Hepskukkuu

Hepskukkuu
Jukka Kemppinen

Paikkatieto puuttuu. Voi olla, että kysymyksessä oli se Lappeenrannan raastuvanoikeus, jossa istuttiin oikeutta huopatossut jalassa talvella, kun kylmä oli. Voi olla, että se oli Viipurin raastuvanoikeus. Tai sitten se oli Suomen tuomioistuimista himoituin, Äyräpään kihlakunnanoikeus, jossa oli niin paljon kiinteistöasioita, että tuomari rikastui silmittömästi. Pöytäkirjoista oli asianosaisen suoritettava sekä leima että lunastus, joista ensin mainittu meni valtiolle mutta viimeksi mainittu tuomarin omaan pussiin niin sanottuna virkasivutulona eli sporttelina.
Niinpä Äyräpään tuomiokunnasta saatiin houkutella tuomareita senaattoreiksi tai Korkeimman oikeuden presidenteiksi, mutta eivät tahtonet mokomat lähteä, rikastumasta.
Vanhan järjestelmän mukaan auskultantit istuivat merkittävän osan käräjäpäivistä ja vastasivat myös kiinteistöasiain pöytäkirjojen ja määräyskirjojen laatimisesta, merkinnöistä rasitustodistuksiin ja kymmenistä muista asioista. Niinpä tuomiokunnan hoitaminen saattoi olla ukkotuomarille paitsi tuottoisaa myös mukavaa, eikä klubilta ollut pakko tulla kansliaan ollenkaan.
Olen itse istunut käräjät vanhaan aikaan kirjoittaen nimeni alle lyhenteen ”m:tty” eli määrätty ja yläpuolelle ”kihlakunnanoikeuden puolesta”, på svenska ”Å häradsrättens vägnar”. Pantakoon merkille ”å”. ”På” olisi ollut sietämättömän ja asiaankuulumattoman kevytmielinen prepositio.
Auskultantin, jollainen oli, tehtävät olivat monet. Niihin kuului varsinaisasioita käsiteltäessä pöytäkirjamuistiinpanojen eli memoriaalin laatiminen. Sitä ukkotuomari tai käräjiä istuva hiukan vanhempi auskultantti saneli puoliääneen, ainakin jos epäili, että apulaisessa oli kollon vikaa niin paljon, että hän oli opastuksen tarpeessa.
Kuulemani mukaan kaikin puolin kätevä, kodikas ja lehtikirjoituksen otsikoksi kelpaava ”hepskukkuu” on sanana peräisin memoriaalipöytäkirjasta. Niissä käytettiin tiettyjä lyhenteitä. Jos asia ratkaistaessa määrättiin, että riitaveljet saavat puolin ja toisin pitää kulunsa vahinkonaan, oli tapana sanoa, että kulut kuitataan, ja tämän ratkaisun muistiinpanoihin merkittävä lyhenne oli ”exp. q q”. Exp tarkoittaa kuluja, oikeudenkäyntikuluja. Ja kuu tarkoittaa kuittaamista, qvitteras. Kuu kahteen kertaan tarkoitti että puolin ja toisin.
Tuomari sanoi apulaiselleen: exp. kuu kuu. Oikeussalista poistuva kansalainen kuuli tämän omalla tavallaan, raapaisi jalkaansa ja heilautti lätsälakkiaan ja vastasi kohteliaasti: ”Hepskukkuu vaan herran tuomarillekin.”
Sellaista oli elämä raastuvan penkillä ja penkinvieressä ennen aikaan.