Vuorineuvokset huolestuivat

Kuvassa vuorineuvokset Ehrnrooth ja Ahlström ovat juuri huolestuneet.

Helsingin Sanomien mukaan vuorineuvokset huolestuivat eilen yleisön diktatuurista. Elinkeinoelämän valtuuskunnan tilaaman, Hannu Olkinuoran koostaman tutkimuksen mukaan perinteiset vaikutuskanavat eivät pysy vauhdissa mukana, kun ihmiset bloggaavat, googlaavat sekä luovat itse omat radio-ohjelmansa ja televisioiltansa.

Tämä on kyllä pantu merkille. Edes Tekes ei ole oikerin halukas rahoittamaan alan tutkimusta ja Sitralta on turha kysyäkään. Myös Suomen Akatemia on arveleva. Nokian raju pudottautuminen tutkimusyhteistyöstä suomalaisten yliopistojen kanssa näkyy ennen pitkää rumasti julkisuudessa. Mediassa siitä ei ole pahemmin kerrottu.

Edustuksellisessa demokratiassa johtajien tulee Ehrnroothin mielestä antaa kansalle, mitä kansa tarvitsee, mutta nykyisessä gallup-demokratiassa kansalle annetaan, mitä se haluaa.

"Mediastakin on tullut aivan liian populistista ja lyhytjänteistä", Ehrnrooth harmittelee.

Vuorineuvos itse kertoo hankkivansa tietonsa kotimaisista sanomalehdistä sekä Economistista ja Financial Timesista. "Lordia" vuorineuvos ei sano katsovansa saati kuuntelevansa.

Olisi hauska tietää, kuka on nyt nukahtanut, kun vuorineuvoksen suuhun on pantu tohtori Josef Göbbelsin mediapolitiikka: kansalle on annettava, mitä kansa tarvitsee, ei mitä se haluaa.

Sama ajatus oli menestysmediaa edustaneiden Pravdan ja Izvestijan johtotähti. Mutta meillähän vuorineuvokset ovat perinteisesti kovin punaisia. Kekkonen opetti. Vain Pekka Herlin ei ruvennut vuorineuvokseksi eikä punaiseksi.

Minäkään en tyydy Helsingin Sanomien taloussivuihin, kuten siis ei myöskään Ehrnrooth. The Economist muuten kertoo usein, miten käy tuhmille vuorineuvoksille tai pääministereille, jotka antavat liian selvästi ymmärtää, että kansa on karjaa, joka ajetaan illalla joen rantaan juomaan. Kannattaisi ehkä lukea tarkemmin. Financial Times puolestaan raportoi päivittäin viimeisillä sivuillaan ansiokkaasti muun muassa musiikista, kirjallisuudesta ja taiteesta. Ajoittain se julkaisee jopa teemsivuja näistä aiheista.

Paha Internet välittää ainakin minulle FT:n ja Economistin uutisotsikot sähköpostina, ja paperiversio tulee postin kuljettamana perässä.

Ehrnrooth ja hänen Olkinuoransa mainitsevat, että rahvas käyttää yli yhdeksän tuntia päivässä median parissa. Tämä on luovaa lukujen käyttöä, koska tuo raportin sivulla 11 mainittu tieto tarkoittaa kumulatiivista käyttöä. On vähän vaikea lukea lehteä, katsoa televisiota, kuunnella radioa ja lukea kirjaa samanaikaisesti. Television ääressä istutaan keskimäärin 209 minuuttia vuorokaudessa ja kirjojen 27 minuuttia. Televisio pääsee tilastoon, kunhan se on päällä, kirja ei silloin kun se on alassuin pöydällä.

EVA:n raportti, joka on verkosta ladattavissa, ei aiheuttanut minulle tämän alan ammattilaisena pidäkkeettömän orgastisia tuntemuksia. - ETLA:n tutkimukset muuten ovat keskimäärin erinomaisen hyviä ja hyödyllisiä, samoin kuin Suomen Pankin.

Lehtiuutisessa kerrotaan vielä kiivaasta keskustelusta, jonka tutkkmusta julistettaessa aiheutti joko median ideologisoituminen tai empaattisuus - jostain syystä näitä sanoja käytettiin synonyymeinä.

Ihmisille on kerrottava talouden kovista tosiasioista, vuorineuvokset lausuivat.

Tämä on kiitettävä ajatus. Tosin vuorineuvos Ehrnrooth ei luullakseni tiedä talouden kovista tosiasioista enempää kuin sika hopealusikasta. Hänellä on hyvä kokemus etenkin sellaisista suuryhtiöistä, jotka ovat romahtaneet, kuten Wärtsilä. Pikkulinnut kertovat, että syksyllä tulee tietoa Iiro Viinasen muistikuvista päivätyöstä kansantalouden ja vientiteollisuuden viidakoissa. Viinanen tietää asioiden kovuudesta ja ihmisten kovapäisyydestä. Pentti Voutilainen tietää. Jaakko Lassila... no. Antaa olla.

Kova taloudellinen tosiasia on sekin, että ihmisillä pitäisi olla rahaa välttämättömiin menoihinsa ja mielekästä tekemistä. Muuten he tarttuvat helposti katukiviin ja polttopulloihin.

Toissa vuonna liikkenjohtajat peräänkuuluttivat pehmeitä arvoja. Muistan hyvin. Olin itse usein puhumassa. Nyt halutaan kovia tosiasioita. Nopeasti se mieli muuttui.

Markkinatalouden paatuneena kannattajana sanon, että paras tuote voittakoon ja että julkisen vallan mahdollisuudet tehdä interventioita esimerkiksi vientitukea tai takauksia antamalla ovat kovin rajalliset. Markkinatalous ei myöskään ole sama asia kuin kapitalismi (englanniksi "high finance"), jossa pääomaliikkeet ovat lopullisesti irronneet tuotannollisesta toiminnasta.

Tosin olen hiukan kauhistunut nykyisestä ulkoistamisesta. Tiedän tarkoin, kuka siellä Shanghain seudulla, Intiassa, Indonesiassa ja etenkin Brasilian viljeltyjen eukalyptusten alla on odottamassa - meikäläisiä ulkoistajia paljon paremmin valmistautuneet amerikkalaiset yhtiöt joilla muuten on tuotekehitys valmiina ja patenttikirjat kainalossa. Meillä ei ole.

Sananvapaus ja pirstoutuva media ja ennen kaikkea googeletetut verkkoblogit antavat mahdollisuuden huomauttaa, että eikö olekin media hienotunteinen uutis- ja artikkelitoiminnassaan, kun huonoa liikkeenjohtoa ei koskaan mainita riittämättömän taloudellisen tuloksen syitä ihmeteltäessä?