Sivun näyttöjä yhteensä

29. toukokuuta 2006

Janne Virkkuselle

Janne, Herra Toimittaja -
eilinen pääkirjoitussivun juttusi sanomalehdistä ja muista mediasta antaa aiheen vain yhteen repliikkiin.

Älä pönötä.

Sanomalehti on arvokas asia mutta sanomalehdistö on menettänyt arvokkuutensa.

Helsingin Sanomien pääkirjoituksilla ja päätoimittajilla on vielä se papillinen asento, josta kirkko on juuri päässyt irti.

Sanan julistaminen ja taustojen selvittäminen ei enää onnistu.

Onneksi meillä on laatulehdet, kuten HS. Suten susien joukossa ulvominen olisi tietysti suuri virhe. Mutta nyt tilanne on se, että jopa YLE en osoittautunut joustavammaksi suhteissaan muuttuneeseen yleisöön.

Sasnanjulistus oli tarpeen yhteiskunnassa, jossa oli tuottajat ja kuluttajat. Toiset tuottivat tekstiä, kuten Sinä ja minä. Toiset kuluttivat eli lukivat.

Kun en parempaa keksi, olen nyt kuusi vuotta toistellut osuuskunnan tyyppisten rakenteiden paluuta - kulutusosuuskunta, tuotanto-osuskunta, niin kuin meijerit 1800-luvulla. - Se oli samaa aikaa kun Teknillinen korkeakoulu laiminlöi tilaisuutensa sopeuttaa sisäänotot aikaan ja on nyt melkoisissa vaikeuksissa.

HS:n laatuartikkelit, kuten kulttuuri ja talous, ei ole riittävän laadukasta. HS:n keskustelu lehdessä ja blogeissa on yllättäen harrastelijamaista.

Minulla on toivoakseni realistinen käsitys verkkoviestinnän tämän hetken merkityksestä ja esimerkiksi blogien marginaalisuudesta. Mutta muutos on tapahtunut. Esimerkiksi kirjallisuutta ja taidetta ajatellen lukijoille ei oikein riitä, että lehdessä on juttu joskus kuukauden, kahden kuluttua, tai kolmen tai neljän.

Ainoa tuntemani Helsingin Sanomien jäljellä oleva lukija on isäni, mutta hänen on vaikea liikkua niin että lehti on yksi päivän pääasioista. Kaikki muut, myös minä, ovat sekakäyttäjiä. Hän lukee lehden, me muut luemme lehteä.

Mutta lukijat eivät ole enää yleisöä vaan mahdollisia avustajia.

En usko, että menestyvää mediaa voi johtaa lasisesta palatsista käsin. Se tuo mieleen lasivuoren, jolle kiipeävän käy köpelösti.

Panet varmaan merkille, etten edes maininnut 7 päivää -protestiliikettä, joka säikäytti tanskalaisen lehden ja sen mainostajat.

Ettehän tekään soita luuttua makasiinin palaessa? Ettehän?

1 kommentti:

  1. On hyvä pystyä ottamaan etäisyyttä tiettyihin asioihin, esim. katsomaan Hesaria kädet suorina ilman rillejä. Kun ei näe, saattaa ruveta näkemään.

    VastaaPoista