Petronius Arbiter

Titus Petronius Arbiter:

Ranta ja meri kauniimmat kuin elämä! Onni
on astua maihin tänään ja tässä.

Päivä on korkea. Tälle paikalle ennen
houkuttelin merenneitoja loiskuttamalla vettä.

Tuossa on lähteikkö. Tuonne tuo tuuli levää.
Täällä asuvat muistot ja sanaton hellyys.

Olen elänyt. Muuttuva onni ei pysty
riistämään sitä, minkä olen jo saanut.



O litus vita mihi dulcius, o mare! Felix
Cui licet ad terras ire subinde meas!
O formosa dies! Hoc quondam rure solebam
Naiadas alterna sollicitare manu!
Hic fontis locus est, illic sinus egerit algas.
Haec statis est tacitis fide cupdinibus.
Pervixi; neque enim fortuna malignior unquam
eripiet nobis quod prior hora dedit.



= = =





Titus Petronius Arbiter:

Hylkää entiset seudut ja etsi uusia rantoja.
Silloin  saat nähdä meret ja maat, maailman.

Purtesi taakse jäävät pohjoisen ilkeät viimat,
lännen nouseva tuuli ja helteen levoton rauha.

Suuri on mies, joka vieraan rannan hiekalle astuu,
vierasta pelkäämätön, korkeamielinen mies.




Linque tuas sedes alienaque litora quare,
o iuvenes, maior rerum tibi nascitur ordo.

Ne succumbe malis; te noverit ultimus Hister,
te Boreas gelidus, securaque regne Canopi;

quique re nascetur Phoebum caruntque cadentem;
maior in aeternas fit qui descendavit harenas.
                                                                      
                                                                      
                                                                      
                                        
     Suom. Jukka Kemppinen