Kehotettiin selittämään.
Miksi ärhentelen Helsingin Sanomille, vaikka tunnen toimituksista paljon väkeä ja päätoimittaja sanoo päivää, kun satumme samaan aikaan Kosmokseen lounaalle (wieninleike - vasikkaa)?
Yksi syy on tietenkin ylimielisyys, mutta siinä ei ole mitään uutta. Kun on kyllin rikas ja vaikutusvaltainen, eihän sitä herra nähköön tarvitse sanoa köyhille kädestä päivää. Yleisön ja asiakkaiden vähätteleminenon sekin tapa, jolla eurooppalaisissa kulttuureissa on perinteisesti päästy pitkälle.
Painavampi syy on - käyttääkseni kierrätysvitsiä - että Hesari on vaivattomampi kuin koira, koska sitä voi kusettaa puhelimitse. Etusivun uutiset, paikallispolitiikka ja talousjutut ovat liian usein virheellisempiä, huonompia tai vanhempia kuin iltapäivälehtien.
Kolmas syy on verkkoversiossa, jota on kehitetty komeasti: sellaisenaan se kilpailee minkä tahansa suurlehden kanssa. Mutta käytettävyys on hukassa. Minulta kysytään kerran viikossa jostain asiasta, kirjoittajasta, elokuvasta tai ties mistä, että onko tämä asiaa vai huuhaata. Olen jo oppinut, että HS-verkkoversiosta on aika turha etsiä.
Eilen viittasin lyhyesti Franklin Foerin jalkapallokirjaan, jonka mukaan Serbian joukkueissa ja kannattajaryhmissä toimivat samat henkilöt kuin kansanmurhissa ja gangsterismin käsissä edelleen kituva Brasilian jalkapallo on sellaisessa tilassa, että virtsa uhkaa syövyttää maan suurimman stadionin kantavat betonirakenteet puhki, vessaan kun ei kukaan pääse kahlaamaan ja että Pohjois-Irlannin taistelut ja väkivallanteot toistuivat vielä mielipuolisempina eräiden jalkapalloseurojen kannattajien eli huligaanien toiminnassa, Glasdgow Rangersin ja Celticin.
Foerista löytyy kuriositeettimaininta Turun kirjamessujen yhteydestä viime syksynä. Tarkempi haeskelu saa minut uskomaan, että kysymyksessä on ansioitunut lehtimies, jonka kirjoitukset voivat hyvinkin olla totta. Luin jopa kokeeksi jutun Susan Sontagista. Aivan selvää asiaa.
Kun tiedämme hyvin, että Google on isästä perkeleestä ja myötäilee nöyrästi amerikkalaisia pitämyksiä, on murheellista, että Suomen suurin uutisvarasto ja tiedon haltija SanomaWSOY ei tarjoa referenssiä suomalaisille tiedonhaluisille. Se olisi niin helppo toteuttaa. YLE:n äänitearkiston tietokanta on, vertailun vuoksi, aivan upea, miltei korvaamaton.
Viimeiseksi - pienemmät ja köyhemmät lehdet toimivat nykyisin usein niin, että kun olisi kirjoitettava lehteen juttu, lehdestä soitetaan esimerkiksi minulle ja kysytään, että miksi meillä Suomessa ei ole internet-lainsäädäntöä. Niin, miksi linnut lentävät. - Tulos on liian usein se, että toimittajan artikkelin joutuu kirjoittamaan itse, ja kun sitä ei luultavasti kustannussyistä saa kirjoittaakseen puhtaalta pöydältä, tulos on heikko.
Hesarissa on monia toimittajia, jotka rohkeasti soittavat ihisille ja kysyvät asioita, joita eivät tiedä. Niinpä tulos on joskus erinomainen. Usein kuitenkin lehti vetää täyden sivun asian vierestä.
Tämän tohdin sanoa, sillä lähipiiristäni löytyy tietotekniikan, tietoliikenteen, monen juridiikan alan ja lisäksi historian oikeaa asiantuntemusta. Siksi osaamme usein arvioida, miten aamun lehti on tällä kertaa selvinnyt haastavasta tehtävästään eli viestinnästä.
Lisäys kello 14:
Päivän lehdessä Tommy Lindgrenin kolumni tekijänoikeuskeskustelusta muusikon kannalta on osuva, oivaltava ja oikeassa paikassa.
Jukka Kemppinen, fil. tohtori, kirjailija, s. 1944, eläkkeellä. Johtava tutkija, professori, hovioikeudenneuvos, korkeimman oikeuden esittelijä, asianajaja. Runokokoelmia, tietokirjoja, suomennoksia, tuhansia artikkeleita, radio-ohjelmia. ym. Blogilla on joka päivä ainakin 3000 lukijaa, yli 120 000 kuukaudessa, vuodesta 2005 yli 10 miljoonaa. Palkintoja; Suomen Kulttuurirahaston Eminentia-apuraha 2017 tieteellistä ja taiteellista elämäntyötä koskevaan työskentelyyn.
Jukka,
VastaaPoistaarvoisa "renessanssibloggaaja", arvostan kovasti kirjoituksiasi, mutta tänään olet tainnut nousta väärällä jalalla sängystä.
Suomalaisia saavutuksia arvostellessammme meidän tulisi muistaa se, miten hirveän vähän meitä suomalaisia on.
Tässä maassa on väkeä vain yhden keskikokoisen suurkaupungin (esim. Suur-Toronton) verran. Siihen nähden saavutukset ovat aivan suunnattomia kulttuurin, siis myös lehdistön alalla.
Ad Anna Amnell:
VastaaPoistaVoipi olla. Ja tuntui että oli kaksi väärää jalkaa. kohtuutonta että ihminen joutuu tässä korkeassa iässä hankkimaan elantonsa rehellisellä työllä.
Yleisön osastoon kirjoittaminen on suosittu keino purkaa kiukkua.
Meitä suomalaisia on laskutavasta riippuen puolet tai vähemmän Suur-Pietarin alueen asukkaista.
Eli mitä lehdistöön tulee...
No. Joka tapauksessa. I stand corrected.
Tykkään pistäytyä kerran päivässä Museokadun viehättävässä Cafe Marokossa silmäilemässä päivän Hesarin.
VastaaPoistaAsiat olen jo lukeneut Metrosta tai 100-lehdestä.
En enää muista millon jokin juttu Hesarissa olisi pysäyttänyt. Taisi olla hämmästykseni silloin kun lehti julkaisi ensimmäisenä Nils Gustavssonin nimen Bodom- jutussa.
Ihmettelin mistä he olivat saaneet tietonsa?
Pääkirjoitussivun jutut ministeriöjuoruinen voisi sellaisenaan panna Viralliseen lehteen, jos siinä olisi pääkirjoitussivu.
70-luvulta on jäänyt mieleeni eräs autonkuljettaja joka ärhenteli, ett "Max Jakobsson sen kun vaan paistaa ryssiä HS:ssa".
Jos maailma muuttuukin, niin toivottavasti muuttuu hitaasti! Niinpä Max J. (s. 1923) on yhä tukevasti paikallaan HS:n pääideologina.
Viikonloppuisin luen Hesarin netistä, kunhan olen ensin käynyt läpi noin kymmenen maksuvaihetta selvitääkseni Sanoma Oy:lle että ole n todellakin pankkini kanssa vakavissani maksamassa heille yhden euron.
Monille muille lehdille riittää maksuksi tekstiviesti.
Mainitsemasi Tommy Lindgrenin kirjoitus löytyy myös Digitodayn tekijänoikeuslakiblogista.
VastaaPoistaIhan asiaa, joskin sitä toivoisi jonkun sanovan isoon ääneen joskus senkin, että nykymuotoinen tekijänoikeus ei yksinkertaisesti toimi. Se on vähän niin kuin kieltolaki. Pontikankeittäjien sijasta poliisi vain ratsaa mm. bittorrent-trackereita.
Ad Mr Zombie:
VastaaPoistaOlen tätä tehnyt joitakin vuosia ja ensi viikolla verkkoon tulevassa kirjassani "Digitaalioikeutta" yritän osoittaa juridisesti, taloudellisesti ja sosiokulttuurisin perustein, että TEKIJÄNOIKEUS EI TOIMI, koska se perustuu pettäviin, toimimattomiksi muuttuneisiin käsitteisiin ja oikeudellisiin fiktioihin.
Oikeudellinen fiktio on sinänsä välttämätön ja hyödyllinen, esimerkiksi "Tuottamus" (varomattomuus, joka aiheuttaa vahingonkorvausvelvollisuuden). Kaikki tietävät, ettei sellaista ole olemassa, mutta tuomoistuimet arvioivat, mikä on se sisältö, joka sinänsä tyhjälle käsitteelle on annettava.
Raju esimerkki: Konginkankaan rekkamies sai 3 kk ehdollista, joka on mielestäni oikein, koska tuomioistuin arvioi hänen varomattomuutensa suhteellisen vähäiseksi, jolloin syyllisyys lukuisiin kuolemantapauksiin ja myös erittäin pieneksi. - Näin tällaisten asioiden kanssa on toimittava. Äkkiseltän ihmiset pyrkivät ajatteleman, että kun kolmattakymmentä ihmistä sai surmansa, rangaistuksenkin täytyy olla kymmenen vuotta tai enemmän. Näin se ei ole, kun asianomainen ei missään tapauksessa pyrkinyt kenenkään hengenmenoon.
Esimerkki on tarkoitettu tähdentämään, etä tekijänoikeuden "kappaleen valmistaminen suojatusta teoksesta" oli O.K. niin kauan kuin se tarkoitti oikeastaan kirjapainoa, valokuvaa ja vastaavia. Digitaalinen maailma, jossa 'teoksella' ei oikeastaan lainkaan ole alkuperäiskappaletta, ei taivu sääntöihin saman logiikan mukaan kuin fyysisesti olemassa olevat 'teokset'.
Odotan suurella mielenkiinnolla kirjaasi. Mahtaakohan LTY:n kirjastoon tulla milloin painettu kappale siitä? Voisin ehkä mieluummin lukea sen oikeana kirjana kuin tietokoneen näytöltä. Tai no, eipä printtaaminenkaan tietty mikään iso vaiva ole.
VastaaPoistaThis because you are limited to your single up and down array of motion through the tools you happen to be using, which is great for pure isolation of your
VastaaPoistashoulders.
My page :: http://www.Getfitnstrong.com