miksi harkinnasta saa enemmän kuin harkitsemattomuudesta."
Marjo sanoi...
"Olisiko syynä, että ihmisen *olisi pitänyt* harkita? Jos joku ammuskelee väkijoukossa, hänen olisi pitänyt tajuta, että joku voi kuollla tai todennäköisesti kuolee."
Tai siksi, että "harkitsemattomuus" on heikkoutta.
vert.
Ei kenkään paha ole, toinen vain on sopivampi kuin toinen (kenkä).
Skolastiikan sivuhaara on mielestäni erittäin voimakkaasti tänä päivänä esillä mm. vakuutusyhtiöissä.
VastaaPoistaEsimerkkinä vaikkapa tämän amerikkalaisen kirurgin hoitovirhe. Hoitovirheen tapahtuessa lääkärin on halvempi "tappaa" potilas leikkauspöydälle, kuin jättää vammaisena vakuutusyhtiön elätettäväksi.
Nimittäin kertakuolema tulee korvauksina halvemmaksi vakuutusyhtiölle, kuin vammautuneen elättäminen kymmeniä vuosia. Näistäkin on tarkat tilastot. Voivatko tilastot muotoutua suosituksiksi? Kyllä voivat, ainakin amerikkalaisessa lääkintähuollossa ja myös osin vanhustenhoidossa Suomessakin. Raakaa peliä.
Elämän suojeleminen muuttuu ajan ja katsantokantojen myötä. Kukapa nykyisin aborttia elämän suojelemiseen vertaisi. Tai vanhustenhoitoa nälkään ja janoon tappamisineen.
Kansanedustajat säätävät lakeja? Ovatko eduskuntaryhmien johtajat glossaattoreja, koska heidän päätöksistään riippuu kuinka lauma lakeja säätää. Demokraattistako? Kolmantena pyöränä EY.
Vaaditaan aikamoista skolastiikkaa lakien tulkinnoissa, että vaikutusvallan vähenemisessä, kiemurrella näiden kolmen "päättäjän" kintereillä.
Noin pikaisesti selaamalla en huomannut, että tämä linkki olisi ollut täällä;
VastaaPoistahttp://www.vaalit.fi/17519.htm
että
onkohan sitä tukea salailtu lähinnä sen puolueiden sisäisen demokratian tilan takia?
Mummolle:
VastaaPoistaHieno yhdistelmä tuo viaton lapsi kysyy, linnunlaulu ja verenhimo.
Linnunlauluista lähes kaikki sisältävät vihaa ja raivoa ja uhoa. Ihmismielelle nautinnollista kuultavaa, mutta todellisuudessa metsä raikuu lintujen vihamielisistä reviirihuudoista.
Iloista Juhannusta myös sinne.
Maailmassa on virhe. Kansalaiset eivät tunne lainsäädäntöä. Eivät tunne sitä ammatikseen tutkivatkaan. Mutta rangaistus tulee, jos rikot.
VastaaPoistaEnsimmäinen anonyymi kirjoitti: "Saattaisin tuomitakin, jos kiertoilmaisu näytettäisiin tappokäskyksi."
VastaaPoistaMuistelen, että jossain huumejutussa huumerikoksen yrityksestä tuomittiin ratsattavaan diilerikämppään tupsahtanut, jolla oli mukana lappu: "Tälle [Masalle] voi antaa kuntopyörän."
Kemppinen kirjoitti: "Glossaattoreiden skolastiikka perustui oletukseen, ettei laki voi olla ristiriitainen. Havaitut omituisuudet ovat näennäisiä."
Skolastiikkaa.. miksei. Tomismista ei kuitenkaan kyse. Glossaattoreita... ja eikö ristiriidattomuuteen perustunut vielä enemmän glossaattoreiden glossia kolunneet konsiliaattorit?
Kemppinen kirjoitti myös: "Eikö etevä juristi pysty pelastamaan juonutta tuttavaansa rattijuoppoustuomiosta? – Ei pysty."
Tämä ja se, ettei juridisen tekstin lukemiseen tarvitse osata käyttää elektronimikroskooppia eikä argumentin seuraaminen edellytä Doppler-ilmiön tajuamista, saa ihmiset lankaan. Kerran muiden juttua oikeudessa seurannut luulee, että se on kuin päiväpurjehdus, helppoa kuin mikä. Kerran oman juttunsa hävinnyt pitää touhua Lordin esiintymisenä, vääristelyn mölykkäänä vitsinä. Oikeasti se on Cap Hornin kiertämistä, jota Valparaison rauhassa voi terävästi (with Sting) maakrapuna ihmetellä.
Hei hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos taas viisaista pohdinnoistasi.
Glossalalia taasen tarkoittaa
kielilläpuhumista, jota muun
muassa on Suomessa tutkinut
erittäin korkeatasoisesti Nils G. Holm, Abo akademin uskontotieteen professori.
Onko näillä asioilla jotain yhteistä? Varmaankin.
Hyviä filosofia- ja teologia-blogejakaan ei ole Suomessa liiaksi, mutta maailmalla niitäkin löytyy varsin tasokkaita.
Juridiikka on kiinnostavaa, erityisesti kiinnostaa Aulis Aarnion oikeusfilosofiset tai oikeusteoreettiset kirjat, esim. Rational and reasonable (?) Myös Panu Minkkisen
ja Vesa Hirvosen tekstit ovat kiinnostavia. Myös Hannu Tapani Klami kirjoitti
hyviä klassisia juttujakin.
Tietenkin Jürgen Habermas on monien kestosuosikki , vaikka Aarnio puhuukin paljon Ludwig Wittgensteinista ja G.H. von Wrightistä.
Muuten Habermasin ja Benediktus XV1
( Joseph Ratzinger)
yhteinen kirjanen kannattaa lukea.
H. sanoo kannattavansa metodista ateismia ( miksi ei metodista agnostismia tai agnostisismia, jos haluaa olla puolueton?) Hänen kunniakseen on sanottava muun muassa se, että hän
on käynyt avointa vuoropuhelua erilaisten vakaumusten omaavien kanssa leimaamatta heitä etukäteen.
Sellainen on yllättävän harvinaista
jopa "tasokkailla" tutkijoilla, harmi.
Myös tämä Sinun blogisi on varsin hyvä!, vaikkakin toisinaan et syystä tai toisesta halua tai voi kommentoida edes relevantteja tekstejä. Mutta se on kyllä ymmärrettävää semminkin, kun olet
niin monessa muussakin mukana;)
Hyvää Johannesta!
Ystävällisesti ja kunnioittavasti Matti Taneli
AD Mattitaneli:
VastaaPoistaAarnion uusi Tulkinnan taito on sekin mainittava.
Raimo Siltalan molemmat isot kirjat ovat muun ohella oivallisia yhteenvetoja oikeusteorian eri suuntauksiin.
Ja ammattikäyttöön on Markku Helinin väitöskirja skandinavisesta realismista.
Hei vielä hyvä Jukka Kemppinen,
VastaaPoistaKiitos teksteistäsi.
Se Aarnion kirja on tietenkin
The Rational as reasonable. A Treatise on legal Justification
(1987).
Ystävällisesti Matti Taneli
ad rienzi
VastaaPoistaOsapuolet näyttävät omiaan ja vesittävät toisiaan kuka voittaakseen kuka "totuuden" löytääkseen. Tuomari uskoo osaan ja sivuuttaa muun. Jos osapuolet eivät tunne ratkaisevia oikeuskysymyksiä ja kirjallisuutta, voi tuomio yllättää heidät kaikki. Valmistelu ja sovintoon taivuttelu vähentää yllätyksiä nykyisin.
Dramaattisia olivat menneen laman takausoikeudenkäynnit. Velallinen ja takaaja luulivat muuta eikä pankinjohtajakaan sisältöä tarkoin tiennyt. Pankkilakimiehet velkoessaan usein tiesivät. Joskus tuomio yllätti heidätkin. Sadan vuoden oikeuskirjallisuudesta saattoi löytyä punnintoja, joista ei lainatiskeillä tiedetty mitään.
Oikeuden ongelmat ovat tietoteoreettisia. Ratkaisupakko on silloinkin, kun tietoa ei ole. Tuloksena on väkisinkin tyytymättömyyttä, mutta karavaanin on kuljettava eteenpäin.
"Yllättävästä" devalvaatiosta ei tullut force majeurea. Velat olisivat kuuluneet kaatuvien rahalaitosten konkurssipesiin. Maanosa on nyt velkaantunut yhteisessä valuutassa luottaen sen vakauteen ja korkotason hitaisiin liikkeisiin. Suunta on ylöspäin. Ei liene nopeasti muutettavissa.
VastaaPoistaLobbareita on kahta sorttia: niitä, joiden on imarreltava, jotta heitä kuunneltaisiin ja niitä, joiden ei tarvitse imarrella, koska heitä kuunnellaan joka tapauksessa.
VastaaPoistaKaikille on selvää, kummasta ryhmästä julkisuudessa nyt kohistaan: kakkosista vai ykkösistä.