Kiitos Stiina Laakso!
Olen yrittänyt perehtyä Salaisiin elämiin ja mieltynyt siihen suuresti. Oikeastaan se kävi samalla tavalla kuin Kaurismäen elokuvissa - äkkiä käsitin, että tämähän on sarjakuvaa ja repliikit ovat 50-luvun huonoista viihdelehdistä "Saatpa nähdä, sydänkäpyseni", sanoo vahtimestari siivoojattarelle.
Taiteen sydän on karkeistaminen ja stilistiikan ensimmäinen vaatimus on raaka peli. Kill your darlings, sanoi entinen poika. Jos tekstissä, käsikirjoituksessa, kuvassa on jotain, joka miellyttää sinua erikoisesti, pyyhi se heti pois.
Sarjakuvia ymmärrän. Olen kirjoittanut niistä. Kirjankin. Mutta siitä on kauan.
Salatut elämät, joka siis kuulemani mukaan on eri asia kuin Salaiset kansiot, on siis televisioelokvuaa minun mieleeni - ei subtekstiä, vaan asiat sanotaan niin kuin ne ovat ja mielellään vielä kahteen kertaan. Kotikatu on minun makuuni aivan liian taiteellinen. Kun pyritään vivahteikkaaseen kerrontaan ja käytetään päteviä ammattinäyttelijöitä, aloituskorkeus seipäässä on kuusi metriä ja rapiat.
Tunnen useita ihmisiä, joiden kännykästä loppuu akku vähän väliä. Näin Salaisissa elämissä, miten rikospoliisista soitettiin nuorelle miehelle sangen ikävissä asioissa. Tämä hönkäisi: "Sori, akku loppuu", ja sulki.
Ja minä kun olen miettinyt pääni puhki, miten nykymaailmassa voisi lyödä soittajalle luurin korvaan niin että varmasti tuntuu.
Ehkä tämä käytettävyysominaisuus on kaikille muille tuttu. Itse innostuin kovasti, koska en ollut tullut ajatelleeksi asiaa.
Olen ajatellut lakata lopullisesti vastaamasta puhelimeen. Päätös kypsyi Lappeenrannan junassa, kun jouduin kuuntelemaan jonkun nähtävästi nuorehkon naishenkilön ystävättärelleen puhelimeen antamaa laajaa raporttia ulkosynnyttimistään, joissa saattoi olla toiminnallisia häiriöitä. Tämä herätti minussa mykän raivon lisäksi ajatuksia kognition ensisijaisuudesta.
K-kaupassamme on tätä nykyä joka päivä kaunistukkaisia uranaisia, jotka reippaan asiallisesti puhuvat liikesalaisuuksia arvaamieni firmojen asioista teljettyään sitä ennen ostoskärryillä kaikilta tien hedelmätiskille, lihatiskille ja mikä pahinta näkkileipien luo (Vaasan rukiinen).
Kun ihminen puhuu puhelimessa, paikan taju katoaa. Koska haluan saada vaihteeksi täysijärkisen paperit näyttääkseni niitä epäilijöille, haluan olla aikaan ja paikkaan nähden orientoitunut ja muistelen harva se päivä syntymäaikaani, viikonpäivää ja äitini tyttönimeä.
Kun sitten käy ilmi, että joku on turhaan tavoitellut minua puhelimeen kertoakseen, että noudettavissani on kassillinen rahaa tms., aion sanoa, että voihan perhana, kun Elisa/Sonera/Dna reistaa jatkuvasti ja täytyykin ottaa toimari puhutteluun. Soittajalle on tietysti kerrottu että haluamaanne numeroon ei juuri nyt saada yhteyttä. Eli menee täydestä.
Ja sitten kun kuitenkin joskus erehdyn vastaamaan ja joku kysyy, miksi en olekaan Oulussa, jossa täysi sali odottaa lupaamani luennon alkamista, sanon:"Akku loppuu."
Kyllä velvollisuuksien pakoilu on elämäntaidon keskeisimpiä komponentteja.
Kiitos, Salaiset eläimet.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Itse pidän sekä Kaurismäestä että näkkileivästä. Liekö näillä sitten jokin yhteys.
VastaaPoistaHuvinsa siis kullakin! Kuulun siihen joukkoon (jos se on olemassa?)joka ei millään jaksa katsoa nimenomaan ruudulta ns. tavallisten ihmisten tavallista elämää. Tai siis sarjan kirjoittajien keksimää tavallista elämää. Se on toisaalla...
VastaaPoistaAd Viti:
VastaaPoistaSuomensin kerran Faulknerin haastattelu muutamaan Tammen kirjaan.
Sitaatti on levinnyt laajalle:
William Faulkner said, “Kill your darlings.” What he meant was: if you write something that you love beyond all reason, it is wrong and should be cut from the piece.
Aikaisemmin tämä oli tapana esittää Colette sitaattina.
Kun heittäydyn sivistyneeksi, siteeraan saksaksi hyvää ystävääni J.S. Bachia, joka Spittan elämäkertateoksen mukaan meinasi, että ei saa käyttää kahta viulua, jos yksi riittää.
Ad omn.
VastaaPoistaIlmainen vihje: jos on sattunut syömään näkkileipää tai hapankorppua sängyssä eikä jaksa noustas puistelemaan, riittää kun kastelee alleen ja presto! - Muruset eivät kutita. Merci, professeur!